Nella_Fantasia

Kului kokonaista kolme päivää, ennen kuin olin kuulevinani auton pörinää. Joka päivä olin edennyt hieman. Ehkä joitain kilometrejä päivässä. Olin hyvin nälkäinen ja hädissäni. Viime päivät olin syönyt milloin mitäkin luonnosta löytämääni. Eniten puolukoita, mutta myös jo nuutuneita niittysuolaheinän ja koivun lehtiä, ruohoa... Mitä milloinkin olin sattunut löytämään. Seuraavana päivänä metsään saapumisestani, olin löytänyt puron josta olin saanut yllättävän puhtaan näköistä vettä juodakseni. Yöt olivat olleet kylmiä, mutta vähitellen olin alkanut tottua jo siihenkin. Kaikesta kurjuudesta ja rasituksesta huolimatta olin ollut lähipäivinä hyvin kiihottunut. Ajatus täydellisestä antautumisesta isäntäni tahtoon, oli alkanut tuntua hyvältä. Olin keskellä metsää, luonnon armoilla, peläten pahinta ja kuitenkin tietäen että isäntäni nautti jokaisesta hetkestä, kun en siveysvyöltäni pystyisi helpottamaan paineitani.

Auton äänet lähestyivät. Asetuin keskelle tietä seisomaan, niin ettei tulija voisi ainakaan mennä ohitseni huomaamatta minua. Auto oli tumman harmaa lava-auto. Se pysähtyi suoraan eteeni. Autossa oli pariskunta. Ehkä nelikymppisiä. He astuivat ulos autosta. Nainen oli valtavan lihava. En ollut aiemmin nähnyt ketään yhtä isokokoista naista. Pelkästään autosta nouseminen sai hänet puuskuttamaan. "Päivää", mies sanoi. Nyökkäsin vastaukseksi. "Mikäs metsänpeikko sinä olet?" Punastuin häpeästä. Näytin todella kamalalta, tiesin sen itsekin vaikken ollut muutamiin päiviin katsonut itseäni peilistä. Nähdessäni nuo kaksi ihmistä puhtaissa vaatteissa ja mudalta, kuselta ja hieltä haisemattomina, tunsin todellista häpeää. Mutisin hetken yksikseni miettien vastausta. En osannut selittää tilannettani. Nainen näytti hermostuvan. "Osaatko puhua vai täällä metsässäkö olet yksikses kasvanut?" Aloin änistä vastaukseksi: "Öööö.... Mieheni... tai siis tuota ...ööö... isäntäni toi minut tänne ja ja ...ööö... lähti sitten itse menemään." Tuntui helpottavalta saada lause lopetettua. "Tarvitsetko kyytiä? Käydään ensin tarkastamassa pari liito-oravapaikkaa ja ollaan sitten lähdössä takaisin kaupunkiin päin." Kasvoilleni levisi iloinen hymy. Nyökkäsin ja sain paikan auton lavalta. Auton sisälle minua ei huolittu.

Mitään enempää kyselemättä pariskunta teki tarkastuskäyntinsä liito-oravien pesillä ja lähtivät sieltä kohti kaupunkia. Nähdessäni muutaman tunnin ajomatkan jälkeen ensimmäiset liikennevalot, olin niin onnellinen etten enää tajunnut hävetä omaa ulkonäköäni. Ihmiset tuijottivat, osa huusi hävyttömyyksiä minun istuessani auton lavalla kaikkien nähtävillä vain korsetti ja siveysvyö ylläni.

Sovimme pariskunnan kanssa että he voisivat jättää minut kirkkopuiston lähelle. Se olisi varsin lähellä asuntoani ja kuitenkin tämän pariskunnan reitin varrella. Kiitin liikuttuneena kyydistä ja pyytelin anteeksi omaa olemustani. Jäin heille täysin tuntemattomaksi. Mitähän he mahtoivat minusta ajatella?

