Päivä oli alkanut yhtä tavanomaisesti kuin muutkin päivät. Osaston töitten pahin ruuhka oli jo saatu purettua. Oman kanslian rauha tuntui aamukiireitten jälkeen jotenkin rauhoittavalta. Ikkunasta pastoi jo nousseen auringon kirkas valo. Osaston aamukahvit oli juotu ja uusi oppilas oli leiponut omia pikkupulliaan, joita riitti kaikille eivätkä poikkeuksellisesti loppunet kesken - sairaalassa on yleensä pullien suhteen ahne meininki.
Vieno koputus suljettuun oveen katkaisi harhailevat ajatukseni. Uusi oppilaamme kysyi vienosti, voisinko hyväksyä otetut kuvat. Pikainen silmäys kuviin ei antanut aihetta huomautuksiin. Hyvä tyttö, ajattelin. Oppilaan katse viipyi kuitenkin kuvissa ja ihmettelin viivytyksen syytä, yleensä tämä kestää vain punaisen sekunnin. Miksi se tulee vielä niin lähelle?
Seuraava huomioni kiinnittyi hyvin harkittuun ja hitaaseen valkoisen mekon avaamiseen. Alhaaltapäin yksi nappi, kaksi nappia ja kohta mekko oli avoinna lanteille saakka. Mitään pikkuhousuja oppilaalla ei ollut. Neitseellinen, tuuhean musta karvoitus muodosti tiukan kolmion pehmeitten reisien väliin. Kuin nukkamainen matto peitti tämän kriittisen kolmion. Herkulliset pullat olivat saaneet ajatukseni jo myötämielisiksi nimenomaan tämän oppilaan suhteen, vaikka uusia oli aina jonossa. Pienestä se on kiinni!
Käskevä ote oman kullini ympärillä sai ajatukset pullista unohtumaan.Tiukka turvotus sairaalan vihreitten housujen sisällä voimistui. Nyt on tosi kyseessä! Nopeilla sormenliikkeillä oppilas onnistui kaivamaan kyrpäni ulos housuista. Sen iso koko ei aiheuttanut häneen hetkenkään epävarmuutta. Tahallisen hidastetuin liikkein hän ohjasi kyrpäni haarojensa väliin, minne se upposi märkään kosteuteen. Onneksi työantajani oli siunannut minut ergonomisesti korkeatasoisella työtuolilla. Keinovivun avulla tuoli kallistui taaksepäin. Jos oli kyrpä iso, niin asento tuotti lisää etua. Oppilas oli kuitenkin tilanteen herra. Itsevarmoin liikkein hän työnsi lantiotaan eteenpäin, ottaen käyttöönsä viimeisetkin sentit. Ei mitään ylihurmosta, vaan hallittua,imevää nautintoa. Ylimääräisiä huokauksia ei oven läpi ollut kuultavissa.
Oppilaan orgasmi - minkä tulkitsin rajuksi, olinhan lääkäri - tuli kuin haavan lehti syksyisessä puussa. Lehti värisi kannassaan, käänteli eri suuntiin ja vapisi tiheästi. Oma kyrpäni sojotti kuin punainen kärpässieni oppilan noustessa, korostuneen hitaasti, nautinnollisestsi. Nopea napitus ja poistuminen päätti tilanteen, vain katse puhui. Jäin odottamaan seuraavaa aamua.