Daneon

Seisoin keskellä suurta aukiota ja katselin silmät suurina ympärilleni. Olin toki odottanutkin suurta, mutta en mitään näin massiivista. Yliopiston rakennuksia näkyi joka puolella minne vain katseeni käänsinkin. Olin ollut tutustumassa toki alueeseen aiemminkin, mutta jotenkin olin ollut sokea kaikelta alueen suuruudelta. Olin vasta tullut kaupunkiin. Minun oli pitänyt muuttaa tänne suurempaan kaupunkiin, kun kotipaikassani ei liiemmin jatkokoulutusta saanut. Tavarani olivat autossa, jonka olin vanhemmiltani lainannut.

Ilma oli melkoisen lämmin ja tunsin muutaman hikitipan valuvan paitani alla ja toivoin, etten olisi laittanut päälle niin paljastavaa toppia. Olisin nyt muuten voinut ottaa päällyspaitani pois. Lopulta terästäydyin ja vedin hivenen vapisevin käsin pienen lapun taskustani, johon olin ohjeeni kirjoittanut. En silti löytänyt opettajanhuonetta ja hakemaani opettajaa helpolla. Lopulta kuitenkin löysin vanhempia ihmisiä pyysin lehtori Tammista. Odotellessani käytävällä jälkiviisaasti tajusin, että olisin toki voinut kysyäkin joltain. No, pääasia, että nyt olin siellä missä pitikin. Lehtori saapuikin kohta ja vei minut toimistohuoneeseen, jossa hän heitti small talkia, kyseli kaikenlaista, kertoi hieman paikasta ja muuta vastaavaa. Aloin jo ihmetellä, mitä minä siellä niin kauan tein, kun oveen koputettiin ja itseäni muutama vuotta vanhempi tyttö astui sisään.

”Anteeksi, että oon myöhässä”, tyttö sanoi pahoitellen ja asteli sisälle. Hän näytti kovin tavalliselta, kuten minäkin. Näin loppukesästä hänellä oli päällään farkut ja sinipunainen toppi. Lyhyt punainen tukka näytti hieman minusta sotkuiselta ja hoitamattomalta. Lehtori katkaisi mietteeni esittelemällä Tiinan, joka asui samassa kämpässä, johon minut oli laitettu. Nousin ylös ja annoin hermostuneena kättäpäivää. Tiina hymyili rauhoittavasti ja halasi minua nopeasti. ”Terve”, hän sanoi tuttavallisesti sen jälkeen. ”Minä siis Tiina..”, hän jatkoi. ”Mä oon Sanna”, vastasin ääni hieman väristen. Tiina nyökkäsi hieman ja toivotti lehtorillekin hyvät päivän jatkot ja alkoi raahata minua pois. Tiina esitteli minulle pikaisesti tärkeimmät paikat alueella. Hän kertoi, ettei minun luultavasti tarvitsisi koskaan edes käydä puolessakaan alueen taloista, joten ne saattoi jättää omaan arvoonsa. Hän puheli leppoisasti ja hiljalleen minäkin rauhoituin. Lopulta saavuimme kämpän ovelle. Tiina avasi oven ja sanoi minullekin olevan avain sisällä.

Kämppä oli pieni ja askeettinen. Siihen kuului pieniyhteistila ja kolme ovea, joista yksi oli auki ja tyhjillään. ”Tuossa sinun soppesi”, Tiina sanoi osoittaen tyhjää huonetta, ”Minun on tuolla perällä”, hän jatkoi. ”Kenen tuo yksi on?” kysyin osoittaen lähintä ovea. Tiinan ilme näytti hieman synkistyvän. ”Se on Emilian… ”, hän sanoi sitten vaisusti, ”hän on onneksi nyt poissa. Mutta etköhän sinä hänetkin näe.” En ymmärtänyt Tiinan muuttunutta äänensävyä. Katsoin paikat nopeasti läpi. Seisoin keskellä uutta huonettani ja suunnittelin jo sisustusta, kun kuulin oven käyvän. Äänestä päätellen se paiskattiin voimalla seinää vasten. Arvasin Emiliankin tulleen ja kipitin mielenkiinnolla katsomaan toista kämppistäni. Kävellessäni tiesin jo äänistä minkä näköinen hän olisi. Ja olin aivan oikeassa.

