Kirjailija

Jaana oli rietas näky toimistopöydän päälle taipuneena. Mies hänen takanaan oli kohottanut hänen mekkonsa lantiolle ja hieroi nyt kädellään suorasukaisesti Jaanan kostunutta jalkojenväliä. Jaanalla ei ollut ollut pikkuhousuja alun perinkään, ja nyt Jaanalla oli jalassaan enää korkeakorkoiset kenkänsä. Jaana hymyili itsekseen ja levitti jalkojaan, tyrkyttäen itseään esimiehelleen. Hän ei häpeillyt itseään. Oli merkityksetöntä, kumpi aloitteen seksiin oli tehnyt. Seksi ja seksuaalisuus olivat luonnollinen ja tärkeä osa hänen elämäänsä, eikä hän sulkenut niitä työelämän ulkopuolelle. "Mitens Sari?" myyntipäällikkö kysyi hieman epävarmana.

Mika oli huolestunut kiinnijäämisestä. Jaana kiemurteli esimiehensä makoisan hyväilyn kohteena ja vastasi kärsimättömänä: "Valot on poissa... Ei Sari meitä huomaa, ja hän soittaa jos hän yrittää saada meitä kiinni". Jaana vilkaisi Mikaa olkansa yli ja houkutteli tätä matalammalla ja kiihkeällä äänellä: "Anna mulle sun kyrpää". Hänen esimiehensä ei enempää kannustusta tarvinnut. Todellisuudessa myynti- ja markkinointiosaston päällikkönä toimivan myyntipäällikön ja vastavalmistuneen, markkinointiapulaiseksi palkatun Jaanan työpaikkasuhde oli paljastunut Sarille jo aiemmin. Kuumien kesähelteiden aikaan osaston yhteinen toimistosiipi oli lähes tyhjillään, eikä

Sarilla ollut usein asiaa muodolliselle esimiehelleen. Sari oli kuitenkin ehtinyt keittiössä käväistessään huomata apulaisen livahtavan Mikan jäljessä miesten vessaan. Sari oli tyrmistynyt syvästi työtoveriensa häpeilemättömästä käytöksestä, varsinkin kun toiminnan luontevuus kieli jo pidemmälle ehtineestä salasuhteesta. Vaikkei Sari pitänyt itseään ahdasmielisenä ihmisenä, hän oli kyllä saanut nuoresta tytöstä hieman epäilyttävän kuvan alusta alkaen. Jaana oli saapunut työhaastatteluun nahkaisessa hameessa ja hihattomassa paidassa hyvin meikattuna - kylläkin siistin näköisenä, mutta pikemmin illanviettoon kuin työpaikalle varustautuneena. Sari oli ihmetellyt hieman kärkkään oloisen tytön valintaa tehtävään, mutta hän oli kuitenkin luottanut pomonsa arvostelukykyyn.

Nyt Sari ei enää ollut varma uuden työntekijän suositusten luonteesta. Sarin ensireaktio salasuhteeseen oli ollut hämmennys ja järkytys, ja hän vältteli esimiestään ja tämän alaista loppupäivän ajan. Häntä järkytti tuttujen ihmisten sopimaton toiminto ja sen työpaikalle luomat jännitteet, ja hän alkoi epäillä yrityksen vallankäytön perusteet muutenkin. Jos hänen mukavana miehenä pitämänsä pomonsa teki muutkin päätöksensä mielihalujen ohjaamana, heidän koko myynti- ja markkinointiosastonsa saattoi olla tuuliajolla. Silloin hänen työnsä mainospäällikkönä ja yritysilmevastaavana olisi turhaa. Katkeruus Jaanaa kohtaan heräsi Sarissa vasta myöhemmin. Hän itse oli valmistunut uutteralla työllä Kauppakorkeakoulusta ja saavuttanut asemansa rehellisin keinoin. Sari oli pystynyt tuntemaan ylpeyttä ammattimaisesta työmoraalistaan. Nyt jokin merkonominhutsu oli onnistunut pääsemään hänen reviirilleen reittä pitkin kiipeämällä! Olisiko hänenkin pitänyt vaihtaa huoliteltu jakkupukunsa johonkin napakoruun ja minihameeseen? Sarin suuttumusta lievensi vain se, että hänen oma toimensa osastolla oli suhteellinen itsenäinen, eikä nuoresta pyrkyristä ollut hänen toimelleen suoranaista uhkaa.