Astelin puiston läpi ja kävelin kahden korttelin ohitse keräten lukemattomia ihmiskatseita ennen kuin saavuin tutulle ovelle. "B 17", ihastelin oven yläpuolella olevaa numerovaloa. Vihdoinkin kotona.

Kotiin paluuni ei kuitenkaan ollut odotettu. Ovemme tuli avaamaan ventovieras nainen. Hänellä oli yllään piikkikaulapanta, punaiset korkokengät sekä nahkaiset sivuista lukittavat stringit. Hänen rintansa oli sidottu naruin, niin että ne pullistelivat kiristyksen voimasta.

Astuin mitään sanomatta sisään tönäisten hieman oven avannutta naista. Näin jonkun miehen ja isäntäni keskustelevan keittiössä. Nähdessään minut, isäntäni syöksyi kimppuuni ravistellen ja retuuttaen minua. "Mitä sinä saatanan lumppu täällä teet?! Etkö sinä jumalauta tajua, että tottelet minua. MINUA, YMMÄRRÄTKÖ? Kukaan ei ole kaivannut sua tänne. Painu helvettiin! Koko kämppä alkaa haista ja näytätkin ihan hirveältä. ULOS NYT HETI!" Isäntäni huuto soi korvissani. Minut potkaistiin rappukäytävään ja ovi lyötiin voimalla perästä kiinni.

Jäin oven taakse kuuntelemaan. Isäntäni ja vierestä katsellut mies jatkoivat heidän kesken jääneitä keskustelujaan. Kyse oli ilmeisesti jostakin sopimuksesta. Vaikka kuinka olin painautuneena korva ovea vasten, en saanut selvää heidän puheestaan.

Muutama ihminen kulki rappukäytävässä. Kukaan ei sanonut mitään. Kaikki pitelivät kiinni nenistään kävellessään ohitseni. Vain muutama kauhistunut katse ja jälkeenpäin kuulunutta supattelua: "Eikö tuo ollut se meidän naapurimme..."

Istuin pitkään rappukäytävässä tietämättä mitä tehdä tai minne mennä. Lopulta asuntomme ovi aukeni ja siellä ollut nainen ja mies poistuivat paikalta. "Vieläkö sä saatana siinä makoilet!?", isäntäni kysyi havaittuaan minut. Hän tarttui hiuksiini ja repi minut sisälle suihkun alle. "Peseydy, ei susta muuten saa hintaa." Avasin suihkuhanan. Lämmin vesi alkoi virrata vartaloani pitkin. Miten ihanalta se tuntuikaan. Isäntäni puhui puhelimessa. Veden lorina peitti hänen sanansa.

Lopetettuaan puhelun, isäntäni tuli avaamaan korsettini nyörejä. Sen alle oli kertynyt jos jonkin näköistä puun kuorta, sammalta ja mutaa. Vedin korsetin yltäni ihmetellen oudon kevyttä oloa. Kummallista ettei mikään puristanut vyötäröäni. Siveysvyöni aukaistiin. Isäntäni tarkkaili minua koko peseytymisoperaation ajan, etten alkaisi hyväillä itseäni.

Peseytyminen kesti kauan, mutta lopulta tuoksuin laventelinkukkasaippualle ja sampoolle. Vihdoinkin puhtaana. Kuivasin itseni ja föönasin hiukseni. Laitoin kevyen meikin: ripsiväriä, punertavaa luomiväriä, ohuet rajaukset, puuteria ja tummanpunaista huulipunaa. Isäntäni katsoi minua edelleen herkeämättä. Kun näytin valmiilta, hän käski minun pukeutua. Pinkki minihame, kireä kiiltäväpintainen rintoja korostava toppi, nahkaiset sukkanauhaliivit ja stay up -sukat. Ei alusvaatteita. Oltiin taas lähdössä ulos. Jalkaani sain korolliset lyhytvartiset kengät.

Seurasin kuuliaisesti isäntääni. Tällä kertaa ei menty autolle, vaan suunnattiin kävellen kohti keskikaupunkia. Monet viheltelivät perääni. Rohkeimmat saattoivat ohi mennen jopa puristella perseestä. Isäntäni ei ollut moksiskaan.

