Nuori Muodotar

-Ingrid! Missä laiskottelet? Tule heti tänne! Emäntäni Sarra huuteli kiukkuisesti.

Olin juuri saanut maitohuoneen lypsykiulut hiekalla puhtaaksi kuurattua ja tehnyt töitä jo kukonlaulusta asti mutta emäntäni ei siltikään pitänyt nopeudestani ja keksi aina moittimisen aihetta. Kaiketi hän oli myrtynyt minulle, sillä hänen miehensä Arhikki-herra vietti enemmän aikaa minun nukkuma-aitassani kuin emännän vieressä. Mutta enhän minä sille mitään voinut; orja ei voinut kieltäytyä, jos isäntä hänet maata halusi. Minähän olin isännän omaisuutta. Juoksin emäntäni luo niin kiiruusti kuin vain ehdin.

-Niin emäntä? Kysyin ja niiasin syvään. Ennen kuin ehdin väistää, niin emäntäni läimäytti poskeani ja se alkoi helottaa tulipunaisena. Nielin kivun kyyneliä mutten mutissut mitään vastaan.

-Katta sanoi sinun läikyttäneen tänään maitoa hieman kiulusta, kun kannoit sitä maitohuoneeseen. Saat luvan viedä lehmät laitumelle ja evästä et veden lisäksi ota mitään mukaan, sillä kallisarvoista maitoa ei turhan takia maahan kaadella. Mene nyt! Lehmien pitäisi jo olla niityllä! Sarra puhui kiukkuisesti.

Niiasin ja lähdin kohti navettaan. ”Vietävän Katta! On niin vihainen minulle Arhikin suosiosta, että haluaa pahaa minulle. Hänhän se minua tönäisi, että maitoa läikkyi maahan, mutta eihän emäntä sitä usko, kun hän haluaa pitää Kattan puolta. Ja Katta saisi pitää Arhikin minun puolestani vaikka kokonaan. Arhikista ei ole ollut kuin pelkkää harmia minulle,” Näiden ajatusten päässäni pyöriessä ohjasin lehmät ulos navetasta ja lähdin niitä viemään laitumelle. Pyöreä peppuni heilui askelten tahdissa ja suuret rinnat hypähtelivät vapaasti ohuen orjamekkoni alla. Vaikka olin vain orja, niin olin runsaan pyöreä, sillä Arhikin talossa orjia ei nälässä pidetty, sillä he tekisivät työnsä paremmin terveinä ja vaurastuttaisivat taloa. Ja niinhän asia olikin. Arhikki piti orjistaan hyvää huolta ja Arhikin talo kuului taas Hämeen maan rikkaimpiin.

Matka niitylle ei ollut pitkä, vain kuutisen kilometriä mutta lehmien kanssa kulku metsän läpi oli hidasta puuhaa. Yleensä lehmiä laitumelle viemässä olisi ollut kaksi orjaa mutta tänään emäntä oli päättänyt, että saan luvan viedä yksin lehmät. Puhisin ja ähisin, sillä päivä oli lämmin ja lehmät omapäisiä, joten jos he halusivat välillä jäädä ruohoa järsimään, niin hehän jäivät. Ja väen vängällä ja pitkällä suostuttelulla lähtivät taas etenemään hivenen matkaa.

Muutaman tunnin uurastuksen jälkeen sain lehmät lopulta niitylle ja itse pääsin hetkeksi levähtämään. Nukahtaa en saanut mutta rentoutua kyllä voisin. Niityn vierestä kulki joki, jossa oli matala ranta. Ajattelin käydä kastautumassa, niin tulisi paljon raikkaampi olo. Vetäisin ruskean mekkoni päältäni ja avasin tiukat, pitkät lettini. Kullankeltainen hiusharso verhosi minut, kun astelin viileään jokiveteen. Hikisen uurastuksen jälkeen veden viileys tuntui ihanalta, kun vesi vielä hiveli salaisimpia sopukoita ihanasti. Uin muutaman kerran ympyrää ja jäin sitten veteen seisomaan. Vesi ei ulottunut kuin vyötäisilleni. Joen keskellä olisi ollut syvempää mutta siellä kävi myös kovempi virta, enkä siksi sinne halunnut mennä. Hivelin viileillä käsilläni rintojani ja kosketin tahallani nännejä, jotka olivat vedessä kovettuneet. Lämmin sävähdys kulki kehoni läpi. Kuljetin käteni alemmas ja hieroin varovasti pientä nupukkaani. Se tuntui kuumalta ja aloin kostua heti, kun vain koskin siihen. Kai isäntä piti minun pahnoilla makaamisestani, kun kerta nautin siitä, mitä hän teki. Vaikka ei isäntä minun nautintoani ajatellut yhtään, niin ainakin hän oli ystävällinen toisin kuin vanhin poikansa Sulevi, joka humalapäissään oli joskus hyvin väkivaltainen. Värähdin ajatellessani Sulevia. Olihan hän selvinpäin aivan uskomaton mutta humalassa.. monta kertaa olin saanut mustelmia ja ruhjeita kehostani hoidella Sulevin jäljiltä.