En ollut koskaan näin läheltä nähnyt tähän tyyliin pukeutuvaa tyttöä ja jäin hetkeksi tuijottamaan. Kuulemani äänet olivat ilmeisesti lähteneet tämän ketjuista hakkaamassa niittivyötä vasten. Pääkallokoristeinen lyhythihainen paita peitti kookkaat rinnat ja kapean vyötärön. Kiiltävä musta tukka reunusti vaaleita kasvoja ja mustat farkut vain korostivat tämän pyöreää takamusta ja leveää lantiota. Tuijotin ehkä hieman turhan kauan, koskapa Emilian ilme muuttui ärsyyntyneeksi, ellei se sitten ollut sitä koko ajan. ”Kuka helvetti sä oot? Ja mitä sä täällä?” hän tiuski vihaisesti. ”Onks mussa jotain vikaa, vai?” hän kommentoi tuijotustani. Sopersin jotain käsittämätöntä hiljaisella äänellä. En oikein osannut suhtautua tällaiseen, mutta Tiina pelasti tilanteen. ”Hän on Sanna. Uus kämppis. Kyllä mä kerroin hänestä sulle”, hän sanoi vähemmän kärsivällisellä äänellä.

Pidätin henkeä, kun Emilia tuntui miettivän hetken. Sitten hän alkoi tarkastella minua. Sanaakaan sanomatta hänen pureva katseensa tutki joka sopen minusta ja tunsin kohta hukkuvani hikeen tuon piinaavaan katseen edessä. Mutta sitten hänen katseensa pehmeni ja pieni hymy pyyhki kaikki ärtyisyyden merkit hänestä. Hän nyökkäsi hieman hyväksynnän merkiksi ja katosi huoneeseensa. Tiina tuli viereeni ja alkoi kiskoa minua ulos. ”Älä sinä hänestä välitä. Hän on tuollainen narttu, mutta välillä ihan mukavakin. Tosin aivan liian harvoin… Mennään nyt hakemaan kamasi.”

Annoin hänen viedä minut takaisin ulos katseeni viipyessä ovessa, jonka taakse Emilia oli hetki sitten kadonnut. Haimme auton lähistölle ja aloimme purkaa tavaroitani, joita en paljoa ollut mukaani viitsinyt ottaakaan. Tuttu kilinä sai minut kääntämään katseeni ja huomasin Emiliankin tulleen alas. Hän soi minulle pienen hymyn ja tarjoutui auttamaan. Saimme kolmisin vähät tavarani nopeasti huoneeseeni. Katsoin vielä, ettei mitään tärkeää puuttunut ja lähdin sitten viemään auton parkkipaikalleen. Loppuilta meni tavaroita järjestellessä muiden tyttöjen ollessa joko huoneissaan tai ulkona. Myöhään illalla sitten, kun olin saanut jo tavarat suunnilleen paikoilleen ja järjestelin niitä vain enää pintapuolisesti pienellä pöydällä, kun ovelle äkkiä koputettiin. En katsonut ovelle, kun huikkasin sen olevan auki.

Ovi aukesi äänettömästi ja sulkeutui sitten. ”Näyttää ihan kelvolliselta”, kuulin Emilian äänen sanovan. Käänsin pääni häkeltyneenä ja tuijotin Emiliaa. Tällä oli edelleen samat vaatteet, mutta oli poistanut kupeillaan roikkuneet ketjut. Myös tukka oli nyt poninhännällä. En sanonut mitään Emilian katsoessa ympärilleen ja hänen kävellessä viereeni. Hän istuutui sängylleni ja jäi katselemaan minua ilmeettömästi. Istahdin itsekin tuolille ja katsoin häntä odottaen, että hän sanoisi asiansa. ”Millainen hän on?” hän kysyi yllättäen. Olen täysin ulalla. ”Kuka?” ”Tuo tyyppi tuossa kuvassa”, hän sanoi viitaten hyllyllä olevaan kuvaan, jossa seison poikakaverini kanssa. Meillä ei ollut viime aikoina mennyt enää niin hyvin, joten en ollut niin pahoillani kun joudun jättämään hänet toiseen kaupunkiin. Minulla oli kuva myös aiemmasta poikakaveristani, mutta en ollut vielä ottanut sitä esiin.

