Sido mut! (n 85)

(Tämä on viimeinen osa. Joidenkin lukijoiden järkytyksen vuoksi tahtoisin huomauttaa tarinan olevan fiktiivinen vaihtoehtotodellisuus.)

Kaksi kuukautta mestarin luona oli jo vierähtänyt, ja ihmettelin missä kuukautiset viipyivät. Mestari ei näyttänyt välittävän asiasta, oli vain iloissaan, että sai käyttää minua hyväkseen miten tahtoi. Rooliasuja, sauvoja, nipistimiä... Kaapin loppumattoman varaston kokiessani en enää ihmetellyt, miksi hän oli välillä joutunut kärsimään rahapulasta.

Olin nelinkontin hinkkaamassa kylppärin lattiaa puhtaaksi - taas jokin mielivaltainen rangaistus, syytä en tiennyt - kun mestari syöksyi sisään ja tarttui minua niskavilloista. Kiljaisin kivusta.

"Mitä tämä merkitsee, huora?" hän karjui ja heristi edessäni jotain paperia.

"En tiedä, mestari. Aiih, älä revi!"

"Oletko mennyt käyttämään pankkiautomaattia?"

"En, mestari."

"No joku on! Selitä tämä."

Onnistuin päänahkaa raastavasti kivusta huolimatta kiinnittämään tarkemmin huomiota paperiin, jonka hän lähestulkoon tunki silmilleni. Se oli tilitapahtumaraportti, ja tuntemattomalle tilille oli siirretty pienehkö summa rahaa. Sitä ennenkään ei tilillä ollut ollut paljon, ja nyt kate oli huvennut lähes olemattomiin.

"Ovat varmaan huomanneet, etten käy enää koulussa. Opintotuen takaisinperintä", vikisin tuskissani. Viimeinkin mestari päästi irti tukastani ja romahdin lattialle.

"Hitto. Nyt sun pitää ruveta ansaitsemaan ylläpitosi."

"Ei, mestari..." mutisin, sillä arvasin mitä hänellä oli mielessään. Ei hän päästäisi minua mihinkään oikeaan työhön.

"Kehtaatko väittää vastaan, häh?" mestari raivostui ja retuutti minua taas hiuksista.

"En, mestari, anteeksi!"

"Olet itse kirjoittanut, että tekisit mitä vain mun puolesta. Jopa menisit kadulle. No, mä en päästä sua sinne, ties minne juoksisit. Sen sijaan saat myydä itseäsi luotettaville asiakkaille, jotka Minä etsin. Nyt jatkat siivoamista."

Mestari jätti minut kylppäriin ja hetken lojuin lattialla lamaantuneena. Oli eri asia viihdyttää mestarin ystäviä kuin maata tuiki tuntemattomien kanssa. En halunnut huoraksi, minulle oli koko pienen elämäni ajan saarnattu, että saisin tehdä mitä tahansa muuta paitsi sitä. Mutta mestari oli joutunut maksamaan omistaan rahoittaakseen ylläpitoni, ei surkea opintorahani ollut riittänyt mihinkään. Ei ollut muuta vaihtoehtoa. Jatkoin lattian kuuraamista ja itkin.

Myöhemmin oli pikku kuvaussessio, että saisin hyvää mainosta. Jouduin vääntämään ruumistani rivoihin asentoihin mestarin napsiessa kuvia digikameralla. Kun se oli ohi, hän valitsi parhaimmat ja siirsi ne vasta perustamalleen kotisivulle, jota kävi sitten mainostamaan hiki hatussa.

Jo illalla sain ensimmäisen asiakkaani. Harmaatukkainen ukko haki minut autollaan alaovelta kuin paraskin herrasmies ja vei yöksi kotiinsa. Vaimokin oli paikalla. He hyväilivät nuorta kehoani ahneesti, ahmivat sitä silmillään, huulillaan, käsillään. Rouvalla oli taitavat sormet, jotka pyörivät hävyssäni hellästi mutta tehokkaasti samalla kun imin herran suonikasta kyrpää. Tunsin maalattujen huulien painuvan vasten alapäätäni hieman raollaan, ja niiden välistä lipoi viileä kieli klitoristani. Ynisin nautinnosta ja ajattelin, ettei se niin kamalaa ollutkaan. Antauduin heille ja unohdin kaiken muun.