Saavuimme yksityiselle lääkäriasemalle. Mitähän me täällä tehdään? Kumpikaan meistä ei ole edes sairaana. Menimme vastaanottopisteeseen. "Meillä oli aika Blomströmille." Vastaanottovirkailija neuvoi meitä kulkemaan rappuset alas ja kääntymään niiden päästä vasemmalle. Hoitaja tulisi sitten erikseen kutsumaan.

Laskeuduimme portaat alas. Käytävä jatkui vasemmalle päin mentäessä kapeana ja tylsän sementtisenä. Seinät oli maalattu haalean keltaisella. Ei istumapaikkoja lukutelineistä ja viherkasveista puhumattakaan. Paikka näytti hämyiseltä. Jäimme seisomaan ainoan sen käytävän varrella olevan oven lähelle. Ovessa luki: "tutkimushuone".

Hetkeä myöhemmin ovi aukeni. "Te varmaan olettekin se herra joka soitti minulle äskettäin", naishoitaja sanoi. Hän oli pukeutunut valkoisiin housuihin ja valkoiseen napitettavaan paitaan, jonka rintamusta koristi nimilappu: "kosmetologian erikoislääkäri Kristiina Blomström". Kristiina oli nuori, kylmäkatseinen nainen, joka tuijotti minua halpamainen virnistys kasvoillaan. Hän katsoi minua yli olkapäidensä ja käännähti sitten viettelevä ilme kasvoillaan, mieheni suuntaan.

"Tältä nartulta otetaan nyt sitten kaikki pois", isäntäni sanoi nostaen hameeni helmaa. Nainen hymyili iloisesti ja katsoi isäntääni: "Tällä laserhoidolla tuloksia alkaa tulla ensimmäisestä käsittelykerrasta lähtien. Tapauksesta riippuen käsittely on toistettava muutamaan kertaan, mutta sen jälkeen karvat eivät enää kasva takaisin." Kuuntelin suu auki naisen sanoja. Vastahan karvani olivat alkaneet kasvaa takaisin. Enkö todella näkisi niitä enää? Asiaa ei kysytty minulta. Istahdin sängylle odottelemaan, että nainen olisi saanut laitteensa toimintakuntoon. Isäntäni nosti hamettani ylemmäs paljastaen näin koko pilluni hoitajalle.

"Robert, tulisitko nostamaan tätä laitetta tuonne sängyn viereen, niin päästään aloittamaan?", nainen kysyi takahuoneesta yllättäen ilmestyneeltä mieheltä. Yhdessä he liikuttivat laitteen viereeni ja nainen aloitti toimenpiteen. Tunsin miten pilluni alkoi kostua miehen tullessa seuraamaan vierestä. "Jaa että kaikki lähtee pois", mies naureskeli ja vinkkasi isännälleni. "Eipä sillä kyllä tuota kelpaa katsella", mies jatkoi. Isäntäni näytti innostuvan miehen suorasukaisista sanoista. "Juu, kyllä nyt kehtaa näyttää muillekin", isäntäni lisäsi ja sujautti miehen käteen jonkun lapun. Oletettavasti numeromme tai osoitetiedot.

Vähän väliä naisen käsi kosketti klitoristani. Tunsin miten se pikku hiljaa paisui aina vain enemmän. Miehet tarkkailivat tilannetta. Robert näytti kiihottuneelta. Hänen katseensa oli jumittuneena avonaisena olevaan pilluuni. Minua hävetti ja panetti.

Robert halusi välttämättä osallistua toimenpiteeseen avaten häpyhuuliani. Omien sanojensa mukaan hän vain auttaisi Kristiinaa tekemään työnsä kunnolla. Välillä tunsin jonkun sormista hivenen uppoavan sisääni. Päästin muutaman nautinnollisen huokaisun. Kristiina hymyili ivallisesti.