”Ai hän… ei me olla enää yhessä”, sanoin sitten totuudenmukaisesti. Emilian ilme näytti minusta lähinnä iloisesti yllättyneeltä, mutten ymmärtänyt, miksi se olisi. ”Olet sitten vapaata riistaa”, hän totesi hymyillen. ”Juu.. taidan olla..”, myönsin hiljaa. Emilia jatkoi kyselyään kysellen välillä omituisiakin kysymyksiä, kuten olinko ikinä ollut alastonmallina. En tietenkään ollut, mutta en ihmetellyt hänen tarkoitusperiään. Kai hän oli vain utelias. Koitin kysellä hänestäkin jotain, mutta hän antoi ympäripyöreitä vastauksia tai kiersi koko kysymyksen. Jossain välissä hän nousi ja meni katsomaan kuvia hyllylläni ja kysyi yhdestä kuvasta, jota en paikaltani nähnyt, joten nousin itsekin ja kävelin hänen viereensä. Hänen toisen kätensä sipaisi reittäni, mutta hän veti sen heti pois, joten arvelin sen olleen vahinko. Hän jutteli vielä muutaman hetken omaperäisellä nousevalla ja laskevalla äänellä, joka kuulosti korvaani aika jännältä. Lopulta hän alkoi tehdä lähtöä ja kääntyi lähteäkseen saman tien.

Hänen kämmenensä painui pakaraani vasten ja pysyi siinä hetken ennekuin hän veti sen pois. ”Oi, anteeksi”, hän sanoi hymyillen, ”nähdään taas… ja tervetuloa.” Hän katsoi minua hetken silmiin ja sipaisi kättäni. Ja sitten hän meni. Huomasin Emilian kävelevän täysin äänettömin askelin. Päivät alkoivat kulua rutiininomaisesti. Koulu alkoi ajallaan ja vei suurimman osan ajastani. Tiina auttoi minut alkuun ja keskittyi sitten omiin opintoihinsa. Emiliaa en paljoakaan nähnyt. Ja silloin kun näin, niin en koskaan tiennyt, millä tuulella hän olisi. Hän tuntui joka kerta olevan joko ärsyyntynyt jostain, vihainen jollekin, iloinen kaikesta tai aivan muissa maailmoissa. Kieltämättä hän oli hyvin mysteerinen. Minulla ei siksi ollut aavistustakaan tulevasta. Se alkoi erityisen pitkän päivän jälkeen kun tulin väsyneenä melko myöhään kämpille. Oli onneksi perjantai, joten saisin nukkua rauhassa niin pitkään kuin haluisin. Tiina puki takkia päälleen tullessani. Hän oli lähdössä poikaystävänsä luo viikonlopuksi. Nyökkäsin hänelle väsyneesti hymyillen ja hän lähti puolijuoksua.

Kuulin hiljaisen musiikin soivan Emilian huoneessa, joten hänkin oli paikalla. Heitin reppuni huoneeseeni ja palasin yhteistilaan tekemään jotain syötävää. Emilia kaivoi parhaillaan jääkaappia ottaen sieltä maitotölkin. ”Otatko sinäkin kaakaota?” hän kysyi. Hän tuntui olevan taas hyvällä tuulella, mistä olin mielissäni. En olisi nyt jaksanut hänen äksyilyään. Hän kaatoi maidot kahteen lasin ja sysäsi mikroon kaakaojauheen kanssa. Hän seisoi mikron vieressä vahtien tätä koko ajan kuin kanaemo poikiaan ja otti mukit pois mikron kilahtaessa. Kuului pientä rapinaa, mutta en nähnyt mitä, koska hän piti itsensä käsiensä ja minun välissä. Hän antoi minulle kaakaon ja poistui oma muki mukanaan huoneeseensa. Maistoin varovasti juomaa ja huomasin Emilian myös pitävän runsaasta määrästä jauhetta.

