Eric

Mitäs siitä mitä muut ajattelevat "Ori"!

Miksikö moinen toteamus heti alkuun… no päätelkää itse tarinan luettuanne.

Elämän ihanuus ja riemut voivat ilmentyä niin monin eri tavoin, odottamatta, ilmoittamatta, mitään edes vihjaamatta.

Miksikö näin, en tiedä, olen jo jonkin aikaa lakannut esittämästä itselleni moista kysymystä, yritän ottaa vastaan mitä elämä tarjoaa ja olemaan kiitollinen jokaisesta uudesta koetusta päivästä!

Ajelin "taas vaihteeksi" Helsinki-Vantaan lentokentälle päin, tällä kertaa työt olivat viemässä minua ihan vaan "kevyelle keikalle" pariksi viikkoa Ateenaan jossa oli määrä testata uusia järjestelmiä, no en aio pitkästyttää teitä teknisillä yksityiskohdilla, tuskin ne teitä edes kiinnostaa kun ei ne hirveästi kiinnosta edes minua itseänikään enää! Joka tapauksessa tarina alkaa jo paljon ennen ko. matkaa, itse asiassa jo meno-matkalla Etelä-Suomeen pari päivää ennen lähtöä Ateenaan.

Ähtäri jäi taakse, seuraava etappi onkin Virrat, sitten Orivesi, Tampere ja moottoritietä Hesaan. Jostain syystä nää keskisen Suomen pienten paikkakuntien kautta kulkevat tiet miellyttävät maisemallisesti enemmän kuin suuret valtatiet, idyllit maalaiskylät peltomaisemineen ja hyvinhoidettuine tievarsineen luo kuvan ihmisten elämänarvoista kotiseutuaan kohtaan, siitä rauhasta joka suurissa kaupunkikeskittymissä jää kokematta.

Ajelin ajatuksiini vaipuen, välillä maisemia ihaillen kunnes näkökentässäni vilahti Ruoveden kyltti, muistin tällä reitillä kauniin Järvinkipohjan vesistön ja sen rehevän maiseman ja koska nyt oli oikein lämmin ja aurinkoinen keskikesän päivä eikä minulla ollut erityisen kiire minnekään, päätin pysähtyä läheiselle leirintäalueelle joksikin aikaa syömään ja vaikkapa virkistävälle uinnille. Niinpä leirintäalueen kyltin kohdalla käänsin autoni sinne, etsin parkkipaikan, sieppasin takin käsivarrelleni ja marssin leirintä-alueen vastaanotolle. Nuori iloisen oloinen tyttönen toivotti heleällä äänellä tervetuloa "- Miten voin olla avuksi" kysymyksen saattelemana. - Olen menossa Helsinkiin mutta koska minulla ei ole minnekään kiire ajattelin pysähtyä vaikkapa uimaan ja syömään jotain! vastasin hänelle. Hän katsoi minua vihreillä silmillään ja totesi.

- Kumpa ihmisillä olisikin aikaa enemmän moiseen, kuinka monelta kiukulta, riidalta ja toralta pitkillä matkoilla vältyttäisiinkään kun voisi välillä "hemmotella" itseään kuten te herra… Katsoin häntä silmiin ja esittäydyin. Hän ojensi kätensä ja kertoi nimekseen Satu, puristin hänen lämpöistä kättään ja vastasin - Eric. - Onko sinulla omat varusteet vai? hän katsoi kysyvästi nähtyään että minulla ei ollut kuin takki käsivarsillani. - Ei, en ottanut mukaani mitään kun en lähtiessäni arvannut pysähtyväni tätä varten. - Pyyhe ja uimahousujen vuokra yhdeltä päivältä on 10 euroa, olisko sinun koko 34? hän kysyi ja kaivoi jo "normaaleja" uimahousuja laatikosta. - Tuota… koko on muuten ok, mutta minä haluaisin sellaiset bokserimalliset housut! Hän kääntyi katsomaan minua kysymysmerkkinä. - Tätä on hieman vaikeaa selittää mutta usko pois näin on kaikkien kannalta parempi!

