Audrey

Hän istui sohvallaan, tyynykasojen välissä ja joi teetä suuresta kupista jota koristivat sinisinä kirjaillut kuviot vaalealla pohjalla.

Taustalla soi musiikki hiljaisena, kiinnittämättä turhan paljoa huomiota mihinkään ympärillä olevaan, jättäen tilaa ajatuksille.

Oli syksy ja ulkona oli jo pimeää, miltei jouluisen lämpöinen tunnelma joka oli ympäröinyt naista jo pidemmän aikaa.

Ovikello soi. Välittämättä mahdollisesta vieraasta nainen avasi oven.

Tätä hän ei ollut kuitenkaan odottanut.

- Hei.

- Hei, vastasi nainen, tietämättä itsekään oikeastaan voisiko uskoa tätä todeksi.

Hän johdatti miehen sisään, joka jäi kuitenkin lähelle ulko-ovea seisomaan.

-Minun pitäisi pyytää sinulta erästä palvelusta, jos viitsisit, hän sanoi, katsoen naista silmiin, mutta siirtäen katseensa pois tästä. Tilanne oli miehelle kiusallinen, se oli selvää naisellekin. Hän ei voinut käsittää mistä voisi olla kysymys, eihän hän ollut tavannut tätä miestä vaikka kuinka pitkiin aikoihin, vaikka Luoja tietää oli sitä useasti toivonut. Nyt kun hän seisoi siinä naisen edessä, tämän eteisessä, hän ei oikein tiennyt miten toimia.

-Tiedäthän että olin Lontoossa opiskelemassa?

-En. En tiennyt.

-Kukaan ei kertonut sinulle. Minäkään en kertonut.

-Et. Oliko Lontoossa mukavaa?

-Ei kovin. En tiedä, ehkä se ei ollut paikka minua varten, tai jotain.

-Sinun piti kysyä jotain.

-Minulla olisi sinulle pieni pyyntö, tai no. Asia on aika kiusallinen, mutta. Kadotin avaimeni lentokentällä, enkä myöhäisestä ajankohdasta johtuen saa lukkoseppää paikalle kuin vasta huomenna aamulla. Ystäväni.. No. He eivät voi majoittaa minua täksi yöksi, en itse asiassa saanut yhteyttä kehenkään heistä. Enkä pääse asuntooni. Tuota. Saisinko mitenkään nukkua sohvallasi tätä yötä, voin maksaa, tai mitä vaan.

-Kadotit avaimesi lentokentällä? Eihän niistä voi tietää mihin asuntoon ne ovat?

-Ei, ei voi tietää, mutta lukot on vaihdettava kuitenkin.

-No hyvä ettet kuitenkaan hukannut niitä mihinkään tähän lähistölle tai vastaavaa. Onni onnettomuudessa, vai...

-Niin..Voihan sen noinkin varmaan ajatella. Oliko pyyntöni liian tunkeileva, onhan siitä aikaa...

-Tietysti saat nukkua täällä, sehän on selvä.

Hän katsoo minua. Tuo sama hymy, joka nostaa silmät kohti kulmia, tehden rypyt silmien kulmiin. Virnistyksessä paljastuvat hampaat.

-Kiitos.

Katson häntä, mutten oikein osaa päättää mitä tekisin, tai miten toimisin.

Hänkin katsoo minua. Tai oikeastaan asustustani.

-Haluatko kahvia? Voisin keittää.

-Kiitos, en muistakaan milloin sitä olisin viimeksi juonut. Englantilaiset kun juovat sitä pirun teetä aamusta iltaan.

Nyökkään, hymähdän itsekseni. Käännyn kannoillani, ja vaikka tiedän että asuni on kaikilla mahdollisilla tavoilla täysin tilanteeseen sopimaton, syytän siitä häntä. Hänhän se tuli myöhään illalla odottamatta minun luokseni, kestäköön seuraukset.

Hän seuraa minua pieneen keittiööni. Nojaa seinään, ja katsoo tarkasti miten kaadan kahvin suodattimeen.

Pyydän häntä istuutumaan.

-Kahvi on tippumassa. Jos hetken odotat tässä niin otan sinulle kohta kupin.

Hän ei taaskaan vastaa kun lähden keittiöstä ja menen makuuhuoneeseeni.

Suljen oven vaihtaakseni vaatteeni. Erittäin kiusallista, mutta vaihdan kuitenkin, voinpa sitten olla edes jollain lailla vakavasti otettava.

Katsoessani hieman kumarassa istuvaa miestä ymmärrän miksi vieläkin pidän häntä niin kauniina. Hän on kaunis.

Keskitymme molemmat höyryäviin juomiimme, jotka ovat liian kuumia juotavaksi, mutta me olemme liian ujoja puhuaksemme, ainakaan vielä. Muistan kyllä miten hän toisinaan innostui vaihtamaan kanssani muutamia sanoja, jotka päättyivät pelkkään katseeseen. Yleensä myöskin poskien punaan.

-Haluat varmaankin käydä suihkussa?, kysyn häneltä.