Yhtäkkiä yksi lehmistä alkoi ammua kunnolla ja nousin pikaisesti vedestä. Puin orjanmekon päälleni ja kiirehdin katsomaan, mikä hätä lehmällä oli. Tutkin Valkon nopsaan mutta mitään näkyvää hätää sillä ei näyttänyt olevan. Rauhoittelin sitä ja lopulta Valko vaikeni ja alkoi taas märehtiä ruohoa. Ehkä se oli vain säikähtänyt jotain lintua pusikossa, sillä se oli nuori lehmä, melkein vasikka vielä, eikä ollut kaikkeen vielä tottunut. Mietin vain, mikä oli Valkon saanut noin pelästymään mutta ei se mikään peto ainakaan ollut, sillä silloin olisivat muutkin lehmät käyneet levottomiksi. Katsahdin vielä ympäristöä ja kävin sitten läheisen koivun varjoon istuksimaan.

Yllättäen hartioihini tartuttiin takaapäin lujasti ja minut vedettiin selälleen maahan makaamaan Kiljahdin säikähdyksestä, kun iso mies vikkelästi istuutui päälleni.

-Nooh… Ingrid. Rauhoituhan nyt. Et sinä ennenkään ole Sulevia peljännyt. Vaalea mies päälläni puheli ja nauroi sydämellisesti. ”Oliko mukava yllätys? Ajattelin tulla viihdyttämään sinua, kun jouduit tänne laitumelle ja olin itse tuolla pyydyksiä katsomassa melko lähellä.”

-Sulevi.. sinä painat minut lyttyyn, päästä minut jookos?

-Päästänhän minä toki mutta en kauaksi. Minä taidan haluta sinultakin hieman viihdykettä, kun tänne asti vaivauduin tulemaan. Miehen ääni madaltui ja tunsin halun heräävän minussa.

Sulevi oli komea mies. Ei kovin pitkä mutta vanttera ja vahva. Hänen vehnänvaaleat hiukset olivat lyhyiksi leikatut ja hänen vihreät silmänsä nauroivat aina, milloin hän ei viinaan kajonnut. Moni hävisi Suleville painissa ja puhuttiin, että hän olisi saanut painissa voitettua jopa karhun. Sulevi nousi päältäni ja katsoi minuun odottavasti. Tiesin, mitä hän halusi, joten menin hänen luoksensa ja aloin riisumaan häntä. Kun Sulevi oli riisuttu, nousi hän seisomaan ja menin hänen eteensä istumaan. Hyväilin kieleni kärjellä terskaa ja vedin esinahkaa käsillä taaksepäin. Liu’utin kieleni Sulevin kiveksille, joita nuolin ja hyväilin. Sulevi urahteli hiljaa ja käski ottamaan aarteensa suuhun. Avasin suuni isommaksi ja upotin aarteen syvälle kurkkuuni. Suipistin huuleni tiukaksi, ja vedin päätäni taaksepäin. Sulevi tarttui hiuksiini ja painoi itsensä taas syvälle. Hän määräsi tahdin ja minä vain pidin suuta tiukasti kiinni ja hyväilin käsilläni hänen kiveksiään.

