ssarasto

Mitäkö sitten kävi? Olin pimeässä epätoivoisena ja ilta oli jo pitkällä. Pissatti ja jouduinkin lirauttamaan betonilattialle. Kylmäkin alkoi tulla ja jalat väsyivät seisoskellessa ja kyykkiessä. Raavin poskestani siihen kuivuneen sperman. Hyi! Toisaalta kiihottavakin olo, vaikka yritin sen itselleni kieltää, mutta pilluni kosteus kertoi koko totuuden. Tuntien päästä kuului taas ääniä. Tumma hahmo saapui kopin oven luo, väänsi nopeasti oven auki lähtien saman tien. Nousin nopeasti ovelle, huomasin sen olevan auki, mutten nähnyt enää kävijää. Olin käytävässä ja melkein kompastuin muovikassiin, joka oli keskellä lattiaa. Vaatteitako! Laitoin seinäkytkimestä valot käytävään ja menin takaisin koppiin tutkimaan kassin sisältöä. Mitä - tää on kumia, vedin sisällön ulos.

Nostin punaisen lyhyen ohuen kumisen hameen ja samaa paria olevat pienet kumiset rintsikat kassista. Ja avain! Oma kotiavaimeni oli myös kassissa. Mikä helpotus. En voinut kuvitellakaan käveleväni alasti asunnolleni, johon oli varmasti 50 metriä matkaa ja minun olisi kuljettava aulan läpi portaisiin. Tsekkasin vielä, oliko mahdollisesti joku kanakoppi auki ja olisiko siellä tilapäisvaatteita - mutta turhaan. Kaikki muut kopit olivat tiiviisti lukittuina. Eipä auttanut muuta kuin toteuttaa tympeä ajatus kumiasuun sonnustautumisesta. Ahtauduin tiukkaan hameeseen vetämällä sen lähes vyötärölleni. Siitä huolimatta tuntui, kuin pilluni jäisi näkyville. Nänninpääni näkyivät punaisen kumin läpi. Asu paljasti kaikki muotoni ja kirkas napakoruni sekä sotkuiset hiukseni täydensivät muuten niin asiallisen nuoren naisen huoramaisen habitukseni. Mistä tällainen asu on peräisin, kysyin itseltäni, tietäen Samin ostaneen sen ilmeisesti illan aikana ja tuoneen tänne. Kysyin vielä itseltäni, voinko todella kävellä tämä päällä asuntooni, mutten nähnyt muutakaan vaihtoehtoa ja huomenna olisi työpäivä.

Kävelin sisävaraston ovelle ja avasin sen. Hiljaisuus. Porraskäytävässä ei ollut liikettä eikä valojakaan. Päätin nousta sisääntulokerrokseen. Otin askelia. Lyhyessä hameessani ja korkkareissa pystyin vain lyhyisiin askeliin. Heti kun, pääsin sisääntuloaulaan, ulko-ovi aukesi ja valot syttyivät. Sisään tuli nuori pariskunta, joidenka hölmistyneet ilmeet ehdin nähdä vain vilaukselta, kun jo ryntäsin avain kädessäni portaita ylös huoneistoani kohti. Viimein ovellani. Kuulin askelia portaista. Avain avaimenreikään, väärinpäin, taas väärinpäin, etsin hermostuneena oikeaa suuntaa. Eiii! Lopulta sain avaimen oikein päin reikään ja samalla näin pariskunnan nousevan kerrokseeni huvittuneine ilmeineen ja jatkavan viidenteen. Mietin, ettei ensivaikutelma naapurista voisi varmaan mennä pahemmin pieleen arvaillen heidän ajatuksiaan minusta.

Sisällä! Vau, mikä helpotus ja matkatavarani ja vaatteeni olivat eteisessä. Mietin vaan, minkä verran Sam oli tutkinut asuntoani. Laitattaisin uuden lukon ja turvalukon heti lähipäivinä. Äkkiä nää kumivaatteet pois, suihkuun ja unohda koko juttu. Kumin tuoksu tuntui ihollani pestessäni itseäni tuoksuvalla saippualla. Oli jo puoliyö. Söin ja menin nukkumaan.

Aamulla työpaikallani olisi tiedotustilaisuus joistakin henkilöstöjärjestelyistä, johon ryhmämme henkilöt oli myös kutsuttu. Tapaisimme yrityksen johtoa. Laitoin aamulla päälleni vaaleat pitsirintsikat ja tangat, ihonväriset stay-upit, mustan lyhyehkön hameen ja vaalean paitapuseron. Kengiksi valitsin mustat avokkaat. Kopistelin muiden mukana auditorioon, jonne kokoontui yli 100 työntekijää. Maajohtajamme on yhtäkkiä vaihtunut, edellinen on irtisanottu eilen ja täällä esitellään jo uusi johtaja, joka astuukin juuri puhujapönttöön. Shokki! Voi vittu, se on Sam! Pyörryn kohta. Olin menossa seuraavaksi viikoksi Amsterdamiin koulutukseen, johon Suomen maajohtajan piti myös osallistua!!!