Operaatio ei kestänyt kovin kauaa. Klitorikseni oli paisunut kovaksi. Olin monta kertaa ollut tuloillani, mutta sitten nainen oli vaihtanut työskentelyasentoaan tai oli juuri saanut yhden kohdan valmiiksi ja siirtyi seuraavaan. Mies taas tuntui tehneen tietoisia käden siirtoja sen mukaan miten kiihottuneelta näytin.

Nainen toi eteeni peilin ja käski minun ihailla lopputulosta. Hän oli jättänyt pienen pienen tupsun klitorikseni yläpuolelle. "Eroottinen, eikö?" Kieltämättä. Samanlainen kuin kaikilla naisilla pornovideoissa. Eri asia oli halusinko itselleni samanlaisen. Nyt minulla kuitenkin oli sellainen, halusin tai en.

Nousin ylös ja kävelin ovelle. Kaikki katsoivat minua vihaisesti. "Luuletko, että täältä maksamatta lähdetään?", Kristiina kysyi, katsoen minua pilkallinen virnistys huulillaan. Katsoin isäntääni, joka puolestaan käänsi katseensa Robertiin ja Kristiinaan: "Arena on teidän." Mieheni häipyi käytävän puolelle kun tämän puhelin soi.

Robert, tuo tummaihoinen kolmikymppinen lihaksikas mies, tarrasi käsiini ja käski minun kävellä takahuoneeseen. Valot sammuivat. Pimeässä en erottanut mitään. Vaatteeni revittiin päältäni. Minut laskettiin jonkinlaiselle hyvin kallistuksissa olevalla tuolille vatsalleni. Pääni tungettiin ulos tuolissa olevasta reiästä. "Suu auki", kuului komento. Avasin suuni saaden ison suupallollisen suukapulan suuhuni. Tuolissa oli kaksi muutakin reikää, josta Kristiinan pitkät tekokynnelliset sormet hamusivat rintojani jättäen ne roikkumaan rei´istä. Joku sytytti pienen valon, niin että sen avulla saattoi nähdä mitä oli tekemässä. Minä tosin en nähnyt, sillä pääni roikkui tuolin reiästä ja saatoin katsella vain lattiaa.

Minut sidottiin tiukasti kiinni tuoliin. Kädet kiinnitettiin pääni tasolla oleviin lenkkeihin, jalkojani aukaistiin ja nahkakahleet napsahtivat kiinni puristaen pohkeitani. Kristiina hypisteli nännejäni ja kiinnitti niihin nipistimet. Puristuksen tunne valtasi rintani. "Eiköhän vielä laiteta tämä punnuskin, että alkaa edes tuntua jossain", ilkkuva naisääni sanoi. Näin miten nipistimiä yhdistävään ketjuun lisättiin pienehkö punnus. Koostaan huolimatta sain tuntea sen olevan täyttä metallia. Sen paino repi nännejäni voimalla kohti lattiaa.

Robert kaivoi laatikosta esiin jonkin surisevan esineen. Vibra, oletin. Sitä se olikin. Mitään sanomatta se tungettiin syvälle kuivaan pyllyyni. Tasanen surina rikkoi hiljaisuuden.

"Vittu et sä näytät huoralta. Pillu paljaana ja sauva perseessä. Vain mällit puuttuu iholta valumasta. Siinä sä makaat kuin oottaen et joku nussis sua. Eks sä saatanan narttu osaa edes hillitä halujas. Sun pillus oikeen huutaa munaa. Kato nyt säkin. Huora se on. Huora.", Kristiina sanoi kuin yllyttäen miestä kimppuuni.

Mies tuli lähelleni kaivaen jotakin viereisestä komerosta. "Sä et lähde täältä ennen kuin me ollaan molemmat tyytyväisiä sun suoritukseen. Sua pidetään täällä vaikka lopun elämääs jos et tee niin kuin Kristiina käskee." Mies löysi kaapistaan etsimänsä: "Tässähän tämä. Laitapa Kristiina lisää valoa, niin saadaan hyviä kuvia."

