Aurora

Sir Johnin sisäkkö tiesi kokemuksesta, että hänen ei kannattaisi huutaa, vaikka Sir John tunkeutuikin häneen niin lujasti, valtavassa erektiossa olevalla elimellään. Sisäkkö puristi silmänsä kiinni ja pidätti huutoaan, vaikka hänestä tuntui, että Sir John halkaisee hänet… Hän tiesi, että itkeminen, huutaminen, kirkuminen, aneleminen, rimpuileminen vain raivostuttaisi Sir Johnin ja lisäisi tämän kiihkoa. Sisäkkö tiesi tämän kaiken katkerasta kokemuksesta, sillä hän oli ollut talossa jo muutaman kuukauden… Tyttö ei kuitenkaan voinut mitään sille, että häneltä karkasi voihke, kun Sir Johnin sormet taas hakeutuivat hänen peräaukolleen, hän vihasi näitä tunkeutumisia yli kaiken, mutta Sir John taas nautti niistä…

Samaan aikaan toisaalla Mariana nyyhkytti järkytyksestä velipuolensa työhuoneessa. Hän ei vielä täysin ymmärtänyt kuulemaansa ”Sir John…?” Mitä ihmettä veli oikein tarkoitti… Mariana oli tavannut Sir Johnin kerran aikaisemmin ja tämä oli käyttäytynyt säädyttömästi häntä kohtaan ja nauranut karkuun lähteneelle Marianalle. Mutta Mariana oli kuullut Sir Johnista, hänestä oli puhuttu kuiskaten ja punastellen siinä tyttökoulussa, jota Mariana oli käynyt…

Mariana oli kuullut, että Sir John piti nuorista tytöistä ja hänen palvelustyttönsä vaihtuivat tiheään tahtiin… Villein tarina kertoi, että Sir John vaati luokseen kaikki alustalaistensa tyttäret, kun nämä tulivat täysi-ikäisiksi, ja aiheutti näille suurta häpeää… Joitakin tyttöjä kohtasi niin suuri häpeä, että heidän täytyi mennä naimisiin pian tuon yön jälkeen jonkin miehen kanssa, jolle Sir John kuulemma maksoi… Tytöt olivat kysyneet opettajaltaan, että mikä mahtoi olla niin suuri häpeä? Opettaja oli vastannut, ettei heidän kuulunut tietää, ainoastaan pysytellä pois poikien luota, ennen kuin heidän avioliittonsa järjestettäisiin. Mariana oli arvannut, että asialla oli jotakin tekemistä sen kanssa, mistä vauvat tulivat ja Marianan äiti oli luvannut kertoa vauvoista ennen Marianan hääyötä…

Marianan yksityistä paikkaa jalkojen välissä kirveli veljen julman sormen jäljiltä, veli katsoi häntä halveksivasti ja sanoi; ”Suorista hameesi, me lähdemme nyt!” Velipuoli puoliksi kantoi, puoliksi raahasi rimpuilevan Marianan vaunuihin.

Sir Johnin päänsärky oli poissa ja hän oli tyytyväinen suoritukseensa sisäkön kanssa, tosin tyttö tarvitsi vielä vähän lisää opetusta, sillä tämä oli valittanut aivan liikaa, ennen kuin Sir John oli saanut työnsä päätökseen… Hovimestari ilmoitti saapuneista vierasta ja Sir John käski ohjata nämä biljardihuoneeseen. Hänen elimensä värähti ajatuksesta, että nuori ja kaunis Mariana olisi kohta hänen…

Mariana istui Sir Johnin biljardihuoneen nahkaisella sohvalla ja yritti näyttää mahdollisimman huomaamattomalta, kun Sir John puhui hänen veljensä kanssa: ”Oletko varma, että tyttö on koskematon?” ”Olen” vastasi veli ja virnisti häijysti. ”Hyvä, hän kelpaa maksuksi veloistasi. Voit tulla noutamaan hänet huomenna tähän samaan aikaan”

Ovi sulkeutui veljen perässä ja Sir John katsahti nyyhkivää Marianaa ”Kun minä tulen huoneeseen, sinä nouset seisomaan ja niiaat, kuten hyvin kasvatetun neidon tuleekin!” Pelokas Mariana ei uskaltanut olla tottelematta, vaan nousi seisomaan ja niiasi syvään Sir Johnin edessä. Sir Johnille avautui paljastava näkymä alaspäin, niiaavan Marianan kaula-aukkoon ja hän piti näkemistään, nuorista, kiinteistä rinnoista, joita Mariana korsetti puristi ylöspäin, kuin tarjolle…

”Oikein hyvä, katsotaanpa sinua lisää…” sanoi Sir John ja tarttui Marianan puvun etumukseen ja repäisi, kuului repeävän kankaan ääni ja Marianan kauhistunut kirkaisu, kun hänen korsetin peittämä ylävartalonsa paljastui Sir Johnin katseelle. ”Ei!” huusi Mariana ja veti kätensä korsetista pullistuvien rintojensa eteen. ”Nyt sinä teit ensimmäisen virheesi…” sanoi Sir John ja ojensi kätensä kohti Marianaa…