Eric

Joskus tilanteet johtavat hyvinkin kummallisiin tekoihin, sitä ikään kuin ihminen tekee täysin päinvastoin kuin ehkä oli itsekään kuvitellut toimivansa!

Autuas se taho joka keksi mielikuvituksen, käyttäkäämme siis sitä, se ei käytössä kulu, on ehtymätön, tuottaa mielihyvää eikä siinä ole "parasta ennen" päivämäärää!

"Ori" saa kutsun

Istuttiin kavereiden kanssa kaljalla eräässä mukavassa Irkkupubissa Hesassa käydessämme, olimme työmatkalla alihankkijoidemme (kauheasti varmaan kiinnostaakin!) järjestämässä "näyttelyssä". Illalla sitten lähdettiin ao. pubiin bisselle ja muuten vaan jutustelemaan.

Ilta eteni ihan rattoisissa merkeissä, kaikenlaista tuli suollettua, asiaa, asian vierestä, puhuttiin autoista, metsästyksestä, tupakoinnin kiroista, naisista ja taidettiin siinä keskustella turhastakin! No olipa miten oli, jostain kumman syystä naisista puhuminen tuppasi kohoamaan kaikkien mielipiteitä yhdistäväksi aiheeksi (no olipa helvetin iso yllätys että ukkoporukka keskustelee naisista…).

- Mielestäni rehevät naiset ovat parhaita, heissä on mistä kiinni pitää eivätkä ole niin "sätkyjä" kuin hoikat, hoikat naiset tuppaavat kiemurtelemaan niin kuin käärmeet eikä heistä saa kunnon "otetta"! Heh, Ami taas innostuu, ihan kuin jätkällä olisi laajaakin kokemusta aiheesta josta puhuu, kaveri on ollut naimisissa saman naisen kanssa yli 25 vuotta ja tietääkseni ei ole pettävää tyyppiä, no saahan sitä mielipiteensä toki kertoa ja onhan hänen vaimonsa mieltymystensä mukaista ihmistyyppiä, joten kai hän tietää mistä puhuu!

- Siinä meidän expertti taas kerskuu, mielestäni plondit ovat parhaita, mitä hoikempi sitä parempi ja jos on vielä sheivattu paljaaksi niin kyllä lähtee! Pera katsoi haastavasti Amia ikään kuin olisi halunnut ruveta hänen kanssaan väittelemään aiheesta. - Ei saatana karvatonta, sellainen pillu ainakin mun mielestä muistuttaa broileria josta viimeinen myyntipäivä on mennyt jo ohi! Ami kommentoi, Ripa katseli molempia aikaisemmin äänessä olleita ja totesi. - Te ette ymmärrä naisista mitään kun teillä kummallakaan ei ole kokemusta kuin yhdestä tai korkeintaan kahdesta naisesta, kysytäänpä Ericin mielipidettä, hänellä jos kellä lienee yhtä ja toista "vertailukohtaa" erilaisista ja erityyppisistä naisista! Kaikki kääntyivät katsomaan minua kysymysmerkkinä. Nyt varmaan tartteis lohkaista jotain terävää. - No, kokemukseni mukaan parhaita ovat… naiset itse! He kaikki ovat yksilöitä erilaisine toiveineen, unelmineen, haluineen, himoineen ja ennen kaikkea mielipiteineen, minä ainakin henkilökohtaisesti arvostan naisessa muutakin kuin vain pillua ja tissejä!

- Mitä helvettiä sä jätkä höpötät, antaa tulla paljastuksia, meitä kiinnosta sun psykologias eikä tunteilus! Ripa katseli sen näköisenä että kaikenlainen muu jutustelu oli nyt sitten pois laskuista, mietin hetken ja aloitin

- Erään kokemuksen voisin teille "paljastaa", niin kuin tiedätte meikäläisellä on kertynyt tuota "ulottuvuuttakin" hieman normaalia enemmän, se onkin saattanut minut tilanteeseen jos toiseenkin eikä kaikki ole olleet edes hauskoja, tosin niitäkin riittää muistella asti. No olinpa tässä kerrattain käymässä eräässä tavaratalossa housuostoksilla ja aikani siinä katseltuani eri malleja luokseni purjehti myyjätär, ja millainen myyjätär hyvät herrat! Hän oli tosi kaunis, pitkät mustat kiharat hiukset, sopivasti korkeat poskipäät korostivat hieman itämaisenmallisia tummanruskeita silmiä, pieni kapea nenä sopi kasvoihin kuin Kleopatralla aikanaan, huulet olivat sensuellin täyteläiset ja kasvojen kauneuden kruunasi sopusuhtaisen kauniin kapea leuka, kaula näytti hoikalta mutta ei laihalta ja loppu vartalokin oli hyvin sopusoinnussa YL-häältä alas asti.

- Housutko pitäisi löytää? kysyi tämä kaunotar minulta. - Joo, jotain sellaista "jokakelin" housua ajattelin, sellaista joka sopii vuodenaikaan kuin vuodenaikaan. - Miten olisi farkut, meille tuli just uusia malleja jotka varmaan sopisivat sinulle, sinun koko lienee jotain 33-34 tuumaa? Katsoin häntä, mietin miten minä hänelle selvittäisin että farkut eivät minun tapauksessani ole se paras vaihtoehto julkisella paikalla. Päätin olla suorasukainen ja sanoin hänelle. - Tuota, koko kyllä on oikea, mutta farkut eivät taida olla meikäläisen housut, ajattelin kyllä jotain reisistä "löysempää" mallia. - Mikä vika tiukoissa farkuissa on, nehän sopivat miehelle kuin miehelle, sinäkin olet tuollainen nuorekkaan näköinen ja aika sporttisen oloinen joten farkut olisivat ihan jees sinulle. - Joo, ymmärrän kyllä mitä tarkoitat ja kiitän kohteliaista sanoistasi mutta minulla on yksi "ongelma" farkkujen kanssa, nekun tuppaavat ikävästi pullottamaan… You know!… tietystä kohdasta kokoni vuoksi!

