Whipper

Kevään korvalla ajatukseni olivat yhä useammin eksyneet sinuun kurjaan pikkuorjaani, mutta niin ihanaisen kurjaan todellakin. Niinä harvoina yksinäisinä ja joutilaina hetkinä olin muistellut edellistä sessiotamme ja suunnitellut tulevia. Olin jo pidemmän aikaa haaveillut orjapoikani tapaamisesta, mutta aikataulumme eivät olleet vain sopineet yhteen. Sinulla omat kevätkiireesi ja minulla työkiireeni. Molemmat vielä perheellisiä niin joutohetkiä oli vaikea löytää.

Nyt viimeaikoina olit puhunut useasti rouvasi lähtevän työekskursiolle ja kuinka ollakaan päässäni alkoi heti raksuttaa. Vaivihkaa olin sinulta udellut tarkemmin asuinpaikkaasi ja suunnitellut pääsi menoa. Sinä tyhmä pikku orja et ollut mitään huomannut. Olin itselleni järjestänyt tekosyyni lähteä ajelemaan kohti kurjaa pikku kotiasi ja viemään viimeisetkin luulot sinusta.

Hymyilin pirullisesti peilin ääressä valmistautuessani koitokseen. Olin aamusta jo järjestänyt itseni vapaaksi menoista ja sitoumuksista. Olin rauhassa käynyt kuuman höyryävässä suihkussa. Ilotellut ja nauttinut suihkun piiskaavasta voimasta, voihkien ja täristen. Kuivatellut pehmeään kylpytakkiin kääriytyneenä, lakannut kynsiäni ja hiuksiani laittanut yhdeksi kiharapilveksi. Nyt viimeistelin meikkiäni peilin edessä, muikistellen huuliani ja punaten niitä. Lopuksi laitan lähes smaragdinvihreät piilarit silmiini. Mahtaisi huoltsikan pojat ihmetellä, jos matkallani pitäisi pysähtyä jonnekin...

Suihkautan vielä lempihajuvettäni joka puolelle, vahvan huumaavaa niin kuin Valtiattarelle sopiikin. Sulavasti siirryn makuuhuoneeseen ja katson sängylle levittämiäni ja valitsemiani asuja. Naurahdan itsekseni ja ajattelen jo hämmästynyttä katsettasi, kun saavun oveasi kolkuttamaan. Tipautan kylpytakin lattialle ja vedän mustat pvc-stringit jalkaani ja kiiltävät pvc-rintsikat päälleni. Katselen isosta peilistä itseäni. Aah, niin pientä, mutta sitäkin kiihottavampaa. Laitan seuraavaksi pvc-sukkanauhaliivin ja mustat verkkostay-upit. Nautin jo itsekin näystä, ihme jos et sinäkin. Pyörähdän peilin edessä hyväksyvästi nyökäten itselleni. Huomaan kellon kiitävän eteenpäin ja pian on minun poistuttava kotoa ennen kuin kotijoukot palaavat. Vedän nopeasti lyhyen juuri ja juuri stay-uppien yläreunan piilottavan nahkahameen ylleni ja mustan tiukan läpinäkyvän paidan. Tarkistan nopeasti vielä laukkuni sisällön ja katson kaikkien tarpeellisten tavaroiden olevan mukana.

Siirryn eteiseen, istahdan jakkaralle nyörittämään mustia liekkikuvioisia ja teräskorkoisia saappaitani. Vedän ylleni vielä sääripituisen nahkatakkini, nappaan laukkuni ja auton avaimet. Keväinen aurinko paistaa kirkkaasti ja laitan aurinkolasit nenälleni. Lähden ajelemaan kohti kurjaa rotankoloasi sillä matkaa on edessä kiitettävästi ja jokunen tunti ajelua tiedossa.