Saatuaan aarteensa kovaksi ja isoksi, vetäisi Sulevi sen pois suustani. Hän kävi maahan makaamaan ja nyökkäsi minulle. Nousin seisomaan hänen edessään ja riisuin mekkoni pois. Siinä olin alasti ja nupukkani tykytti jo odottavasti. Hieroin sitä kuitenkin sormillani vielä hetken, jotta kosteuteni kasvoi ja istuuduin sitten Sulevin päälle. Ohjasin hänen aarteensa koloni suulle ja hitaasti aloin laskeutua alemmas. Pitkä huokaus pääsi suustani, sillä moneen päivään, ei Sulevi ollut käynyt luonani ja Arhikkakin vain kerran. En malttanut kiusata Sulevia, vaan laskeuduin kerralla alas ja aloin hiljalleen ratsastaa hänen päällään. Aurinko paistoi yllemme mutta kiihdytin tahtia lämmöstä huolimatta. Sulevi nousi istumaan, niin, että olin hänen sylissään nyt. Hän tarttui hampaillaan nänniini ja alkoi imeä sitä ja näykkiä, sillä hän tiesi minun nauttivan siitä. Nopeutin liikkeitäni entisestään, sillä tunsin, että Sulevi tulee pian. Käytin koloni lihaksia ja supistelin Sulevin aarteen ympärillä, kunnes Sulevin kuuma suihku alkoi purkaantua sisääni. Se tuntui ihanalta, kun asteittain Sulevi sykki sisääni elämän voidetta. Mies allani murahteli ja puristi rintojani lujasti. Itse haukoin henkeä, sillä vaikka en ollut saanut täyttä tyydytystä tuntui tuo ihanalta.

Hivutin toisen käteni sormet nupukkani luo ja aloin hieromaan sitä nopeaan. Sulevi sävähti aina, kun osuin sormillani hänen aarteeseensa. Kauaa ei minun tarvinnut itseäsi hyväillä, vaan tunsin lämpimän sykkeen sisälläni ja aloin parahdella ja väristä, kun sain itsekin kaipaamani täyttymyksen. Huokailin nautinnosta Sulevin sylissä, ja kun hieman rauhoituin, niin avasin silmäni ja katsoin Sulevia silmiin.

-Sinä olet kyllä himokas nainen, hän sanoi.

-Mutta orjanhan kuuluu miellyttää isäntäänsä kaikin tavoin. Naurahdin ja nousin Sulevin päältä.

Kävelin rantaan, missä peseydyin jälleen ja vilvoittelin hionnutta kehoani. Sulevi tuli perässäni ja pulahti uimaan hänkin. Vedessä hän sipaisi tahalleen vielä nupukkaani ja värähdin, sillä se ei ollut tointunut vielä äskeisestä. Nousin vedestä ja puin mekkoni päälleni. Sulevikin puki päälleni mutta ennen lähtöään hän vielä kääntyi katsomaan minuun ja huikkasi: ”Muista sitten Ingrid, että tänä yönä lämmität minua etkä isääni.” Niine hyvineen Sulevi lähti kävelemään kohti taloa vihellelle jotain laulua.

Minä jäin istuksimaan koivun varjoon ja oloni oli raukea. Tiesin kuitenkin velvollisuuteni ja aloin laulaa, etten nukahtaisi. Ei minun ääneni kaksinen ollut mutta omaksi iloksenihan minä vain lauloin. Keksi sanoja ja sävelmiä päästäni ja niitä sitten aikani kuluksi hyräilin. Päivä kului nopeasti ja aloinkin lopulta valmistella lähtöä takaisin. Kokosin lehmät kasaan ja lähdin niitä ajamaan kiiruusti takaisin, sillä kaukana taivaanrannassa näytti olevan sadepilviä. Kylläiset lehmät käyskentelivät hyvää vauhtia eteenpäin, eivätkä ne nyt pysähdelleet ruohoa näykkimään. Ehkäpä nekin aavistivat tulossa olevan sateen ja ukkosen, sillä päivä oli ollut painostavan helteinen.

Pääsin takaisin talon alueelle ja paaluaitauksen suojaan ennen kuin alkoi sataa. Vein lehmät navettaan ja rupesin valmistelemaan niitä iltalypsylle. Kattaa ei näkynyt vielä paikalla, joten hän oli varmaankin toimittamassa Terhikin asioita. Onneksi pikkuorja Mimerkki, tuli auttamaan minua ja saimme lypsettyä lehmät rivakasti. Lehmiä lypsäessä mietin, että kaikki olivat olleet oudon jännittyneitä. Kaiketi tuleva ukonilma sai sen aikaan. Samassa salama välähtikin ja sitä seurasi jonkin ajan kuluttua kumea jyrinä. Siinä paha, missä mainitaan. Lehmätkin olivat hermostuneita mutta onneksi Mimerkin kanssa lypsy saatiin tehtyä ennen kuin pahin ukkonen oli päällä.

