Heinäkuun lopulla istuskelin Helsingin linja-autoasemalla odotellen serkkutyttöäni Piaa, jonka oli määrä saapua ihan niillä minuuteilla. Oli tullut aika lunastaa lupaus viedä hänet reissulle lahden yli Viroon kunhan olisi ensin täyttänyt 18. Aika tyyris lahja reissusta sitten tulikin, mutta lomarahojen ja pienen tilaisuutta varten jätetyn säästökassan turvin suoriuduin maksuista ja jäi vielä hiukan ylikin.
Odotellessani ihastelin auki revittyä työmaata linja-autoaseman välittömässä läheisyydessä. Mikä ihme riivaakin suomalaista, kun joka paikka täytyy aina repiä auki ja työn valmistumisella ei tunnu olevan mitään kiirettä. Mieleni teki napata kuva raksamiehestä joka lojui kottikärryissä tupakka huulessa ja luki Iltalehteä ja lähettää se yleisönosastoon otsikolla "miehiä työssä". Tosin jo koti-porissa on käsite "kaupungin töissä", joten päätellä sopii, miten tehokasta työ on muuallakin. Painajaismainen ajomatka asemalta terminaalille rantaan tuntui ikuisuudelta, ja vannoin suureen ääneen, etten enää koskaan, milloinkaan, missään tapauksessa aja itse autoa Helsingin keskustassa. Laivan lähtöön oli vielä muutama tunti, joten hylkäsin kuhmuisen Volvon parkkipaikalle ja lähdimme kiertelemään sataman ympäristöä ja puistokuppilaan kahville.
Kahvilla istuessamme viimeistä tuntia Pia alkoi jo rentoutua seurassani. Emme olleet varsinaisesti missään tiiviissä kanssakäymisessä keskenämme, mutta kyllähän sitä silloin tällöin nähtiin, milloin missäkin sukukinkereissä, ja oli Pia muutaman kerran yöpynytkin luonani Turussa. Pia on ihan kivan näköinen tyttö, ja olen ollut jo jonkin aikaa kateellinen hänen ulkonäöstään – ei siksi että mitenkään inhoaisin omaani, mutta nuoret naiset jotka näyttävät hyvältä ilman minkäänlaista jälkeä laittautumisesta ovat aina tehneet minut kateelliseksi. Itse saa taiteilla sotamaalia naamaan puolisen tuntia ennen kuin on edustuskelpoinen, mutta Pia ei nytkään vaivautunut kuin ripsien värjäämiseen. Tumma, melkein musta tukka oli sitaistu pienelle poninhännälle, josta olin aiemminkin kiusannut häntä kutsuen tupsua pullasudiksi ja asusteena ol vain yksinkertaisesti farkut ja t-paita. Silti tyttö onnistui olemaan jotenkin erikoisen näköinen. Perkele, että kävi kateeksi. Tunsin itseni ylipukeutuneeksi bleiserissäni ja saappaissani. No, ei auttanut.
Aika terminaalista laivaan ja siitä sen lähtöön ei tuntunut kuluvan millään, ja kaikki suvun juorut ja kuulumiset oli jo käyty läpi, kun vihdoin pääsimme hyttiin ja sieltä kannelle ihmettelemään laivan lähtöä. Aikamme patsasteltuamme ja lokkien pyörimistä katseltuamme alkoi kiduttavan hidas toinen odotus: koska se pirun myymälä aukeaa. Kiersimme laivaa ja paikansimme tulevaa varten kohteita, ja etsimme ruokalan josta voisi varata ateriaa matkaksi. Viimein, toisen ikuisuuden jälkeen myymälä avattiin, ja pikakirroksen kilisevien pullojen lomassa tehtyämme kannoimme ostokset takaisin hyttiin. Pullo kirkasta molemmille ja muutama olut, sekä kartonki tupoakkaa minulle ja pakolliset, iänikuiset viinikumit pinottiin pöydälle. Päätin poiketa suihkun kautta, ja sieltä tullessani olin ihan poikki. Yksinvaltaisesti totesin meneväni nyt nukkumaan, ja vannotin Pian herättämään minut ajoissa syöminkiä varten. Tarkat ohjeet käytökselle (jos juot, juot täällä, en tule hakemaan putkasta; ei huudella vieraisiin pöytiin; mereen ei hypitä; housut mielessä ja Jumala jalassa ja niin poispäin) annettuani piilouduin peiton alle ja Pian poistuttua omille tutkimusmatkoilleen nukahdin tuota pikaa.