- Katsotaan, eiköhän sellaisetkin löydy! hän sanoi edelleen minua kysyvästi katsoen, kääntyi taas laatikolleen ja löysi haluamani housut. - Missä voin vaihtaa vaatteita, jos käyn uimassa ennen ruokailua? - Pukeutumiskopit on kyllä rannalla mutta jos haluatte lukollisen pukukopin, siitä minun täytyy veloittaa 10 euroa ylimääräistä! Hän totesi kuin anteeksipyytäen. - Se on OK, mä otan sellaisen!… minne päin minun pitää mennä, ja voinko jättää auton tuohon parkkipaikalle. - Auto on ihan oikealla paikalla, lähdette vain kävelemään tuota oikealta lähtevää polkua tuonne alas rantaan, kopit löytyvät rannalta hieman oikealle verirajasta tuolla puskan takana! Hän kurkotti luukusta ulos näyttääkseen kädellään minulle suuntaa. En voinut olla huomaamatta hänen löysästä kaula-aukostaan näkyvää rintojen vakoa, nielaisin pari kertaa tyhjää, näky oli vähällä saada minut valtaansa, vaivoin sain temmattua silmäni "irti" hänen erittäin kauniisti kaartuvista rinnoistaan ja katsoin hänen osoittamaansa suuntaan. Hän vetäytyi takaisin luukulta ja katsoi minua, varmaan hän huomasi punastumiseni, pieni hymynkare viivähti hetken hänen kauniilla kasvoillaan, minä nielaisin kolmannen kerran ja lähdin sitten kulkemaan rantaan päin.

Pukukoppi oli nimensä veroinen koppi, tilaa oli ehkä neliön verran, toisaalta taas eihän siellä muuta tarvinnutkaan sopia tekemään kuin riisumaan ja pukeutumaan. Vaihdoin asua ja kävelin rantaan, vesi tuntui aluksi tosi kylmälle mutta niinhän se yleensäkin tuntuu, no rohkeasti vain kaikki ihokarvat pystyssä veteen, "Jormani" taisi olla ainoa joka ei tuntenut jäätyvänsä tönköksi vaikkei kait silläkään aluksi lämmin ollut. Hetken vedessä oltuani aloin pikkuhiljaa tuntea veden todellisen "lämmön", hampaani lakkasivat kolkkaamasta ja aloin aistia ympärilläni muutakin kuin kuviteltua jäätä, uimareita oli jonkin verran sekä nuoria että vähän varttuneempiakin, itse uimaranta oli ihanteellinen, ranta vietti riittävän loivasti järvelle päin joten kaikentasoisille "polskijoille" oli riittävästi matalaa ja syvää vettä tarjolla, hiekka oli täysin kivetöntä ja vesi puhtaan kirkasta. Nautin todella olostani kaulaa myöten vedessä, aallot keinuttelivat vartaloani rauhallisesti ja aurinko lämmitti ihanasti.

- Eric! kuului huuto rannalta. Katsoin huutajaan päin ja näin vastaanottotiskin Sadun huutelevan minua rannalla. Uin muutaman vedon matalampaan veteen ja kahlasin rantaan, sen kummemmin ajattelematta kävelin hänen luo ja sitä mukaa kun pääsin lähemmäs, hänen silmänsä laajenivat ja hänen suunsa aukeili kuin kalalla kuivalla maalla, ihmettelin ensin moista reaktiota, sitten näin hänen katseensa suunnan ja tajusin. Vesi oli liimannut shortsien lahkeet tiukasti reisiäni vasten ja vasemmassa puntissa "Jorma" pullotti lähes polviin saakka ulottuen. Hölmistyneenä seisoin hänen edessään hetken ja vain tuijotin jalkojani, sitten nopealla nykäisyllä vetäisin löysää lahkeisiin ja naama punaisena sopersin hänelle. - Anteeksi äskeinen, nyt kait ymmärrät miksi en halunnut sinun ensin tarjoamia uikkareita. Hän vilkaisi minua silmiin, vilkaisi "Jormaa", vilkaisi taas minua, sitten taas "Jormaa", sitten hänen kädestään tippui muutama kolikko hietikolle ja viimein hän sai sanotuksi. - Ööööö!

- No, sinulla oli asiaa? katsoin häntä kysyvästi lievästi jo tilanteesta huvittuen vaikka ajattelinkin itsekseni että totunkohan minä koskaan noihin reaktioihin… - Niin… asiaa… öööö… oliko minulla????… - No ainakin sinä äsken huusit minua kun olin tuolla vedessä. - Niin vedessä… siis kun minä kun minä kun perin liikaa tuolta kopilta jonka teille annoin! hän soperteli ja ojensi tyhjän kätösensä. Katsoin hänen jalkainsa juureen ja totesin. - Tarkoitatko noita kolikoita tuossa jalkaisi vierellä? Hän katsoi vuorostaan hölmistyneenä jalkoihinsa. - Niin noita kolikoita, mutta miten… kun minä… kädessähän ne vielä äsken… voi voi! Miten helvetissä minä pelastan hänet vielä enemmältä hämmingiltä ja nolostumiselta, mietin kuumeisesti jotain keksiäkseni. Lienee viisainta vain yrittää suoraa taktiikkaa. - Ehkä sinä "hämmästyit" jostakin niin että ne putosivat kädestäsi, kyllä ne sinulla vielä hetki sitten olivat kädessä! Hän katsoi minua silmiin kalpeana kasvoiltaan, nieleskeli vuorostaan muutamia kertoja ja sanoi ääni väristen. - No kun minä en ole koskaan nähnyt mitään tuollaista ees kuvissa ja nyt sinulla kuiteski taitaa olla sellainen!

