V

Saavun ravintolaan minuutilleen ajoissa. En näe Häntä missään. Katseeni kiertää pukumiesten joukossa. Sovin kyllä joukkoon, mutta olen silti hukassa. Odotan. Tilaan lasin viiniä, ajattelen että siideri olisi liian rahvaanomaista Hänelle.

Istun tyhjän pöydän ääreen ja sytytän tupakan. Vihdoin Hän saapuu ja istuu hymyillen minua vastapäätä. Keskustelemme normaaleista asioista, otamme vielä lasit viiniä. Jännitykseni alkaa jo unohtua ja alan rentoutua, kun Hän ojentaa minulle pienen rasian. ”Uskon että tiedät millä tällä tehdä. Käypä nyt vessassa niin lähdetään sitten”, Hän sanoo ja nyökkää vessaan päin kun en saman tien nouse.

Hämillään, jännittyneenä ja kuitenkin jo nyt kiihottuneena kävelen vessaan. Kopissa avaan rasian, josta löydän pallon, joka vääntämällä käy värisemään. Tämäkö sisällä minun pitäisi voida olla? Käännän pallon värisemään ja säikähdän kovaa ääntä. Joku puhuu vessassa kännykään, tuskin hän osaa kuunnella kummia surinoita. Pallo luiskahtaa sisälleni yllättävän helposti, olen jo niin kostea. Naru jää roikkumaan jalkoväliini, alushousujahan minulle ei Hänen ohjeidensa mukaan ole. Pelkään että pallo tippuu. Värinä on yllättävän kova ja nautinnollinen. Kuulen kokoajan surinan, tuntemisesta nyt puhumattakaan. Palaan pöytään ja Hän viittaa minut istumaan. Pudistan päätäni ja hymyilen, en uskalla istua pallon kanssa. Hän nauraa ja nousee, tarjoaa minulle loput viinilasistaan ja ottaa vyötäröltäni kiinni. Rappuset pelottavat minua jo valmiiksi, mutta pääsemme kunnialla ulos ravintolasta.

Kahden korttelin matkalla Hänen autolleen, olen varma että jokainen vastaantulija kuulee surinan ja arvaa punaisista poskistani ja maahan luodusta katseestani kaiken.

Pelkään istua autoon. Tiedän saavani paljon ylimääräistä kipua jos pallo nyt enää luiskahtaa pois sisältäni. Onneksi se vain tuntuu siltä, se pysyy kunnialla koko automatkan, jonka taas juttelemme arkipäiväisiä. Vihdoin Hänen parkkipaikallaan. Nousen autosta vaivalloisesti ja tunnen kuinka olen kiihottunut jo aivan äärimmilleen. Sisälle päästyämme Hän pyytää minua istumaan. Istun sohvalle ja Hän tuo lasillisen eteeni lasillisen vissyä. Kiitän ja juon, pikkaisen tihentynyt hengitykseni on saanut suuni kuivamaan jo automatkan aikana. Hän tulee taakseni ja hienoo hartioitani. Huokaan, nautin ja annan pääni taipua taaksepäin. Hetkeksi Hän lopettaa ja napsauttaa kaulapannan kaulaani. Hän kiertää eteeni, vetää päätäni kaulapannasta eteenpäin ja suutelee minua. En uskalla vastata suudelmaan. Seuraavaksi saan narun kaulapantaan, ja Hän vetää minut seisomaan. ”Ei nartut täällä pystyssä kävele”, Hän sanoo ja vetää narusta alaspäin ja lopulta painaa minut kontilleen. Hän vetää minut makuuhuoneeseen perässään, minä konttaan minkä pystyn. ”Täällä on makuuhuone..” Hän sanoo ja vetää minua jo toiseen huoneeseen. Käymme läpi neljä huonetta ja keittiön, eivätkä polveni pidä konttaamisesta ollenkaan.

Päädymme olohuoneeseen. ”Poski maahan”, Hän sanoo ja lasken poskeni mattoa vasten. ”Kädet nilkkoihin.” Otan käsilläni nilkoista kiinni ja samassa vyö sivaltaa pakaroitani ja parahdan. ”Ei noin, jalkojen välistä, ja jalat haralleen.” Korjaan asentoni ja oletan Hänen tyytyväisyytensä silittävästä kädestä selälläni. Hän vetää pallon ulos sisältäni ja tarjoaa sen minulle suuhun. Se mahtuu juuri ja juuri. Värisevä pallo puuduttaa kieltäni enkä voi avata suutani. Ja vyö aloittaa. Nopeita, napakoita iskuja muutama peräkkäin ja pieni tauko. Ja lisää. Alkuun tuntuvat vain yksittäiset iskut. Läps. Läps. Läps. Kohta alkaa kuumotus.