Pia herätteli minut hyvissä ajoin ilmestymällä pikkuisessa laitamyötäisessä takaisin ja kolistelemalla itsensä suihkuun. Hän oli tavannut alakansilla seikkaillessaan jonkin jätkäporukan jotka olivat avuliaasti tarjonneet neidolle hädässä juomaa, tietysti toivoen saavansa jotain vastineeksi. Vaan toisin oli käynyt. Vetelin hiljakseen vaatetta päälleni kun Pia ilmestyi suihkusta huomattavasti tuoreempana. Syrjäsilmällä vilkuilin häntä kun hän kuivaili itsensä ja alkoi hänkin pukeutua iltaa varten. Pia on lyhyt, noin 165-senttinen, mutta sporttinen ja kiinteä jalkapallon ja aerobicin jäljiltä. Kateellisena katselin miten valtavat pohje- ja reisilihakset pullistuivat hänen nostaessaan jalkansa pöydänkulmalle ja vetäessään sukan jalkaan. Kiinteät pyöreät rinnat tummine suurine nänneineen näyttivät hyvältä, joskin tuumin että jos vielä tuosta kasvaisivat, taitaisi jalkapallo jäädä vähemmälle.
Kireät violetit stringit korostivat jo valmiiksi pyöreitä pakaroita ja toivat esiin häpykumpua, ja jos niiden stringien alle piiloutui karvoitusta, lupasin hiljaa itsekseni vaikka syödä nuo stringit. Pian asusteiksi tuli raskaat maiharit, valkoiset polvisukat rullalle niiden varteen, musta polvipituinen hame ja siisti, tumman violetti kauluspaita, jonka hihat pussittivat hiukan. Itselleni oli varannut valkoisen kotelomekon ja sen päälle vanhan, mustan pitkäliepeisen bleiserini, joka oli jo kauan plavellut tilanteessa kuin tilanteessa. Omia saappaita jalkaan kiskoessani Pia huomautti, että näytimme todellakin parilta jolla oli kyllä varaa muuhun, mutta kenkiä oli vain yksi pari. Nauroin, ja tuumasin hänen kyllä olevan oikeassa. Mutta korkkareita en jalkaani pane, ellei ole elämä kiinni siitä. Viimeisten tarkastusten jälkeen (onko silmät rajattu tasan; näkyykö rintsikat; onko tukka hyvin; näkyykö kello; haiseeko henki; onko tupakat; onko hytin avain; onko rahat ja lompakko) pääsimme vihdoin syömään.
Ruuan jälkeen (ja kuten aina, seisovan pöydän antimiin sekoittui enimmäkseen nestepohjaista) päätimme mennä vielä hyttiin muutamalle paukulle, ja illan venyttyä siirtyä yökerhoon. Pia osoittautui hyvin alkoholia kestäväksi, ja häpeäkseni totesin yökerhoon siirryttäessä olevani enemmän humalassa kuin nuorempi puoliskoni. Kerhossa Pialla oli vauhti päällä, itse en oikein jaksanut innostua räpin tahtiin tanssimisesta. Tai jonkin järkyttävän eurohumpan sen puoleen. Melu oli mitä melkoisin, ja ilma sinersi tupakansavusta. Seisoskellessani rauhallisemmassa nurkkauksessa poissa tanssilattian välittömästä tungoksesta ja katsellessani ikkunasta öiselle merelle, tunsin jonkun takanani. Ja ennekuin ehdin kääntymään, vahvat kädet tarttuivat rintoihini ja puristivat ja sitten heiluttivat niitä ylös alas. Kääntyessäni oli käteni jo koholla valmiina vetelemään ympäri korvia, oli sitten kuka hyvänsä, mutta nähdessäni nauravan ja virnistelevän tutun näköisen mustan kaverin aloin itsekin nauraa hillittömästi.
