Baloo

Herään torstai-illan jälkeiseen perjantaiaamuun. Oloni on sen mukainen. Särkevään päähäni mahtuu mojovan jomotuksen lisäksi hajanaisia mielikuvia edellisillan tapahtumista. Alkuillan polttarimenot ovat vielä kohtalaisen selkeästi mielessä, mutta stripparin esiintymisen ja varsinkin esiintymistä seuranneen kimppajumpan jälkeiset tapahtumat ovat aavistuksen epäselviä. Mieleeni nousee kuvia pontikan juomisesta, taksimatkasta ja kauniin blondin kädestä housunkaulukseni väärällä puolella Kallen suomibaarissa.

Seuraava mielikuva kirkastaa alkoholin rapauttamat aivoni. Tyttöystäväni sisaren paheksuva katse seuraamassa blondin kastematojahtia.

"Taitaapa olla selittämistä", vilahtaa mielessäni, kun yritän kirkasta auringonpaistetta uhmaten avata silmiäni. Hetken taistelun jälkeen pääsen tavoitteeseeni ainakin osin, toinen luomi on vielä kiinni. Huolestun hieman, kun en näe avonaisellakaan silmälläni mitään, kunnes huomaan ruutupaperin naamallani. Käännän paperin ja siirrän sen lukuetäisyydelle. Ennakkoarvaukseni osui oikeaan.

"Jätkä sulla on selittämistä! Ole kotona kun tulen viideltä!" Tyttöystäväni on piirtänyt hienovaraisen vihjaisunsa ruutupaperille huulipunalla, sinänsä kauniin värisellä.

"Ei helvetti, tänään on vielä perjantai, pitäisi jaksaa lähteä hieromaan niitä verenhimoisia vampyrelloja!" Elämäni laivan pohja karahtaa pahemman kerran karille. Arvelen, ettei perus burana-tonnikuussatanen pelasta minua pahasta tällä kertaa. Hetken harkitsen rukoilemista mutta hylkään ajatuksen nopean panos-tuotto-analyysin jälkeen. Kaltaiseni synnissä eläjä kun saisi rukoilla kolmin verroin krapulasta parantumista pidemmän ajan, ennen kuin yläkerran isäntä lotkauttaisi korvaansa suuntaani. Niin niität kuin kylvät.

Nousen sängylläni puoli-istuvaan asentoon etsien kännykkääni soittaakseni Firma ab:hen ilmoittautuakseni sairaaksi. Asennon muutoksen nostama höyryvasaran kalke päässäni saa minut oikeasti pelkäämään kuolemaa. Joko vuoroni koittaa, en ole vielä valmis.

Jaettuani tiedon minua kohdanneesta D-influenssasta Firman aina niin iloisen sihteerin kanssa yritän aloitella sopivan selityksen kehittelemistä. Ajattelu vaan on tavattoman vaikeaa, kun ei kuule omia ajatuksiaan päänsäryltään. Alan huolestua toden teolla, mieleeni tulee ajatuksia rauhan tekemisestä itseni ja Luojani kanssa, tiedän kuolevani. No jonkunhan se on ensimmäisenä krapulaan kuoltava.

Onnistun raahautumaan keittiön lääkekaapille ja heittämään huiviini laissa säädetyt neljä buranaa. Lasi vettä päälle ja toivon kipinä herää sieluni synkkyydessä. Juoksujalkaa vessaan posliinijumalaa kumartamaan ja viimeinen toivon kipinä on mennyttä. Pelkoni muuttuu toiveeksi. Vain kuolema voi minut tältä kärsimykseltä pelastaa. Tulis luoti ja tappas.

Jollain tapaa selviydyn sohvalle. Päätän käyttää jäljellä olevan armonajan ennen tyttöystäväni paluuta hyödyllisesti rentoutumalla. Avaan TV:n ja valitsen kauko-ohjaimella kakkoskanavan virityskuvan. Sen rentouttavampaa tapaa viettää krapulapäivää ei ole.

Herään oven kolahdukseen. Kolahduksen terävyydestä päätellen nymfini on palannut kotiin, eikä välttämättä kaikkein aurinkoisimmalla tuulellaan. Puntaroin hetken mahdollisia strategioita vain todetakseni, ettei minulla ole strategioita.

"Alahan selittää!" herkkää kehotusta säestävät tulta ja tappuraa leimuavat silmät. Salamannopeasti teen päätöksen näytellä tietämätöntä.

"Ai mitä? Mikä ihmeen lappu se oli, minkä olit jättänyt naamalleni?"

