Sido mut! (n 85)

(Tämä on vasta alkua, joten maalailu on aika kömpelöä, sori siitä...)

Olin pommittanut entistä poikaystävääni viesteillä jo viikkotolkulla: "Et saa jättää minua, teen mitä vain saadaksesi olla lähelläsi, ihan totta! Ellen voi olla vaimosi, ota minut edes orjattareksi." Ja lopulta sain hänet taivuteltua, sillä sähköpostiini tupsahti maili otsikolla "Hyvä on!". Hän kirjoitti, että saisin muuttaa hänen luokseen asumaan, mutta antaisin opintorahani hänen käyttöönsä ja minun tulisi luopua kaikista vapauksistani. Suostuin tähän epäröimättä, niin hullua on rakkaus. En ilmoittanut edes vanhemmilleni minne menisin, jätin vain kirjelapun, jossa luki: "Älkää soittako poliisille. Rakastan teitä." Sitten ostin lipun junaan ja lähdin. Matka oli mutkikas, yksi junanvaihto ja loppumatka bussilla.

Hän tuli linja-autoasemalle minua vastaan ja vaati ensimmäiseksi minua luovuttamaan lompakkoni ja kännykkäni sekä kertomaan pankkikortin tunnusluvun ja kännykän pin-koodin. Sitten kävelimme hänen kotiinsa, joka oli sotkuinen kerrostalokaksio opiskelija-asuntolassa.

"Sinä saat asua täällä olohuoneessa", entinen poikaystäväni sanoi osoittaen likaista patjaa, joka oli huolimattomasti heitetty nurkkaan. "Olohuone ja vessa ovat reviiriäsi. Viereiseen huoneeseen, parvekkeelle tai ulos et saa mennä, ellen anna erikseen lupaa."

"Saanks mä polttaa täällä?"

"Et. Tästä lähtien et tuhlaa rahojani sellaiseen. En myöskään hyväksy sitä kasvissyöntihömpötystä, tästä lähtien syöt mitä käsken. Kutsut minua mestariksi. Ja vielä yksi asia, et saa päästää ääntäkään, ellen kysy jotain. Onko selvä?"

"Kyllä, mestari."

"Lopeta tuo virnuilu!"

Väänsin naamalleni vakavan ilmeen. Tarkkailin hänen silmiään, mutten löytänyt katseesta tippaakaan rakkautta. Se masensi minua, mutta kuvittelin voivani muuttaa hänen tunteensa pelkällä läsnäolollani.

"Älä tuijota. Anna minulle reppusi ja ala riisuutua."

Hän häipyi omaisuuteni kanssa viereiseen huoneeseen ja aloin arkaillen kuoria vaatteita päältäni. Halusiko hän seksiä heti alkuun?

Olin väärässä kuvitelmineni. Kun mestari palasi, hän ojensi minulle huovan ja keräsi vaatteeni lattialta.

"Tästä lähtien pukeudut niin kuin minä sanon, ja tänään saat luvan olla alasti." Hän vei vaatteeni yksityishuoneeseensa, jonne en saanut seurata. Palatessaan hän veti sepaluksensa auki ja otti kalunsa esiin. Ei ollut epäilystäkään mitä minulta odotettiin. Polvistuin imemään häntä varoen kohottamatta katsettani. Tein parhaani ja lutkutin minkä kerkesin, mutta kohta mestari läimäytti minua poskelle.

"Surkimus, et osaa mitään. Mene pesulle ja sitten nukkumaan."

En voinut uskoa korviani. Kellohan oli vasta kuusi tai jotain. Vetäydyin murjottamaan patjalleni ja kääriydyin huopaan, joka ei tuonut paljon lämpöä. Kaipasin kovasti tyynyä ja mestarin liikehdintä häiritsi minua, mutta kaiken tylsyyden keskellä onnistuin viimein vaipumaan uneen.

Heräsin kevyeen potkuun kylkiluussani. "Ylös. Pese hampaasi. Harja on kylppärissä."