- Koetin kyllä huudella ja vinkata sulle aiemmin tuolta tiskiltä, mutta et sä mitään huomaa, Steve sanoi vieläkin nauraen.
- Ei täällä mitään kuule, vastasin ja pyyhein silmiäni. Nauratti itseänikin vielä.
- Aika riskin otit … mitäs jos olisit nähnyt väärin?
- Ääh … kyllä mä sun muistan! Ja nämä kaks varsinkin, Steve sanoi ja puristi rintojani vielä kerran.
- Viimekerrasta onkin jo aikaa. Et ole tainnut reissata paljonkaan.
- No enpä juur… olishan sitä ollut kiva nähdä ja kaikkea, mut ei tullut kyllä viimeks mieleen vaihtaa yhteystietoja tai mitään.
- No joo, oli itse kullakin ihan muut asiat mielessä … Steve iski silmää.
- Mikäs sut tänne nyt on lennättänyt? Halpaa viinaa hakemaan, vai?
- Ei, kyllä sitä saa ihan kulmakaupasta jos mieli tekee, ei sen tähden tartte lahden yli lähteä. Serkku täytti 18 ja lunastan lupauksen viedä sitä reissuun.
- Vai sillä lailla… mä kyllä olen halvan viinan perässä, tunnustan. Onks se likka se sun serkkus?
- Sama tyyppi.
- Aikas namu.
- Niinpä
Sen pitemmälle keskustelu ei ehtinyt, kun Pia törmäsi paikalle jokin hassu drinkki paperivarjoineen kädessä. Esittelin heidät toisilleen, ja kiitin onneani että Pia oli jo sen verran juovuksissa ettei ruvennut kyselemään mistä tunsin Steven. Istuimme alas läheiseen pöytään ja illan kuluessa juttelimme niitä näitä. Steve tarjoutui tarjoamaan pari drinkkiä Piallekin "synttärilahjaksi", ja Pian poistuttua jonottamaan vessaan katsoin häneen kysyvästi.
- Et kai ajatellut saavasi tänään?
- Kävihän se mielessä, Steve vastasi ja hipaisi reittäni.
- Mä kyllä vähän ajattelin, sanoin, ja levitin aavistuksen reisiäni jotta hän pääsisi ylemmäs.
- Enpä tiedä …
Sormet kiipesivät reittäni pitkin ja siveivät jalkoväliäni stringien läpi. Oma käteni eksyi kuin vaivihkaa Steven haaroihin. Onneksi pöytä oli tiellä.
- Viimeksi oli niin upeeta … olen täs ajatellut että jos irstailtaisiin vähän lisää. Kuiskasin hänen korvaansa. Olin jo sen verran juonut, että nussiminen alkoi tuntua maailman parhaalta idealta. Steve taisi huomata olotilani.
- Katsotaan … ota stringit pois.
Vilkuilin ympärilleni, ja sitten rohkaisin mieleni ja nopsasti suoriuduin eroon stringeistäni. Steve otti ne kädestäni ja pisti taskuunsa. Sormet sivelivät sänkistä kumpuani ja kokeilivat jo kostuvaa vakoani. Stevekin selvästi nautti tilanteesta. Jännitys näkyi hänen kasvoillaan ja tunsin hänen haaroissaankin jotain pientä liikettä.
- Vai ajattelit sä niin … sanos nyt mitä olit kaavaillut. Mitä sä haluat?
- Mä haluun sun isoa mustaa kyrpää, kuiskasin hänen korvaansa kun sormet raottivat pilluni huulia ja tunsin miten pieni noro liemiä valahti istuimelleni.
- Entäs jos mulla on ehto?
- Sano
Sormi hankasi kiduttavasti klitoristani. Poskiani kuumotti.
- Olisko sun serkkus mukana?
- Saa se katsoa jos se haluu … ei mua haittaa
- Entäs jos mä haluun nussia sitä?
