Stella

Vuosi sitten en olisi voinut kuvitellakaan, kuinka erilaista seksielämäni voisi ollakaan, ja mitä kaikkea sitä on valmis tekemään pelastaakseen ihmissuhteensa. Mutta näin jälkeenpäin ajatellen, olen tyytyväinen, tyydytetty ja oppinut oman paikkani tässä suhteessa. Ulkopuolisen silmiin näytämme varmasti aivan normaalilta ja tasa-arvoiselta pariskunnalta, mutta privaatisti ja seksielämässä roolit ovat selvät tässä suhteessa. Minä olen orjatar, tottelen ja teen niin kuin mieheni sanoo. Olen oppinut olemaan vaatimatta mitään ja iloitsemaan mieheni tarpeiden tyydyttämisestä.

Mieheni, joka on mua reilut 10 v. vanhempi, tekee työtä, joka vie häntä usein tien päälle, ulkomaille, pitkille kokousreissuille. Minä taas olin sitä sorttia, joka sortuu vähän liian helposti. Rakastin miestäni yli kaiken jo silloin, enkä millään muotoa halunnut suhteelle koituvan mitään harmia, mutta aina minä jotenkin päädyin seikkailemaan, kun mieheni oli poissa. Sitä tavallista, te tiedätte... pikkujoulupano työkaverin kanssa... kiihkeä pikasuhde nettituttavuuden kanssa... flirttiä naapuritalossa asuvan upeakroppaisen miehen vaimon silmien alla... tottakai pelkäsin, että mieheni saa tietää näistä jutuistani, ja saikin tietenkin, ainakin osasta, mutta jotenkin sitä kai paatuu ja toistaa samat kuviot kerta toisensa jälkeen, ja sitä paitsi puolustelin jotenkin itselleni, että onhan minulla oikeus saada seksiä, kun mieheni on usein päiväkausia poissa kotoa. Mieheni osti mulle erilaisia leluja; dildoja ja vibroja, mutta minä olen aina ollut huono leikkimään itsekseni...

Vuosi sitten minulla oli ollut taas kerran pieni juttu meneillään, tällä kertaa samalla kuntosalilla käyvän tyypin kanssa, kun mieheni oli taas ollut pitkiä päiviä töissä. Mihinkään kovin vakavalle asteelle tämän uroksen kanssa en ehtinyt, mutta kiihkeitä, tunnustelevia tekstiviestejä lähettelimme illat pitkät, ja niinhän siinä kävi, että nämä viestit päätyivät vahingossa mieheni silmiin unohdettuani kännykän hänen autoonsa. Olin töissä ja hermostuneena mietin sopivia selityksiä ja tekosyitä, joilla tämäkin kerta selvittäisiin pinteestä, tänä iltana asiasta varmasti keskusteltaisiin ja raivottaisiin kotona.

Kesken päivän sain sähköpostiviestin mieheltäni:

"Tämä oli viimeinen kerta. Ymmärrän, että työntekoni rassaa tilannetta ja suhdetta, ja olenkin valmis vähentämään reissuhommia, mutta sun täytyy tehdä osasi. Mieti tarkkaan mitä haluat. Joko teet täydellisen elämänmuutoksen ja teet juuri niin kuin minä haluan, loppuikäsi (kerron myöhemmin mitä) tai sitten tämä suhde loppuu tähän saman tien. Jos haluat kuulla ehtoni, niin tavataan kotona klo 19. Jos et, niin kerään tavarani tänä iltana ja lähden."

Viesti vaikutti kummallisen rauhalliselta ja loppuun mietityltä, olin ollut aivan varma, että hän raivoaa ja sadattalee ja antaa mun kuulla kunniani. Siitä olisin jotenkin selvinnytkin, siinä tilanteessa oltiin oltu jo monta kertaa, mutta viestin sävy sai mut jotenkin pelokkaaksi. No, sama se, mulla ei ollut vaihtoehtoja. Rakastin tätä miestä, enkä missään tapauksessa halunnut lopettaa suhdetta.