Valot syttyivät. Kameraa aseteltiin jalustalleen. Jalkojani levitettiin entisestään. Vartaloni ruiskutettiin täyteen valkoista kermavaahtoa. Viereeni tuotiin lukuisia tekopeniksiä. "Nämä kuvat tulee Virtual Sex -kampanjan markkinointia varten. Susta tulee sen keulahahmo. Se huora jonka kaikki oppii tuntemaan katsellessaan sua netin kautta. Alkuun vaan nämä mainoskuvat näin, mutta jatkossa toimit nettihuorana kaikkien kiimaisten miesten ja naisten katseltavana webbikameran välityksellä. Sovittiin asiasta jo sun isäntäs kanssa. Se lupas tehdä susta kunnon nartun niihin kuvauksiin mennessä. Aikaa on vielä muutama viikko."

Halusin juosta. Ihan minne tahansa. Kunhan pääsisin pois, pakoon. Olin pettynyt isäntääni. Miten hän saattoi tehdä tämän minulle? Hän teki minusta likaisen huoran, pelkän seksiobjektin. Tekisin itseni naurunalaiseksi. Missä tahansa liikkuisinkin joku saattaisi tulla sanomaan, että eikös tuo ole se virtuaalihuora sieltä netistä. Maineeni olisi mennyttä. Minusta piti tulla arvossa pidetty juristi. Kun en siihen pystynyt, ryhdyin sihteeriksi, mutta sekin oli sentään työtä jossa kukaan ei tullut arvostelemaan minua. Ei kyseenalaistanut mainettani. Olin täyttänyt paikan tässä yhteiskunnassa. Nyt sekin olisi mennyttä. Miksi kirjoitinkaan nimeni siihen paperiin?? Miksi?

Salamavalo räpsyi. Minusta otettiin kuvia kuvien perään. "Ehkä olisi syytä lisätä vieläkin valoa, ettei salama tee kuvista luonnottomia." Lisättiin valoa. Räpsynä jatkui. Filmiä vaihdettiin. Kuvakulmia muuteltiin. Kameraakin taidettiin välissä vaihtaa. Mutta kuvauksen kohde oli ja pysyi samana. Se olin minä.

Sauva jatkoi surinaansa pyllyssäni kunnes Robert vihdoin otti sen pois. Pyllyni tuntui tärisevän edelleen, vaikka sauva oli jo poistettuna. "Nyt voitaisiin miettiä miten ensimmäiset kuvaukset toteutetaan. Voitaisiin vaikka pitää tämä samainen asento ja paikka. Lantiota täytyy nostaa ylemmäs, että pilluunkin pääsee sitten työntymään. Kädet täytyy varmaankin pitää vapaana, että voi runkata molemmin puolin tyrkylle tulleita kaluja. Mitenkä kasvot, annettaisiinko niiden olla pakotettuina tuolla alhaalla vai nostettaisiinko pääkin ylemmäs niin että voitaisiin pakottaa ottamaan suihin?", mies tiedusteli Kristiinalta. Minulta ei tietysti taaskaan kysytty mitään. Aloin jo tottua siihenkin. Minulla ei ollut omaa tahtoa, muut päättivät asiat puolestani.