"Sisko soitti, kertoi siitä lutkasta, joka imi sun kyrpää kallessa!" Mieleeni palaa hajanaisia kuvia punaiseksi lakatuista kynsistä kalullani ja blondin kuuman kosteasta suusta. Mielikuvat saavat kalussani aikaan tilanteeseen varsin huonosti sopivia reaktioita.

"Hei älä viitti olla noin pikkumainen! Sillä tytöllä on leukemia ja elinaikaa kaks kuukautta. Se oli jostain kuullu, että oon hyvä hieroon ja halus hieronnan, mun pitäis mennä huomenna aamulla sitä hieroon. Sen lisäks, että sillä on leukemia, se on vielä köyhäkin ja tiedäthän sä mun taksat. En mä voinu sanoo sille, etten hiero. Ja se ei halunnu ottaa hierontaa ilmaseks. Pitihän mun sitä sitten jeesata. Koita nyt rakas ymmärtää!" Luojalle kiitos puppugeneraattoristani. Se on pelastanut minut pulasta jos toisesta.

"No joo jätkä, toi on kyllä liian paksua!" Vastaväite on jo kohtalaisen ponneton. Äänensävystä kuultaa läpi anteeksiantamus. Omaatuntoani hieman kolottaa, mutta hautaan kolotuksen.

"Jos susta tuntuu noin pahalta, niin mä soitan sille ja perun sen hieronnan. Kyllä se varmaan ymmärtää, kun sanon, että rakastan sua yli kaiken!" Kaivan kännykkääni sohvatyynyjen välistä. Hetken pelkään, että vaimoke katsoo bluffini.

"No ethän sä voi noin julma olla. Jos mimmi on kuolemassa, niin totta kai sä käyt sitä hieromassa. Mutta ei sitten mitään suihinottoja!" Usko ihmisen hyvään on pohjaton.

"Kyllä sä saat jotain tehdä mun hyväksi nyt, arvaa onko vituttanu koko päivän, kun en tienny, että kyseessä oli tommonen juttu!" Hymyilen lempeintä hymyäni ja tallustelen hiljalleen tyttöystäväni viereen. Krapulakin on laantunut sen verran, että kunnon panosta alkaisi olla hyötyä.

Talutan armaani sängylle.

"Nyt mun pikku myy on hiljaa ja antaa muumipapan hoidella sut kunnolla!" Tokaisen irstaimmalla äänelläni. Kiljukaulani kirkaisee hillityn naisellisesti kun kaadan hänet selälleen ja painan kädet pään molemmin puolin sänkyyn. Suutelen pehmeää suuta hitaasti ja intohimoisesti. Ristin rakkaani kädet pään yläpuolelle ja otan ranteet yhteen käteen. Toisella kädellä kaivan esille patjan alle piilotetun silkkihuivin ja sidon ranteet yhteen ja rautasänkymme päätyyn. Kyllä mies tietää, mitä nainen tarvitsee!

"Apua, päästä mut irti!" nymfi eläytyy rooliinsa. Naapurimummomme elementtiseinän takana tapailee nitropurkkiaan.

"Taas ne nykynuoret aloittaa! Ei me silloin Erkin kanssa tuollaista, rauhallisesti vaan anaaliseksiä takaa päin!" mummo tuhisee villatakin hihaansa.

Uhrini kiemurtelee kuin housuissani odottava boakäärme. Tosin oma kymmentuumaiseni on jo päässyt kovuusasteessaan kiemurteluvaiheen ohi. Kuorin päältäni T-paitani ja farkkuni. Tunnen, kuinka jaloissani vääntelehtivän naaraan herättämät mieshormonit peittävät alleen krapulantunteen. Luomakunnan kuningas on palannut!

Riistän naiseltani hameen ja pikkuhousut jalasta. Sukat ja sukkanauhat saavat jäädä lisäämään tunnelmaan oman pornograafisen säväyksensä. Puristan naiseni rinnat yhteen ja kapuan rintakehälle istumaan, blondin edellisiltana tyhjiin imemät pallini painuvat ohuen puseron läpi seisovia nännejä vasten. Tarjoan valtikkaani tutunvärisellä huulipunalla värjätyille huulille. Suu aukeaa odottavaisena ja huulien välistä työntyy hekumallinen kieli nuolemaan kyrvänpäähäni kohonneen kiimatipan parempaan talteen. Ähkäisen nautinnosta, kun polttava kielenpää koskettaa tummanpunaista terskaani.