Mutta aamulla odotti arki. Herra vei minut takaisin mestarin luo ja maksoi runsaskätisesti. En päässyt itse laskemaan rahoja, näin niistä vain vilahduksen kun mestari jo tunki ne taskuunsa.

Seuraava keikka ei ollut lainkaan niin mukava. Nuori mies läimäytteli minua, nipisteli rintojani ja puhui rivoja samalla kun paukutti minua tussuun suurella kyrvällään. Lauettuaan hän tunki rullatun setelin pilluuni ja heitti minut vaatteineni porraskäytävään. Suljetun oven takaa kuului likaista naurua ja pukeuduin täristen. Minulla ei ollut edes kännykkää mukana ja jouduin kävelemään kotiin korkokengissä puolen kaupungin halki. En voinut lakata itkemästä, vaikka mestari kahlitsi minut patteriin ja hakkasi piiskalla niin, että olin lopulta yltä päältä punaisilla juomuilla. Hän ei suostunut antamaan minulle hengähdystaukoa, koska kauppa kävi niin hyvin.

Keikat sekoittuivat painajaismaiseksi valveeksi. Pahimpia olivat ne asiakkaat, jotka tahtoivat minun olevan päällä ja tekevän kaikki työt. Opin arvostamaan hyväksikäyttäjiä, jotka kohtelivat minua kuin esinettä. Kasvoilleni jähmettyi muovinen kestohymy ja voihkin äänekkäästi pienimmästäkin hyväilystä, että asiakkaat kiihottuisivat ja laukeaisivat mahdollisimman nopeasti. Hädin tuskin näinkään rakasta mestariani.

Kun eräänä iltana raahauduin kotiin, sain odottaa käytävässä iäisyyden ennen kuin hän tuli avaamaan - omaa avainta en tietenkään saanut. Katsoin mestarini alastonta vartaloa ja näin toisen liikkuvan olohuoneessa, hämmentyneen näköisen, meikatun naisen, joka oli selvästi minua vanhempi.

"Kuka vittu toi on?" hän kysyi mestariltani.

"Ei kukaan. Painu vessaan, orja", mestari murahti.

Luikin viereisestä ovesta, pistin pöntön kannen alas ja istuuduin järkyttyneenä. Kuulin heidän alkavan naida äänekkäästi, sohvan jouset kitisivät. Silloin tajusin, ettei mestari välittänyt minusta. Olin pelkkä huora niin kuin ilmeisesti tuokin naikkonen. Kaikki unelmani murtuivat ja aloin nyyhkyttää epätoivoisesti. Kun ulko-ovi viimein pamahti, odotin ensin että mestari tulisi puhumaan minulle, mutta hän ei edes vaivautunut. Kohta jouduin raahautumaan ulos vessasta. Hän makasi aamutakissaan sohvalla, kädet niskan takana ja silmät kiinni.

"Annoinko luvan tulla vessasta?"

"Minä lähden. Anna tavarani takaisin."

"Et sinä lähde."

Puhahdin raivoissani ja ryntäsin hänen huoneeseensa.

"Pois sieltä!" hän karjui ja pomppasi ylös sohvalta.

Kiellosta huolimatta tutkiskelin huonetta katseellani ja revin kaapin ovet selälleen etsien jotain omaani. Lattialla olivat hänen housunsa, lompakko olisi varmaan taskussa... Mestari tarrasi minua kainaloista ja retuutti takaisin olohuoneeseen, vaikka kuinka potkin ja sähisin naama punaisena.

"Tule nyt järkiisi, narttu!" hän huusi kuulostaen jotenkin enemmän omalta itseltään kuin pitkiin aikoihin.

