Kirjailija

Useampi päivä kului muutoksetta sen jälkeen, kun Sari oli löytänyt pomonsa, myyntiosaston päällikön Mikan sekä osastolle palkatun nuoren markkinointiapulaisen Jaanan harrastamasta intohimoista seksiä tyhjillään olevassa toimistohuoneessa. Sari oli itsekin tuntenut syyllisyydentuntoa tirkisteltyään sopimattomasti työtovereidensa touhua, mutta ilmeisesti kukaan ei ollut nähnyt häntä. Viikonlopun kasvatettua hieman etäisyyttä tapahtumiin Sari mietti ankarasti, miten hänen pitäisi toimia työpaikkasuhteen kanssa. Sari pystyi jo suhtautumaan nuoreen merkonominhupakkoon rauhallisemmin.

Se ei toki tarkoittanut, että hän olisi hyväksynyt tätä, pikemminkin päinvastoin. Sarin mielestä Jaana oli tyhjäpäinen ja kevytkenkäinen hutsu, joka ei ollut vielä aikuistunut ja saanut järkeä päähänsä. Sari muisti nuoruudestaan samanlaisia ihmisiä. Heille elämä ja seksuaalisuus olivat yhtä vastuunpakoilua ja suurta seikkailua, ja he olivat kykenemättömiä sitoutumiseen tai vastuunkantoon. He eivät ymmärtäneet, että elämässä täytyi tehdä myös päättäväisiä ja pitkäkestoisia valintoja.

Samaan aikaan kun Sari oli lukenut Kauppakorkean pääsykokeisiin, jotkut hänen tuttavistaan olivat kiertäneet läpi kesän rockfestivaaleja vanhalla pakettiautolla, jolle nimitys huorabussi sopi hyvin. Missähän ne hänen entiset ystävänsä olivat nyt? Sari vilkaisi peilikuvaansa ja tunsi näpäyksen ylpeyttä katsellessaan itseään. Peilistä häntä katsoi takaisin ammattitaitoisen näköinen, hyvin istuvaan harmaaseen jakkupukuun pukeutunut vaaleahiuksinen kolmekymppinen nainen, jonka ei tarvinnut korostaa pukeutumisellaan suuria rintojaan tehdäkseen vaikutuksen. Jaana ei säästellyt vaivaa esitelläkseen sitä vähääkään, mitä tälle oli poven suhteen siunattu. Ongelma oli siinä, Sari ajatteli, että käyttäytyessään vastuuttomasti Jaanan kaltaiset ihmiset vetivät myös ympärillään olevat ihmiset mukaan kuvioihinsa.

Ei siinä mitään, jos Jaana olisi tyytynyt vain vapaa-aikanaan harrastamaan sekavia suhteitaan, mutta työpaikalla näin tehdessään tämä oli vaarassa sotkea koko työpaikan ilmapiirin ja kuviot. Sen vuoksi nuoren tytön kevytkenkäinen, rietas leikki oli Sarille totista totta ja asia, johon hänen täytyi myös puuttua. Jos Sari saattoikin kuvitella nuoren apulaisen leikkivän tulella kypsymättömyyttään, ei heidän yhteisen pomonsa toimissa ollut selittelyn varaa. Keski-ikäisen, aviossakin olleen miehen olisi kyllä pitänyt tietää paremmin oikean ja väärän rajan. Mitenhän jo vuosia esimiestehtävissä toiminut henkilö pystyi olemaan noin vapaasti nuoren hupakon vietävissä?

Sari oli jokseenkin varma siitä, ettei Jaana olisi kyennyt manipuloimaan Mikaa ilman, että tämä olisi antanut selkeää vastakaikua lähestymisyrityksille. Sarilla oli ollut Mikasta hauska kuva rentona miehenä, joka antoi alaisilleen vapauden löytää omat työtehtävänsä. Siksi heidän ammatillinen suhteensa olikin toiminut niin hyvin: Sari oli tehnyt itsenäistä työtä mainostoimistojen kanssa, ja hän oli saanut vapaasti hioa johtoryhmän hyväksymää yritysilmettä toimivampaan suuntaan. Nyt Sarin kuva pomostaan oli romuttunut. Sari oli herännyt näkemään esimiehensä rentouden lähinnä tahdonvoiman puutteena ja luonteen heikkoutena. Myyntipäällikössä tietynlainen "hyvänä tyyppinä" oleminen ei välttämättä ollut kohtalokas heikkous, mutta henkilökohtaisella tasolla... Sari alkoi ensimmäistä kertaa epäillä Mikan aviovaimon kyllästyneen tähän Mikan luonteen heikkouksien vuoksi.

