Yllättävän kova

Huomasin, että tarina oli jäänyt jostain syystä hieman puolitiehen (pituusrajoitus?), joten tässä tuo puuttuva osa. Pahoitteluni. Jatkoa tulee, jahka ehdin. Kiitos jo nyt mukavasta palautteesta.

Pyrin tarkkailemaan ympäristöä mahdollisimman huolellisesti, ja etsimään samalla vihjeitä koskien kirjeen ohjeita. Oikealla puolellani aurinkoa otti noin 40-vuotias pariskunta, joista nainen oli uskaltautunut yläosattomiin. Heidän takanaan oli miesporukka pelaamassa rantalentopalloa, noin kolmekymppisiä, kuten myös heidän läheisyydessään olevat kaksi nuorta naista, joiden oletin olevan pojille tuttuja. Naiset olivat kauniita, eikä heidän vartaloissakaan ollut moitteen sijaa. Rannalla liikkui myös satunnaisemman oloisia henkilöitä, jotkut ulkoiluttivat koiraa, joidenkin vain kävellessä ilmiselvissä lomatunnelmissa hitaasti ohitseni.

Aika kului, eikä mitään ratkaisevan oloista ollut tapahtunut. Lentopallopeli oli hetkeksi tauonnut, ja huomasin kentän lähellä aikaisemmin aurinkoa ottaneiden naisten olevan lähdössä ilmeisesti virvokkeita ostamaan. Pystymättä selittämään aivojeni toimintaa, riisuin nopeasti niukan yläosan bikineistäni ja lähdin kävelemään miehiä kohti. Vanhempi pariskunta näytti nukkuvan, mutta olin selvästi kiinnittänyt miesten huomion, nyt kun heidän ystävättärensä eivät olleet sitä kontrolloimassa. Olin muka vain pienellä kävelyllä, ja annoin rintani heilua vapaina, peppuni pyörien mahdollisimman seksikkäästi. Ohittaessani miesryhmän, minulta tipahti ”vahingossa” bikinin yläosa hiekalle ja olin pakotettu sen näin ollen nostamaan. Kiersin maassa olevan yläosan hieman kumarassa, ikään kuin mitaten parasta mahdollista tapaa nostaa se ylös, jotta pojat saisivat esteettömän näköalan alaspäin riippuvaan poveeni. Hetken päästä käänsin pyllyni heitä kohti ja aloin hitaasti kurottaa kohti pudottamaani vaatekappaletta. Pidin myös huolen siitä, että bikinien alaosa oli hieman liian sivulla, joten myös posliinipilluni ja peppureikäni esittäytyivät riettaasti miesten silmien edessä. Tämän tehtyäni jatkoin hieman matkaa, jonka jälkeen käännyin takaisinpäin. Jälleen miehet ohittaessani hymyilin heille viattomasti ja lipaisin huuliani merkitsevästi.

Palattuani paikalleni huomasin naisten palaavan juomapullojen kanssa, miesten vielä jutellessa heitä juuri kohdannutta näkyä. Olin tavallaan pettynyt, jopa neuvoton, sillä ranta näytti hiljenevän lounasaikaan. Kuulin kuitenkin yllätyksekseni puhelimen soittoäänen pyyhkeeni vierestä ja aloin hapuilla puhelinta vastatakseni siihen. Puhelimessa oli miesääni, mutta en pystynyt sitä tunnistamaan. ”Hyvin tehty, pikku lutka, toimit aivan kuten sinun kuuluikin. Nyt voimme siirtyä aisoissa eteenpäin”, ääni sanoi, antaen lopuksi ohjeet jatkaa matkaani lähistöllä olevaan lomakiinteistöön. Koko puhelun ajan pyrin seuramaan lentopallokentän lähellä olevia miehiä, olisiko soittaja joku heistä? Kellään ei kuitenkaan näyttänyt olevan puhelinta, eikä mökkikään ollut ohjeiden mukaan siellä suunnalla rantaa. Pieni puna levisi kasvoilleni, sillä mikäli noilla miehillä ei ollut osaa eikä arpaa tässä arvoituksessa, olin todellakin lutkan arvonimen ansainnut. Keräsin tavarani, kietaisin mukanani olevan liinan päälleni ja lähdin käskettyyn suuntaan.

