renkipoika

Ensimmäinen tarinani, toivottavasti pidät. Alkuosuus on aika pitkä, mutta malta lukea. Risuja ja ruusuja saa antaa ja pitääkin. Lisää kirjoitan jos yksikään lukija sitä toivoo. Hyviä lukuhetkiä!

Olin jo melkein täydessä miehen iässä, ja päätin lähteä etsimään leiväntuloa maailmalta. Osuuteni tulevasta perinnöstä suostuin muitta mutkitta jättämään veljeni haltuun vaikka olisin puolet pienestä tilastamme saanutkin. Vähäinen omaisuus mukanani lähdin aamuvarhaisella kiertelevän kauppiaan kyytiin ja parin päivän matkaamisen jälkeen saavuimme suurempaan pitäjään josta voisi löytyä elanto riuskalle työmiehelle. Sovin kaupparatsun kanssa että näkisimme illan suussa torilla mikäli työtä ei olisi löytynyt.

Pienen kyselyn jälkeen tärppäsi, eräs vanha viljelijä kertoi pitäjän suurimmalla tilalla olevan puutetta työvoimasta kun kaikki renkipojat olivat lähteneet talon nimissä sotaväen palvelukseen. Tilan isäntä oli kuulemma ollut aatelista sukua, mutta kuollut pari vuotta sitten kuninkaan palveluksessa. Pehtoorikin oli kuollut viimetalvena karhunpyynnissä. Lähdin kulkemaan talonpojan neuvomaan suuntaan kohti viljelysten keskellä mäen päällä sijaitsevaa suurta taloa. Saavuttuani pihaan kysyin aika hienosti pukeutuneelta piikatytöltä työn mahdollisuuksia. Piika katseli minua, kengätöntä matkamiestä, nenänvartta pitkin ja kehotti tulemaan mukaansa. Menimme palvelusväen ovesta taloon ja minä jäin pieneen eteiseen kun piika hävisi jonnekin. Pian hän haki minut taas mukaansa ja vei käytävää pitkin pehtoorin huoneeseen.

Lakki kourassa kävelin pöydän eteen ja ilmoitin nimeni ja asiani. Pöydän takana istuva, arviolta äitini ikäinen hienosti pukeutunut rehevämuotoinen nainen esitteli itsensä pehtoorin rouvaksi, tai siis leskeksi ja sanoi töitä kyllä löytyvän. Pehtoorin rouva kyseli miksi en ole sotaväessä vaan olen lähtenyt tällä tavoin onneani etsimään. Kerroin ettei minua oltu huolittu mukaan koska olen vasenkätinen, yrittänyt olin kyllä. Se ei kuulemma täällä haitannut, ja rouva lupasi ottaa minut ehdolle. Heinäntekojen jälkeen sitten katsottaisiin että onko minusta tilalle pysyväksi työmieheksi. Sen suuremmitta puheitta hän lähetti minut äskeisen piikatytön matkaan saneltuaan ohjeet tytölle. Tyttö vei minut varastoaittaan ja antoi minulle työvaatteet ja jalkineet. Melkoiset työvaatteet olivatkin, eläissäni en ollut omistanut yhtä hienoja vaatteita. Sitten söin palvelusväen keittiössä ja joku toinen piikatyttö näytti minulle asuinpaikkani työväen aitassa. Se oli pieni tupakamari, jossa oli lavitsa, kaksi huopaa ja pieni pöytä pesuvateineen. Tyttö kehotti minua jo nukkumaan, olihan aurinko jo hyvin alhaalla. Aamulla saisin ohjeet työtä varten.

Herättyäni ja taas palvelusväen seurassa syötyäni pehtoorin rouva lähetti minut kauimmaisille heinäpelloille niittoon. Ruokaa saisin kuulemma läheiseltä saman tilan kehräämöltä. Käveleskelin viikate olallani neuvottua tietä pitkin paikalle ja aloin töihin. Aamupäivän niitettyäni polttavan auringon alla pysähdyin hetkeksi ja hengähdin. Ylläni oli pelkät housut ja päässä lakki, mutta hiki valui silti. Huomasin kehräämön suunnasta minua lähestyvän naisen ja heilutin hänelle kättäni. Nainen vilkutti takaisin ja oli pian luonani. Hänellä oli korissaan suolalihavoileipiä ja kannullinen maitoa. Asetuimme läheiseen latoon syömään suojassa auringolta. Siinä syödessämme juttelimme kuulumisista ja minun tilalle tulosta.

Syötyämme kävimme selällemme ja katselimme reikiä kattopäreissä. "Onpas mukavaa saada noin komea nuori mies tälle tilalle töihin, sinua kyllä kelpaa katsella! Paljon mukavampaa entä akkojen kanssa juoruaminen" sanoi nainen hymyillen leveästi. Menin vähän hämilleni kommentista, mutta nainen nosti leukani pystyyn ja sanoi ettei pidä punastella. Olin ihmeissäni, minua kymmenisen vuotta vanhempi kehrääjä sanoi tuollaisia. Hän tiedusteli myös että oliko minulla jo morsianta. "Ei, eihän minulla ole" vastasin entistä ujompana. "Tulehan tänne" sanoi nainen yhä vain leveämpi hymy kasvoillaan silmät utuisina ja veti minua kädestä luokseen. Hän avasi housuni ja veti ne alas ja kävi selälleen vanhoille heinillä ja avasi mekkonsa.