"En. Vittu, päästä irti! Sä et voi pitää mua täällä."

"Itse sä tänne tulit. Kestä nyt seuraukset." Hänen otteensa oli raudanluja, rimpuilu vain satutti minua entistä enemmän.

"Mä haluun kotiin!" valitin itkien.

"Etkä haluu. Sä haluut että miljoona äijää nussii sua yötä päivää joka aukkoon, sitä sä haluut."

"Enkä haluu, mä haluun vain sut! Etsä tajuu? Mä rakastan sua, siksi mä tänne tulin. Mikset sä vois rakastaa mua, onkse tosiaan liian mahdotonta?" kiljuin otsa rypyssä.

"On. Sä et voi pakottaa mua rakastamaan ja mä en rakasta. Olen sanonut sen jo sata kertaa, kuinka sä vittupää et tajua?" mestari murahti vihoissaan.

Purskahdin rajuun itkuun ja lysähdin veltoksi hänen otteessaan. Hän seurasi minua mukanani lattialle ja tajusin kyynelteni läpi hänen kietovan kätensä ympärilleni hellästi, ei pidättelevästi. Emme puhuneet enää mitään, mutta tajusin, ettei hän voisi päästää minua menemään, vaikka tahtoisikin. Olimme kahlitut toisiimme, eikä kumpikaan enää nauttinut siitä.

Sain nukkua yöni rauhassa sohvalla, mutta valvoin myöhään miettien pakoa. Olisi kai parasta odottaa, että mestari menisi kouluun, jos tahtoisin saada edes osan tavaroista mukaani.

Mutta aamupalan jälkeen hän vei minut kylppäriin ja kiinnitti käsiraudoilla putkeen. Ne eivät olleet mitkään turvasalvalla varustetut bondage-lelut, vaan oikeat poliisiraudat.

"Tiedät, etten voi luottaa sinuun enää", hän murahti pahoillaan ja lähti. Odotin sen aikaa, että hän ehti varmasti poistua ja aloin sitten kiljua apua. Huusin kunnes kurkkuni oli käheä, mutta sittenkään kukaan ei tullut. Istuin alistuneena lattialle. Minun olisi pitänyt paeta yöllä, kun oli vielä mahdollisuus, ajattelin katkerana. Jouduin jopa pissaamaan laatoitukselle, koska en yltänyt pönttöön asti ja nökötin siellä kusen tuoksussa kun mestari tuli kotiin. Hän ei rankaissut minua. Olin heikkona nälästä ja jouduin ottamaan tukea huonekaluista, etten olisi pyörtynyt.

Elin täydessä vankeudessa kolme päivää, kunnes mestari suostui lainaamaan minua ystävälleen Arille. Vihasin sitä jätkää, mutta tiesin, että tämä olisi kenties ainoa tilaisuuteni paeta. Mestari käski kaverinsa pitää minua kovasti silmällä, ja niin tämä tekikin. Ari asui aika lähellä ja menimme sinne jalan, mutta hän puristi minua käsivarresta koko matkan, etten pääsisi ryntäämään pakoon. En edes yrittänyt, täytyi odottaa sopivaa hetkeä.

Arillakin oli jonkinmoinen leluvarasto. Hän käski minun riisuutua hitaasti ja työnsi sitten öljyn avulla takapuoleeni pumpattavan anustapin.

"Kädet selän taa", hän komensi ja kietoi ranteideni ympärille vyön.

"Leikin nimi on tämä: Joka kerta kun päästät äännähdyksen, tuo tappi paisuu. Ja kyllä mä saan susta ääntä lähtemään, älä yhtään huoli."

Hän marssitti minut sohvan luo ja pakotti kumartumaan selkänojan yli.