Kuljetimme maidon maitohuoneeseen ja kaadoin sen isoon saaviin. Enempää ei minun tarvinnut tehdä, vaan maito-orja hoitaisi loput ja päättäisi, tehtäisiinkö maidosta juustoa, piimää vai mitä. Menin keittokodalle syömään iltasta ja siellä sain kuulla uutisia. Arhikan puheille oli hetki sitten tullut nuhjaantunut ja haavoittunut Arin soturi, joka kertoi hyökkäyksestä Arin taloon. Se rikas talo oli ollut liian heikko suurelle viholliselle ja heidän talokuntansa oli poltettu. Myös Arhikan talo oli vaarassa, sillä ahnaat ryöstäjät suuntaisivat kulkunsa varmasti tännepäin. Selkääni kylmäsi ajatus taistelusta. En ennen ollut sellaiseen joutunut, enkä haluaisikaan. Söin keittoa nopeasti, sillä arvasin, että kohta kävisi kutsu orjilla töihin. Ja niinhän se kävikin. Sarran käskevä ääni huusi minua ja muita naisorjia saapuviksi heti tuvan luo.

Nopeasti astelimme sinne ja kuuntelimme, mitä sanottavaa Sarralla on. Hän selitti, että jos hyökkäys tulee, lähdemme turvalinnaan karkuun, miesten jäädessä taloa puolustamaan. Hän jakoi jokaiselle orjalle tehtävän, mitä tämän piti kasata mukana mahdollista pakomatkaa varten. Minä sain tehtäväkseni ottaa ruoka-aitasta apetta matkaan, sillä vaikka turvavuorella olikin oma varasto, niin siellä ei voinut mitään helposti pilaantuvaa säilyttää. Löysin ison tuohikontin, johon eineksiä lastasin ja sen lisäksi otin vielä nyytin, johon kasasin omat pienet aarteeni: Sinisen villamekon, jonka olin saanut isännältä kerran, tuohivirsut sekä villaisen huivin. Oli minulla vielä yksi aarre, pieni jäniksenkäpälä onnea tuomaan, mikä oli aina ollut minulla, mutta sitä pidin kaulassani, missä se nytkin riippui.

Olin saanut tavarat pakattua ja menin tuvan eteen. Onneksi oli sentään viitta suojaamassa vihmovalta sateelta, kun seisoimme ulkona. Yhtäkkiä kajahti hälytystorvi ja säpsähdin. Se olisi menoa pian, sillä hyökkääjät olisivat kohta portilla. Sarra otti kaikki komentoonsa ja käsi kaikki nais-ja lapsiorjat hakemaan talokunnan lapset ja, naiset ja vanhukset paikalle. Toteutimme käskyn viivyttelemättä ja kun kaikki lähtijät olivat kasassa. Kuljimme maaluukulle, jota kautta pääsisimme pakotunneliin. Sarra kulki ensimmäisenä ja vapaat ihmiset hänen perässään. Sitten tuli orjat ja lopuksi Terhikki, Sarran tytär, joka katsoi, että luukku suljettaisiin ja käytävän ulos johtava suu peitettäisiin. Vaikka pelko yritti kangistaa jäseniä, ei kellään ollut aikaa jäädä moista miettimään. Nyt oli paettava. Kuljin kuin horteessa pimeää käytävää ja kun saavuimme käytävän suulle, kivikkoon, oli ulkona lähes yhtä synkkää kuin käytävässä. Hetken aina valoaan soi ukkonen, mutta sen kylmä valo ei lämmittänyt, sillä ukkosessakin oli jotain uhkaavaa.

Pitkä jonomme kulki hiljaa metsän suojassa, sillä kukaan ei halunnut paljastua vihollisille, jos se olisikin väijynyt . Yhtäkkiä korviini kaikui ensimmäisenä kulkeneen Sarran huuto: ”HYÖKKÄÄJIÄ.. PAETKAA KAIKKI!!!” Pakokauhu valtasi minut ja valitsin umpimähkään suunnan, mihin lähdin juoksemaan Raskas kantamus painoi mutta mieleeni ei tullut tiputtaa tavaroita vähemmäksi, sillä orja olisi saatettu ruoskia siitä hyvästä. Ilmeisesti valitsin huonon suunnan, sillä takaani kuului hevosen laukka-askeleita ja miehen huutoa. Epätoivo valtasi mieleni, sillä vaikka kuinka juoksin, oli ratsastaja aina vain lähempänä minua. Yhtäkkiä kuulin hirnahduksen jo viereltäni ja joku tönäisi minua hevosen selästä niin, että kaaduin maahan ja kierin siinä. Kuulin kevyen tömähdyksen, kun joku astui ratsailta ja tunsin miekan kurkullani.