Sari havaitsi tyhjästä, valottomasta toimistohuoneesta kuuluvat vaimeat äänet astuessaan viereiseen toimistotarvikevarastoon. Hänen kätensä oli ehtinyt jo varastohuoneen valokatkaisimelle, mutta hän seisahtui ja jäi kuuntelemaan. Hän ei olisi muuten välttämättä kiinnittänyt meteliin huomiota, mutta huoneen pimeänä oleminen saattoi merkitä vain yhtä seikkaa. Sari erotti Jaanan vaimean voihkaisun. "Se lutka!" Sari suutahti. Hänen mieleensä palasi, miten suttuisen näköisenä hän oli Jaanan nähnyt eräänä iltapäivänä. Se nainen ei kyllä häpeillyt yhtään. Sari leikitteli ajatuksella yllättää salapari rysän päältä, mutta hän jäi seuraamaan naapurihuoneesta kuuluvia ääniä. Ne muistuttivat hänelle kiusallisesti siitä, että hän oli itse joutunut tulemaan monta kuukautta yksin toimeen himojensa kanssa erottuaan poikaystävästään. Sari ei voinut sille mitään, että hän alkoi tulla uteliaaksi. Mitähän ohuen seinän takana tapahtui? Äänistä päätellen nuori hutsu oli saamassa munaa oikein kunnolla.

Sari tiesi, että jäämällä salakuuntelemaan hän sekaantui itsekin koko juttuun, mutta toisaalta hänen työtoverinsa olivat kerjänneet ikävyyksiä pelehtimällä vaarallisesti työpaikalla. Mehukas skandaali kiehtoi häntä oudosti. Sen vuoksi kai televisiossakin näytetään paljon roskaa... Varastohuone oli erotettu tyhjillään olevasta toimistohuoneesta ohuella seinällä, jonka katonrajassa oli kapea lasi-ikkuna. Pöydälle nousemalla Sari saattoi ylettyä kurkistamaan naapurihuoneeseen. Siitä kiinni jäädessään hänellä ei kyllä itselläkään olisi selittelyn varaa. Sari tiesi harkitsevansa jotain luvatonta, eikä hän kehdannut ottaa ensimmäistä, syyllistävää askelta, mutta lopulta hänen uteliaisuutensa vei hänestä voiton. Hän riisui kenkänsä ja nousi varovasti pöydän päälle seisomaan. Sarin posket punottivat. Miten hän oli alentumassa tirkistelijän asteelle?

Toisaalta hän tunsi samaan aikaan kehonsa kuumottavan jännityksestä ja vatsansa pohjassa kipristelevän viekoittelevan tuhman syyllisyyden tunteen. Ehkei hänen tarvitsisi alentua hakemaan kiksejään tällaisesta, jos hän olisi yhä yhdessä poikaystävänsä kanssa... Sari nojautui huoneita erottavaa seinää vasten ja kohottautui varovasti ylemmäksi. Hän veti henkeä ylettyessään lopulta kurkistamaan naapurihuoneeseen. Nuori markkinointiapulainen oli varsin riettaan näköisesti nelinkontin toimistopöydällä. Tämän rinnat ja kovana nöpöttämät pienet nänninsä oli vedetty ulos tummansinisestä, hihattomasta kesämekosta. Mekon alle jätetyt, tissien alle rypistetyt rintaliivit kohottivat rintoja näytille.