- HHHHH … sitä sun täytyy kysyä siltä …
- Mitäs jos mä haluun et se on sille yllätys … eräänlainen lahja sekin. Vai mitä ite tykkäisit? Serkkutyttö järjestää isoa munaa täysi-ikäisyyden kunniaksi?
- Mä tykkäisin …mut en mä tiedä mitä Pia …ei kai se mikään neitsyt oo, mut ..Luoja että tuntuu hyvälle …
- Mitäs sanot jos k0okeillaan? Jos ei niin ei, mut me voidaan silti sen jälkeen tavata ja naida sulta vaikka taju pois jos niikseen tulee? - Miten on? Haluisitko nähdä miten musta mies nussii pientä serkkutyttöä sen piukkaan pilluun?
Nyökkäsin. Missähän Pia oli? Kauanko hän oli ollut poissa. Katseeni harhaili ympäri huonetta. Steve työnsi käteeni jotain. Alas katsoessani huomasin sen olevan paksu sikari.
- Nyt hoitelet itses sillä loppuun, ja pian. Serkkus tulee kohta.
Ajattelematta painoin sikarin sisään polttavan kuumaan pilluuni. Yrittäessäni keskittyä huomaamaan Pian ja varmistamaan ettei kukaan näe mitä tein en kauaa ehtinyt leikkiä sillä kun jo laukesin. Onneksi pöytämme oli melko syrjässä ja paikka hyvin meluinen. Ojensin hiljaa nesteistä kiiltelevän sikarin Stevelle, joka tottunein ottein nuuhkaisi sitä, ja sitten puraisi pään pois ja sytytti sen. Sitten hän otti taskustaan kynän ja jonkin vanhan kassakuitin ja kirjoitti siihen.
- Kiltti tyttö. Tässä on mun numero … tekstaa mulle teidän hotelli ja huone niin katsotaan maissa miten onnistuu.
Sitten hän taputti minua takamukseen, ja hävisi yökerhon vilinään. Pia palasi vasta jonkin ajan kuluttua, ja vaahtosi tyypistä joka oli sammunut naisten vessaan oksentaessaan. Irvistin. Yök. Mielessäni kuitenkin oli vain yksi asia: miten saisin hoidettua homman kunnialla loppuun. Mieleni olisi tehnyt nyt tänään heti, mutta toisaalta Steve oli luvannut että maissa tavattaisiin. Humalaisin silmin katselin Piaa ja kuvittelin mielessäni hänet Steven alle, päälle, ja viimein Steven mahtimulkku suussaan. Olin haljeta kiimasta. Päässäni pyöri jo suunnitelmia sopivan mielialan ja tunnelman luomiseksi kunhan maihin päästäisiin. Pitäisi varmaan käydä jossain pornokaupassa, viinaa pitäisi hankkia ja juottaa Piaa hiukan. Ehkä hotellissa näkyisi jokin sopiva elokuvakanava …tai jotain. Makasin vielä pitkälle yöhön valveilla ja vatvoin asiaa. En voinut itselleni mitään, vaan kuvitellessani ja kelaillessani mielessäni asiaa minun oli pakko runkata hiljaa ja privaatisti peitteideni alla.
Lopuksi, valittelut pitkähköstä tauosta. Kesä on ollut melko hektistä aikaa, töiden ja omien reissujen lomassa. Yritän taas syksyn tullen parantaa tapani ja antaa kuulua itsestäni useammin.
Kiitokset runsaasta palautteesta! Sitä saa (ja pitää) jatkossakin laittaa; erityisesti kuulisin mielelläni mikä aikaisemmista tarinoista on ollut erityisesti mieleen ja jos mahdollista miksi? Ehdotuksia uusille tarinoille tai vaikka omia tarinoita otetaan myös innolla vastaan! Annan täten myös luvan käyttää vaikka itseäni tarinoiden henkilönä, jos mielenne tekee. Kuulumisiin tämän jatko-osan parissa mahdollisimman pian. Silloin luvassa mitä tapahtuu lahden toisella puolella ...