Kipu leviää ja muuttuu jatkuvaksi. Hengitykseni olisi huohotusta, jos voisin hengittää suun kautta. Nenän kautta ei saa ollenkaan tarpeeksi happea. Iskut vain jatkuvat, Hän selvästi luulee ettei tunnu missään kun en ääntele, mutta kun en voi! Vielä muutama isku, alan olla jo tuskissani. Asento on epämiellyttävä, polviani särkee ja takapuoleni on kuin tulessa, puhumattakaan puutuneesta suustani. Avaan suuni lopulta haukkoakseni hengitystä ja pallo tietenkin vierähtää matolle. Yritän napata sen nopealla pään liikkeellä takaisin Hänen huomaamattaan, mutta turhaan. ”Narttu!” Hän huutaa ja lyö vyöllä entistä kovempaa. Huudan. ”Tekee”, ja taas lyönti: ”niin kuin”, huudan kyyneleet silmissä: ”käsketään!” Huohotan, itken ja tärisen, mutten liiku asennostani.

Hän työntää pallon takaisin suuhuni, tällä kertaa ilman tärinää, ja jatkaa vyöllä. Ynisen ja kiemurtelen. Kyyneleet valuvat. Lopeta jo. Lopeta lopeta lopeta! Mieleeni ei edes tule leikin lopettaminen. Minähän kestän, kestän, kestän. Kaiken. Tahtoni murenee pala palalta iskujen myötä. Kipuun turtuu, mutta todelliseen tahdonvoiman murenemiseen ei. Tämä on se hetki, jolloin toivon saavani kaiken tarvitsemani hellästä aamuseksistä.

Itkuni on muuttunut nyyhkytykseksi, kyyneleet valuvat matolle sotkien huolella laitetun meikin. Kerran vyö lävähtää todella kovaa, kovempaa kuin kertaakaan aikaisemmin ja vajoan osittain kivusta, osittain väsymyksestä matolle. Nyt en enää jaksa. Eikä minun tarvitsekaan. Hän tulee polvilleen kasvojeni viereen ja silittää hiukset märiltä poskiltani. ”Hyvä tyttö”, Hän sanoo ja kuulen hymyn hänen äänessään.

Hän nousee ja katoaa jonnekin. Hän palaa ja asettuu istumaan taakseni matolle. En uskalla kääntää päätäni Häntä kohden, en kestäisi nyt minkäänlaista kosketetusta pakaroillani. Ja heti sen ajatuksen jälkeen jokin koskee pararoitani. Polttaa, polttaa.. ja jääkylmää. Jääpala. Polttava tunne syöpyy tajuntaani ja huudan taas. Mutta hetken päästä tunnen kuinka jääkylmä jäästä valuva vesi rauhoittaa piiskan sivaltelemia epäilemättä kamalannäköisiä jälkiä. Rentoudun ja keskityn jääpalaan, joka työntyykin yhtäkkiä sisälleni. Polttaa ja kylmää taas sisälläni. Tunne ei ole miellyttävä, mutten niin kamalaan, että antaisin muuten kuin pienellä eleellä tehdä tunteeni Hänelle näkyväksi. Huokaan ja tunnen kuinka kylmä vesi valuu sisältäni ulos. ”Älä kastele mattoani”, Hänellä on taas tiukka äänensävy. Yritän puristaa lihaksiani, mutta en voi estää vettä valumasta. ”Kuulitko mitä sanoin?” Hän kysyy ja nyökkään mattoa vasten. ”Mitä?” Nyökkään uudestaan ja ynisen jotain jotta Hän muistaisi että minulla on pallo suussa. ”Mitä?” Hän toistaa jälleen ja mumisen pallo suussa vaikkei siitä mitään selvää saakaan. Hän ottaa pallon pois suustani ja kysyy vielä kerran. ”Kyllä herra, mutta en voi estää vettä valumasta”, vastaan. ”Ei mitään selityksiä, luulisi sinun jo tietävän”, Hän sanoo ja nostaa päätäni hiuksista ylös. Olen jo väsynyt enkä jaksa laittaa hanttiin vaikka päänahkani on nyt vuorostaan tulessa. ”Takaisin polvillesi”, Hän käskee ja nousen hitaasti ylös. ”Sama asento kuin äsken”, käy käsky ja työnnän käteni jalkojen välistä nilkkoihin. ”Paikka.”

Kestää hetken. Odotan. Polviani särkee ja haluaisin vain vajota takaisin pitkälleni ja levätä. En halua vain tietää mitä tapahtuisi jos luovuttaisin. Hän palaa, asettuu taakseni ja työntyy yhdellä rajulla työnnöllä sisääni. Tunne on ihana. Tätä minä olen odottanut koko illan. Hän työntää rajuilla työnnöillä itseään edestakaisin, aivan pohjaan asti. Lisää, kovempaa, nopeammin. Hän työntää jotain peppuuni. Huudan jo nautinnosta kun hän läimäyttää napakasti kämmenellä pakaralleni ja muistuttaa kivusta. Yritän olla hiljaa, mutten voi, tappi ja Hän sisälläni ovat jo liikaa. Hän ottaa kiinni ranteestani ja ohjaa sen jalkojeni väliin. Tajuan tämän luvaksi hieroa itseäni. Melkein jo hipaistuani klitoristani laukean huutaen. Orgasmia ei voi kuvailla sanoin vaikka käyttäisi kymmenen kielen ilmaisuja, se ei ole kuvattavissa. Tunnen huipun jälkeen pari kovaa työntöä pohjaan asti, ja Hän laukeaa murahtaen. Tärisen ja vajoan lattialle vatsalleni. Hän asettuu viereeni makaamaan ja silittää selkääni. ”Hyvä tyttö, mutta…”