Annan naiseni imeskellä tikkariaan hetken. Ei makeaa mahan täydeltä. Täytyyhän minun tarjota hyväuskoiselle hölmölleni hyvitystä toilailuistani. Availen kiinteitä rintoja peittävän paidan napit, alta paljastuvat omaisuuden maksaneet silkkirintsikat, muistaakseni eräs lukuisista lepyttelylahjoistani. Hyväilen rintoja aluksi varovasti siirtyen pikkuhiljaa miehisempiin otteisiin. Naiseni tuhisee käsittelyssäni, kohta jo ennestäänkin törröttäneet nännit seisovat toden teolla.

Seuraavaksi siirryn suolaisen pariin naaraani jalkojen väliin. Säädyllisen roolinsa unohtaen prinsessani levittää jalkansa äärimmilleen tarjoten minulle vapaan pääsyn asiallisesti karvattomaksi huolletulle tortulleen. Imaisen seksikkäät häpyhuulet suuhuni. Annan kieleni leikitellä tuolla luontoäidin jokaisen miehen iloksi luomalla piirakalla. Naaras tuntuu nauttivan herkuttelustani vielä enemmän kuin omastaan. Pikkuhiljaa kohdistan huomioni itse himonipukkaan. Annan kieleni piiskata kirsikankiven kokoista ja yhtä kovaa häpykieltä. Häpykielen omistaja huutaa kuin piiskattava.

Kuudennen orgasmin jälkeen päätän armahtaa armastani, mutta vain hetkeksi. Asetun levitettyjen jalkojen väliin rakkauden jadesauvani yhä himmeästi rakkaani syljestä kiiltävänä ja suuntaan parruni kohti väliaikaista maaliaan. Upotan melan syvälle pesäänsä yhdellä voimakkaalla työnnöllä. Pikku panopuuni ähkäisee ilmansa pihalle kuin kyrpäni olisi riittänyt palleaan asti, mistä ei tosin paljon puutu. Alan liikkua kosteassa ja hyvin istuvassa vitussa kiihdyttäen tahtia armaani kresendon mukana. Tunnen ja kuulen naisellisten orgasmien hyökyn jälleen yltyvän. Rauhoitan tahtiani vasta kun naiseni armonanelut alkavat vaikuttaa epätoivoisilta. Aika vaihtaa osastoa.

Kuin naapurin mummon ajatuksia lukeneena käännän nymfini vatsalleen. Nappaan liukuvoidepurkin yöpöydältä ja levitän voidetta aimo annoksen rakkaani hyvin muodostuneiden pakaroiden väliin.

"Joo, kulta, pane mua perseeseen!" Eihän kukaan itseään kunnioittava mies voi kieltäytyä noin hienotunteisesti esitetystä kutsusta anaaliseksiin. Asetan mahtavan terskani tuolle naiselliselle anusaukolle ja alan painaa. Milli milliltä katoaa terska tiukkaan, mutta niin pehmeään aukkoon. Sentti sentiltä seuraa kyrvän varsi perässä. Pikku myy säestää näytöstä inisemällä ja kerjäämällä lisää.

Silmät päästä pullistuen seuraan jättiläiseni katoamista tuohon onnen auvolaan. Kun siistityt häpykarvani kutittelevat vauvanposkenpehmeitä pakaroita alan vetäytyä taaksepäin vain työntyäkseni uudelleen syvälle orgasmista supistelevaan suoleen. Kiihdytän hiljalleen tahtiani tavoitteena laukaista krapulainen oloni paksun spermani mukana syvälle tyttöystäväni peppuun. Tyttöni ymmärtää pahaa oloani ja kannustaa minua käyttämään pakoputkeaan pahanolon poistoputkena.

Vihdoin, naiseni kärsittyä lain vaatimat kaksitoista orgasmia laukean karjahtaen kuin mahtava urosleijona. Kyllä kunnon orgasmi yhdistettynä pikkuhiljaa poistumassa olevaan krapulaiseen päänsärkyyn on Elämää isolla E:llä.

Lysähdän reporankana makaamaan kovia kokeneen naiseni päälle.

"Kiitti kulta, koko viikko tollasta hoitoa ja mä voin harkita antavani sulle anteeks!" rakkaani virnuilee puolijähmeä penikseni vielä takapuolessaan.

"Mietipä mitä puhut, olet vielä melko avuttomassa tilassa!" tokaisen takaisin sänkyyn köytetylle nartulleni säestäen lausahdustani terävällä lantion tuuppaisulla. Kyllä elämä on ihanaa, krapulasta huolimatta.