Aurora

Mariana kavahti taaksepäin, kun Sir John tarttui häntä korsetin enää pukemasta lantiosta ja veti yhdellä riuhtaisulla loput hameesta Marianan nilkkoihin. ”Tässä talossa meillä on sääntöjä” sanoi Sir John. ”Täällä ei vastusteta talon herraa, eikä itketä turhasta ja täällä ei huudeta, ellei siihen ole erityistä aihetta”. Korsettiin ja pieniin pitsisiin pöksyihin enää puettu Mariana nyyhkäisi pelosta, mutta ei uskaltanut puhua. Nopeasti ja tottuneesti Sir John katkoi korsetin nyörit pienellä taskuveitsellään ja Marianan nuori vartalo paljastui ensimmäistä kertaa miehen katseelle…

Hänen kiinteät rintansa olivat pystyt ja niiden vaaleanruskeat nännit olivat kovettuneet pelosta ja äkillisestä ilmavirrasta. Marianan vyötärö oli kapea, hänen vatsanseudullaan oli vielä hieman lapsenomaista pyöreyttä ja lantio oli kapea, mutta täydellisen kaareva. Sir John tarttui häntä ranteista ja veti kädet alas rintojen edestä. ”Ei, älkää…” yritti kauhusta värisevä Mariana vielä sanoa… Nopeasti Sir John tarttui biljardikeppiin ja ennen kuin Mariana edes ehti tajuta, sivalsi keppi hänen pitsin peittämää takamustaan. ”Et puhu, ellei sinua puhutella!” karjaisi Sir John. Mariana parkaisi kivusta ja järkytyksestä, mutta puristi äkkiä huulensa suppuun ja nieli nyyhkytyksensä…

Sir John tarttui Marian rintoihin lujilla kourillaan ja rutisti. Mariana teki kaikkensa pysyäkseen aloillaan, mutta kun miehen sormet rusensivat hänen pieniä nännejään ja venyttivät niitä julmasti Mariana ei voinut olla vääntelehtimättä ja voihke karkasi hänen huuliltaan… Sir John katsoi tyytyväisenä hänen kyyneleisiä kasvojaan ja tunsi, kuinka hänen housuissaan alkoi jo olla valmista… Hän läimäytti kämmenellään Marianan turvonneita ja pystyjä rintoja. ”Vai haluat
sinä itkeä…?”

Sir John nosti Marianan istumaan biljardipöydän reunalle, tarttui hänen ranteisiinsa ja kokeneella liikkeellä sitoi ne yhteen. Hän työnsi Marianan selälleen biljardipöydälle ja kiinnitti tämän yhteensidotut ranteet pöydän vastakkaiseen reunaan. Mariana nyyhkytti paniikinvallassa… ”Tämä ei ole sinun nautintosi tällä kertaa” sanoi Sir John ”Tämä on minun nautintoni, minun palkkioni ja velkani hyvitys” Sir Johnin toinen käsi jatkoi neitokaisen rintojen kourimista ja toinen laskeutui hänen pehmeälle vatsalleen ja paineli sitä säälimättömän lujaa ”Vai tälläinen, eiköhän tänne täytettä saada…” virnisti Sir John

Marianan viimeinen puolustus petti risahtaen, kun Sir John veti hänen pöksynsä alas. Vaistomaiseti Mariana puristi jalkansa yhteen, sillä hänen takamuksensa oli aivan pöydän reunalla ja näin ollen näkymä hänen yksityiseen paikkaansa olisi vapaa… ”Sinä levität jalkasi nyt heti! karjahti Sir John ”Minä haluan nähdä minä sinulla siellä on!” Nyyhkivä Mariana levitti vapisevia reisiään mutta ei tarpeeksi, sillä Sir John asettui hänen jalkojensa väliin ja väänsi jalat niin levälleen, että kipeää teki… Marianan häpeä oli täysi, eikä mikään enää ollut turvassa.

Tumma, untuvainen karvoitus peitti Marianan pientä kumpua, mutta ei suojannut punaisia ja oudolla tavalla kostuneita häpyhuuliaan… ”Täällähän on valmista” totesi Sir John ”Nyt saat huutaa, koska luulen, että sinun on pakko…” Tällä varoituksella Sir John työnsi kaksi sormeaan Marianan neitseelliseen koloon ja Mariana kirkaisi henkeään haukkoen, kipu oli kovempi, kuin mikään tähänastinen… Mariana oli tiukka ja ahdas liukkaudestaan huolimatta ja Sir John sai käyttää kaiken taitonsa liikutellessaan sormiaan hänessä ja todetessaan saman neitseellisen kalvon, kuin tytön velipuoli aikaisemmin.

”Hyvä, nyt asiaan” sanoi Sir John ja vapautti elimensä housuistaan. Marianan kokemattomissa silmissä se näytti hirviömäiseltä, eikä hän voinnut olla kuiskaamatta ”Ei, olkaa kiltti…” Sir John ei tarvinnut enää sanoja hän läimäisi Marianaa suoraan avoimeen jalkoväliin rangaistuksena puhekiellon rikkomisesta. Hän tarttui tyttöä lantiosta kiinni ja työntyi häneen. Marianan huudossa ei ollut enää voimaa… Vaadittiin kolme rajua työntöä ennen kuin Marianan immenkalvo antoi periksi ja sen hetken kuuli varmasti koko kartano, sillä niin kovin Mariana kirkui… Sir Johnia ajoi vain yksi ajatus; syvemmälle, lujempaa ja hän teki sen eteen rankasti töitä, kunnes laukesi Marianan syvyyksiin rajusti karjuen.

Sir John veti housunsa kiinni ja katsoi tyynesti Marianaa ”Näin tehtiin tytöstä nainen, mutta naisen velvollisuuksia on sinun vielä opittava. Lähetän palvelijan siistimään sinut ennen seuraavaa opetusta”