Olin kuin puulla päähän lyöty, en ollut eläissäni nähnyt alastomina muita naisia kuin äitini, ja nyt tuossa oli vanhempi kehrääjä selällään täyteläiset suuret rinnat pystyssä, jalat levällään karvapehko paistaen, leveä lantio odottavassa asennossa. "Olen ollut ilman miestä niin kauan..." huokaili kehrääjä ja veti minut päälleen. "Älä jännitä, anna minä pidän sinua hyvänä" hän kuiski korvaani ja kosketti näppärillä ja hellillä sormillaan elintäni. Pian hän alkoi jo vedellä nahkaani edestakaisin ja minä tunsin kuinka veri jyskytti alapäässäni ja katsoin suu auki kehrääjää suoraan silmiin. Hän ei pysäyttänyt liikettään, vaan painoi toisella kädellään suuni oikean nänninsä päälle ja kehotti leikkimään sillä. Minä pyörittelin kieltäni tuon kovan nyppylän ympärillä kaikenlaisten asioiden risteillessä mielessäni. Asioiden syntisyyttä en ehtinyt edes ajatella kun kehrääjä tarttui käteeni ja vei sen häpykummulleen. Sormiani opastaen kehrääjä hieroi pilluaan kädelläni samalla kun hänen hengityksensä tiheni.

Tunsin kosteutta sormissani ja kehrääjä kuiski korvaani "siinä on poika, siinä on naisen herkkä piste, pyörittele sitä pikkujuttua sormissasi ja naisesi ovat tyytyväisiä..." Pyörittelin sormiani naisen hävyllä ja kieltäni nännillä, naisen hengitys tiheni entisestään, naisen hellät sormet työskentelivät edelleen paisuneen kullini ympärillä ja toinen käsi hiveli hellästi niskaani ja selkääni kehrääjän kuiskiessa korvaani "siitä poika... siitä.. hiero, hiero hellästi... oi kuinka ihanasti imetkään..." Luulin räjähtäväni pian, tunsin ihanaa villiä tunnetta ja luulin olevani paratiisissa. Sitten kehrääjä työnsi pääni ylös ja rintakehäni pystyyn ja sanoi että jatketaan eteenpäin. Hän otti kalustani kiinni ja ohjasi sen hellästi karvamättäänsä läpi sisälleen. Tunsin uskomattoman ihanaa puristusta kullini ympärillä ja miellyttävää lämpöä ja kosteutta.

"Työntele, työntele hellästi poikaseni" kehrääjä sanoi utua silmissään ja veti minut itseään vasten. Tunsin suuret rintani rintakehääni vasten ja karvoituksen kutittelevan nivusteni seutua. Sitä, mitä tunsin elimessäni sanat eivät enää riitä kuvaamaan. Aloin sanoa jotain kun kehrääjä asetti sormen huulilleni, tarttui pakaroistani ja antoi pari vastatyöntöä lanteillaan. Aloin työntelemään, tartuin kehrääjää olkapäistä ja painelin hellästi sauvaani sisään. "ihanaa poika... ihanaa... anna tädille herkkuasi, anna..." kuiski kehrääjä rauhallisesti kiihkosta käheällä äänellä ja ohjasi toisen käteni lantiolleen. Työntelin menemään kehrääjän antaessa vastaliikettä, sivelin hänen lanteitaan ja pakaroitaan kun nainen huohotti ja siveli hellästi selkääni. "Anna tädille, anna... anna tädille sarveasi...tädin oma kultapoika..." hän huohotti korvaani ja minä painelin entistä lujempaa. Vauhtimme kiihtyi, kehrääjä puristi minua lujaa rintojaan vasten ja minä pitelin hänestä kuin hukkuva tukista ja lisäsin tahtia. "Ihanaa.. ihanaaaaaah..." kehrääjä inisi, tunsin entistä tiukemman puristuksen kullini ympärillä, kehrääjä puristi minua lujaa ja sillä hetkellä se ihana kosteus, tiukkuus ja vauhti oli minulle liikaa ja purkauduin tuon ihanan naisen sisään sellaisella voimalla että melkein pyörryin.

Huohotin kehrääjän päällä, yhä hänen sisällään, ajatuksiini tuli pikkuhiljaa tietoja muistakin asioista kuin nautinnon pilvistä, ja katselin kehrääjää. Hän katsoi minuun sumein silmin levollinen hymy kasvoillaan ja sanoi "Olit upea, poikaseni, todella upea." Itse sain sanottua vain jotain sekavankuuloista, muistaakseni sanoin hänen olleen upea myös. Kehrääjä silitteli hiuksiani, ja sanoi uskovansa että se oli ollut minun ensimmäinen kertani. Nyökyttelin ja kehrääjä kiepautti meidät ympäri niin että hän oli päälläni ja nousi istumaan lanteilleni. Hän siveli rintakehääni hellillä sormillaan ja sanoi "vielä minä sinua opetan, renkipoika, vielä..."