Mikan oli antanut manipuloida itsensä palkkaamaan toimistoapulaiseksi monen pätevämmän hakijan sijasta kevytkenkäisen ja vastuunkantoon kykenemättömän nuoren lutkan vain päästäkseen uimaan tämän liiveihin. Siinä oli koko homman ydin. Sari kävi hakemassa toimistokeittiöstä kahvia. Kuten arvata saattoi, Jaana istui sieltä kahvilla. He tervehtivät toisiaan hieman vaivautuneesti, eikä Sari jäänyt keittiöön juomaan kahviaan. Ei heidän ammatillisessa suhteessaan sinänsä ollut mitään vikaa, Sari ajatteli, vaikka Jaana joskus käyttäytyikin hieman ylimielisesti varsinkin miesten läsnä ollessa. Mokomakin pikku härnäri.

Sari jatkoi huoneeseensa palattuaan pohtimista. Suhteen julkinen paljastaminen aiheuttaisi vain lisää sisäisiä ristiriitoja yritykseen, eikä hän myöskään halunnut antaa itsestään kielikellon kuvaa. Juoruja pystyisi toki levittelemään selän takanakin, mutta parantaisiko se työyhteisön ilmapiiriä sen enempää? Entäs suora yhteenotto Mikan ja Jaanan kanssa? Tuskin sekään johtaisi kovin hyviin tuloksiin - jos hän haukkuisi nämä yksityisesti ja tehostaisi sanojaan uhkauksilla, hän saattaisi kyllä päästä Jaanasta eroon, mutta hän saisi heittää hyvästit urakehitykselleen aivan yhtä varmasti. Sari ymmärsi, että tilanne vaati pehmeämpiä keinoja. Mika ei varmaankaan olisi heti halukas irtisanomaan markkinointiapulaistaan, mutta jos Sari ystävystyisi Mikan kanssa ja saisi tämän ymmärtämään toimintansa lyhytnäköisyyden ja vahingollisuuden, tilanne korjaantuisi luontevasti ja hänestä jäisi esimiehelleen hyvä kuva.

Tämä mielessään Sari pyrki läheisempään yhteistyöhön esimiehensä kanssa. Vaikka Mikan myyntipäällikön tehtävät keskittyivätkin pääasiassa avainasiakkaiden hankintaan ja hallintaan ja Sarin mainontaan ja markkinointiin, Sari alkoi kysellä useammin Mikan mielipidettä mainoskampanjojen laadinnassa. Kuten ihmiset yleensä, Mika antoi mielellään kysyttäessä palautetta tuoreista ajatuksista, vaikka yrityksen johtoryhmä tekikin itsenäiset päätökset kaikkiin kampanjoihin liittyen. Sari alkoi osallistua useammin myös kahvipöytäkeskusteluihin varsinkin silloin, kun hänen pomonsa oli paikalla.

Normaalisti häntä eivät iltapäivälehtien jutunaiheet niin kiinnostaneet, mutta yleensä varsinkin äänekkäämmät työkaverit tuntuivat olevan täysin tyytyväisiä vain siihen, että he saivat itse tuoda esille omat vankat mielipiteensä. Olihan Sarista toki välillä mielenkiintoistakin kuulla, mitä tutuille ihmisille kuului. Ennen pitkää mainospäällikkö olikin varsin tuttavallisissa väleissä pomonsa kanssa, ja Mikakin tuli välillä hakemaan Saria kahville. Sari ei ottanut työpaikkasuhdetta suoraan puheeksi, vaikka hän pyrkikin kuuntelemaan ja neuvomaan Mikaa niissä asioissa, joista tämä tahtoi puhua. Asiasta vaikeneminen oli ajoittain vaikeaa, varsinkin silloin, kun hänen pomonsa nuoli katseellaan Jaanaa kahvihuoneessa. Eikä vain Jaanaa - Sari oli yllättyä huomatessaan ensimmäisen kerran esimiehensä katselevan häntäkin arvioivasti kiireestä kantapäähän. Vaikkeivat miehet sitä välttämättä itse tajua, siitä turhaan peitellystä, hieman arkailevasta katseesta ei voi erehtyä. Sari itse ei ainakaan pyrkinyt lähettämään vääriä signaaleja, vaan hän pyrki pitämään heidän ystävyytensä työkumppanuuden tasolla.