Tämän jälkeen sain laittaa hänelle aamiaista. Mestarini valisti, että tästä lähtien käyttäisin herätyskelloa, laittaisin aamiaisen valmiiksi ja herättäisin sitten hänet. Myöhästymisestä seuraisi rangaistus. Lähtiessään kouluun hän muistutti minua odottavasta tiskivuoresta. Osoitin kuitenkin enemmän kiinnostusta hänen tietokonettaan kohtaan ja surffaillessani unohdin täysin ajan kulumisen. Havahduin vasta kun lukko rapisi.

"Lattialle, orja!" mestari jylisi.

Odotin vapisten kontallani, kun hän harppoi tiskialtaan luo ja alkoi kilistellä astioita.

"21 pesemätöntä. Yhtä monta lyöntiä", hän julisti ja meni eteisen kaapille, jota pidettiin yleensä lukossa. Kuulin hänen astelevan taakseni ja yhtäkkiä takamukseeni läsähti kirvelevä sivallus. Ruoska paukahti. Kaksikymmentä muuta seurasi, mutta onnistuin pysymään hiljaa. Takamustani kuumotti kuin helvetissä.

"Ja sitten tietokoneen käyttö. Sekin on tietty luvatonta."

Kuulin hänen vyönsolkensa kilisevän. Olisiko pano hyvä rangaistus? Kyllä, kyllä! Pilluni huusi häntä ja levitin vähän jalkojani. Mestari tarttui minua pakarasta ja asetteli kullinsa... kauhistus, peräaukkoni kohdalle. Inisin tuskasta kun hän tunkeutui julmasti sisään ilman mitään voitelua.

"Lopeta!" vikisin kauhuissani.

"Annoinko muka luvan puhua, häh?"

"Et, mestari..."

Hän jatkoi panemista hiljaa ähisten ja puhisten. Lopulta tunsin jotain märkää anaalissani ja hän vetäytyi ulos. Seurasi vielä viisi ruoskaniskua puhumisesta, jonka jälkeen hän tunki ruoskan kahvan perseeseeni ja sanoi, etten saisi ottaa sitä pois ennen kuin hän antaisi luvan. Sitten minut hätistettiin tiskaamaan ja hän meni pelaamaan tietokoneella. Olin niin kateellinen ja perseeseeni sattui koko ajan...

Tuli uusia sääntöjä, joita opin kyllä kiertämään, kun hän ei ollut kotona. Ei saanut käydä suihkussa ilman lupaa. Vessan ovi oli pidettävä auki. Rinki oli pidettävä ylhäällä, ja niin edelleen. Tutkin hänen huoneensa ja tietokoneen salaiset kansiot, kun hän ei ollut kotona, mutta lukittuun kaappiin en päässyt tunkeutumaan.

Parin päivän kuluttua sain nuhakuumeen alasti liikkumisesta ja mestari antoi minulle luvan käyttää vaatteita. Oli todellista tuskaa kestää naintia samalla kun vilunväreet ravistelivat kehoa ja pää tuntui olevan täynnä räkää. Opin velvollisuuteni vähitellen ja sain lisää vapauksia, pääsin jopa käymään kaupassa. Rangaistuksia sateli silti vähän väliä pienimmästäkin rikkomuksesta.

Eräänä päivänä päätin antaa hänelle iloisen yllätyksen: Kun mestarini oli opiskelemassa, siivosin koko olohuoneen tiptopkuntoon. Odotin hänen riemastuvan, mutta palatessaan hän kurtisti kulmiaan ja rähjäsi:

"Et saa muuttaa täällä mitään, kuuletko senkin huora?!"

"Kuulen. Anteeksi, mestari."

"Riisu housusi."

Tein työtä käskettyä. Taas piiskaa, ajattelin, kun hän työnsi minut nojalleen pöytää vasten, mutta kaapille menemisen sijaan mestarini veti housunsa kinttuihin, runkkasi vähän aikaa ja työntyi sitten takaapäin pilluuni. Vaikka seksi oli raakaa ja hän häipyi omaan huoneeseensa heti lauettuaan, minusta tuntuu, että tuo rangaistus oli pohjimmiltaan tarkoitettu kiitokseksi. Se antoi voimia kestää vähän kauemmin.