Kirjailija

Työpaikalla asiat olivat luisuneet huonompaan suuntaan. Sarin ja Mikan jo kertaalleen lähentyneet välit ovat jälleen viilenneet, koska kumpikaan ei halunnut ottaa osastopäivien tapahtumia puheeksi. Selvittämättömät asiat saivat heidät toimimaan yhteistyössä vain olosuhteiden pakosta. Sari arvasi myös Jaanan saaneen kuulla heidän käymästään keskustelusta, sillä nuori apulainen alkoi vältellä vanhemman naisen katsetta. Firman kahvipöydässä hymähdeltiin joskus myyntipäällikölle ja hänen apulaiselleen heidän selkänsä takana. Jaanaa ei alun perin ollut paikattu Mikan sihteeriksi vaan yleiseksi markkinointiapulaiseksi, mutta sittemmin Jaanan työtehtävät olivat muotoutuneet yhä enemmän sihteerin tehtäviä muistuttaviksi - seikka, mikä vain vahvisti Sarin pelkoja. Onneksi tieto hänen ja Jarkon yhden yön syrjähypystä oli sentään pysynyt salassa. Jarkko oli ilmeisesti pitänyt kiinni sopimuksesta pysyä asiasta hiljaa.

Sarin mielikuvitus laukkasi villisti koskien hänen esimiehensä ja Jaanan salasuhdetta. Mitähän johtajan huoneessa mahtoi tapahtua suljettujen ovien takana? Jaanan yhä rohkeammaksi muuttunut pukumuoti puhui asiasta omaa kieltään, mutta toisaalta tuskin tyhminkään hormoniensa johdattelema mies uskaltautuisi tekemään mitään kovin riskialtista työhuoneessa keskellä työpäivää. (Jos niin tyhmä mies firmasta löytyisi, niin se olisi kyllä varmasti Mika, siitä Sari oli varma.) Sari kyllä kuvitteli Jaanan meikin välillä töhriintyneen, mutta hän huomasi keksivänsä aina likaisimmat mahdolliset selitykset kuullessaan Jaanan korkokenkien kopinan käytävillä. Sari ei enää saanut työstään aiemmankaltaista tyydytystä. Hän pelkäsi urakehityksensä pysähtyneen, ja hän epäili firman myyntituloksen heikentyneen heikon myyntipäällikön alaisuudessa. Hän tuskin itse olisi ensimmäisten irtosanottavien joukossa, mutta hän kyllä lähtisi itse jo ennen kuin hänet irtisanottaisiin.

Sari olikin alkanut jo katsella työpaikkailmoituksia kaiken varalta. Eräänä syysiltana Sari joutui palaamaan pitkän päivän päätteeksi vielä työpaikalle. Hän oli käynyt neuvottelemassa mainostoimiston kanssa radiomainoskampanjasta, ja hänen täytyi vielä valmistautua seuraavan aamun palaveriin. Toimisto vaikutti olevan tyhjillään ja Sarikin oli jo tekemässä lähtöä, kun hän huomasi valojen olevan vielä päällä esimiehensä huoneessa. Koska käytävä oli jo pimeänä, Sari uskaltautui painautumaan toimiston ikkunaa vasten ja kurkistamaan sälekaihdinverhon raosta sisään. Hän tiesi, ettei häntä voisi helposti havaita sisältäpäin toimiston kylpiessä valossa. Jaana oli huoneessa Mikan seurana, kuten Sari arvelikin. Jaana istui rennosti myyntipäällikön pöydän reunalla Mikan tehdessä merkintöjä tietokoneelleen. Sari huomasi Mikan katseen ajautuvan aina välillä Jaanan lantiolle, jolle muodikkaasti lyhyeksi leikattu paita jätti kaistaleen ruskettunutta ihoa. Sari hymyili itsekseen. Kauankohan kestää, ennen kuin työt saavat taas jäädä sikseen...

Sari vei ulkotakkinsa takaisin työhuoneensa komeroon, kävi naistenhuoneessa ja palasi sitten pomon huoneelle. Sarin ennakkoaavistus oli ollut oikea: Jaana oli kyykistynyt esimiehensä jalkojen juureen korkokenkien tehdessä asennosta hieman hankalan näköisen ja oli parhaillaan ottamassa tältä suihin. Mika silitteli kädellään tytön tummanpunaisia hiuksia ja välillä tukisti niitä hallitsevasti. Joskus Jaanan ottaessa hänet oikein syvästi suuhunsa Mika hieroi Jaanan kasvoja karvoitustaan vasten.

