Nymfi

Ihana iltapäivä, lepäilen nurmella ja mietin mitä maalaisin. Aiheita täytyisi etsiä, elävää mallia pitäisi päästä vangitsemaan kankaalle.

Läheisellä pellolla on työmies hankonsa kanssa, vielä joku laittaa heinää seipäille, ajattelen ja kävelen häntä kohti.

Päivä on kuuma ja hikinorot tekevät purojaan auringon paahtamille lihaksille, jotka liikkuvat ihon alla sulavina. Pystytän maalaustelineeni vähän matkan päähän ja alan hahmotella ääriviivoja miehestä, hangosta ja kultaisista heinäseipäistä.

Jokaisella siveltimen vedolla hyväilen vartalon ääriviivoja, tallennan aikaa ja aurinkoa. Mies pysähtyy, riisuu paitansa ja kietoo sen päähänsä, jonkinlaiseksi auringonsuojaksi. Auringonsäteet hivelevät hikistä vartaloa ja hanko nousee ja laskee. Katselen maskuliinista näkyä ja silmäni arvioivat mallia, joka ei tiedä olevansa mallini.

Maalaan kankaalle jokaisen tunteen ja hikipisaran, jokaisen hangon noston ja lihaksen värähdyksen.

Aurinko alkaa painua mailleen ja mies on saanut yksinäisen heinätyönsä päätökseen ja minä olen tehnyt maalaukseni valmiiksi. Yllättäen mies lähtee kävelemään minua kohti.

- ”Millainen tuli?” hän kysyy ja häkeltyneenä koetan saada sanoja ulos suustani, luulin näet ettei hän ollut nähnyt minua. Pyydän häntä katsomaan ja huomaan hyväksyvän katseen seuraavan ääriviivoja kankaalla.

- ”Nyt on minun vuoroni maalata”, hän sanoo ja ottaa minulta paletin ja pensselikokoelmani.

- ”Istu paitani päälle alastomana ja ole liikkumatta, koska en osaa maalata liikkuvaa kohdetta kuten sinä.” Alan vastustella. Onko mies hullu, kun luulee minun olevan noin vain alasti ventovieraiden maalattavana ja katseltavana.

- ”Otan maalauksesi itselleni, johon minulla on täysi oikeus, jos et anna maalata itseäsi.”

Olen raivoissani ja avuton, koska en voi tehdä muuta kuin suostua. Maalauksesta oli näet tullut niin hyvä etten hevillä luopuisi työni hedelmistä. Koetin ajatella positiivisesti ja aloin riisua vaatteitani. Mies aloitti maalaamaan vahvoilla vedoilla ja voimakkailla väreillä. Yllätys oli suuri kun huomasin hänen maalanneen ennenkin.

Tuuli hyväili alastonta vartaloa ja heinänkorret pistelivät miehen kostean paidan läpi. Huomasin kiihottuvani ja levitin hieman jalkojani mieheen päin. Hän vaati häpyäni näkyviin enemmän, että osaisi piirtää sen paremmin näköisekseen, eikä suinkaan mielikuvituksen tuotteekseen. Paljastin itseni kokonaan ja nautin kaikesta. Nautin häpeämättömästi uudesta ja oudosta tilanteesta ja miehestä maalaamassa minua.

Hetken päästä mies tuli korjaamaan asentoani, hipaisten samalla pensselillään rintojani. Huokaisin nautinnosta, mies jatkoi hipaisujaan, alkaen samalla maalata ihoani. Hellästi hän maalasi, rintojeni lisäksi, lähes koko vartaloni herkullisen lohenpunaiseksi. Huokailin yllätettynä nautinnosta ja katsoin kuinka hän otti paletistaan uusia värejä ja maalasi vartaloni täyteen kummallisia pyöreitä kuvioita. Hän kertoi tarinaa äiti-maan hedelmällisyydestä ja siitä kuinka sitä piti vaalia.

Jokaiselle kuviolle oli oma merkityksensä, vatsan päällä lepäävä soikio edusti kohtua, joka oli kuvioiden kielessä tärkein osa naisen ruumista. Mies suuteli varpaitani, hivuttautuen ylöspäin kuvio kuviolta, hän kävi oman riittinsä läpi ja minä omani, tuntien suurta nautintoa.

Edustin hänelle naiseutta, hedelmällisyyttä, salaperäistä elämän lähdettä ja mies joi lähteeni vettä. Nauttien ja kunnioittaen ruumistani, hän työntyi hellästi sisääni, kuiskaillen korvaani rakkauden sanoja. Vastasin työntöihin, annoin itsestäni yhtä paljon kuin hän omastaan.

Olimme tulleet yhdeksi, ei ollut enää kahta ihmistä, oli vain kaksi elämää kunnioittavaa ihmistä luonnossa ja luonnon tarpeiden ajamana, tyydyttämässä polttavaa janoaan rakkauden lähteestä.

Mies kiihdytti tahtiaan, naulitsi minut paikoilleen ja käheästi huutaen suihkutti siemenensä kohtuni syvyyksiin. Hän jatkoi työntöjään kunnes laukesin ja sinetti uudelle elämälle oli saanut alkunsa. Tiesimme molemmat että kohdussani alkaisi kasvaa elämä.
Pieni taiteilija, joka oli saanut alkunsa heinäpellon laidalla, kuumana päivänä, polttavan auringon alla.