Katla

osa 2

Makoilimme sylikkäin kaikessa rauhassa ja supattelimme mukavia, kun eräs känniääliöistä tunsi luonnon kutsun ja könysi ylös ja kompuroi pihalle. Henkka ehdotti:
- Mitäs, jos mentäis saunaan, se on varmaan ihan lämminkin vielä.
- Jaa, mietin, - Voishan pienet pesut olla paikallaan. Mennään vaan.
- Tuu sinne kohta mun perässä, mä käyn nurkan takana ensin, kuiskasi Henkka ja kiemurteli pois peiton alta ja hipsi pihalle. Minä odottelin hetken aikaa ja ensin ulos mennyt mies tuli sisälle ja rojahti makuupussinsa päälle. Hän nukahti melkein heti. Kun olin varma, että hän nukkui, uskaltauduin pois peittoni alta, vetäisin yöpaidan päälle, hautasin alushousuni tyynyn alle, hiippailin kohti ovea ja avasin sen niin hiljaa kuin mahdollista. Saunaan oli pääsy vain ulkokautta, mutta sen ovi oli vain muutaman metrin päässä tuvan ulko-ovesta, joten montaa askelta ei tarvinnut kuistilla ottaa, kun jo pääsin raottamaan saunaosastoa.

Ovi narahti hieman ja jäykistyin paikalleni, kun kurkistaessani ovenraosta huomasin saunakamarin oven olevan auki. Noh, ehkä se oli tietysti ollut odotettavissakin, kamari oli pieni ja siellä nukkui neljä ihmistä, joten happivajetta ehkäistäkseen he olivat jättäneet oven auki saunan eteiseen. Tarkkailin tilannetta hetken, mutta totesin kaikkien neljän nukkuvan sikeästi (Luojalle kiitos, ettei ollut kyse Raittiusseuran juhlista, alkoholi parantaa omaakin unisyvyyttäni reippaasti) ja astuin eteiseen. Mietin hetken ja laitoin varovasti kamarin oven kiinni, eivät ne sinne tukehtuisi sinä aikana, kun käväisisimme Henkan kanssa pesulla.

Laitoin ulko-ovenkin kiinni ja avasin pesuhuoneen oven. Vastaani tulvahti kosteaa lämmintä ilmaa, joka tuntui oikein miellyttävältä. Laitoin pesuhuoneen oven kiinni, ripustin paitulini seinälle naulaan ja otin saavista ämpärillä hiukan vettä, jolla kastelin hiukseni. Avasin löylyhuoneen oven, mutta hämmästyin, kun lauteilla ei ollutkaan ketään. Mihinkähän Henkka oli hukkunut...? No, minä ainakin nauttisin hetken löylyn lämmöstä ihollani ja menisin sitten takaisin nukkumaan. Sauna ei ollut enää kuuma, mutta sen verran lämmin, että selvästi jollakulla oli ollut aikomus mennä saunaan vielä suhteellisen myöhäisessä vaiheessa. Kaupunkiyksiössäni ei ollut saunaa ja siksi nautinkin hirsirakenteisen löylyn oikein sopivasta loikoilulämpötilasta selälläni lauteilla maaten, kädet taitettuina pään alle ja jalat pystyssä seinää vasten. Rentouduin täysin...

En myönnä, että olisin nukahtanut, mutta ajatukseni harhailivat äskeisessä ihanassa kokemuksessani jokseenkin syventyneesti. Hätkähtäen nousin osittaen istumaan, kun tunsin, kuinka takakautta reisieni välistä työntyi sormi kutittaen klitoristani. Henkkahan se siinä!
- Mihin sä oikein hävisit, kitisin muka loukkaantuneena, vaikka oikeasti nautin täysillä Henkan hivelevistä sormista jotka vaelsivat pitkin reisieni sisäsyrjiä, takareisiä, käyden aina välillä kiusaamassa klitorista.
- Eksyin tuossa matkalla, anteeks, mutisi Henkka suukotellen napaani ja painoi kädellään minut rintakehästä takaisin makuuasentoon kantapäideni nojatessa edelleen seinään. Henkka nousi lauteiden alemmalle tasolle ja asettui polvilleen seisomaan maatessani hänen edessään kuin uhri alttarilla.
- No, johan olet avuton, kun noin pienellä matkalla hukkaat itsesi, mutisin, kun oli jo pakko päästää pieni hyvänolon huokaus, niin taivaalliselta tuntui, kun tuo ihana uros suuteli ja hiveli herkillä sormenpäillään sinne tänne ympäri kroppaani. Henkka otti varovasti löylykauhalla ämpäristä miellyttävän lämpöistä vettä ja kaatoi sitä ensin rinnoilleni, sitten vatsani päälle ja lopuksi hän huuhteli molemmat jalkani. Sitten hän taikoi jostain esiin jo hiukan vaahtoavan pesusienen ja alkoi hellästi pestä minua, aloittaen rintakehästäni ja rinnoistani, siirtyen koko ajan alaspäin vatsalleni ja jalkoihini pienillä pyörivillä liikkeillä. Tunsin olevani viikon vanha vauva, niin hellästi tuo komistus minua käsitteli.