Sari naurahti. Vai tuolla tavalla se pienen sihteerinalun meikki töhriytyy... Sari avasi hameensa ylimmän napin ja pujotti kätensä pikkuhousujensa sisään. Rietas näky kiihotti häntä, vaikka hän oli seisomassa keskellä toimistokäytävää. Sari pysähtyi hetkeksi hämmentyneenä miettimään, mitä hän oikein oli tekemässä ja miksi. Mitä hänelle oli oikein tapahtunut? Mikä hänessä oli oikein muuttunut? Sari esitti itselleen kysymyksen uudelleen, kunnes hän ymmärsi, ettei hän enää pelännyt kiinnijäämistä eikä hän enää edes pelännyt työnsä puolesta. Ei hänen ammattitaidolleen ollut mitään tapahtunut, vaan hänen työnsä ei enää ansainnut häntä.

Sari tunsi raskaan taakan helpottavan harteiltaan, ja hän alkoi masturboida itseään estottomasti. Hän ei tiennyt, kumpi häntä kiihotti enemmän, hänen pomonsa komea, suonikas kyrpä vai se tapa, millä tämä käsitteli - käytti - alaistaan. Sari tunsi kostuvansa ja kiihottuvansa hetkessä valtavasti. Jos Jarkko olisi tullut nyt paikalle, hän olisi voinut vain laskea hameensa ja pikkuhousunsa maahan ja antaa tämän ottaa itsensä takaapäin. Jarkko, mmm... Nyt Jarkon kyrpä kelpaisi taas hänelle.

Huoneessa Mika käski Jaanaa lopettamaan suihinoton ja nojautumaan pöytää vasten. Jaana totteli tavalla, mikä kieli Sarille, että sama oli tapahtunut jo useampana iltana. Sari näki pomon alkavan levittää liukastevoidetta Jaanan anukselle ja upottavan kaksi sormea tämän sisään. Jaanan alistuvainen asenne sekä hämmensi että kiihotti Saria. Jaana itse näytti ilmeettömältä. Oliko heidän suhteensa muuttunut nyt tällä tapaa yksipuolisemmaksi? Sari ei toki epäillyt, etteikö Jaanalla olisi omat tapansa yhä ohjailla vaikutuksille alttiina olevaa Mikaa, mutta selvästikin Mikan mieltymykset olivat nyt itsekkäämpiä. Jaana kumartui jälleen pöydän reunan yli ja levitti käsillään pakaroitaan. Johtaja asetti peniksensä Jaanan anukselle ja alkoi työntyä hitaasti tämän sisään.

Sari seurasi tilannetta kiinnostuneena, runkaten samalla itseään. Samalla Sari kuuli kauempaa käytävältä korkokenkien kopinaa, mikä hätkähdytti hänet. Pitikin olla vielä joku toinen nainen tässä talossa, Sari sadatteli. Hän mietti ensin naistenhuoneeseen siirtymistä runkkaamaan loppuun, mutta sitten hän teki hetken mielijohteesta yllättävän päätöksen. Tilanne oli niin herkullinen, ettei hän voinut jättää sitä käyttämättä - hän avasi koputtamatta esimiehensä huoneen oven, ja asteli sisään itsevarman näköisesti. Mika ja Jaana pelästyivät ensin kuollakseen Sarin yllättävää sisääntuloa. Mikan terska lipsahti ulos Jaanan pepusta, ja Jaana yritti vetäytyä ja peitellä itseään, muttei se onnistunut Mikan seistessä hänen jalkojensa välissä. Työtoverit jäivät tuijottamaan Saria tietämättä mitä sanoa.

Mika yritti aloittaa jotain, mutta ääni juuttui tämän kurkkuun. Sari tunsi koko kehonsa kuumottavan himosta, jota hän ei enää häpeillyt. Hän tuijotti paria kiihkeä, itsevarma katse silmissään ja tunsi saaneensa näistä henkisen yliotteen. Hänen kätensä eksyi takaisin hänen hameensa sisälle ja hän tunsi sisällään sykkivän. Hän ei koskaan ollut tuntenut oloaan niin vapautuneen seksuaaliseksi, ja hän tiesi tarkalleen, miten tyrmäävältä muutos mahtoi näyttää hänen työtoveriensa silmissä. "Älkää minun takia lopettako", Sari sanoi ja jatkoi: "Näyttää helvetin riettaalta". Sari siirtyi Mikan taakse ja kehotti: "Nussi sitä hutsua".

Kuin sanojensa painoksi Sari tarttui Mikaa tämän peniksen tyvestä ja ohjasi tämän terskan takaisin Jaanan rasvatulle peräaukolle. Sari puristi hieman suonikkaan, kauniin peniksen tyveä ja siveli sormenpäillään sen suonia. Mmm, hän mietti kiihottuneena, kyllä tällä kalulla kehtasi nussia. Punaiseksi karahtanut esimies työntyi alaisensa takapuolta vasten. Jaana parahti paksun terskan levittäessä peräaukkoaan ja ynähti sen päästessä tunkeutumaan sisään. Sari siveli kämmenellään johtajansa pullistuneita kiveksiä ja painautui kehollaan tämän selkää vasten. Johtajan yhtyessä alaiseensa myös Sari myötäili tämän liikkeitä, hieroen samalla itseään käsi hameen sisässä.

