Katsoimme molemmat vihaisena ja hölmistyneenä Rikuun, joka otti tilanteen nopeasti haltuunsa.
”Tässä on teille kiimapilluilla mahdollisuudet: tuossa on molemmille sopimus, jonka allekirjoittamalla ryhdytte minulle seksiorjiksi opiskelunne ohella. Minä huolehdin teistä ja opiskelustanne, ja kun valmistutte, niin olette vapaita kuin taivaan linnut, mutta siihen saakka teille ei ole omaisuutta vaan te olette omaisuutta. Tietenkin minulla on julkaisuoikeus kaikkeen, mitä teistä on kuvattu, jos diili purkautuu, mutta kun valmistutte, niin oikeudet siirtyy teille. Toisessa vaihtoehdossa en häiritse teitä tämän enempää ja tiemme eroavat. Tietenkin siinä vaihtoehdossa en voi taata etteikö teidän edellisiltaiset hurjastelunne päätyisi nettiin ja lehtiin. Tulen käymään parin tunnin päästä jolloin teillä on varmaan päätös tehtynä. Ainiin, unohdin sanoa että jos ette lähde minun kanssani täältä pois niin paikallisella poliisilla voi olla teille asiaa – ulkomaalaiset kun eivät saa täällä harjoittaa prostituutioita tai showesiintymistä ilman tarvittavia viranomaislupia.”
Tämän sanottuaan Riku käveli ulos huoneesta.
Kävin huoneeni läpi, mutta siellä ei ollut mitään omia tavaroitani tai vaatteitani, eikä ollut Annankaan huoneessa. Emme tienneet mitä sanoa toisillemme kun Anna pyysi että ottaisin käsiraudat irti. Kysyin avaimia ja hän nolona vikisi että ne on työnnetty hänen pyllyynsä. Kun emme muutakaan voineet niin Anna meni kontalleen lattialle ja minä työnsin sormeni hänen pyllyynsä. Avaimet olivat tosi syvällä ja jouduin kaivelemaan parhaan kaverini pyllyä pitkään ennen kuin sain avaimet ja irrotettua käsiraudat.
Äskeinen avainten etsintä ja asumme ja tilamme hävettivät molempia sen verran, että luimme paksuja sopimuksia läpi hiljaisuuden vallitessa. Teksti olikin rankkaa luettavaa: meillä ei tulisi olemaan lainkaan omaa rahaa, asuisimme ja pukeutuisimme niin kuin Riku käskee, ainoa oma aika olisi opiskelua, emme voisi tavata muita ihmisiä oman päämme mukaan vaan vain Rikun halujen mukaan. Varsinaista prostituutiota sopimuksessa ei ollut mutta kaikkea mahdollista läheltä sitä. Meidän pitäisi työskennellä jossain välitystoimistossa niin, että meidän olisi pakko osallistua seksivideoiden tekoon, niin ettei meitä voisi tunnistaa tai niin, että meidät voi tunnistaa, mutta silloin videoita saa levittää vain, jos puramme sopimuksen yksipuolisesti, mutta myös topless-tarjoilijoina, strippareina ja ties minä muuna.
Tuijotimme toisiamme typertyneinä kun kumpikin oli lukenut sopimuksen läpi. Niin tai näin niin olimme koukussa. Jollain ihmeellä voisimme selvitä opiskelusta läpi jos lähtisimme mukaan, mutta jos emme suostu niin käytännössä olisimme todellisessa pulassa. Hiljaisuuden vallitessa allekirjoitimme sopimukset ja mukana olleet uudet vuokrasopimukset, tiliemme käyttöoikeudet Rikulle ja kaiken mahdollisen muun ja jäimme odottamaan Rikua.
Saapuessaan hän oli tyytyväinen ja laittoi sopimukset laukkuunsa. Meille hän heitti vinyyli-takit, passit ja laivaliput Suomeen. Laivalla meitä tuijotettiin kuin huoria, tulipa joku kysymään hintaakin. Satamassa tullivirkailijatkin luulivat meitä ensin huoriksi mutta kun paljastuimme suomalaisiksi niin heidän mielenkiintonsa loppui. Satamassa meitä odotti taksikuski nimilapun kanssa ja hän ajoi meidän kehä III:n ulkopuolelle isoon omakotitaloon jossa Riku jo odottikin. ”Kumman haluat maksavan matkan”, Riku huikkasi kuskille joka sanoi ottavansa minut. Kuski talutti minut tottuneesti taloon sisälle ja makuuhuoneeseen, joten minun ei kauaa tarvinnut miettiä miten matkan maksaisin.
Käytyäni suihkussa Riku esitteli minulle uuden asuntoni talon kellarissa. Huoneeni oli pieni, mutta siisti, Annan huone vieressä ja yhteinen pieni olohuone, jossa oli myös minikeittiö ja kylpyhuone, muttei mitään turhia mukavuuksia. Anna tuli paikalle ja Riku selitti meille rutiinityömme, kuten siivoukset, kodinhoidon, opiskelun ja muut arkiaskareet ja esitteli talon ja täytti meille työvuorolistat. Vanhoista asunnoista oli siirretty vain opiskeluun liittymät tavarat tänne, muita tavaroita emme kuulemma enää tarvitsisi. Lopulta hän käski meidät nukkumaan, sillä seuraava päivä olisi normaali arkipäivä.