Mekon helma puolestaan oli nostettu lantiolle. Jaanan kiemurrellessa pöydällä hänen avonaiset tummanpunaiset hiukset pyrkivät jatkuvasti valahtamaan tämän kasvoille, ja Jaana joutuikin ravistelemaan niitä jatkuvasti pois tieltään. Sarille ei Jaanan rooli leikissä jäänyt epäselväksi hänen huomatessa Jaanan jättäneen yhä piikkikorkoiset kengät jalkaansa. Sen hutsun täytyi nauttia lutkan roolistaan. Mika ei sen sijaan olisi voittanut seksikkyyskilpailuja paita ja kravatti yhä kaulassaan, mutta ilman housuja. Sarin mielestä Mika vaikutti kyllä muuten varsin hyväkuntoiselta ja hyvin varustetulta. Minkä tämä ehkä hävisi tyylissä, Mika voitti kyllä takaisin innokkuudessa. Mika piteli Jaanaa kiinni vyötäröstä ja yhtyi tähän voimakkaasti, ynähdellen joka työnnöllä. Jaana vastasi Mikan työntöihin siten, että tämän kivekset paukkuivat Jaanan häpykumpua vasten. Rivo näky sai Sarin hengen salpautumaan.

Kunnolla nussituksi tuleva nainen kiemurteli himosta ja nautinnosta pomonsa käsittelyssä. Jaanan pudotessa kerran tahdista Mika läimäisi tämän takapuolta kämmenellään, ja Jaana kirkaisi. Sari tunsi poskiensa kuumottavan, ja hänen kätensä laskeutui kuin huomaamatta sivelemään haarojenväliä jakkuhameen päällä. Jotenkin ajatus juuri hänen työtovereistaan naimassa tällä tavoin lähes julkisesti aiheutti Sarissa perverssiä kiihotusta. Sarin käsi kulkeutui hänen pikkuhousujensa sisään, ja hän voihkaisi huomatessaan olevansa aivan märkä. Tähänkö hän oli alentunut? Työtoveriensa panon perverssiin tirkistelyyn? Ajatus ja sen tuoma häpeä tuntui kaksinkertaistavan tilanteen kiihkon ja kiihotuksen. Lasin toisella puolen Jaana ei todellakaan vaikuttanut olevan uhrin roolissa, vaan hän käännähti aina välillä vilkaisemaan pomoaan silmiin ja kannustamaan tätä matalalla äänellä. Sarin oli vaikea saada sanoista selvää, mutta niiden ilmaisema viesti ei voinut jäädä epäselväksi.

Nuori häpeämätön lutka tuntui kyltymättömältä ja oli valmis alentamaan itseään enemmän saadakseen vain lisää kovaa kyrpää sisäänsä. Mikan rajat alkoivat tulla vastaan. Kolmikymppinen mies alkoi puuskuttaa silminnähtävästi, ja hänen kouransa puristivat Jaanaa rajusti hänen yrittäessään panna toimistoapulaistaan aivan pohjaan asti. Mikan silmät sulkeutuivat ja alkoivat väristä hänen lähestyessään siemensyöksyä. Sarikin kiihdytti toisessa huoneessa masturbointiaan, mutta hän oli aivan liian lumoutunut Mikan kiihkosta voidakseen itse saavuttaa huippuaan. Jaana levitti jalkojaan ja koitti korottaa takamustaan päästääkseen Mikan työntymään niin syvälle kuin mahdollista. Mika työntyi viimeisen kerran nuoren merkonomin sisään ja laukesi ulvoen tämän sisälle. Sarin mielestä se oli kaunis, hypnoottinen näky.

