Sanna

Havahduin hereille. Hetken päästä eiliset kauhut tulvivat päähäni. Saatoin melkein tuntea itseni taas seisomassa alastomana siellä autotallissa. Mutta nyt makasin ihan normaalissa sängyssä. Oloni tuntui ihmeellisen raikkaalta.

Nousin ylös, ja tutkailin huonetta jossa olin. Se näytti ihan mukavalta, oikeastaan paljonkin ylellisemmältä kuin pieni ja ahdas yksiöni Helsingin keskustassa. Olihan tämäkin pieni, mutta iso laajakuvatelevisio löytyi, samoin uudennäköinen tietokone. Kylpyhuoneessa oli suihku, vessa ja käsienpesuallas, jonka yllä iso peili. Kurkistin vessan kaappeihin, ja löysin sieltä omat hygieniatavarani hyvässä järjestyksessä. Kauhistuin, sillä joku oli käynyt kotonani ja tuonut tavarat tänne. Tarkemmin katsottuna kirjahyllyssä oli vähäiset kirjani ja muuta romua, ja ilokseni huomasin mitättömän näköisen, mutta minulle hyvin rakkaan posliinikissan asetettuna kauniisti hyllyyn. Kirjoituspöydän laatikoista löysin kaikki koulukirjani ja -tavarani, mitään ei puuttunut.

Yritin avata kaappia, jossa kuvittelin olevan vaatteita, sillä minun tuli yhtäkkiä kylmä siinä alasti kekkalehtiessa. Se ei kuitenkaan auennut, vaikkei ovessa ollut edes avaimenreikää mistä sen voisi lukita. Luultavasti jonkinlainen nykyaikainen lukko joka toimii sähköllä.

Koetin kaikki ovet joita löysin, eikä mikään vessan ovea lukuun ottamatta auennut. Verhojen takana vaatekaapin vieressä oli ovi ulos, jonkinlaiselle takapihalle, mutta sekin oli lukossa. Siirsin kaikki verhot pois ikkunoiden edestä, sillä minua alkoi ahdistaa se hämäryys. Ulkona oli ihana auringonpaiste, ja koskematon lumihanki kimalteli kauniisti. Oli siis vihdoin satanut lunta, tämä oli ensimmäinen kerta koko talvena kun lunta oli yli viisi senttiä. Vielä perjantaina sää oli ollut plussan-puolella, eikä lumesta siis tietoakaan.

Televisio meni itsestään päälle. Hetken katselin hämärää kuvaa, mutta sitten se selkeni, ja tunnistin omat kasvoni, joita kuvattiin todella läheltä. Minulla oli naamallani typerä ilme, suu hieman raollaan ja silmät puoliummessa, aivan kuin olisin nauttinut jostain ihan kympillä. Mieleeni tuli ihan kuin kuva olisi jostain pornolehdestä. Hitaasti kamera alkoi “etääntyä“ kasvoistani. Haukoin henkeäni, ei tämä voinut olla totta! Siinä minä olin, ilman rihmankiertämääkään päälläni, polvillani, takapuoli pitkällä hieroen rintojani nautinnollisesti jollain etelän hiekkarannalla, kuin pahainen huora ainakin! Sitten muistin ne kuvat! Mutta ei, en ikinä tuollaista ilmettä ollut kasvoilleni laittanut! Pohdin olikohan kuvaa muokattu, mutta se näytti aidolta. Muitakin, yhtä “eroottisia“ kuvia tuli ruutuun, kaikki toistaan pahempia, ja jokaisessa oli pidetty huolta että kasvoni näkyivät oikein kunnolla joka suunnasta. Video kesti ainakin kymmenen minuuttia, ja lopussa oli teksti:

Toivottavasti nautitte! Minä ainakin.. :)

Kiittäen: Sanna R.

Tiedustelut käytöstäni omistajaltani Jussi R:lta.

Sitten telkkari sammui, ja minä jäin typertyneenä sohvalle istumaan, tuijottamaan tyhjää ruutua monen minuutin ajaksi. Pian sama filmi alkoi uudestaan, loppuen, pitäen saman tauon, ja alkaen taas..

Pureskelin kynsiäni, ja huomasin että ne olivat jotenkin pehmeämmät kuin ennen. Muutenkin oloni tuntui puhtaammalta kuin ennen. Silloin tajusin, että minut oli pesty! Ihollani ollut öljy oli tipotiessään, ja tuoksuin ruusuiselta, samalta suihkugeeliltä kuin mitä käytän normaalistikin. Hiukseni olivat sileät ja kiiltävät, ja jopa kulmakarvani oli nypitty. Arvelin että posliinipilluni olisi myös ajettu, ellei se olisi jo valmiiksi ollut karvaton.