-Liikkumatta! Ärähti miehen ääni. Makasin hiljaa maassa ja rauhoitin hengitystäni, jotta pystyisin tarvittaessa puhumaan.

-Kuka olet? Sama ääni kysyi.

-Olen Ingrid, Arhikka-herran sisäorja. Vastasin ääni vavisten.

-Enää et ole Arhikan orja, vaan minun herrani omaisuutta. Nouse ylös ja kerää tavarasi. Lähdet mukaani.

-Kyllä herra. Miekan terä vedettiin pois kurkultani ja nousin ylös vaatteitani puistellen. Keräsin tavarat maasta ja katsoin uutta isäntää kysyvästi. Hän otti tavarani hevosen selkään ja sitoi käteni, niin että sain kävellä hevosen perässä sidottuna.

Onneksi hän ei ratsastanut kovaa, vaan pysyin perässä kävelyvauhtia. En tiedä kuinka kauan taivalsimme mutta lopulta saavuimme heidän leiriinsä. Se oli hyvin kätketty metsän pimentoon, eikä sitä hevillä huomannut kauempaa. Mies ratsasti leiriin ja hyppäsi ratsun selästä. Hän irrotti minua hevoseen sitoneen köyden ja kiersi sen ympärilleni, niin etten kunnolla pystynyt liikkumaan. Sitten hän talutti minut erään nuotion ääreen ja jätti siihen makaamaan.

Katselin leirissä ympärilleni. Se oli nopeasti pystyy kasattu ja näytti olevan purettavissa yhtä nopeasti. Alueella paloi paljon pieniä tulia ja miehiä liikkui sotisovissaan. Mietin, että millainen uusi isäntäni mahtaa olla. Toivon mukaan ei liian julma, tai hänessä on silloin kestämistä. Mutta milloinpa orjalta on mielipidettä kyselty. Nuotiosta hohkavalla lämmöllä oli väsyneeseen vartalooni unettava vaikutus ja pian nukahdinkin sen lämpöön. Nukuin levottomasti ja jossain vaiheessa aamuyötä, minut heräteltiin ylös melko kovakouraisesti.

-Tässä on orja, jota en tappanut, vaan säästin hänet teille. Ihan kelvolta vaikuttaa ja hänestä voi olla paljon iloakin. Ääni kuului minut tänne tuoneelle herralle.

Hänen seurassaan oli tumma, hoikka ja melko pitkä mies, jonka ruskeat silmät katsoivat minuun tarkkaavaisesti. Miehen leukaperiä peitti tumma sänki, sillä ilmeisesti hän ei ollut pariin päivään sitä raakannut. Hän ei juurikaan hymyillyt.

-Mikä on nimesi orja? Mies kysyi sointuvalla äänellä.

-Minua kutsutaan Ingridiksi, herra. Sanoin ja painoin pääni alaspäin.

-Olen Raskanmäen Olavi ja sinun herrasi. Saat luvan lähteä mukaamme mutta jos sinusta on yhtään harmia matkalla, voit olla varma, ettet kauaa elä. Tuliko selväksi?

-Kyllä, herra.

-Väinö, avaa tytön köydet ja anna hänen jaloitella hieman. Lähdemme pian liikkeelle ja hänen tulee jaksaa kävellä mukana tahdissa.

Väinö teki työtä käskettyä ja pian olin köysistä vapaa, Ojentelin jäseniäni ja nousin seisomaan. Väinö käski minut mukaansa ja seurasin häntä kuuliaisesti. Katselin ympärilleni enkä nähnyt muita tuttuja kasvoja. Muutama muukin uusi orja taisi mukana olla ja arvelin heidän olevan Arin talosta. He olivat miehiä. Mietin, miten muille oli käynyt, mutta kauhukuvien värittäessä mieleni, en halunnut enää ajatella asiaa.