- Niin, onhan se kait hieman normaalia suurempi vaan sen kanssa minun on vain pärjättävä. - Hihi, miten sinä tommosta voit mihinkään käyttää, eihä toi mihiskää sovi! - No sanotaanko näin että ainakaan kovin helposti en kuse housuilleni esimerkiksi, ja tuohon toiseen kysymyksees, ei sitä juuri voikaan mikäli tarkoitat rakastelua, se on siihen aivan liian suuri!

- Voisinko minä… saisinko minä… kehtaisinko minä… tuota… antaisitko sinä minun koettaa sitä? - Ihanko meinasit että tässä vaan? - Ei kun minun vuoro loppuu just, minä voisin ottaa yhden mökin avaimen, mentäs sinne ja jos minä sitten siellä? - No mikäs siinä, tuu hakemaan minut kun sinulle passaa, mä voin sitten hakea kamani tuolta koirankopista ja sitten jälkeenpäin pukeutua siellä mökissä. Hän kääntyi kannoillaan ja lähti päätään pudistellen takaisin vastaanottoa kohden, mä noukin maahan jääneet muutamat kolikot ylös ja vein ne kopille taskuuni, palasin vielä hetkeksi uimaan mutta hyvin pian näin Sadun kävelevän ripein askelin rantaa kohden avain killuen sormessa. Hän tuli kopilleni, minä keräsin vaatteeni sieltä ja yhdessä kävelimme läheiselle leirintäaluemökille. Mökki oli pieni kahden hengen mökki jossa oli yksi kahdelle tarkoitettu sänky, pieni keittokomero sekä sisävessa joka ainakin minulle oli yllätys monenlaisiin mökkeihin tottuneena kesäkulkijana. Sen tarkemmin sisältöön huomiota kiinnittämättä käännyin hänen puoleensa, hän tuli eteeni, jäi siihen seisomaan hyvin pienenä ja epävarman näköisenä. - Mikäli haluat vielä perääntyä, minä voin vain heittää vaatteet päälleni ja lähdetään sitten vaikka etsimään se ruokapaikka! - EI EI, minä haluan nähdä sen, minua vain hieman pelottaa sen koko. - Mutta eikös sopimus ollutkin pelkästä katsomisesta ja koettamisesta, en ajatellutkaan ruveta sovittamaan sitä sinuun, näenhän minä että sinä olet liian pieni siihen!

- Saanko minä ottaa sinun pyyhkeesi pois! - Ole hyvä vain. vastasin hänelle ja hieman minuakin rupesi tilanne jännittämään, mutta odotuksesta, ei pelosta! Hän tarttui hyvin varoen pyyhkeeseeni, vapisevin käsin hän avasi "solmun" ja pudotti pyyhkeen lattialle. - Huaaahh… se on ihan hirveen iso, onko toi aito vai "manipuloitu"? - Eikös me tänne tultu sen takia että sinä voit ottaa siitä itse selvää?… ota kiinni vain, ei se mene rikki! - Kädet vapisten hän ensin hyvin hellävaroen silitteli parilla sormella "Jorman" vartta, sitten yhä kädet täristen tarttui siihen molemmin käsin kiinni ja nosti sen vaaka-tasoon, tässä vaiheessa itsekin tilanteesta innostuen annoin ajatuksissani "Jormalle" luvan kovettua, hän puristi "Jormaa" molemmin käsin, katsoi sitä silmät suurina, hengitti erittäin katkonaisesti, veteli hitaasti runkkauliikkeillä sitä edestakaisin ja huokaili syviä katkonaisia huokauksia.