Ajettuani pari tuntia on pakko pysähtyä huoltoasemalle tankkaamaan ja huoltamaan itseänikin. Hymyilen jo autossa istuessani mielikuvalleni pikkuhuoltsikan ihmisten ilmeistä ilmestyessäni nahkakuteissani sinne. Nousen ulos, avaan tankin, kumarrun kohti letkua. Takkini valahtaa auki ja sivusilmällä näen nuoren kassapojan silmien rävähtävän auki. Tankkaan autoni naputellen teräskorkojani, siirrän autoani hieman ja ajattelen pikaisesti juovani kahvitkin. Astun sisään tunkkaisen ruskeaan kahvilatilaan ja nostan aurinkolasit ylös. Jotenkin tuntuu takahuoneen huoltomiestenkin vääntäytyneen juuri kahvitauolle tullessani sisään. Kulmakunnan papat istuvat nurkkapöydässään tupakansavun verhoamina, mutta tunnen katseiden mittailevan vartaloani.

Otan kahvin, Iltasanomat ja maksan ne ja bensani. Istun ikkunapöytään, nostan jalkani toisen päälle paljastaen pitkävartiset saappaani ja verkkosukkani. Kuulen kuinka huoltamonpoikien kahvikuppi kolahtaa holtittomasti pöytää vasten. Hymyilen itsekseni. Kyllä riittää pojilla taas päiväunien aihetta joksikin aikaa. Juon kahvini ja jatkan matkaani. Kuinka ollakaan avaimeni tipahtavat pihalle ja kumarrun noukkimaan ne häpeilemättä. Takkini paljastaa viimeiset herkut surkeille äidin pojille.

Lähden ajamaan popin raikuessa stereoissa. Ilta-aurinko lämmittää vielä raukeasti ja lähestyn määränpäätäni vakaasti. Mietin miten otat minun vastaan pitkän työpäiväsi jälkeen. No eihän sinulla ole juuri mahdollisuuksia…

Olen jo lähellä ja pysähdyn bussipysäkille varmistamaan tietä. Huomaan olevani jo todella lähellä. Muutama risteys eteenpäin ja talosi pitäisi jo näkyä valtatien varrella. Toivottavasti osun oikeaan taloon. Voisi naapurit ihmetellä näkyä ja kummaa kulkijaa kyselemässä tietä. Ajelen hiljakseen ja näen oikean tienviitan. Nähdessäni talon olen aivan varma osoitteesta. Keittiön ikkunasta hohkaa kelmeä valo ja näen sinun kävelevän ikkunan ohi ilman paitaa syventyneenä papereihin. Oih mikä ihana työn treenaama kroppa orjallani onkaan. Huokaan itsekin hieman jännittyneenä.

Valun hiljaa pihalle, sammutan auton ja kokoan tavarani. Henkäisen syvään ja nousen autosta. Kevätillan viileys tunkeutuu takkini alle ja saa nännini nöpöttämään kivikovina. Astelen ovelle, soitan kelloa… ja toisenkin kerran vaativammin…

Tulosi kestää. Kuin epäröisit mikä kulkija ovellasi mahtaa näinä alkuillan tunteina olla. Näen ikkunasta sinun vetävän paitaa päällesi ja ihmettelevä ilme kasvoillasi saavut ovea avaamaan. Samalla hetkellä kun eteisestä hohtava valo osuu kasvoilleni, silmäsi ja leukasi revähtävät ammolleen. “No niin kurja orjapoika…on aika tyydyttää Valtiattaresi päivän töiden jälkeen…” Toivut pian hämmästyksestä ja näen silmistäsi loistavan äärettömän himon. Vilkaisen sinuun jäätävästi ja katsot nopeasti nöyränä alas. Väistyt ovelta sanoen arasti ” Valtiattareni, ole hyvä ja tule sisään kurjaan pesääni…” Tipautan laukkuni jalkoihisi ja sen sisältä kuuluu kilinää ja kolinaa. Nostat sen nöyränä ja seuraat perässäni sisälle. Seisahdun keskelle eteistä ja annan katseeni kiertää kotikolossasi. “Vai näin orjapolo arkeaan viettää… “ naurahdan ivallisesti. Seison jalat hieman harallaan ja tipautan takkini lattialle. Sanomattoman käskyn seurauksena liukkaasti kumarrut noukkimaan takkini ylös ja samalla huomaan sinun vilkaisevan Valtiatartasi alta kulmain. Ihanuus saa sinut hiljaa huokaamaan.

Jatkuu…