Nella_Fantasia

Tunnit kuluivat. Mitään ei näkynyt. Mitään ei kuulunut. En tiennyt mikä vuorokauden aika oli menossa. Vatsani huusi nälästä.

Kusen haju oksetti minua. Se leijaili koko pommisuojassa. Kiipesin pukin päälle yrittäen nukahtaa. Ehkä se tekisi olostani vähemmän tuskallisen. Pukilla oli vaikeaa löytää edes kohtalaista asentoa. Se oli kova ja kapea. Päädyin makaamaan kyljelleni. Ainakaan siinä ei tulisi niin kylmä kuin betonilattialla. Ummistin silmäni. Nukahdin miltei heti silkasta uupumuksesta.

Nukuin pitkän tovin. En edelleenkään tiennyt oliko yö vai päivä. Ainakin olin saanut nukutuksi. Aloin liikuskella pitkin pommisuojaa. Tila ei ollut kovin suuri, mutta kyllä sinne hädän hetkellä olisi yhden kerrostalorapullisen saanut mahdutettua. Tulin ovelle ja löin jalkani johonkin. Kyykistyin tunnustellakseni mitä lattialla oli. Kaksi sankoa. Tutkiskelin niitä innokkaana. "Ruokaa!!", huusin ääneen. Joku oli siis käynyt pommisuojassa sinä aikana kun olin nukkunut. Istahdin oven edustalla olleelle matalalle rappuselle ja aloin mutustaa minulle tuotuja eväitä hyvällä halulla. Pian kuitenkin korsettini alkoi puristaa liikaa vatsan aluetta, joten minun oli jätettävä jogurtiksi tulkitsemani purkki ja pari pullaa syömättä.

Jälleen kului tunteja, pitkä turhauttava ikuisuus ennen kuin mitään tapahtui. Viimein oven avasi tuttu mies, isäntäni. Olin niin onnellinen nähdessäni hänet. Halusin päästä halaamaan häntä, olla hänen vierellään siliteltävänä. Ajatus oli tuhoon tuomittu. Hän tyrmäsi halausyritykseni saman tien tönäisemällä minua kauemmas. Sen mitä oven raosta tulevassa valossa saatoin nähdä, olin huomaavinani isäntäni kuitenkin hymyilevän minulle. Hän ei sanonut mitään. Mahdollisesti katsoi minua ja tuli lopulta viereeni. Ei silitelläkseen päätäni, vaan avatakseen siveysvyöni. Luojan kiitos, hänellä oli sen avain, pohdin mielessäni.

Siveysvyöni avattiin ja isäntäni aloitti pilluni tunnustelun. "Sänkeä alkaa olla. Ei tällaista pillua kehtaa enää kellekään näyttää. Tarttee odottaa vielä hieman karvojen kasvua, jotta saadaan vahattua tai laaseroitua kerralla oikeen kunnolla. Sen aikaa oletkin poissa silmistä." Poissa? Olin ollut poissa kokonaisen ikuisuuden. Mitä vielä?

Päälleni asetettiin musta viitta ja jalkoihini sain kiiltonahkaiset polvisaappaat, samat kuin minulla oli ollut päälläni aiemminkin. Minut talutettiin ulos pommisuojasta. Jo rappukäytävässä ollut valo sai silmäni aristelemaan. Käveltiin pihalle. Oli ilmeisesti aamu. Aurinko näytti nousevan kellotornin takaa, sieltä mistä aina ennenkin alkusyksystä. Kävellessämme eteenpäin kohti sinistä pakettiautoa, pilluni vilahteli vähän väliä viitan alta. Pysähdyimme auton kohdalle ja isäntäni avasi minulle takaluukun. Auto oli minulle vieras. Varmaankin isäntäni työpaikalta lainassa. Minut sidottiin tyhjän takaluukun seinillä oleviin tankoihin. Käteni puristettiin tiukasti yhteen ja nostettiin kohti kattoa. Jouduin kyykistelemään jottei käsiini olisi sattunut. Ylläni oli ainoastaan punamusta korsetti ja kiiltelevät polvisaappaat. Olin edelleen likainen ja haisin pahalle.

Isäntäni availi housujaan ja alkoi vatkata velttoa kyrpäänsä. "Täytyy testata onko täällä tapahtunut mitään positiivisia muutoksia", isäntäni sanoi upottaen pari sormeaan anukseeni. Näin miten hän katsoi pyllyäni toiveikkaana. Hetken päästä kyrpä uppoutui sisääni. Pyllyäni aristi. Sitä oli nussittu aivan liikaa. "Minuun sattuu...", yritin uikuttaa isännälleni. "Onko sinun pakko tehdä tätä minulle?". Vastaukseksi sain vain jatkuvasti kovenevia huohotuksia. Isäntäni oli aivan toisissa maailmoissa. Hän näytti nauttivan todella paljon. Hän vain nai ja nai pyllyäni kunnes laukesi sisälleni. "Alat kehittyä", isäntäni sanoi iskien minulle silmää. Lause kuulosti ihanalta. Tuntui että jokainen kärsimykseni oli korvattu tuolla yhdellä ainoalla lauseella. Saatoin taas hymyillä.