Pohdittuaan eri kuvakulmia, asentoja ja mahdollista puvustamista tai pikemminkin sitä mikä asu oli helpoiten riisuttavissa, Kristiina ja Robert päättivät kokeilla miten olin edistynyt orjattarena. Minut irrotettiin tuolista ja käskettiin polvistua Kristiinan eteen. Nöyryyttävintä mitä saatoin kuvitella oli olla naisen määräiltävänä. "Polvistu eteeni! Kunnolla, ei mitään niiausta, vaan polvistu." Minä polvistuin. "Nuole kengän kärkiäni. Kiillota ne kunnolla puhtaaksi. HETI!" Nainen esitti komennon toisensa perään. Tottelin kuuliaisesti. "Ota Robertin kyrpä suuhus ja alahan imeä. Vauhtia, ei tässä koko päivää ole aikaa tuhlattavana!" Imin ja imin. Liikuttelin suutani niin nopeasti kuin vain pystyin Robertin kalun ympärillä. "Lisää vauhtia. Kovempaa. Ime, ime!", kuului komennot. "Mene nelinkontin tuohon lattialle. No, alahan mennä ja Robert sinä alat nussia hänen persettään. Vauhtia!" Kristiina alkoi komennella meitä molempia. Hän haki laatikosta pitkän nahkapiiskan hakaten sillä tahtia Robertin pakaroille. Robert huusi ja nussi vuorotellen. Lopulta hän sekä huusi että nussi persettäni saman aikaisesti. Erotin sivusilmällä hänen perseensä olevan aivan punaisten viirujen peittämä. Robert nussi kovenevaan tahtiin.

Perseeni oli jo aivan turta. En valittanut. Robert sen sijaan huusi minunkin puolestani. Hänen huudostaan oli tullut jatkuvaa. Hän huusi silloinkin kun piiska ei edes sivaltanut hänen pakaroitaan. Kipu oli ilmeisesti hellittämätön. En kuitenkaan pystynyt kauaa keskittymään toisen kipuun, kun omakin pyllyni huusi armoa. "Kontatkaa ja katsokaakin että kyrpä pysyy sisällä!" Konttasimme pitkin tutkimushuoneen lattiaa Kristiinan nauraessa meille ivallisesti. "Vittu te näytätte tyhmille", kuulin hänen naureskelevan. Jatkoimme konttaamista. Emme saaneet pysähtyä ennen kuin hän antaisi luvan. Kristiina otti meistä kuvia. "Ajatelkaas kun kaikki näkee nämä kuvat." Ja taas hän nauroi, ivallisesti kuten ennenkin. "Lopettakaa tuo konttaus. Robert, taluta orjatarta nänninipistimiä yhdistävästä ketjusta. TOTTELE!" Robert nousi seisomaan ja repi minua perässään ketjusta kiskoen. Huusin täyttä kurkkua kun paine nänneissäni lisääntyi. Rintani olivat entuudestaan muuttuneet jo tummanpunaisiksi. "Pää kiinni saatanan lumppu! Liikkukaa!" Taas kuului kameran räpsymistä ja ivallista naurua.

Filmirulla toisensa jälkeen täyttyi kuvista joissa minä edelleen kermavaahtoa valuvana kuljin Robertin perässä kontalleen talutettavana. Isäntäni astui takaisin tutkimushuoneeseen. Hän oli ollut poissa ilmeisen kauan. Kristiina hymyili iloisesti isännälleni: "Kyllä tästä varmaan hyvän mallihuoran saa. Lisää koulutusta, niin saadaan kunnon materiaalia sitten kun webbikamerat alkaa kuvata." Nousin lattialta, katse maassa, huomaamattomana. Isännän poistuessa huoneesta, keräsin vähäiset vaatteeni pois lattialta ja seurasin häntä vaatteet kainalossa käytävään. Hän ei pysähtynyt odottaakseen, että olisin saanut puettua. Hän ei edes vilkaissut taakseen, vaan asteli tasaisen päättävään tahtiin kohti lääkäriaseman pääovea. Rappusissa pysähdyin pukemaan. Ihmiset tuijottivat minun pukiessa kiireellä vaatteita päälleni. Toppi oli revennyt saumoistaan, hameeseen oli tullut kermavaahtotahroja. Kenkäni repsottivat kun en ehtinyt sitoa niitä kunnolla jalkoihini. Juoksin isäntäni perään niin lujaa kun puolittain avonaisilta kengiltäni pystyin. Isäntäni oli nopeasta pukeutumisvauhdistani huolimatta ennättänyt jo parin korttelin päähän. Juoksin hänet kiinni. "Nyt menemme vielä erääseen toiseen liikkeeseen. Sitten susta tulee valmis huora."