Kaakao lämmitti minua mukavasti ja alkoi nukuttaa minua. Alkoi nukuttaa minua siinä määrin, etten enää meinannut päästä pystyyn. Hoipuin kangerrellen huoneeseeni ja ehdin hädin tuskin riisua itseni ja päästä peiton alle, kun jo nukuin syvää unta. Nukuin syvään, vaikka yleensä olen kovin herkkäuninen, enkä siis kuullut oven avautumista. Enkä pehmeitä askelia, jotka toivat kevyen hahmon sänkyni viereen. Enkä myöskään pientä metallista kilinää tai tuntenut käsieni liikettä kohti sängyn päätyä. Askeleet poistuivat hetkeksi ja palasivat sitten ja lasillinen kylmää vettä heitettiin naamalleni, joka kyllä herätti minut.

Avasin silmäni säpsähtäen. Olin vieläkin hieman tokkurassa ja katsoin sumein silmin ympärilleni. Huoneessani paloi valo ja sain jonkin ajan kuluttua tarkennettua katseeni sängyllä vieressäni istuvaan Emiliaan. Hämmästyneenä koitin nousta. Tunsin kivun ranteistani ja päätä kääntämällä huomasin, että minut oli kiinnitetty käsiraudoilla sängyn päätyihin. Katsoin Emiliaa hämmästyneenä. ”Ole vain ihan rauhassa, Sanna”, hän sanoi pehmeästi ja nousi ylös. Vedin henkeä alkaakseni kiljua. ”Ja jos huudat, sinuun sattuu oikeasti”, Emilia jatkoi katsomatta minuun. Annoin ilman virrata keuhkoistani. Sattuu oikeasti? ”Mitä sinä oikein aiot?” kysyin ääni hieman väristen. Emilia naurahti ja katsoi minua silmiin. Hänen silmissään oli outo pieni kiilto, josta arvelin pelokkaana, ettei hänellä todellakaan ollut kaikki ruuvit kovin tiukasti tai edes paikoillaan.

Minua alkoi pelottaa ihan oikeasti. ”Päästä minut irti, ole niin kiltti”, pyysin sitten ääni väristen, mutta se sai vain Emilian naurahtamaan. ”Aikanaan, Sanna… aikanaan”, hän sanoi hymyillen ja istuutui taas. Nyt hän kumartui puoleeni ja suuteli minua. Silmäni laajenivat hämmästyksestä ja koitin kääntää päätäni, mutta hän otti poskistani kiinni ja piti päätäni paikoillaan. Hän makasi osittain päälläni, ettei rimpuilustakaan oikein tullut mitään. Aloin aavistella jo, mitä minun varalleni oli luvassa. Emilia suuteli minua pitkään työntäen kielensä välillä suuhunikin. En purrut, vaikka mieli teki. Lopulta hän irrottautui minusta ja siveli hiuksiani hymyillen. ”Hyvä tyttö. Lopeta vielä nuo turhat pyristelysi ja nauti, niin sinullakin voi olla kivaa”, hän sanoi nousten ylös ja otti jotain yöpöydältä.

Kyyneleet alkoivat virrata poskilleni katsoessani kauhistuneena nettikameraan. Emilia kuvasi minua hetken ja laittoi kameran sitten takaisin pöydälle. ”Et ole koskaan ollut alastonmallina..? No, tehdään tähän muutos”, Emilia sanoi valaen jäätä sydämeeni. Hän tarttui peittooni ja heitti sen pois sängyltä. Hän otti taas muutaman kuvan. Minulla oli nyt vain yöpaita ja pikkarit päälläni. Koitin kieltää häntä kuvaamasta ja käännyin kyljelleni. Hän löi minua poskelleni ja käänsi minut takaisin selälleen. Koitin vielä uudelleen peitelle itseäni parhaani mukaan, mutta käsiraudat pitivät ja hän löi sumeilematta ja kovaa, joten nyyhkyttäen pysyin selälläni ja annoin hänen kuvata.

Hetken kuluttua Emilia tarttui paitaani ja veti sen ujostelematta kaulalleni. Rintani alkoi kohoilla kiivaammin pelosta, mutta en voinut mitään; hän kuvasi taas hetken eri kulmista ja laittoi sitten kameran pois. Hän istuutui taas viereeni ja katsoi minua hetken. Sitten hän tyynesti laittoi kätensä pienille rinnoilleni ja alkoi hyväillä ja puristella niitä. Aloin itkeä ääneen, mutta sain vain lyönnin poskelleni. Ja hän löi lujaa. Nyyhkytin sitten vain hiljaa ja annoin hänen puristella rintojani. Emilia kumartui taas päälläni ja alkoi nuolla rintojani rauhallisesti ja – pakko myöntää – varsin taidokkaasti.