Minut pakotettiin takaisin siveysvyöhöni. Isäntäni poistui auton takaosasta. Auto käynnistettiin ja pienten nykimisten jälkeen se lähti kunnolla liikkeelle. Auton jousitus ei ollut paras mahdollinen, vaan auto hyppelehti pienimmänkin töyssyn kohdalla, saaden minut keikkumaan puolelta toiselle.

Oltiin matkattu jo hyvän aikaa ennen kuin auto viimein pysähtyi. Tie oli pidemmän aikaa ollut hyvin töyssyistä, eikä vauhti ollut tuntunut suurelta. "Peseytymistauko", mieheni sanoi irrottaen minut kahleistani ja riisuen sen jälkeen kenkäni. Korsetti sai jäädä. Se kuulemma kesti vettä.

Kömmin ulos autosta nähden pienen mutaisen metsälammen tienposkessa. "Tuohonko minun pit..." Isäntäni keskeytti minut sanoen: "Olet orjattareni, teet kuten käsken." Hänen kasvoiltaan paistoi päättäväisyys ja hän osoitti oikealla kädellään lammen suuntaan. "Mene!"

Laahustin lammen viereen. Katsoin sen vettä, mutten erottanut siinä edes kuvajaistani. Vesi oli sameaa. Siinä lillui paljon epämääräisiä kasvien osia. Astuin varovasti yhden askeleen lähemmäs lammen reunaa. Isäntäni tuli taakseni ja mitenkään varoittamatta tönäisi minut veteen ivallisesti nauraen. Uppouduin vetelään pohjamutaan. Olin yltä päältä liejun peitossa ja ennen kuin olin ehtinyt pyyhkiä kasvojani puhtaaksi nähdäkseni edes jotakin, kuulin auton käynnistyvän ja ajavan pois. Pyyhkäisin silmiäni. Näin auton takavalojen häipyvän mutkan taa. Katselin ympärilleni. Missä oikein olin? Joka puolella oli synkkää metsää. Tie jota pitkin isäntäni oli poistunut, oli hyvin kapea. Siitä pääsi juuri ja juuri ajamaan autolla.

Yritin nousta ylös lammesta, mutta jalkani olivat hyvin tiukasti kiinni pohjamudassa. En pystynyt liikahtamaankaan. Olin keskellä "ei mitään" jumittuneena mutaiseen pieneliöiden täyttämään lampeen. Siveysvyöni reunoilta valui vettä kohti pilluani. Halusin nopeasti pois tuosta lammesta. Ajatus pilluuni tunkeutuvista roskista ja eliöistä sai minut paniikin valtaan. Riuhdoin itseäni voimakkaasti irti. Toinen jalkani irtosi, mutta vasen jalkani oli edelleen tiukasti kiinni pohjamudassa.

Aikaa kului. Lopulta, pitkän jalkaterän heiluttelun jälkeen, sain molemmat jalkani irrotettua ja kömmin ylös lammesta. Olin yltä päältä mudan peitossa. Hiuksistani roikkui kuolleita kasvin osia; sammalta, puiden lehtiä ja pieniä oksia. Tämäkö nyt oli peseytymiseni? Olin entistä likaisempi.

Onneksi aurinko paistoi mukavasti lämmittäen, vaikka lehdet olivat jo alkaneet kellertyä. Lähdin kulkemaan tietä pitkin samaan suuntaan jonne isäntäni oli mennyt. Tullessani samaiseen mutkaan jossa pakettiauton perävalot olivat hävinneet, näin edessäni loputtoman pitkältä näyttävän suoran, yhtä metsittynyttä ja pientä tietä kuin lammen lähelläkin. Risut ja kivet sattuivat jalkapohjiini. Jatkoin päättäväisesti kävelyä. Suora jatkui ja jatkui. Olin kävellyt ainakin viisi kilometriä lysähtäessäni uupuneen maahan. Jalkani olivat rakoilla ja minua janotti. Makasin pitkään tienposkessa kuin odottaen että joku olisi tullut hakemaan minua. Kukaan ei tullut.

Nousin ylös. Jatkoin synkän metsän reunustamaa suoraa tietä eteenpäin. Vaikka yritin jalkasärystä ja pyllyni aristuksesta huolimatta kävellä nopeasti, tuntui etten liikkunut yhtään. Kaikkialla näytti samanlaiselta. Olisin yhtä hyvin voinut olla neljä kilometriä edempänä tai neljä kilometriä taaempana, paikka olisi näyttänyt aivan samanlaiselta.

Saavuin viimein korkealle tasanteelle josta saatoin katsella ympärilleni. Kaikkialla oli metsää monien kilometrien säteellä. Asutusta ei näkynyt. Ketään ei liikkunut missään. Aina kun kuulin jonkin rasahduksen elättelin toiveita että joku olisi tullut hakemaan minut pois täältä. Turhaa. Jokainen rasahdus tai lehahdus oli tullut milloin mistäkin peipposesta, peurasta tai oksan katkeamisesta.

Erotin katseellani muutaman sadan metrin päässä olevan suuren kuusen, jonka alusta näytti juuri sopivan suojaiselta yöpymistäni varten. Ilta oli jo alkanut hämärtää. Kömmin kuusen suojiin ja ummistin silmäni. Kuusen piikit pistelivät ihollani, mutten välittänyt. Oli niin paljon muutakin mietittävää.