Kuten olin arvellutkin, leirin purkaminen kävi hetkessä ja lähdimme kävelemään kohti jotain. En tiennyt, mikä suuntamme oli. Kuljimme pitkän päivän ja seuraavan kerran pysähdyimme, vasta päivän sarastaessa iltaan. Joukot laittoivat taas nuotiot pystyyn ja me orjatkin saimme jotain kuivaa leipää nakerrettavaksi. Kun leiri alkoi rauhoittua nukkumaan, tuli Väinö luokseni ja käski mukaansa.

-Herrani haluaa sinut luokseen. Sinun on parasta miellyttää häntä tai saatat joutua kaikkien miesten yhteiseksi iloksi. Nielaisin, sillä Väinö ei näyttänyt laskevan leikkiä.

Minut vietiin teltalle ja työnnettiin sisään, Teltta oli hämärä mutta silmieni tottuessa huomasin sinne kasatun jonkinlaisen vuoteen vällyistä. Vuoteen päällä loikoili mies ja näytti naukkailevan jotain leilistä.

-Riisudu! Haluan nähdä sinut alastomana. Kuului sama sointuva ääni, joka kuului uudelle herralleni.

Heitin orjanmekkoni pois ja seisoin rohkeasti miehen edessä alasti. En peitellyt hänen katseeltaan mitään, sillä se ei sopinut arvolleni. Kun toinen käski, tottelin. Mies nousi ylös ja tuli seisomaan luokseni. Hän kosketti poskeani viileillä sormillaan ja kuljetti kätensä rinnoilleni Niitä hän puristi, ehkä jopa hieman liian lujaa ja sai minut ähkäisemään tukahtuneesti. Hänen otteensa hellitti ja hän pyöritti sormiaan kevyesti nännieni ympäri, niin, että aloin tuntea mielihyvää, hänen kosketuksestaan. Rintojani hiveltyään, hän kuljetti sormensa vatsalleni ja läheni vääjäämättä nupukkaani. Hän painoi sormellaan nupukkaani ja sai minut huokaisemaan. Levitin vaistomaisesti jalkojani hieman siinä seisoessani. Miehet notkeat sormet tutkivat nupukkaani ja kulkeutuivat alaspäin koloni suulle, joka oli alkanut jo kostumaan hieman. Mies tarkkaili kasvojani herkeämättä samalla kun työnsi yhden sormensa sisääni.. sitten toisen. Hänen pitkät sormensa tutkivat koloni sopukoita ja saivat minut värähtämään mielihyvästä ja suupieleni kaartumaan pieneen hymyyn. Kosteuteni lisääntyi ja kun hän veti sormensa pois kolostani, mahlaani valui hieman reisilleni.

Mies työnsi sormensa uudestaan sisääni ja inahdin mielihyvästä. Ne tuntuivat niin hyviltä sisälläni, sillä kukaan ei ollut tehnyt minulle niin ennen. Sulevi ja Arhikkakin olivat työntäneet aarrettaan aina suoraan minuun eivätkä koskaan sormeaan, saati kahta. Olavi painoi sormet syvälle ja veti niitä taas takaisin. Sitten hän painoi uudestaan syvälle ja sai minut sulkemaan silmäni ja hengittämään kiivaammin. Hän jatkoi sormillaan leikkimistä vielä hetken, kunnes lopetti ja veti sormensa pois. Hän toi ne suuni luo ja käski minun nuolla sormet. Tein työtä käskettyä ja maistoin omaa mahlaani hänen sormistaan. Se oli viettelevän makuista.

Olavi käski minut maahan kontalleen ja menin. Sitten kuulin hänen riisuvaan vaatteitaan ja varoittamatta hän tarttui minun pepustani kiinni ja työntyi sisään. Odottamaton teko sai minut ulvahtamanaan nautinnosta. Olavi työnsi sisääni ja syvälle ja sai minut villiksi. Työnsin peppuani häntä vasten ja nautin hänen elimensä tuottamasta nautinnosta. Yhtäkkiä tunsin jotain myös peppureiälläni. Olavi työnsi sormeaan peppuuni, samalla, kun työntyi kolooni. Uusi kokemus minulle muttei mitenkään vastenmielinen. Hetken sormella peppuani kokeiltuaan, hän veti sormen pois ja työnsi tilalle kaksi. Outo tilanne sai minut kiihottumaan enemmän ja koloni alkoi supistella yhä nopeampaan. Enää ei menisi kauaa täyttymykseen. Silloin Olavi veti elimensä pois minusta ja tunsin pettymyksen tunteen. Samoin hän veti pois myös sormensa. Mieleni teki suuttua, mutta hillitsin itseni vaivoin.