Kesän kääntyessä loppuaan kohti muut työntekijät alkoivat palata lomiltaan, eivätkä Mika ja Jaana uskaltaneet - Sarin helpotukseksi - ottaa enää yhtä suuria riskejä kohtaamistensa kanssa. Jännite heidän välillään säilyi kuitenkin ennallaan, ja kerran Sari kuuli muidenkin toimiston naistyöntekijöiden juoruavan epäilyksiään mahdollisesta säpinästä pomon ja hänen alaisensa välillä. Syyskuun vaihteessa yritys järjesti osastopäivät vuokratussa konferenssikeskuksessa. Sari oli reissun alla mietteitä täynnä, sillä hän tiesi sopivan tilaisuuden tulleen asian esiin ottamiseen. Hän ei saanutkaan ensimmäisen päivän ryhmätyöskentelystä paljoa irti hänen jännittäessään iltaa.

Päivällisen jälkeen hän ehdotti omalle pienryhmälleen konferenssikeskuksen baariin siirtymistä saunomisen sijaan, jotta hän saisi tilaisuuden jutella rauhassa Mikan kanssa. Idea otettiin hyvin vastaan ja Sari vetäytyi huoneeseensa valmistautumaan. Saria jännitti hänen pukeutuessaan tummaan iltapukuun ja levittäessään voimakkaampaa iltameikkiä kasvoilleen. Miten Mika suhtautuisi tietoon suhteensa paljastumisesta? Toisessa, sihteerien ja tukihenkilöiden ryhmässä ollutta Jaanaa ei onneksi näkynyt missään Sarin saapuessa baariin, ja pikkutakkiin pukeutunut Mika viittoi Saria tuttavallisesti tiskin ääreen. Mika oli baarissa selvästi omassa elementissään; hän tilasi työtovereilleen kierroksen ja kannusti kaikkia pitämään hauskaa. Hän oli loistavalla tuulella eikä virallisen osuuden tympääntymisestä ollut nyt merkkejäkään. Mielialan kohottajana Mika olikin parhaimmillaan, ja sama juhlahenki tarttui kohta koko seurueeseen.

Illan edetessä Sari ja Mika päätyivät juttelemaan kaksistaan baaritiskillä seurueen muiden jäljellä olevien jäsenten tupakoidessa syrjemmällä. He olivat kummatkin pienessä hiprakassa, ja Mikan katse eksyi vähän väliä Sarin avonaiseen kaula-aukkoon. Sarin ei silti tarvinnut yksin kilpailla esimiehensä huomiosta, sillä tämä tuntui heidän jutellessaan panevan välillä merkille muutkin hyvin muodostuneet ravintolavieraat. Keskustelun kääntyessä hiljattain päättyneisiin kesälomiin Sari kysyi, mitä mieltä Mika oli ollut Jaanan toiminnasta kesän aikana.

Lievä vaivautuneisuus ja nolostus häilähti keski-ikäisen miehen kasvoilla, mutta tämä kertoi kuitenkin Jaanan pärjänneen hyvin työssään ja olleen hyvin oppimishaluinen. Sarilla oli asiasta eri käsitys, mitä hän ei enää halunnut pitää sisällään. Hän laski kätensä pomonsa ranteelle kiinnittääkseen tämän huomion ja aloitti: "Mika, minusta tuntuu, että Jaana leikittelee kanssasi. Hän jättää hommiaan muiden hoidettavaksi aina kun voi, ja ottaa niistä kunnian sinun silmissäsi. Hän ei suhtaudu työhönsä vakavasti." Mika naurahti, ja vähätteli syytöksiä. "Eihän voi olettaa vastavalmistuneen tytön vielä kaikkea osaavan. Olen ajatellut antaa hänelle kokeeksi hieman isompia kokonaisuuksia vastuulleen."