Tulin kotiin vasta seitsemäksi, suoraan sanoen en uskaltanut mennä sinne aikaisemmin. Mieheni odotti mua olohuoneessa, vinkkupullo avattuna ja jotenkin tosi päättäväisen oloisena.

- No? sain vain sanottua, hän vaikutti niin luokseenpääsemättömältä.

- Sinä olet parantumaton narttu, mieheni aloitti. -Hutsu, suoraan sanoen, ja kyltymätön. Teet mitä tahansa että pikkupillusi kutina tyydyttyy, ja mikään ei riitä. Voisit naida jalkapallojoukkueen kanssa tänään, ja huomenna olisit jo seuraavan joukkueen perään, lisää kyrpää ja viihdykettä kehiin! Ja tätä on jatkunut nyt jo pitkään. Luuletko, että olen niin typerä tai töihini uppoutunut, etten kuule näistä jutuista? Mieleni tekisi potkaista sut saman tien pihalle ja lopettaa koko pelleily mokoman nartun kanssa, se olisi sulle oikein. Joka tapauksessa, valinta on nyt sun. Olen valmis antamaan sulle vielä yhden mahdollisuuden, mutta se edellyttää, että se tapahtuu täysin mun ehdoillani. Ymmärrätkö? Täysin mun ehdoillani?

Tuhersin itkua, mieheni vaikutti niin kylmältä ja päättäväiseltä. - Minkälaisia ehtoja sulla on, mikä tahansa sopii mulle, nyyhkin, valmiina tekemään mitä tahansa pelastamaan suhteen.

- Oletan, että tämä tarkoittaa kyllä, mieheni sanoi. Aloitetaan siis: ensimmäiseksi, sinä myönnät ja tunnustat olevasi koulutusta tarvitseva narttu. Koska et osaa olla luottamuksen arvoinen, niin siinä tapauksessa kohtelen sua myös sen vaatimalla tavalla. Työsi voit hoitaa kuten ennenkin, mutta muuten sinä olet tästä lähtien orjatar, eikä sulla ole omaa tahtoa. Minä päätän kaikista yhteiselämäämme liittyvästä ja sinä teet juuri niin kuin tahdon, aina ja poikkeuksetta, ja tottelemattomuudesta seuraa rangaistus. Ymmärsitkö? Itkin ja myöntelin, kuitenkin helpottuneena, että mieheni olisi valmis jatkamaan vielä suhdetta.

- Toiseksi, mieheni jatkoi, tällä on vaikutusta myös seksiin. Minä päätän täysin miten ja koska, eikä sinulla ole oikeutta kieltäytyä mistään. Sinä tyydytät kaikki tarpeeni, ja omat tarpeesi ovat täysin toissijaiset. Kolmanneksi, jotta tämä kaikki toteutuisi etkä kohta puoleen taas lipeäisi nartun rooliisi, ja että koko ajan muistaisit asemasi, on myös muutama muu juttu, jotka toteutamme. Riisu vaatteesi.

Riisuin edelleen nyyhkyttäen vaatteeni ja häpeä kirveli mieltäni. Orjatar? Mitä sellainen voi käytännössä tarkoittaa, ja miten niin mun seksin tarpeeni tai haluni eivät enää merkitsisi mitään?

Lopulta seisoin alasti mieheni edessä. Hän siemaili viiniä lasista ja katseli mua arvioivasti. Nyt vasta huomasin lattialla olevan laatikon, josta hän veti esiin jotain.

- Tässä on korsetti, jota tulet pitämään tästä lähtien aina, hän sanoi ja ojensi nähtäväksi mustasta, jäykästä satiinista tehdyn vaatekappaleen nyörityksellä. - Aloitat tästä illasta lähtien korsettiharjoittelun. Pue se päällesi. Konsultoin muutamia muita kaltaistesi hutsujen omistajia netin kautta, ja mikään ei kuulemma ole tehokkaampaa koulutusta naiselle kuin kunnon vanhanaikainen tiukka korsetointi.

Mieheni alkoi kiristää nauhoja takaa, ja kauhukseni huomasin, ettei kyseessä tosiaankaan ollut mikään pitsihepene, joita mulla oli kaapeissa vaikka millä mitalla. Korsetti oli tuettu teräksenkovilla tuilla, ja haukoin henkeä korsetin supistaessa vyötäröäni kapeammaksi ja kapeammaksi.