”Rauhoitu, Sanna. Yritä nauttia. Ajattele asia näin, että minä teen sinulla mitä haluan, etkä sinä voi sille mitään, joten etkö voisi ottaa ilon irti tästä? Et takuulla ole tehnyt ennen mitään toisen naisen kanssa”, hän kuiskaili minulle hiljaa. Hän oli kyllä oikeassa, en ollut. Olin joskus toki kuvitellut millaista se olisi, mutta en koskaan uskonut kokeilevani… en ainakaan näin. Emilia jatkoi taas rintojeni nuolemista. Hän näykki ja purikin hieman niitä ja antoi sitten kielensä liukua ihollani pehmeästä ja suuteli näykkimäänsä kohtaa. Tunsin hänen kätensä vaeltelevan ihollani. Häpesin koko tilannetta ja vihasin Emiliaa, mutta aloin rauhoittua. Hiljaiset rauhoittavat sanat ja jatkuva hyväily saivat minut väkisinkin hieman vastaanottavaisemmalle tuulelle.

Kun Emilia lopetti nuolemisen suustani pääsi tahaton huokaus, joka kuulosti omissa korvissani pettyneeltä ja tunsin punan nousevan poskilleni. Emilia ei kuitenkaan tuntunut häiriintyvän, vaan tuli taas suutelemaan minua. Tällä kertaa en vastustellut, joskaan en takaisinkaan suudellut. Emilia hyväili paljasta vartaloani koko ajan eikä tuntunut enää niin rajulta. Kun hän seuraavaksi irrottautui suutelusta, hän nosti vain vähän päätään, piti kättään pehmeästi poskellani ja katsoi minua pitkään silmiin. Hänen katseensa sai minut tuntemaan itseni… ei nyt vihaiseksi… mutta jotenkin epävarmaksi, hivenen uteliaaksikin kenties.

Emilia siirtyi hivenen alemmas ja alkoi suudella ihoani solisluideni kohdalta siirtyen siitä hitaasti alemmas rintojeni välistä vatsalleni ja siitä pikkuhousuilleni. Hän nousi sen verran, että levitti jalkani ja asettui niiden väliin. Suljin silmäni ja toivoin, että heräisin, mutta huomasin myös odottavani, miten uni jatkuisi. Tunsin pikkareideni haarakappaleen valuvan sivuun ja tunsin ensimmäisen naisen tutkailevan salaisinta paikkaani aivan liian läheltä minun makuuni. Yllätyin suuresti, kun pikkuhousuni laitettiin takaisin paikoilleen ja tunsin kielen alkavan nuolla minua niiden päältä. Emilian kädet alkoivat liikkua reisilläni ja alavatsallani varsin hellin liikkein. ”Sinä kostut”, kuului kohta ääni jalkojeni välistä, jossa Emilian pää tiukasti pysyi. Häpesin itseäni ja koko tilaani, koska asian laita todellakin oli näin. En voinut sille mitään, että pilluni alkoi vastata tähän hellyyteen ainoalla tuntemallaan tavalla.

Pidin silmiäni suljettuina ja koitin kaikin mahdollisin keinoin olla kostumatta. Koitin ajatella vaikka mitä, mutta ilman tyydyttävää tulosta. Enkä saanut ajatuksiani enää irti tilanteesta, kun Emilia veti taas haarakappaleen sivuun ja painoi huulensa vasten hurjasti kostunutta pilluani. Voihkaisin tahtomattanikin ja aloin hieman kiemurrella, kun Emilia alkoi suudella alapäätäni. Tunsin turhankin hyvin hänen huulensa ja kohta hänen pehmeän kielensä liikkeet. Koitin taas estellä häntä, mutta vain peittääkseni kiihotukseni. Emilia löi minua kipeästi sisäreidelle ja jatkoi nuolemista kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tunsin hänen kielensä jo sisällänikin ja voihkaisin ääneen. Pystyin melkein tuntemaan Emilian hymyn hänen pitäessä kasvojaan minua vasten hänen nuollessa minua selvästi eri tavalla kuin poikaystäväni. Jotenkin pidin tästä tavasta… mitä en suostunut myöntämään.

