synkkä yksinäinen

Minulla oli ollut kirjeystävä venäjältä jo useita vuosia. Olin kerran tavannut hänet useita vuosia sitten yläasteen lopussa tehdyllä matkalla. Nyt oli taas sama porukka koolla ja suunnittelimme uusinta käyntiä Vuokkiniemeen, joka oli lähellä Kostamusta, naapuri kaupunkiamme. Pää ideoitsija retkelle lähtiessä olin minä ja ystäväni Vera (nimet ovat keksitty). Olimme tiedustelleet hintoja jo usean kuukauden ajan. Lopulta otin yhteyttä muihin kuten myös Vera teki. Päätimme olla Vuokkiniemessä kolme päivää. Hankimme viisumit ja passit ja aloitimme pitkän linja-auto matkan kohti Kostamusta, missä tapaisimme venäläiset.

Kohtaamispaikaksi oli päätetty suuri ostoskeskus, josta ostaisimme ruokaa ja tarvikkeita, joita tarvitsisimme retkellä. Kun saavuimme keskukseen venäläiset olivat jo siellä. Veran huomatessa minut hän jätti kaverinsa ja ryntäsi halaamaan minua. ”minulla on ollut sinua ikävä” hän sanoi suomeksi, koska oli opiskellut kieltä lähes 10 vuotta. ” Niin on ollut minullakin” ja äkkinäisestä mielijohteesta suutelin häntä johon hän myös vastasi ensi säikähdyksestä selvittyään. Irrottauduimme toisistamme muistaessamme muut. ” no niin käydäänhän kaupassa, että kerkeämme Vuokkiniemen bussiin.” Totesimme muiden taputtaessa meille. Ostimme paikallista leipää, mutta lihat ja makkarat ja kalat toimme Suomesta, koska venäläinen kala on jo valmiiksi pilalla ostettaessa. Ostimme myös hieman alkoa, jos juhlisimme Vuokkiniemessä. Pienten kielivaikeuksien jälkeen selvisimme bussiin joka veisi meidät perille. Laskin, että kaikki oli mukana ja istahdin Veran viereen ja otin hänet kainalooni ja sitten lähdimme.

Matka oli pitkä, mutta en muista siitä paljoa, koska keskustelimme Veran kanssa kiihkeästi ja välillä vain nojauduimme toisiimme. Perille päästyämme majoituimme suomalaisen pitämään torppaan, mutta meidät pojat ajettiin eri rakennukseen. Kävelimme takaisin torpalle ja sytytin nuotion jossa paistaisimme makkaraa. Söimme ja lähdin Veran kanssa sytyttämään saunaa.

Vera oli aina kutsunut minua nallekseen, koska olin niin isokokoinen ja hellä kuulemma. Vera kehotti minua tulemaan lähemmäs, koska hän halusi kuiskata jotain ”nallekarhulleen”. Hän ei kuitenkaan kuiskannut mitään, vaan vetäisi minut kiihkeään kielisuudelmaan. Maistoin hänen ihanan makunsa huulillani ja pian myös kaluni alkoi pullottaa verkkareitani vasten. Työnsin käteni varovasti käteni hänen farkkujensa sisään josta hän näyttänyt välittävän, niin aloin varovasti sivellä käsilläni hänen pakaroitaan välillä käyttäen sormia vähän kerrallaan pitemmälle. Pian hänkin työnsi kätensä housuihini alkaen varovasti runkata kaluani. Olin valmis tulemaan hänen työnsä tuloksesta, mutta hän lopetti ja alkoi riisuuntua paljastaen lyhyen, kauniin vartalonsa ja pienet rinnat, joiden nännit olivat jo uhkeasti pystyssä.

Hän laskeutui polvilleen ja otti kaluni suuhunsa, välillä upottaen kaluni syvälle kurkkuunsa välillä vain suudellen kärkeä toisen käden samalla runkaten vaihtaen tahtia. Kuin kiusaten minua hän taas keskeytti touhunsa. Sitten hän riisui pikkuhousunsa paljastaen lähes karvattomaksi ajetun vitun, jota hän jo kovaa tahtia tyydytti vaikeroiden jotain venäjäksi. Pyöräytin hänet selin ja varovasti työnsin kaluni hänen lihaansa, jota hänen kätensä samalla pyöritti. Nostin käteni hänen rinnoilleen ja aloin hiljaa hieroa ja puristella niitä, pyörittäen välillä etusormeni ja peukaloni välissä nänniä, mistä hän näytti pitävän. Äkkiä hän alkoi kuitenkin saavuttaa orgasmia. Sen tullessa hän kouristeli ja kiljui kovaäänisesti samalla kun päästin oman lastini karjaisun saattelemana tulemaan hänen pakaroilleen.

Hieman levähdettyämme alkoi ovelta kuulua uhkaavan kuuloista rapinaa ja samassa kuului kaverini ääni joka ihmetteli mitä me teimme kun emme olleet vielä saaneet saunaa sytytettyä. Huusin hänelle, että siellä ei ollut halkoja joita olimme joutuneet hakemaan aika kaukaa. Hän kai uskoi selityksen ja kuulimme askeleiden häipyvän saunan lähettyviltä. Peseydyimme äkkiä ja sytytimme saunan.

Kiukaan sytyttyä kävelimme takaisin torppaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sisällä aloimme kertoa toisillemme kuulumisiamme välillä englanniksi, venäjäksi, suomeksi tai elekielellä. Aina katsoessani Veraa hän punastui rajusti ja myös minä tunsin pienen punan nousevan poskilleni. Meitä poikia oli vain kolme ja myös heillä oli kirjeystävä täällä ja huomasin toisen heistä vaihtavan pieniä suudelmia keskenään kun he luulivat ettei kukaan huomaisi. Välillä kävin lisäämässä halkoja kiukaaseen ja kohta suurin osa porukasta poistui saunaan mukana myös Vera.

(Jatkoa seuraa... )