"Paikallasi nyt." Ari haki piiskan ja läjäytti kokeeksi takamukselleni. En päästänyt inahdustakaan. Seurasi kovempia iskuja, mutta takapuoleni oli kestävä ja parkkiintunut, enkä hetkahtanut ennen kuin hän keksi lyödä vähän alemmas. Päästin vinkaisun ja Ari nauroi. Anustappi sai vähän lisää täyttöä. Seuraavat iskut satoivat reisilleni ja jopa polvitaipeisiin. En aivan voinut olla kiljumatta ja tappi paisui entisestään. Ari puraisi minua pakarasta, kiersi sitten sohvan toiselle puolelle, ryömi istumaan ja näykkäisi rinnastani, joka roikkui selkänojan yli pulleana kuin kypsä hedelmä. Hän teki kaikenlaista ja laski epäilemättä jokaisen äännähdykseni, keräsi jännitystä. Taas pumpattiin ja tunsin harvoin käytetyn anukseni laajenevan äärimmilleen, niin että sattui.

"Lopeta", vikisin hiljaa.

"Sanopa se uudestaan", Aki naureskeli ja pumppasi tappiin lisää ilmaa. Tunsin olevani repeämisen partaalla. Kieltäydyin enää antamasta hänelle uutta syytä lisätä piinaani. Tuhahtaen hän haki leluvarastostaan voimakkaan vaikkakin pienehkön vibraattorin ja tunki sen pilluuni.

"Katsotaanpas, kuinka paljon pikku huora kestää", hän mutisi innoissaan kuin uutta lahjaa kokeileva poikanen jouluaattona. Kuulin vetskarin avautuvan ja hän tuli sohvalle tyrkyttäen kullia suuhuni.

"Jos pystyt miellyttämään minua, niin en pumppaa tähän..." hän aloitti ja samalla puraisin häntä protestiksi. Heti hän irvisti ja tappi anuksessani paisui entisestään.

"Ime, lutka", Aki murahti äänellä, josta oli leikki kaukana. Samalla hän täytti anustappia ja sain tehdä parhaani pistääkseni hänet lopettamaan. Imin kuin mieletön, mutta minun oli pakko lopettaa kun tuska anuksessani kävi liian suureksi.

"Ota se pois, mä en ihan oikeesti kestä!" vikisin vakuuttavasti ja hän suostui päästämään minut piinasta. Jatkoin suihinottoa ja vibraattori värisi pillussani aiheuttaen minulle kasvavaa nautintoa. Pakoajatukset olivat taas jossain kaukana.

Lopulta Aki siirtyi naimaan minua sinne minne pitikin ja pian hän laukesi.

"Saanko peseytyä?" kysyi arasti, eikä hän kieltänyt.

Menin kylppäriin ja tein kunnon alapesun päästäkseni siitä saastasta. Sitten aloin huuhdella kuumottavaa ihoani lavuaarissa. Pitäisi kai hakea vaatteet sinne. Livahdin olohuoneeseen jättäen yhä hanan päälle, ja huomasin silloin Arin livahtaneen varmaankin makuuhuoneeseensa. Poimin vaatteeni lattialta ja pukeuduin nopeasti kylppärissä. Vesi juoksi yhä kohisten. Vilkaisin olohuoneeseen - tyhjä, ja avasin ulko-oven käsi täristen. Poimin kengät toiseen käteeni ja livahdin ulos käytävään. En uskaltanut sulkea ovea, koska napsahdus olisi voinut kiinnittää Arin huomion. Hiippailin kerroksen verran alaspäin ja sitten säntäsin juoksuun. Pistin kengät jalkaan vasta alhaalla ja syöksyin ulos. Ensimmäiseltä vastaantulijalta kysyin, missä on poliisiasema ja ravasin sinne parin kilometrin matkan.

Nyyhkyttäen kerroin koko tarinan virkailijalle ja mestarini sai pian odottamattomia vieraita. Tietysti muistin pian rakkauteni ja pyörsin kaikki syytteet, mutta se oli liian myöhäistä. Jouduin palaamaan häväistynä kotiini ja tiesin mestarin vihaavan minua nyt ikuisesti. Olin menettänyt hänen rakkautensa, mutten koskaan lakkaisi rakastamasta häntä. Kaikesta huolimatta.