Jossain välissä Emilia siirtyi hieman ylemmäs klitalleni ja sovitti kaksi sormea pillulleni ja työnsi ne todella varovan ja hellän tuntuisi sisääni saaden minut taas huokaisemaan ääneen. Tunsin sormien alkavan liikkua edestakaisin sisälläni. Tahti ei ollut liian kova eikä hän työntänyt sormiaan liian syvälle. Hän tuntui todella taitavalta. Hän näykki klittaani joskus varovasti, joskus hieman kovemmin kuitenkin näykkimisen jälkeen hän rauhoitti sormiensakin liikettä ja vain nuoli minua hetken. Toisella kädellä siveli edelleen reittäni ja vatsaani. Emilia jatkoi tätä vielä määrittelemättömän ajan verran – olin totaalisesti hukannut ajan tajuni – ja valui sitten ylemmäs viereeni. Hän pysähtyi hetkeksi imemään toista rintaani ja siirtyi sitten viereeni niin, että pystyi suutelemaan minua suulle. Hän painoi huulensa omiani vasten ja kiihdytti huomattavasti sormiensa tahtia.

Huokailin kiihkeästi hänen suuhunsa ja vastasin ujosti muutamaan suudelmaan. En kestänyt enää kauaa, kun tunsin huippuni olevan lähellä. Emiliakin huomasi sen ja iski sormensa muutaman kerran rajusti sisääni, veti niitä sitten hieman enemmän ulos, sovitti kolmannenkin sormensa pillulleni ja työnsi ne sisääni. Olisin kiljahtanut kiimasta, ellei Emilia olisi pitänyt suutaan tiukasti omaani vasten. Selkäni kaareutui hieman ja käsiraudat hiersivät tuskallisesti ranteitani. Rentouduin jonkin ajan kuluttua ja makasin huohottaen selälläni Emilian edelleen suudellessa minua ja pitäessä sormiaan sisälläni. Emilia veti hitaasti sormensa sisältäni ja toi ne kasvoni eteen.

Omia nesteitäni tipahteli kasvoilleni hetken ajan ennen kuin Emilia työnsi sormensa suuhuni ja pakotti minut nuolemaan ne puhtaiksi. Sitten hän nousi ylös ja käveli jalkopäähäni kamera mukanaan. Hän polvistuin sängyn jalkopäähän ja otti muutaman kuvan litimärästä jalkovälistäni ja pikkareistani. Hän otti vielä pari kuvaa toisista kuvakulmista ja laittoi sitten kameran pois. Hän katsoi minua hetken ja poistui, mutta palasi kohta vesilasi ja märkä rätti mukanaan, jonka hän painoi punottavalle poskelleni. Viileä rätti tuntui ihanalle kuumottavalla poskellani, jota Emilia oli mielestäni turhankin kovin lyönyt. Emilia siirsi paitani taas rintojeni peitoksi ja avasi käsiraudat. Ne eivät tarvinneet avainta. Sitten hän nousi seisomaan ja katsoi minua silmiin minun käpertyessä kerälle hieroessa ranteitani. ”Sinä olet kiltti tyttö, etkä kerro kellekään, vai mitä.” Se ei ollut kysymys.

Emilia vain totesi miten asiat olivat ja heilautti vielä vihjeeksi kameraa. Nyökkäsin vain lyhyesti ja pyyhin hieman kyyneleitä poskiltani. ”Nämä kuvat ovat kohta koneellani. Yksikin sana kellekään tästä, ja ne ovat netissä, onko selvä?” Nyökkäsin taas ja pelko alkoi taas virrata selkäpiissäni. ”Hyvä tyttö”, Emilia sanoi. Hän otti taskustaan hieman rypistyneen paketin ja rapisi – varsin tutunkuuloisesti – hetken ja tiputti veteen pienen pillerin ja antoi lasin minulle. Join veden käskemättä. ”Nuku nyt. Tämä oli vasta alkua..”, Emilia sanoi pahaenteisesti hymyillen ja poistui sulkien oven huolellisesti perässään. Kauaa en ehtinyt asioita ihmetellä, kun unilääke teki tehtävänsä ja vei minut unten maille.