-Mielelläni kyllä kävisin, olen istunut terminaalissa lähes tulkoon koko päivän.

Näytin hänelle kylpyhuoneen, mitä minun ei kyllä olisi tarvinnut vaivautua tekemään. Pieni se oli, kuten koko asuntoni. Ottaessani pyyhkeitä kaapista kysyin häneltä kuitenkin;

-Voit kyllä mennä kylpyynkin jos haluat, en älynnyt sitä heti ehdottaa. Mikäli haluat.

Hän ottaa vastaan antamani pyyhkeet, ja vastaa myöntyvästi ehdotukseeni kylvystä. Lasken veden, katson ettei se ole liian kuumaa. Liian kuuma vesi tuntuu epämiellyttävältä.

-Kylpy voikin olla miellyttävämpi, sanoo hän, kääntäen päänsä suuntaani ja katsomalla minua totinen ilme kasvoillaan.

-Niin. Näytät likaiselta.

Siirrän vielä saippuan ja höylän altaan reunalle, ja huikkaan sitten hänelle olohuoneeseen kylvyn olevan valmis.

Siirryn täyden teekuppini kanssa uudestaan sohvalle. Nyt ei ole musiikkia, mutta kuulen sen päässäni. Oloni on täysin rentoutunut, vaikka kylpyammeessani istuu mies, jollaista en ole koskaan aikaisemmin tavannut, enkä edes oikein tiedä miten häneen suhtautua. En edes tiedä mitä hän minusta ajattelee.

Nojaudun taaksepäin sohvalla, kaivaudun kulmaan, ja heittäydyn melkein puoliksi sen ulkopuolellekin. Otteeni löystyy, ja teekuppi kierähtää kädestäni suoraan lattialle, jolle se särkyy pieniksi sirpaleiksi.

Havahdun puoliunestani ääneen ja huomaan lattian olevan kimaltavien lasinsirpaleiden peittämä.

Hoiperlessani keittöön tajuan missä pidän siivoustarvikkeitani.

Manaan saatanaa, tajutessani että joudun melkein pakostakin koputtamaan kylpyhuoneen oveen ja luikahtamaan sisään. Onneksi laitoin veteen kylpyvaahtoa.

Avatessani oven katson tiukasti maahan, esittäessäni asiani. Kävelen mahdollisimman nopeasti komerolle, välttäen kuitenkin liukastumista märkään lattiaan. Se nyt tästä puuttuisikin.

Huokaisen helpotuksesta kun saan siivouksen jälkeen rikkalapion siirrettyä omalle paikalleen komeroon. Pyydän sinulta anteeksi häiriötä, ja valmistaudun viimeinkin jättämään sinut rauhaan. Kysyn vielä että tahdotko jotain, ihan vain muodon vuoksi.

Kieltäydyt.

Jostain kumman syystä jään empimään ammeen ja oven välille. Katson sinua, katson kylpyhuonettani. Mieleni valtaa täysi kaaos, enkä tajua seisovani vain siinä, mahdottoman typerän oloisena, suu auki, kuin pieni lapsi joka ei ole ennen tällaisessa paikassa käynytkään. Kuin kokematon pieni lapsi.

-Tule tänne.

Käännähdän sinua kohti sellaisella vauhdilla etten itsekään ymmärrä. Katseeni muodostaa jo sellaisen kysymysmerkin, ettei muuta vaadita.

-Tule tänne.

Toistat sanasi. Olen järkyttynyt.

Silti otan muutaman askeleen ammetta ja sinua kohti, tullessani lähemmäs katson sinua koko ajan.

-Anteeksi?

Katsot minua syvälle silmiin sinisillä silmilläsi. Et näytä mitenkään viekkaalta, et ollenkaan oudolta, et edes häkeltyneeltä, vaikka olet juuri pyytänyt minua samaan ammeeseen kanssasi.

Toistat vain sanasi, ja saat minut hämilleni tyyneydelläsi. Niin hämille että tovin mietittyäni käännyn hieman peittävämpään asentoon, ja alan riisua vaatteitani. En edes uskalla katsoa sinua.

Teet minulle tilaa ammeen toisessa päässä vetämällä jalkojasi vähän itseesi päin.

Asetun melko vaivalloisesti istumaan, en oikein tiedä miten minun tulisi istua, jotten koskettaisi sinua, mutten kuitenkaan vaikuttaisi täydeltä jänikseltä jolla on todella pitkät jalat, kuin eräänlaiselta gasellin vasalta, joka ei vielä ole saanut jalkojaan hallintaansa.

Siltä varmaan kuitenkin vaikutan istuessani sinua vastapäätä, kädet hieman puuskassa, yrittäen estoitta suoraa näkymää jollain häiritsevällä tekijällä näkökentässäsi.

Kaadat minulle lasin viiniä ammeen reunalla olevasta viinipullosta ja ojennat lasin minulle. Tuo virne.

-Mitä virnuilet?

-En mitään.

Alan hieman rentoutua, en usko että katselet minua erityisen tarkasti. Siirrän käteni pois ja vastaanotan viinilasillisen. Juonkin siitä kulauksen.