Sari tunsi sapetuksen nousevan sisällään, mutta hän piti äänensä rauhallisena. Mika oli liian humalassa kuullakseen ääneen ilmestyvän terävyyden. "Kuules Mika, minusta tuntuu, että sinä olet antanut Jaanan ohjailla sinua ja teettänyt hänellä aivan toisenlaisia touhuja. Olen huomannut, mitä te toimistolla salaa puuhaatte." Pelko häilähti Mikan silmissä, ja tämä näytti aluksi kuin pelästyneeltä eläimeltä. Parin nielaisun jälkeen Mikan katse kuitenkin rauhoittui ja tämä katsoi Saria takaisin kuin näkisi tämän uusin silmin. "No se nyt on vain sellaista harmitonta", Mika sanoi vähätellen.

Sari nieleskeli kiukkuaan. Hän tiesi, että hänen olisi pitänyt selittää pienessä humalassa olevalle esimiehelleen kärsivällisesti, miksi tämän työpaikkasuhde oli väärin ja aiheutti ongelmia, mutta hän ei olisi halunnut vääntää rautalangasta aikuiselle ihmiselle jotain sellaista, minkä tämän pitäisi tietää itsestään. Mika rohkaistui hetken hiljaisuudesta ja hymyili Sarille. "Mä olen kyllä pistänyt sutkin merkille siellä toimistolla, sä olet aikuinen nainen mun makuun", Mika selitti ja vei kätensä häpeilemättömästi iltapuvun alta Sarin reidelle. Mika puristi sitä omistavasti.

"Mitä jos mentäisiin saunan pukuhuoneeseen, kun muut lähtevät sieltä?" Tyrmistynyt viha nousi Sarin sisältä ja hänen kätensä läiskäisi Mikan poskea täysin vaistonvaraisesti. Sari ponkaisi pystyyn ja marssi vihaisesti ulos baarista katsomatta taakseen. Se ääliö sika ei tajunnut sanaakaan mitä hän oli sanonut, ja sen sijaan se kuvitteli vielä Sarin olevan hänestä kiinnostunut! Sarin teki mieli juosta kertomaan koko firmalle pomonsa käytöksestä, eikä hän oikeastaan tiennyt, mikä häntä pidätteli. Sari oli kuitenkin tottunut kohtelemaan ja ajattelemaan työtovereitaan aina ammatillisessa mielessä, eikä hän pystynyt kuvittelemaan haukkuvansa pomonsa pataluhaksi näiden edessä. Se ei jotenkin vain mahtunut hänen maailmaansa. Sari sulkeutui vihaisena huoneeseensa, heitti käsilaukkunsa mielenosoituksellisesti nurkkaan ja selasi vihaisesti televisiokanavia paremman puutteessa. Hän ei pystynyt rauhoittumaan, vaan sihisi kiukusta sängyllä. Noin puolen tunnin kuluttua Sarin huonetoveri saapui saunanraikkaana paikalle.

Mirja huomasi puolihuomiossa Sarin äkäisyyden, mutta käyttäytyi tavoilleen ominaisesti silti aina yhtä hyväntuulisesti. "Harmi, ettet tullut saunaan, siellä oli tyttöjen kesken tosi hyvä tunnelma", Mirja kertoi, saaden Sarilta vain murahduksen vastaukseksi. "Jaana on siellä vielä, jos ajattelit mennä, mutta Mika jäi kyllä odottelemaan ulkopuolelle sen näköisenä, että miehet olisivat menossa sinne seuraavaksi." Jaana ja Mika, Sari ajatteli. Ei jumalauta! Sari syöksyi jaloilleen ja marssi saunaosastoa kohta voimatta uskoa kuulemaansa. Hänen täytyi itse todeta, voiko hänen epäilyksensä olla totta.