Ihmettelin, mitä hän aikoo, mutta kauaa en ollut epätietoisuudessa. Tunsin hänen elimensä painautuvan peppuani vasten. Samalla hän levitti käsillään peppuani ja työntyi hitaasti sisään. Kasvoni vääntyivät kivusta, sillä hänen elimensä oli paksumpi kuin hänen kaksi sormeaan. Olavi työnsi itsensä pohjaan saakka ja jäi hetkeksi paikoilleen. Tuntemukseni olivat ristiriitaiset. Toisaalta hänen elimensä kiihotti minua, toisaalta tuo peppuun työntäminen hieman sattui. Olavi alkoi työntämään elintään sisääni rytmikkäästi ja hiljalleen se alkoi tuntua hyvältä. Samalla kun Olavi kiihdytti tahtia laittoi hän myös sormensa nupukalleni ja alkoi hieroa sitä nopeaan. Tuo yhdistelmä oli liikaa minulle.. aloin ulista ja tärisin kuin horkassa, samalla kun peppuni ja koloni lihakset supistelivat tahattomasti. Myös Olaville tuo oli kestämätöntä, sillä hänen lämmin suihkunsa purkautui peppuuni. Purkauduttuaan, hän rojahti päälleni ja makasimme molemmat vällyjen päällä väsyneinä.

-Minä pidän sinut. Olavi kuiskasi vielä ennen nukahtamistaan ja mieleni oli tyytyväinen. En joutuisi miesten käsittelyyn.

Aamulla Olavi herätti minut vironneella elimellään, jonka hän oli työntänyt sisääni maatessamme kyljellään. Hitaasti hän liikutti vartaloaan ja työntyi syvemmälle minuun. Samalla hän puri olkapäätäni ja puristi rintojani. Olin huumaantunut.. sillä entiset isäntäni eivät olleet koskaan minulle näin tehneet. He olivat vain kerran ottaneet ja sitten aamulla jo hävinneet vierestäni. Olavi käänsi minut vatsalleen makaamaan ja alkoi nopeampaan työntyi kolooni. Voihkin hänen allaan ja supistin koloani, niin että hän sai enemmän nautintoa tulla sisääni. Hän puri minua niskasta ja sai minut vaikertamaan samalla, kun Olavin lämmin neste pulpahti sisääni sykäyksittäin. Olavin raju purkautuminen tuntui ihanalta ja oloni olo mitä mainion tällaisen herätyksen jälkeen.

Päivän kuljimme eteenpäin ja illat viihdytin Olavia. Mutta enää en kävellyt, vaan ratsastin omalla hevosella. Useamman viikon kuljettuamme, saavuimme Olavin taloon, mikä oli suuri paaluitettu talorykelmä, jossa taisi asua montakin perhekuntaa. Sillä ihmisiä siellä ainakin oli. Jokainen halusi tulla katsomaan uusia orjia, ryöstettyjä tavaroita sekä tervehtimään rakkaimpiaan. Minä seisoin ihmispaljouden ja puhetulvan keskellä häkeltyneenä, sininen villamekko ylläni, sillä Olavi ei halunnut minun pitävän ruskeaa orjamekkoani. Kun ihmiset kysyivät ihmisiltä kuka olen, hän sanoi minun olevan Terhikki, Arhikan ainoa tytär, josta tulisi hänen jalkavaimonsa. Hämmästyin tästä mutta en sanonut sanaakaan, sillä se tietäisi asemani kohennusta. Katsoin vain kohti Väinöä, joka ainoana Olavin lisäksi tiesi henkilöllisyyteni. Hänkään ei siitä mitään sanonut tai näyttänyt edes hämmästyneeltä, joten hän kai tiesi Olavin aikomuksista Olavin äiti kehui poikaansa hyvän jalkavaimon löytämisestä, ja oli varma että Terhikki, eli minä, synnyttäisi enemmän potria poikia kuin mahoksi osoittautunut Olavin vaimo Kyllikki. Niin sitten jäin asumaan taloon Olavin jalkavaimona - minä, joka olin orjaksi syntynyt ja orjana kasvanut, olin nyt vapaa nainen - kiitos jäniksenkäpälän.