- Minä… minä… ei herra jumala en minä voi sa-noa, minä… minä… minä haluan tuntea tän pilluani vasten saanko minä? Tartuin häntä harteisiin, katsoin häntä silmiin ja vedin lähelleni, suutelin häntä kevyesti ja kuiskasin hänen korvaan. - Sitä varten sinun pitäisi riisuuntua! Hyvin nopeasti edelleen vapisevin käsin hän riisui kesämekkonsa ja löysäkaulaisen puseronsa sekä alla olleet tangansa. Alastomana hän seisoi edessäni, tarttui uudelleen kiinni "Jormaani" ja sitten katsoi minua kysyvästi. Peräydyin hiljalleen sängylle takanani, istahdin siihen hänen seuratessa minua edelleen "Jormastani" kiinni pitäen katsettaan siitä hetkeksikään heittämättä, ihan kuin hän olisi pelännyt sen katoavan jonnekin jos hän irrottaa siitä katseensa. Hän oli todella kaunis vartaloltaan, rinnat olivat pienet mutta kiinteät, nännit olivat kovettuneet odotuksesta ja jännityksestä, hänen lähes paljaaksi ajeltu jalkovälinsä kiilteli kosteutta, ei ollut epäilystäkään siitä mitä hän halusi, hän nousi päälleni, taivutti "Jormani" vatsani päälle ja istui kevyesti sen varrelle, hiljalleen hän alkoi keinuttaa vartaloaan edestakaisin siten että "Jormani" varsi hankasi hänen häpyhuuliaan ja klitoristaan.

Minä makasin aloillani ja vain nautin hänen katselemisestaan ja touhuilustaan, tunsin kuinka "Jorma" kostui hänen eritteistään kauttaaltaan, hyvä olo ja hänen kiihkonsa välittyi minuun jokaisella liikkeellä, jokaisella värähdyksellä jonka hänen nuori vartalonsa tuotti, jokaisesta huokaisusta joka hänen suustaan kuului. Tunsin suorastaan kiduttavaa nautintoa joka kerta kun terskani upposi hänen häpyhuuliensa väliin, hän seurasi sen katoamista jalkoväliinsä, ja aina kun terska kosketti hänen reikäänsä hän parahti hiljaa ja hänen vartalonsa tärisi entistä voimakkaammin, ilma purkautui sihisten hänen hampaidensa välistä, hän puristi käsivarsiani kouristuksenomaisesti ja tunsin että hänen laukeamisensa ei ole kaukana.

Hän kohotti kaunista pyllyään, tarttui varteen kaksin käsin, sovitti terskan reiälleen ja alkoi laskeutua hiljaa alemmas. Vastoin kaikkia odotuksiani tunsin terskani hyvin hitaasti painuvan hänen sisäänsä, hän kykeni ottamaan koko terskan SI-säänsä mutta sitten loppui jousto, hänen silmänsä kääntyivät lähes nurinpäin, hänen suunsa aukeni, lähes kipeää tekevästi hän puristi "Jorman" vartta ja hänen suustaan purkautui pitkä ”UUUhhhhhhhhhhh…", hänen vartalonsa tärisi holtittomasti ja ellen olisi pitänyt hänestä lujasti kiinni, hän olisi pudonnut varmaan lattialle päältäni. Noin viisi minuuttia hän vain oli paikallaan terskani sisällään, hän tärisi kauttaaltaan ja näytti siltä kuin hän olisi menettänyt hetkellisesti tajuntansa, sitten… hyvin hitaasti hänen vapinansa alkoi laantua, hän avasi silmänsä ja katsoi minua. Nostin hänet varoen irti "Jormastani",

- OOOoiiihhh… purkautui hänen huuliltaan, hän mutristi suutaan, nuolaisi huuliaan, laskeutui viereeni, kääntyi hieman ja tarttui "Jormaani" joka edelleen seisoi tanassa äskeisestä nauttien, hän painoi päänsä lähemmäs "Jormaa" ja tunsin kuinka hän hellästi alkoi suukottelemaan terskaani samalla hyvin hellävaroen hyväillen koko vartta käsillään. - Se oli ihanaa, luoja kun se tuntui suurelta, luulin jo että se halkaisee minut! Kuuntelin hetken hänen lähes yksinpuheluaan ja totesin sitten. - Sanonpa sinulle että kerrankin voin sanoa että nautinto minunkaan puolella ei olisi voinut enää tästä kasvaa, kiitos sinun, ja luojan kiitos et yrittänyt seivästää itseäsi enempää, silloin sinä olisit voinutkin haljeta! Purskahdimme nauruun, hän käpertyi kainalooni, painoin hänet tiukasti itseäni vasten ja suutelin hänen hiuksiaan.

Ajatelkoot lukijani mitä hyvänsä, olin tässä tilanteessa erittäin onnellinen mies.

Minulla ei ollut enää yhtään nälkä!

Palautetta voitte lähettää edelleen mikäli haluatte!

Eric alias "Ori"