Hän pystyi hyvin kuvittelemaan, miltä Jaanalta mahtoi tuntui pullistuneen kyrvän sykkiessä lämpimät siemenensä syvälle Jaanan sisuksiin. Sari alkoi tuntea olonsa hieman epävarmaksi Mikan maatessa huohottaen Jaanan päällä. Entä jos hän jäisi nyt kiinni tirkistelystä? Mutta miten hän voisi pakottaa itsensä lähtemään ollessaan jo niin lähellä laukeamista? Sarin jalat olivat puristuneen tiukasti yhteen kuin virtsaa pidätellessä ja Sari seisoi paikallaan lähes halvaantuneena. Vielä hetki, vielä pieni hetki... Sari huomasi Jaanan hierovan itseään Mikan alla. Sari ei ollut ehtinyt seurata, oliko Jaanakin ehtinyt laueta Mikan mukana, mutta selvästikään tämä ei ollut vielä kokonaan tyydytetty. Jaanan kasvot hehkuivat hiestä ja kiihkosta ja tämän silmämeikki oli jo levinnyt suttuisesti poskille. Jaana puhui Mikalle jotain. Tämä vastasi lyhyesti jotain huohotuksensa lomasta ja kohottautui pois Jaanan päältä. Jaana hymyili nautinnollisesti ja kääntyi liioitellun hitaasti selälleen pöydällä, levittäen jalkansa aivan levälleen. Sari veti henkeä ja kuiskasi itselleen: "Mikä pieni lutka!" Jaanan tummanpunainen, turvonnut pillu oli ajeltu paljaaksi karvoista - sitä Sari oli lähes osannut odottaakin - mutta Jaanan esille turvonneessa häpykielessä kimalteli pieni klitoriskoru.

Sari näki vielä Mikan kumartuvan Jaanan jalkojenväliin nuolemaan tätä, mutta Sari oli silloin jo tunnemyrskyn vallassa. Klitoriskoru! Se narttu oli merkinnyt itsensä silkaksi julkiseksi jakorasiaksi! Se oli Sarille enemmän kuin tarpeeksi. Hän tunsi orgasmin aaltojen nousevan sisältään ja hän valui alaspäin toimistohuoneiden väliseinää pitkin runkaten itseään villisti. Hän laukesi pitkään ja hartaasti syntisen häpeän velloessa sisällään, mutta hän yritti olla ääneti, etteivät naapurissa olijat olisi havainneet tirkistelijäänsä. Heti väristysten alkaessa laantua Sari kömpi alas pöydältä, jolle hän oli alunperin noussut seisomaan, ja alkoi luikkia takaisin huoneeseensa. Naapurihuoneesta ei kuulunut sillä hetkellä mitään ääntä. Sari saattoi vain arvata, millaiselta hän itse näytti, ja hän pelkäsi törmäävänsä joihinkin harvoista kiinteistössä työskenteleviin työtovereihinsa.

Onnekseen hän kuitenkin pääsi hiippailemaan autioita käytäviä pitkin huoneeseensa kohtaamatta ketään. Sari vajosi toimistotuoliinsa ja pyyhki hikeään paperipyyhkeellä. Hänen mielessään pyöri yhä vain näky hänen työtovereistaan parittelemassa toimistopöydällä. Häntä alkoi hieman hävettää hänen oma käytöksensä, ja Sari pakotti ajatuksensa muualle. Hänen ilmeensä muuttui miettiväksi. Jaana ei selkeästi pelannut peliään puolikkain panoksin, vaan oli valmis tekemään mitä tahansa ja alentumaan mihin hyvänsä. Ja tämä sai siitä selvästi vielä nautintoakin. Jaanalle kyseessä saattoi ehkä olla nautinnollinen peli, mutta Sarille kyseessä oli totinen tosi - Sarin ura saattoi olla vaakalaudalla sen nuoren kevytkenkäisen naikkosen vuoksi. Sari jäi mietteisiinsä. Jotain hänen täytyisi tehdä, kuitenkaan ryhtymättä suoraan kilpailuun Jaanan kanssa. Sari hymyili. Itsensä myymisen taidossa sillä nuorella neidolla oli turhankin pitkä etumatka...