Hätkähdin, kun kuulin ovelta piippaavan äänen, ja sitten lukon rasahduksen. Sitten sama tumma mies kuin aikaisemminkin astui sisään.

- Hei. Nukuitko hyvin? hän kysyi ihan ystävällisesti. Kun en vastannut hän vilkaisi minua nopeasti hymyillen. Koetin piilotella rintojani käsilläni, mutta ei se oikein onnistunut.

- Ehditkö jo nähdä videon? Hyvä, tunnistithan itsesi siitä? Nyt sinulla on kaksi vaihtoehtoa: a) Voit lähteä täältä, ottaa tavarasi ja avaimesi ja mennä kotiisi jatkamaan elämääsi kuten tähänkin asti, mutta siinä tapauksessa minä pidän tämän videon muistona sinusta, eikä koskaan tiedä päätyykö se internetiin yleiseen levitykseen vai alanko minä oikein myydä sitä virallisesti vai mitä. Mutta sinun nimesi siellä tulee näkymään, älä huoli. Tai b) Jäädä tänne viideksi vuodeksi ja totella minua omistajanasi, aina ja kaikissa tilanteissa, jolloin saat sanani siitä ettei yksikään sinusta otettu kuva, filmi tai maalaus pääse mihinkään tämän talon ulkopuolelle. Saat pohtia seuraavan tunnin asiaa, sen jälkeen tulen takaisin hakemaan nämä allekirjoittamasi paperit, hän sanoi, jätti paksun pinon papereita kirjoituspöydälle ja lähti.

Koitin ovea hänen jälkeensä, mutta se oli lukossa. Vilkaisin paksua paperikasaa, ja päätin tutustua siihen tarkemmin. Olin vetämässä tuolia alleni, kun huomasin että siinä oli keskellä paksu tekokulli pystyssä! Se oli aika pehmeä, ja helposti muotoiltava, joten käänsin sitä taaksepäin ja istuin ihan tuolin etureunaan.

Selasin papereita. Päällimmäisenä oli lomake, jossa kysyttiin kaikki minusta, nimi, entinen osoite, puhelinnumero, pankkitilin numero ja koodi, sähköpostiosoite ja sen tunnus, koulu, koulun rehtori, opiskeluryhmä, jne.. Seuraavassa paperissa minun piti lupautua orjaksi Jussille seuraavaksi viideksi vuodeksi, ja palvelus loppuisi samana päivänä viiden vuoden päästä kuin alkaisi, eli tasan seuraavat viisi vuotta olisin Jussin ”orja”. Jos karkaisin, tai tekisin jonkun ”suuren” rikkomuksen, hän pitäisi huolta että video joutuu julkiseen levitykseen.

Minun ei auttanut muuta kuin vastata kaikkiin kohtiin, sillä kuolisin siihen paikkaan jos joku näkisi minusta sellaisen videon. En ehtinyt lukea kaikkia papereita, mutta nopealla silmäyksellä ne sisälsivät talon pohjapiirroksen, joitakin ”sääntöjä” ja ohjeita ”Nartulle”.

Jussi tuli takaisin tunnin päästä. Hän myhäili tyytyväisenä ottaessaan täyttämäni paperit minulta, eikä edes vaivautunut vilkaisemaan mitä olin vastannut.

- Tämä on nyt sitten kotisi. Kerro jos jotain tavaroistasi puuttuu, vaikka mielestäni toin kyllä kaikki. Aina päivittäisen tehtävälistasi saat televisioon näkyviin painamalla tätä näppäintä ja lisätietoja tästä, hän kertoi osoittaen kaukosäätimen reunassa olevia painikkeita.

- Nyt saat seuraavaksi tehdä meille ruokaa. Ai niin, tänään saat pitää päälläsi tätä, hän sanoi avaten vaatekaapin painamalla sormensa kahvan viereiselle levylle. Lukko naksahti, ja arvasin siinä olevan sormenjälkitunnistin. Hän otti kaapista läpinäkyvän, muovisen, pitkän puvun, ja ojensi sen minulle.

- Ruuan on oltava valmis kello 13.00, hän sanoi, osoitti katon rajassa olevaa kelloa, vinkkasi silmää ja jätti oven auki jälkeensä.

Palautetta.. :)