Sari kurottautui näykkäisemään hampaillaan Mikan korvanipukkaa ja kuiskasi tämän korvaan: "Nai sitä toimistolutkaa oikein kunnolla sun paksulla kyrvälläsi". Se tuntui rikkovan lumouksen, ja johtaja läimäytti Jaanaa takapuolelle ja tarttui tätä kunnolla kiinni lantiosta. Sari siirtyi sivummalle katsomaan kiihottavaa näytelmää. Johtaja oli ottanut Sarin määräyksen todesta ja tuntui paukuttavan nuorta toimistoapulaista oikein kunnolla pitkin, voimakkain vedoin. Jaana uikutti alussa joka työnnöllä, mutta sitten vain harvemmin johtajan yhtyessä häneen poikkeuksellisen rajusti. Sari siveli ensin varovasti mutta sitten rohkeammin Jaanan pakaroita. Hän ei ollut koskaan ennen koskettanut toista naista seksuaalisella tavalla, ja häntä ihmetytti, miten vähän tunteita se hänessä herätti. Jaana oli hänelle kuin pelkkää arvotonta lihaa, jota Mika käytti hyväkseen.

Sari kumartui Jaanan puoleen. Jaanan silmät olivat vettyneet ja tämä tuntui alistuneen kohtalolleen ja alkaneen jo turtua. Tämän häpeä oli lähes käsin kosketeltava työtoverin, vanhemman naisen seuratessa hänen hyväksikäyttöään. Sari hymyili ja totesi alentavasti, että hyvinhän se kyrpä jatkuvalla harjoittelulla sinne toimistotytön peppuun uppoaa. Mika puuskutti hengästyneenä naidessaan sihteerin tehtäviin siirtämäänsä alaistaan. Oivallus valkeni tämän kasvoilla. "Sari", myyntipäällikkö aloitti.

"Mikset tarjoisi vittuasi Jaanan nuoltavaksi?" Sari käänsi katseensa muualle. Häntä puistatti ja hänen kiihotuksensa laski hetkellisesti pelkästä ajatuksesta. Hänkö muka antaisi vittunsa tuon arvottoman lutkan nuoltavaksi? Luuliko Mika kaikkien naisen tosiaan olevan biseksuaaleja? Sari oli jo hetkeksi unohtanut, millainen ääliö hänen esimiehensä olikaan, mutta nyt hän sai siitä tuoreen muistutuksen. Jaana sen sijaan oli peloissaan. Kyynel valui nuoren naisen poskea pitkin, ja tämä katsoi Saria anelevasti. "Ei, älä", Jaana pyysi hiljaa.

Sari pakotti itsensä rauhoittumaan, ja hän silitti Jaanan tummia hiuksia. Hän yritti saada äänensä kuulostamaan säälivältä. "Ei sun tartte, älä pelkää. En minä halua pakottaa." Vaikkei Jaana sanonutkaan mitään, tämän ilme kieli huojennusta ja hiljaista kiitosta. Sari ei keskeytyksen jälkeen jaksanut enää olla kärsivällinen, vaan hän tunsi tarvitsevansa jotain enemmän. Jaanakin sitä paitsi näytti jo turtuneen raakaan hyväksikäyttöönsä ja lähinnä makasi paikallaan kuin lahna, eikä se enää jaksanut kiihottaa vanhempaa naista. Sari siirtyi esimiehensä taakse ja kietoi kätensä tämän karvaisen rintakehän ympäri. Varsin kestävä kaveri tuo Mika kyllä on, Sari ajatteli, ilmeisesti tilanteen jännitys sai hänet kestämään pidempään laukeamatta. "Mika, riittää jo", hän sanoi. Kuin talutettava koira Mika veti mulkkunsa pois Jaanasta, joka jäi makaamaan vatsallaan pöydälle. Sari jatkoi: "Nyt on mun vuoroni saada kyrpää". Sari otti kondomin esille ja rullasi sen Mikan mulkun päälle. Lutkia nussitaan paljaaltaan, Sari ajatteli, mutta ei häntä. Sari kiipesi makaamaan selälleen toimistopöydälle Jaanan viereen, riisui hameensa ja pikkuhousunsa ja levitti jalkansa kutsuvasti.

