Eki

Kello oli noin 5 iltapäivällä kun Leena ja Erkki istuivat rantahotellinsa terassilla Meksikon Puerto Vallartassa. Ricardo-niminen tarjoilija oli tuonut heille Margaritat joita he nyt siemailivat hitaasti ja suunnittelivat samalla seuraavan päivän ohjelmaa.

Koko päivän he olivat kuljeksineet pitkin kilometrien mittaista hiekkarantaa, ottaneet aurinkoa ja uineet. Myös rantabulevardin kaupat, ravintolat ja muut houkutukset olivat heitä kiinnostaneet.

Tämä oli muuten ihanteellinen lomanviettopaikka, mutta Leenan mielestä hieman liian konservatiivinen. Rannalla kaikilla naisilla oli siveästi uimapuvun yläosakin yllään, ja nyt Leena halusi tietää, löytyisikö mistään auringonottopaikkaa, missä bikinirajojen sisäpuolellekin voisi saada rusketusta.

Hotelli oli aivan kaupungin eteläreunalla. Myös hiekkaranta päättyi sinne ja siitä etelään päin rannikon luonne muuttui: lumivalkoinen hietikko vaihtui jyrkiksi ja rosoisiksi tuliperäisiksi kallioiksi. "Mennäänkö katsomaan, mitä tuon jyrkänteen takana on?" sanoi Leena ja osoitti mustaa kiviseinämää.

"Muuten kävisi, mutta meillä ei ole vuorikiipeilyvarusteita matkassa!" vastasi Erkki. Silti hän suostui lähtemään liikkeelle, ja yllättäen he löysivät polun joka johti ylös jyrkännettä. Hankalimpiin kohtiin oli rakennettu kaiteita ja askelmia; tämä oli nähtävästi polku jota pitkin läheisten kalastajakylien ihmiset tulivat kaupunkiin. Meksikossa kun läheskään kaikilla ihmisillä ei ole varaa autoon niin he kulkevat jalan, tätä kautta rantakadun kiertävät matkamuistokauppiaat varmaankin kulkivat koteihinsa.

Kallioisen harjanteen takana oli pienoinen hiekkapoukama; muutama kalastajavene siihen olisi mahtunut mutta ranta oli tyhjä. Lähin kylä oli varmaankin vasta seuraavan kallion takana. Tämän kauemmaksi he eivät kuitenkaan kävelleet. Leena oli löytänyt mielestään täydellisen paikan, tänne he voisivat tulla seuraavana päivänä ja ottaa aurinkoa vaikka ilman rihman kiertämää, kenenkään häiritsemättä.

He asettuivat hiekalle istumaan aivan vesirajan tuntumaan niin että laineet huuhtelivat heidän jalkojaan. Hiekka oli lämmintä vaikkakin märkää. He katselivat miten ilta-aurinko painui yhä alemmas kohti horisonttia, missä taivas ja Tyyni Valtameri kohtasivat. Kymmenkunta suurta pelikaania lensi jonossa siiven kärjet lähes veden pintaa viistäen aivan läheltä ohitse.

Erkki nojautui kohden Leenaa joka oli nyt selin hiekalla. Erkki oli puolittain kyljellään vieressä, ja suuteli häntä hellästi. Erkki vei kätensä hänen jalkojensa väliin ja tunsi jotain kosteaa, mutta ei ollut varma johtuiko se aalloista vai intohimosta...

Erkki painautui tiukemmin vasten Leenaa. Ajatus että joku saattaisi nähdä heidät sai Leenan kikattamaan. Erkin uimahousujen etumus pullotti kireänä, kookas kalu oli kivikova. Erkki hivutti kätensä bikinien alaosan sisään ja huomasi että kosteus ei selvästikään johtunut merivedestä...

Leena avasi Erkin uimahousujen vyötärönauhan, työnsi kätensä sisään... mies värähti mielihyvästä kun nainen hiveli kalua hellästi ja riisui sitten uimahousut.

Leena kohottautui hiukan niin että Erkki sai bikinien alaosan riisuttua. Sitten Erkki kiipesi naisen päälle, levitti hänen reitensä ja tuli hänen sisälleen hyvin hellävaraisesti. Nainen veti syvään henkeä kun valtava mielihyvän tunne levisi hänen kehoonsa. Miehen liikkeet olivat hyvin hitaita ja harkittuja. Leenan rinnat nousivat ja laskivat kiivaasti. Nainen vei kätensä alas kiihottaakseen klitoristaan, tietäen että orgasmi oli lähellä. Mies työnteli koko ajan hieman nopeammin, ja nainen antoi orgasmin aaltojen pyyhkäistä ylitseen. Myös mies laukesi rajusti.

He makasivat vartalot yhteen sulautuneina hiekalla pitkän aikaa, kunnes voimakas kirkaisu havahdutti heidät ja palautti takaisin todellisuuteen. Heillä oli seuraa... isokokoinen papukaija tarkasteli heitä uteliaana palmun oksalta. Hitaasti Erkki kierähti pois Leenan päältä, ja he nousivat, pukivat uima-asunsa ja menivät veteen huuhtomaan enimmän hiekan pois.

Samalla alkoi sataa, suuret lämpimät vesipisarat putoilivat raskaasti. Jossakin jyrähti ukkonen. Oli jo hämärää ja he suuntasivat takaisin hotelliin, joka oli vain muutaman sadan metrin päässä. Heidän hotellihuoneensa oli oikeastaan huvila varustettuna kaikilla mukavuuksilla. He menivät yhdessä suihkuun, hiekkaa oli vieläkin joka paikassa. Varsinkin Leenan hiuksissa sitä oli ihmeen paljon. He auttoivat toisiaan huuhtelemaan vartalonsa jokaisen sopukan.