Virnuilu puoleltasi vain jatkuu, mutten anna sen häiritä minua.

Jalkani lipeää, ja se osuu sinuun. Älähdät, se taisi osua jonnekin minne sen ei olisi pitänyt. Ilmeesi on niin huvittava, etten voi muuta kuin naurahtaa kevyesti.

Katsot minua viekas ilme kasvoillasi, ja tunnen kuinka nopeasti jalkasi painaa reiteni sisäpintaa.

Menen hieman hämilleni, ja huomaat sen.

Tunnen kuinka jalkasi nojaa hieman omaani, mutten sano mitään. Punastun vain, muttet tee elettäkään siirtääksesi jalkaasi pois, vaan viet sitä sen sijaan hieman eteenpäin, niin että se kulkee edemmäs reittäni.

Nojaudut eteenpäin, ja tuot itsesi aivan lähelleni, kumarrut miltein ylleni.

Suutelet minua suulleni kevyesti, vain kuljetat huuliasi omieni yllä, välillä kosketat hieman voimakkaammin.

Nousen ammeesta ottaakseni toisen seinällä olevista pyyhkeistä, kääriäkseni sen ympärilleni.

Tunnen tuoksusi kun seisot takanani, kevyet kätesi olkapäilläni, jotka kuljettavat pieniä vesipisaroita pitkin ihoani.

Suutelet kaulaani ja niskaani takaapäin.

Tiedän että kävelet takanani suunnatessani makuuhuoneeseen hitain askelin. Sydämeni hakkaa. En ollut odottanut tätä, en todellakaan. En ollut odottanut sinun pitävän sellaisia tunteita sisälläsi minua kohtaan, joista minulla ei ollut aavistustakaan.

Pysähdyn sängyn eteen ja sinä pysähdyt vähän matkan päähän katsomaan minua. Melkein silmiinpistävän tiukasti katsot silmiäni, ennen kuin tulet lähemmäs.

Vedät minut aivan kiinni itseesi ja suutelet kasvojani. Kätesi tiputtavat pyyhkeen yltäni, ja työntämällä itseäsi minua vasten painat minut sängylle, selälleni, ja tulet itse päälleni.

Aloitat kaulasta, josta etenet pienillä, tuskin tuntuvilla suudelmilla rintakehälleni. Kädelläsi hivelet koko ajan kylkeäni, samalla kun liikut alemmas, kuljetat huulesi rintani yli. Värähdän mielihyvän tunteesta jonka saan sinun suudellessasi rintojani, kokeillessasi niitä käsilläsi, hellästi mukailemalla niiden muotoa.

Pieniä suudelmia osuu myöskin vatsalleni, ne kulkevat koko ajan alemmas ja muuttuvat kutitteleviksi, melkein painottomiksi kosketuksiksi kostealla iholla.

Rajoitat kosketuksen häpykummulleni, ja käsilläsi lähdet kulkemaan reittäni alaspäin.

Sivelet pohjettani, nostat säärtäni ylöspäin ja sivelet sitä huulillasi.

Kädelläsi mukaillessasi pakarani muotoa keskität kasvosi reiteni sisäpinnalle.

Edemmäs edetessäsi alkaa kosketus tuntua sietämättömältä.

Tunnen kostuvani koko ajan enemmän, eikä se jää sinultakaan huomaamatta. Ohitat häpykummun käden ohimenevällä kosketuksella, muttet kuitenkaan jätä sitä rauhaan osoittaessasi suudelmia pehmeän karvoituksen peittämälle alueelle.

Kielesi siirtyessä alemmas mukailemaan häpyhuulien muotoa, tunkeutuen syvemmälle, tehden pitkiä vetoja ja välillä keskittyen pyörittelemään paisunutta klitorista päällään, kätesi jatkaa häpykummun hyväilyä.

Siirryt jälleen ylemmäs, suutelet korvaani. Vedän kädelläni pitkiä hiuksiasi hieman syrjään nähdäkseni kasvosi. Katsot minua ja kohdistat suudelman huulilleni.

Siirryt jälleen ylleni ja työntyessä sisääni painaudut minua vasten.

Jäät hetkeksi paikoillesi, kunnes otat vähän takaisin päin ja työnnyt uudestaan sisääni vielä kovemmalla voimalla. Älähdän, osaksi pienestä kivusta ja osaksi mielihyvän tunteesta. Teet lyhyitä, voimakkaita työntöjä, joka kerralla painautuen voimakkaasti minua vasten, saaden minut tuntemaan kaikki liikkeesi moninkertaisina.

Tunnen lähestyväni huippua, ja supistelen peniksesi ympärillä, saaden sinutkin laukeamaan. Karjaiset työntäessäsi viimeisen työntösi sisääni rajun laukeamisen saattelemana.

Jäät vielä makaamaan päälleni käsiesi varassa, ennen kuin nostat itsesi päältäni ja siirryt viereeni pitkällesi.

Tunnen raskaan hengityksesi kaulallani. Nojaat pääsi rintaani ja nukahdamme.