"Nussi mua nyt yhtä lujaa." Mika ei enempää kannustusta tarvinnut. Hänen toiveensa saada myös Saria oli viimein toteutumassa, Sari oli vihdoin antamassa hänelle mitä hän oli pitkään kerjännyt. Mika työntyi Sarin kosteaan, turvonneeseen pilluun. Luoja kun se tuntuikin hyvältä... Käsillään hän tarttui vanhemman alaisensa suuriin, ihaniin rintoihin ja alkoi yhtyä tähän pitkin, nautinnollisin työnnöin. Sari oli seitsemännessä taivaassa paksun, suonikkaan kyrvän työntyessä sisäänsä. Hänen pitkään kiusattu vittunsa sai vihdoin sitä, mihin se oli luotu.

Sari laski jalkansa Mikan olkapäille ja kohotti lantiotaan, jotta tämä pääsisi kokonaan syvälle hänen sisällensä. Hän voihki nautinnollisesti joka työnnöllä, ja naurahti ajatellessaan, miten tottelevainen mies hänen pomostaan oli tullut. Sari tunsi lähestyvänsä huippuaan ja hänen hengityksensä kiihtyi. Juuri ennen huippukohtaa Sari kääntyi katsomaan vieressään nöyrästi makaavaa Jaanaa. Tämä käänsi katseensa häpeissään pois, mutta heidän katseensa olivat ehtineet kohdata, ja niiden sanattomat viestit kuvasti yhteistä tunnetta ja ymmärrystä. Se täytti Sarin riemulla ja Jaanan tuskalla.

Juuri niin, lutka, Sari ajatteli. Sinä kelpaat vain pantavaksi häpeällisesti suuhun ja perseeseen, siinä missä minua johtaja nai ja tyydyttää kunnolla! Se ajatus mielessään Sari tunsi kohoavansa orgasmin aallonharjalle. Sari lähes ulvoi ja pystyi vain vaivoin havaitsemaan johtajankin laukeavan kumiinsa. Toimiston elämä ei enää palannut ennalleen, ja kuinka se olisi voinutkaan? Mika yritti ensin ehdottaa Sarille pieniä työpäivän piristyksiä, mutta hän tajusi nopeasti, että se on heidän suhteessaan Sari, joka valitsee synnin hetken ja paikan. Sari huomasi nopeasti Mikan olevan johdateltavissa ja alistuvan siihen, että tämä sai vain silloin kuin Sarille sopi. Heikkotahtoinen mies tuntui olevan peniksensä vietävissä, ja kuvainnollisesti kädellä palleista taluttaen Sari saikin tämän houkuteltua pois kaikkein tyhmimmistä ja osastoa vahingoittavimmista ideoista. Saria hymyilytti hänen ajatellessaan, miten pelkkä kaksimielinen vihjaus tai lupaus tulevasta palkkiosta sai Mikan silmät kiiltämään innosta.

Entäs Jaana sitten? Tämän ylimielinen esiintyminen sai kertaheitolla lopun, ja Jaana esiintyi jatkossa aina nöyränä ja palvelualttiina Sarin ollessa paikalla. Lauman nokkimisjärjestys oli selvinnyt tälle kerralla, ja Jaana säilyi ahkerana ja kuuliaisena peläten Sarin voivan vihastuksissaan voivan tehdä vaikka mitä. Sari pyrki voimistamaan Jaanan positiivisia käytösmalleja kiitoksella, eikä hänen koskaan tarvinnut uhkailla tai pelotella Jaanaa. Yksi oppitunti oli nähtävästi riittänyt tälle. Sari ei tiennyt, mitä hänen muodollisen esimiehensä ja Jaanan välillä tapahtui, eikä hän halunnut edes kysyä. Harrastivatko he yhä seksiä, ja millaista? Mikan tuntien Sari kyllä epäili vahvasti, että Jaanan sihteerin velvollisuuksiin kuului muutakin kuin pelkkää kahvinkeittoa, mutta mikäli salasuhde yhä jatkui, siinä olijat pelkäsivät nyt kiinnijääntiä kuollakseen. Sarin ei tarvinnut pelätä sen suhteen.

Sari nojaili taaksepäin toimistotuolissaan ja ajatteli kaikkia toimistossa vuoden aikana tapahtuneita muutoksia. Hän muisteli kauppakorkean luentoja eettisestä käytöksestä sekä johtamisopin kurssejaan. Hän sovelsi nyt asioita ja keinoja, joita hän ei voinut kuvitellakaan käyttävänsä vielä puoli vuotta sitten. Niin paljon oli muuttunut, ja niin vähän ansiosta. Sari hymyili. Eivät olleet kauppakorkeakoulussa opettaneet, millaisen resurssin päällä hän oikein istuikaan. Koko liike-elämähän pyöri hänen vittunsa voimalla! LOPPU, palaute tervetullutta.