Espen

Jotkut pitävät sitä plussana, että työn puolesta saa matkustaa. Itse olen toista mieltä. Tähän tulokseen olin tullut työskenneltyäni viisi viikkoa Ranskassa erään konsulttitoimiston kouluttajana. Avioliitossa olevana miehenä töissä tapaamani ranskattaretkaan eivät jaksaneet suurempia intohimoja aiheuttaa. Suurempia, niin. Kukapa voisi kieltää, etteivätkö helteisessä suurkaupungissa lyhyissä hameissaan vastaantulevat kaunokaiset minkäänlaisia tunteita olisi aiheuttaneet. Mutta silmänruoka on silmänruokaa tuumasin vaeltaessani iltamyöhällä hotellille.

Edessä oli vielä lohduttomat kolme viikkoa. Olin päättänyt jättää satunnaiset hyväilyhetket itseni kanssa väliin ja kerätä voimia kotiinpaluuseen. Puhelimessa vaimon kanssa keskustelut kääntyivät jo väkisin seksiin, mikä vaikeutti lupaukseni pitämistä. Onneksi luvassa oli hetkittäinen irtaantuminen arjesta: työmatka Pohjois-Ruotsiin. Pari päivää poissa tästä paikasta tekisi hyvää.

Nousin koneeseen. Olo oli jotenkin erilainen. En ollut kuullut vaimostani mitään pariin päivää. Hänellä oli kai jokin seminaari ja niihin valmistautuminen vei häneltä kaiken ajan. Kone laskeutui ajallaan Tukholmaan. Otin tavarani ja lähdin kulkemaan kohti kotimaanterminaalia, kun tuttua kieltä jostain selkäni takaa. Eikä vain tuttua kieltä, myös ääni oli tuttu. Silmäni meinasivat tipahtaa päästäni nähdessäni vaimoni kävelevän korkokengissään, minihameessaan ja tyylikkäässä jakussaan vastaani!

-Hei kulta! Yllätyitkö? Et tiedä miten paljon vaivaa näin, jotta pääsin luoksesi.

Yllätys lienee varsin lievä ilmaus. Vaimoni, Tukholmassa, tuossa upeassa asussa!

"Tule, minulla on toinenkin yllätys", hän sanoi ja talutti minua business loungeen. Tiesin kyllä, että hänen ei työnsä puolesta tarvinnut säästellä matkoissaan, mutta tämä oli uutta. Nöyrin mielin lähdin hänen peräänsä. Hyvä isä miten hänen lanteensa keinuivat! Katseeni vaelsi alhaalta ylös ja ylhäältä alas. Vilkuilin hädissäni kelloani - puoli tuntia aikaa ennenkuin minun pitäisi nousta seuraavaan koneeseen.

Vaimoni veti minut kravaatista hiljaiseen nurkkaukseen ja tunsin kuinka hänen reitensä painui tiukasti takapuoltani vasten. "No, nyt ei ole aikaa hukattavaksi!", hän hymyili ja upotti huulensa huuliini. Hän maistui hyvältä, suolaiselta ja makealta samaan aikaan. Kielletyltä ja sallitulta samalla kertaa. Onneksi tajusin vastata ja käteni hieroivat hänen niskaansa, upposivat hänen tummiin hiuksiinsa samalla suuni siirtyessä pitkin kaulaa kohti rintaa. Samalla kuulin hänen huokaavaan syvään ja näin hänen sulkevan silmänsä.

Etumukseni oli räjahtää ja hän huomioi sen. Varmoin liikkein hän veti kaluni esiin ja työnsi sitä vatsaansa pitkin hameensa alle. Se kävi helposti, sillä olen selvästi pidempi. Kaluni sojotti suoraan hänen hameensa kauluksesta alaspäin. En voinut liikkua senttiäkään taaksepäin. Olin kahlittu.

"Onko terskasi tuntoaisti tallella?", vaimoni huoahti korvaani. Totta tosiaan, kangasta lukuunottamatta en tuntenut kuin pehmyttä ihoa. "Ajattelin, että pitäisit. Olet ollut kiltti mies ja nyt saat tuntea miltä norsusta tuntuu posliinikaupassa!".

Vilkaisin nopeasti taakseni ja kun ketään ei näkynyt, irroittauduin hänen otteestaan polvistuin hänen eteensä. Vaimoni otti askeleen eteenpäin ja hänen puhtaaksi ajeltu vittunsa oli suussani. Onneksi olin ajanut partani, joten nautinto oli molemminpuolinen. Tutkin kielelläni vaimoni häpykumpua, huulia ja rusinasta rypäleeksi kiihottunutta klitorista. Oli kuin vierasta vittua olisi nuollut. Mutta maku oli tuttu. Työnsin kieltäni sisään, välillä levittäen nesteitä reidille. Tunsin kuinka vaimoni sormet tarttuivat yhä tiukemmin ja tiukemmin hiuksiini ja päänahkaani. Ensimmäinen varoitus orgasmista oli siis annettu. Toista ei tarvinnut pitkään odottaa. Reidet alkoivat vatkata ja pian kieltäni ympäröi tulva ja maanjäristys! Avasin suuni ammolleen ja hengitin vaimoni vittua. Vähitellen se laantui ja sain luvan nousta ylös.

"Mitä pidit pikku retkestäsi?", minulta kysyttiin. Tyydyin hymyilemään, sillä en tahtunut siirtää hänen mehujaan enää hänen meikatuille kasvoilleen. Tiesin, että alapäässäkin olisi kosteuspyyhkeille käyttöä.

Vaimoni polvistui vielä eteeni ja nuolaisi kerran pari kihelmöivää terskaani. Kello oli kuitenkin armoton, sen tiesimme molemmat. Koneeni oli lähdössä.

Vaimoni auttoi kaluni takaisin housuihin ja ajattelin auttaa laittamalla hänelle pikkuhousut jalkaan. Huomasin, ettei niitä tainnut alun perinkään olla. Samassa vaimoni lähti vähintään yhtä seksikkäästi kävelemään kohti omaa lentoaan. "Ylihuomenna tavataan samassa paikassa", hän huikkasi. Hölmistyneenä lähdin kohti omaa lähtöporttiani.

Loppu lento meni ajatuksia kerätessä. Taksiin päästyäni avasin kännykkäni ja hetkessä kuulin tekstiviestin saapuneen. Viestin sisältö oli seuraava:

"Kiitos huolenpidosta kulta. Paluumatkaa varten voisit siistiytyä hieman: en välittäisi saada karvoja suuhuni"

En voinut erehtyä vaimoni pyynnöstä - olihan partani juuri ajettu. Parin päivän kuluttua arvaukseni osoittautui oikeaksi ja sain samanmoisen käsittelyn vaimoni suulla...