Menikö Mika tosiaan kaiken tämän jälkeen vielä panemaan sitä lutkaa? Saunaosaston aula oli tyhjillään, ja Sari hiippaili raottamaan hiljaa pukuhuoneen ovea. Se oli vaikeaa korkokengissä, joita Sari ei ollut tottunut käyttämään. Pukuhuoneen ovenraosta avautuva näkymä saattoi vaikuttaa ensisilmäyksellä samankaltaiselta kuin mitä Sari oli aiemmin katonrajasta tirkistellyt. Jaana makasi ilkoalasti kontallaan pukuhuoneen pöydällä, ja samaten vaatteensa riisunut Mika oli parhaillaan yhtymässä tähän. Sari oli syöksyä vihaisena sisään, mutta hän vaistosi tilanteessa olevan erilaisen jännitteen. Nuori, kateutta aiheuttavan kiinteävartaloinen Jaana vaikutti olevan panossa pikemminkin antavana osapuolena, jota Mika käytti hyväkseen. Jaanan kesän aikana ruskettunut vartalo oli kireän jännittynyt, ja hän vastasi Mikan älähdyksiin uikahduksilla. Ero aiempaan riettaaseen kerjäykseen ja kannustukseen oli selvä. Sari epäili ensin Jaanan olevan niin umpikännissä, ettei tämä edes tiennyt missä oli. Se olisi vastannut hyvin hänen kuvaansa vastuuttomasta nuoresta naikkosesta. Sitten hänen huulensa kääntyivät hymyyn hänen tajutessaan Mikan panevan nuorta alaistaan takapuoleen. Ilmankos tämä ei enää ollutkaan niin ärhäkkäästi mukana leikissä... Vaikka Sari ei voinut tunnustaakaan "kilpailevansa" Jaanan kanssa, niin silti näky hyväili hänen mieltään. Humalainen johtaja tuntui käyttävän Jaanaa kantamatta huolta tämän tunteista tai nautinnosta, rynkyttäen itseään syvälle tämän perseeseen kerta toisensa jälkeen, käyttäen tämän kehoa oman nautintonsa tuottamiseen. Jaana yritti siinä sitten jotenkin pärjäillä ja hieroa välillä toisella kädellä itseään.

Näky ei huolestuttanut Saria; hänellä ei ollut enää jäljellä yhtään kunnioitusta esimiestään kohtaan niin, että hän olisi jaksanut kauhistella tämän käytöstä, eikä Sarin käynyt toisaalta Jaanaakaan erikoisemmin sääliksi. Eiköhän tämän takapuolikin ollut ollut jo aiemmin hyvin sisään ajettu... Jaanan silminnähtäväksi helpotukseksi Mikan kyrpä valahti vahingossa ulos hänen sisältään, eikä Mika saanut sitä ensi yrittämällä enää kohdalleen. Jaana kierähti ympäri selälleen ja levitti jalkansa levälleen, tarjoten turvonnutta vittuaan pomolle nussittavaksi. Sari otti ovensuussa askeleen taaksepäin, peläten tulevansa nähdyksi, mutta kun kumpikaan ei tullut katsoneeksi hänen suuntaansa, Sari jäi aloilleen. Pomo tarttui markkinointiapulaisensa suihkunkosteisiin hiuksiin, mutta tämä kieltäytyi humalastaan huolimatta ottamasta pomoltaan suihin. Mika murahti, kompuroi selällään makaavan naisen ylle hajareisin ja alkoi nussia tätä rintojen väliin. Rintojen väliin nussinnasta ei meinannut tulla yhtään mitään, koska Jaanan kiinteät B-kupin rinnat olivat pienikokoiset. Pomo kuitenkin ähelsi ja jatkoi yrittämistä. Sarin hymy hyytyi yhtäkkiä. Oli kuin hänen verensä olisi seisahtunut.

Sari tajusi, että hänen pomonsa käytti Jaanaa vain korvikkeena Sarille itselleen! Saatuaan pakit Sarilta pomo käytti nyt vakipanopuutansa himojensa kohteena ja kuvitteli olevansa nussimassa isorintaista mainospäällikköänsä tissien väliin! Juuri silloin kalpeaksi muuttunut Sari kuuli askelten ääniä takanaan. Paikalle saapui Jarkko, eräs yrityksen konsulteista, joka vaikutti myöskin olevan varsin hiprakassa kunnossa. "Mitäs, meinasitko sinäkin mennä saunaan?" Jarkko kysyi kiinnittämättä huomiota Sarin säpsähdykseen. Sari kääntyi äkisti ympäri ja otti pari askelta poispäin pukuhuoneesta. "Taitaa saunomiset olla jo ohitse", hän totesi toivoen, ettei Jarkko menisi tutkimaan itse pukuhuonetta. Jarkko hymyili Sarille pienessä humalassa olevan hieman hidasliikkeistä hymyä. Pienen miettimisen jälkeen Sari vastasi Jarkon hymyyn, astui tämän viereen ja tarttui tätä kädestä. "Millainen huone sulla on?" Sari kysyi.