- Öööö… hänen ilmeensä oli suurin piirtein sitä että älä jätkä yritä imarrella itseäsi, olen nähnyt ennenkin ns. "isomunaisia" miehiä eikä se nyt niin hirvee ole se pullotus. - Tätä on varmaan vaikea selittää, mutta anna minulle parit farkut, minä puen ne tuolla pukuhuoneessa jalkaani ja sitten näet mitä tarkoitan! Hän helähti ihan punaiseksi kasvoiltaan, kääntyi kannoillaan ja marssi farkkuhyllyjen luo, valitsi sieltä mielestään parit minulle sopivat farkut ja palasi ne kädessään luokseni. - Kokeile nyt aluksi vaikka näitä! Otin housut ja menin sovituskoppiin, koon puolesta ne olivat sopivat mutta jumalauta että oli tuskallista kiskoa niitä kiinni vaikka minulla oli-kin omatekemäni "kalukukkaro" pitämässä "Jormani" ees jotenkuten "kasassa” - Kuule, voisitko tulla tänne katsomaan, en minä kehtaa tulla sinne kaikkien töllisteltäväksi. - Voi härän kikulit, mitä helvettiä sinä olet tunkenut housuihisi? Hän kysyi minulta silmät suurina haaroihini tuijottaen. -

Nyt sinä varmaan luulet että tää on jotain pilaa! sanoin hänelle. - Kunpa olisikin, silloin se olisi helppo ottaa pois ja unohtaa, valitettavasti tämä on totisinta totta, minun "Jormani" nyt sattuu olemaan hieman sanoisinko… suurempaa kaliiperia, tämän vuoksi farkut eivät ole se paras vaihtoehto minulle? Katsoin häntä kysyvästi. - Iiih… hhhaanko tuo tosiaan on oikea? hän sai sanotuksi. - Lupaatko olla huutamatta? katsoin häntä sil-miin, hän vain tuijotti mutta sai nyökätyksi. Riisuin farkut pois ja koska ne olivat aika tiukat "sen" koh-dalta niin pikkuhousut lähti saman tien. Siinä minä sitten seisoin sovituskopissa housut kintuissa, "Jor-ma" roikkui jalkovälissä nuppi suurin piirtein polvien tasalla ja tyttönen tuijotti, hän puristi verhoa ja sen kopin seinää rystyset valkoisenaan ja vain tuijotti! - Jokos nyt uskot että en pelleile! - Hi…. hiiiih…. hiirrrmuinen ku se on hirmuinen, saanko minä koskettaa sitä? - Ole hyvä vaan ellet muuten usko, ei se pure!

Jotenkin tää tilanne alkoi huvittaa miua, hänen ilmeessään ei vastaavasti ollut mitään huvittuneisuutta, äärimmäisen varoen hän ojensi pieneltä näyttävän kätensä ja tarttui varren puoleen väliin kiinni. - Hirrperrsssööhhh… sehän on elävä! oli kaikki mitä hän sai sanotuksi. Sitten hän astui kanssani mitään ajattelematta sovituskoppiin, tarttui siihen toisellakin kädellään, nosti sen vaakatasoon ja haukkoi vain henkeään. - Eihän tällainen voi sopia kenenkään sisälle, miksi tällaisia pitää olla? - Häh? sain vain ky-sytyksi. Katsoin häntä mutta hän ei sanonut mitään, puristi vain kuin hengen hädässä "Jormaani" ja tuijotti sitä lasittunein silmin ajatustensa harhaillessa ties missä! - Jospa kuitenkin hellittäisit, tuo alkaa tuntua turhan hyvälle ja jos se rupeaa seisomaan, minä en pääse täältä kopista pois koko päivänä! Hän havahtui todellisuuteen, heitti irti "Jormasta", katsoi minua silmiin ja sanoi. - Minä… minä haen sinulle sopivammat housut. Hän poistui sovituskopista ja minä jäin odottamaan.

Kohta hän palasi edelleen äskeisestä kokemuksestaan kalpeana ja sanoi. - Kokeilkaapa josko te sopisitte näihin! meiltä ei valitettavasti löydy housuja kuin normaaleille kaksijalkaisille! Räjähdin nauramaan, hän katsoi minua silmät suurina ensin tajuamatta mille nauroin, kunnes hän tajusi sanomansa, rupesi itsekin nauramaan ja pyyteli anteeksi käytöstään. - Eihän tässä käynyt mitenkään, nyt minulla on uudet hyvin "istuvat" housut, sinä sait huvisi ja minä voin jatkaa matkaani muille asioilleni, paljonko? Hän otti housut, meni tiskille ja pakkasi ne sillä aikaa kun minä kaivelin lompakkoani. Päästyäni kotiin vilkaisin vielä kerran housujani ennen kuin rupesin laittamaan niitä henkariin, taskusta tipahti jokin lappu, noukin sen ja siinä oli matkapuhelinnumero ja teksti. Meillä taisi jäädä jotain kesken, soittele! t. Mira

Lopetin tarinani… hiljaisuutta kesti hetken ennenkuin Ami avasi suunsa. - Saatanan mulkvist, no!… kävikkö sä panemassa sitä? Katsoin vuoronperään heitä kutakin, hymynkare suupielissä sanoin vain. - Kas, tuoppi onkin tyhjä, täytyy lähtä hakeen bissee, tää höpöttäminen rupeaa janottamaan…