Päästyäni puhelimessa mainitulle mökille, totesin sen olevan itse asiassa kaikkea muuta kuin pieni yöpymiskohde. Siinä oli kaksi kerrosta ja sen sijainti oli hieman syrjäisempi suhteessa uimarantaan. Mökin – tai siis oikeammin huvilan – ympärillä oli aita pitämässä uteliaimmat loitolla. Koska minut oli kuitenkin epäsuorasti kutsuttu, menin suoraan etuovelle välittämättä portin viereen pystytetystä kyltistä, jossa alueen todettiin olevan yksityisaluetta. Koputin ovelle saamatta kuitenkaan vastausta. Mielessäni heräsi jo aavistus saamani osoitteen paikkansapitämättömyydestä, kunnes pyyhkeeni vierelle ilmestynyt puhelin soi toistamiseen. Miesääni oli sama; hän käski minun ottaa avaimen kynnyksen alta, menevän sisään ja noudattamaan lisäohjeita, jotka olisivat nauhoitettuna olohuoneen pöydällä olevaan nauhuriin. Huvila oli sisältä melko pelkistetty, kuten tietenkin loma-asunnoilla on usein tapana ollakin. Eteisestä avautui isohko olohuone, jonka oikealla puolella oli keittiö ja vasemmalla oletin olevan saunan sekä makuuhuoneen. Jännityksellä valmistauduin kuuntelemaan minulle nauhoitettua viestiä.

Istuuduin alas ja painoin play- nappulaa. ”Tästä alkaa kolmiosainen tehtäväsarja, joka sinun on suoritettava parhaan kykysi mukaan. Mikäli onnistut tehtävässäsi, siirryt lutkantehtävissäsi seuraavalle tasolle. Käskysi ovat nämä: saat haltuusi yhden rantalentopalloa pelaavan miehen numeron. Soitat hänelle ja sovit naivasi heidän kaikkien kanssa kentän läheisessä pukukopissa. Saat vapaasti valita kuinka monta miestä hoitelet kerralla ja millä tavalla, mutta tehtävän onnistuminen vaatii etteivät naiset epäile mitään. Myös miesten kaikki toiveet tulee ottaa huomioon”. Saatuani tehtävän olin epäilemättä hieman ymmälläni; kuinka naisten huomio saataisiin kiinnittymään jonnekin muualle? Minkä verukkeen turvin miehet saataisiin pukukopille? Muistelin miehiä olleen kuusi, joten olisi järkevää jakaa heidät kahteen tai kolmeen ryhmään, siten he voisivat ehkä käydä kopilla ja naisten epäilykset eivät heräisi. Mietittyäni hetken asiaa soitin saamaani numeroon ja kerroin asiani. Mies oli yllättynyt, mutta lupasi ilman muuta noudattaa suunnitelmaani: kaksi miestä kerrallaan, tekosyynä oluella käynti. Suunnitelma pohjautui nimenomaan siihen seikkaan, että lentopallopeliä saatettaisiin jatkaa itse toiminnasta toisaalla myös neljän pelaajan turvin.

Siirryin kiirehtien pukukopille ja toivoin että lounasajan hiljaisuus soisi miehille ja minulle mahdollisuuden toteuttaa annettu tehtävä. Koppi oli kuitenkin lukittava, joten lähistöllä olevista ihmisistäkään ei välttämättä olisi haittaa, mikäli koko operaatio suoritettaisiin ilman suurempia äänihaittoja. Sovittuna ajankohtana ensimmäiset miehet astuivat koppiin ja katsoivat minua epäuskoisina, olinhan pelkissä bikinin alaosassa. Koska aika oli selvästi tehtävää vastaan, oli pakko toimia nopeasti. Sanaakaan sanomatta avasin miesten shortsit ja aloin imeä heidän kalujaan hurjalla voimalla. Miehet nauttivat selvästi saamastaan palvelusta, mutta käskyni olivat yksiselitteiset: miesten kaikki toiveet oli tyydytettävä. ”Miten haluatte? Kaikki reiät on käytössä”, sanoin ja miesten kasvoille levisi vieno hymy. ”Kunnon lutka, sanoinhan”, toinen miehistä sanoi ja asetti minut kontilleni penkkiä vasten. Tunsin kuinka hänen kivikova peniksensä alkoi hakeutua haluamaansa osoitteeseen, minun valmiina odottavaan peppuuni. Mies ehti vedellä vain muutamia vetoja kun hän saavutti jo huippunsa. ”Mun vuoro, siitä onkin aikaa kun Leena antoi persettä”, seuraavana vuorossa oleva mies tokaisi ja alkoi tiukkatahtisen panemisen. ”Jumalauta, tällaisia kaikkien naisten pitäisi olla, kunnon... lutkia... jotka...”, hän sai anottua, mutta lause jäi kesken kuuman ryöpyn suihkutessa pyllyni sisuksiin. Miesten poistuttua jäin odottamaan peppureikä riettaasti auki, valmiina ottamaan vastaan seuraavat himokkaat työnnöt. Miehet toisensa jälkeen kävivät laukeamassa peräreikääni, joka ei missään vaiheessa osoittanut kyltymisen merkkejä.

Viimeistenkin miesten lähdettyä poistuin pukukopista kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kuten jo hieman odottelinkin, puhelin soi pian tapahtumapaikalta poistuttuani. Vastasin voitonvarmana puhelimeen, jossa kuitenkin odotti uusi käsky: ”Erinomaista, pikku lutka. Tehtäväsi on kuitenkin vasta puolessa välissä. Mars, takaisin huvilalle. Siellä teet niin kuin sinulle sanotaan”.