Leena halusi huolellisesti tarkistaa ettei ollut unohtanut mitään kohtaa Erkin peniksestä, ja laskeutui sitä varten polvilleen. Todettuaan että se oli puhdas, Leena käytti suutaan jatkotutkimuksiin.

"Taidat olla kyltymätön?" Erkki kysyi häneltä hymyillen.

"Hyvää ei voi koskaan saada liikaa," hän vastasi ja jatkoi "tarkastustaan".

Lopulta Leena oli tyytyväinen ja päätti antaa Erkille aikaa tointua. He sulkivat hanan ja kuivasivat toisensa pyyhkeillä. Sitten he kietoivat pyyhkeet ympärilleen ja suuntasivat olohuoneeseen.

Ukonilma sen kun kiihtyi, he tiesivät etteivät pääsisi mihinkään vähään aikaan. Leena ehdotti että pelattaisiin jotakin. Korttipeleistä räsypokka oli toki hauska mutta tällä kertaa se loppuisi lyhyeen koska he olivat niin vähissä vaatteissa, vain pyyhkeet verhonaan. Niinpä he päättivätkin pelata shakkia. Erkki oli aikaisemmin päivällä ostanut rantakadun matkamuistomyymälästä upean shakkipelin, joka oli kokonaan valmistettu kivestä. Mustat osat olivat obsidiaania, valkoiset onyxia, kaikki käsin hiottuja. Kivi oli peräisin Popocatepetl -tulivuoresta, niin myyjä oli väittänyt. Niin tai näin, kauniita shakkinappulat joka tapauksessa olivat.

"Hah, tästä tulee helppo juttu", Erkki ajatteli, olihan hän sentään harrastanut shakkia pikkupojasta saakka. Mutta hän ei tiennyt, että Leenakin oli taitava pelaaja ja puolen tunnin päästä Erkin kuningas oli motissa: "Shakki ja matti" Leena totesi. Erkki oli suuttuvinaan, kävi hänen kimppuunsa ja kampesi hänet vuoteelle.

"Sinä huijasit!", Erkki vitsaili.

"Enpäs, et vaan pärjää!" Leena kiusoitteli takaisin. Alkoi ystävällismielinen painiottelu, jonka tiimellyksessä pyyhkeet katosivat jonnekin. Erkki selätti Leenan, otti käsillä hänen ranteistaan otteen ja piteli niitä vuodetta vasten Leenan pään yläpuolella. Molemmat olivat alasti, ja nainen oli pinteessä miehen alla.

"Nyt ainakin tiedät, kuka on pomo", Erkki sanoi virnistäen.

He katsoivat toisiaan epäuskon ja järkytyksen sekaisin tuntein ja purskahtivat nauruun samanaikaisesti. Vihdoin he olivat tajunneet rakastelleensa julkisella paikalla. Olikohan kukaan nähnyt...?

Taivas oli nyt täysin musta, ja sade jatkui taukoamatta. Oli aika pimeää, vain kylpyhuoneen oven raosta tuli vähän valoa. Välillä huoneen valaisi salaman välähdys. Leena kurkotti päätään ylöspäin ja suuteli toisen kaulaa. Hänen liikkeensä olivat rajoitettuja koska Erkki piteli yhä hänen ranteitaan ja iso osa miehen painosta oli hänen päällään. Mutta Leena pääsi silti liikkumaan tarpeeksi että saattoi kiihottaa Erkin halua näykkimällä ja nuolemalla hänen rintaansa.

Vihdoin Erkki päästi irti Leenan ranteista, joka alkoi hivellä hänen selkäänsä. Leena tarttui miehen takapuoleen, hänen kyntensä melkeinpä pureutuvat pakaroihin; pieni kipu tuntui kiihottavalta. Mies näykkäisi hampaillaan naisen olkapäätä, tämä kiljahti hieman. Sitten hän siirtyi hyväilemään suullaan naisen rintoja. Nännien imeminen sai ne jäykistymään. Vatsaa pitkin alaspäin siirtyen Erkki eteni kohti pillua joka odotti jo kutsuvana.

Käyttäen sekä suutaan että sormiaan hän leikitteli pillulla, nuoli, hiveli, näykki. Leena tarttui Erkin hiuksiin ja voihki nautinnollisesti, hän oli laukeamaisillaan. Erkki käski hänen kääntyä ympäri ja käydä nelinkontin. Erkki tuli hänen sisäänsä takaa päin, tarttui hänen lantioonsa ja liikutteli häntä edes takaisin. Joka työntö upposi hieman syvemmälle kuin edellinen. Leena aisti miten hekuma levisi hänen sisällään ja antoi kliimaksin tulla. Erkki kääntyi selälleen, Leena nousi hänen päälleen ja asettui ratsastamaan. Erkki tarttui hänen vyötäröönsä, survoi kaluaan pilluun ja antoi sen laueta kuin tulivuori. Leena haukkoi henkeään ties kuinka monennen orgasmin otteessa.

Kaikkensa antaneina he asettuivat makuulle. He käpertyivät toisiaan vasten ja kuuntelivat miten ukonilma etääntyi. Pian uupumus otti vallan, ja he nukahtivat onnellisena.