- Älä enempää, pyysin mutta vastaukseksi sain pari kipeää piiskansivallusta pakaroilleni. Hän oli ostanut myös ruoskan! Nielaisin kauhuissani.

- Mitä me sovimme? kysyi mieheni silkinpehmeällä äänellä. - Sinä päätät, mutisin, ruoskan iskut aivan liian tuoreessa muistissa.

- Oikein. Tulemme kiristämään korsettia päivä päivältä tiukemmaksi, kunnes tavoitamme orjattarelle sopivan vartalon. Pidät korsettia tätä tästä lähtien päivittäin ja öisinkin. Aina.

- Mutta eihän se ole mahdollista, eihän tällaisessa voi elää, sanoin ja katsoin vartaloani. Korsetti oli jo nyt hyvin kireälle kiristetty, se kavensi vyötäröni, korosti lantion kaaria ja puristi rinnat korkealle, mutta liikkuminen ja koko oleminen tuntui hankalalta.

- Totta kai voi, mutta korsetti päällä ei voi viettää sellaista pikkupillunartun elämää kuin sinä olet näihin asti elänyt. Totut kyllä, naiset ovat kautta aikojen pitäneet korsettia eivätkä käyttäytyneet kuin lumput, mieheni sanoi ja katseli hyväksyen ampiaisvyötäröäni. - Kiihottava näky, ja vielä paremmaksi tulee, kun olemme toteuttaneet vielä pari juttua. Oletko valmis?

Seisoin keskellä huonetta ja tunsin itseni niin nöyryytetyksi ja esineellistetyksi kuin vain mahdollista. Pahinta kaikesta, tiesin että mieheni tarkoitti tätä. Tiesin menneeni jonkun rajan yli pettämistempuillani, ja jos tahdoin pelastaa suhteen, niin mulla ei olisi vaihtoehtoja. Nyökkäsin ja ajattelin, ettei mikään voisi enää olla pahempaa. Olin väärässä.

- Huomenna menet tähän osoitteeseen, mieheni sanoi ja ojensi mulle paperilapun. Siinä oli mulle tuntemattoman kauneussalongin osoite. - Aika hankkiutua vihdoin noista karvoista eroon, sanoi hän ja kosketti ruoskan päällä pilluani. Olin vuosikaudet siistinyt bikinirajani ja joskus ajellut myös häpyhuulet paljaaksi, mutta mitään posliinipillua en todellakaan halunnut. Aukaisin jo suuni protestoidakseni, mutta mieheni viuhautti ruoskaa vaarallisen lähellä pilluani. - Pillustasi poistetaan kaikki karvat vahaamalla.

- Mutta vahaaminen sattuu aivan älyttömästi, nyyhkytin kauhuissani, sillä olin tosi herkkä kivulle enkä voinut kuvitellakaan, miten hirveältä koko alapään posliiniksi kuumavahaaminen tuntuisi.

- Sinun tuntemuksillasi ei ole mitään merkitystä, ja minä haluan sileän ja täysin paljaan pillun, totesi mieheni. Joskus myöhemmin saattaa olla, että saat kasvattaa kapean raidan eteen, mutta nyt aluksi olet täysin karvaton. Käyt vahauksessa tästä lähtien muutaman viikon välein, sillä tulet tästä lähtien aina olemaan täysin posliini kuten orjatytölle sopiikin. Ja lisäksi posliinipillun kanssa sopii vielä seuraavakin juttu.

Mieheni kaivoi laatikosta esille pienen rasian. - Avaa se, hän komensi. Vapisevin sormin avasin rasian. Se sisälsi kaksi pientä hopeanväristä rengasta ja pienen lukon.

- Mitä nämä ovat, korvikset? kysyin hämmästyneenä.

- Ei, kultaseni, ei. Tällä huolehditaan siitä, että pikkupillusi kutinaa ei pääse kuka tahansa tyydyttämään. Nämä renkaat tulevat häpyhuuliisi, jotka lukitaan. Avain on vain minulla...