Ja pikkuhiljaa aloin myös kiihottua, kun pehmeä sieni vaelteli pitkin takareisiäni ja polvitaipeitani, hellästi ja hitaasti. Senpä huomasi tietysti myös terapeuttini, joka suoritti uuden kokovartalohuuhtelun, keskittyen erityisesti häpykarvojeni puhdistamiseen saippuavaahdosta. Minä en tietystikään pannut pahakseni, varsinkin, kun hän sanoi:

- Mä tykkään sun sheivistä, jättää hyvää jälkeä. Sisällä oli niin pimeä, ettei nähnyt... Olin todellakin ajellut huvikseni (lähinnä symboliksi olemattomalle mieselämälleni) karvoitukseni noin puolen sentin mittaiseksi ja sydämen muotoon. Täytyy myöntää, että olin jopa harkinnut hetken tummien haituvieni blondausta, jotta olisin sitten saanut haaraosastoni värjättyä pinkiksi, mutta olin ajatellut, että liika on liikaa, varsinkin, kun kyse nyt kuitenkin oli vain ja ainoastaan omasta huvistani. Enhän siinä vaiheessa ollut tietenkään tiennyt, että menisin kenellekään antautumaan, kaikkein vähiten joissain mökkibileissä, joista ei päässyt edes poistumalla karkuun, jos huono tsägä sattuisi...

ONHAN se aika friikkiä, jos elämän ilot ovat tuollaisia, oikein itseänikin nauratti herran kommentin herättämät ajatukset. Pikkuhiljaa hän jätti sormet syrjään ja siirtyi taas suukottelemaan minua, tällä kertaa aloittaen nilkoistani (ja voi taivas, kuinka sainkaan pieniä säväreitä, en muistanutkaan, kuinka hyvää oikein annettu suudelma nilkkaan voi tehdä) ja siirtyen pikkuhiljaa alaspäin polviini ja reisiini ja vihdoin viimein nivusiini. Olisin niin halunnut suudella häntä, mutta hän ei välittänyt pyytävistä sormistani hiuksissaan, vaan keskittyi antamaan minulle oraalista nautintoa. Ja kyllä minä nautinkin, pakko myöntää!

Tuo hyvän olon ruumiillistuma otti hellästi toisen jalkani alas seinältä asettaen jalkapohjani varovasti makuutasoani alemmalle lauteelle, jotta pääsi paremmin apajille. Pujottaen toisen kätensä lantioni alle, hän antoi pitkiä voimakkaita nuolaisuja klitorikselleni ja aina välillä kutitti sitä hiukan toisen käden sormilla käyden hetkittäin aina vähän alempana, niin että olin hetkessä taas aivan orgasmin partaalla. Käsittelijäni silmiltä ei mikään jäänyt huomaamatta ja hän lopetti nuolemiseni, kuin loppukaneetiksi kutitti pienen hetken klittaani kielenkärjellään ja siirtyi sitten kohti kasvojani, edelleen istuen tasoa alempana minusta.

- Lopeta, tai mä en kohta jaksa pestä sua, huohotin pienen hymynvirneen kera.
- Kuule, jos tehdään niin, että sä keräät ittes ihan rauhassa tässä ja mä meen nyt tohon seinän taakse pesulle ja tuun sit hakeen sut ja kannan sellaiseen paikkaan, missä saadaan olla rauhassa, yllätti tuo käsittämätön mies.
- Ollaanhan me täälläkin saatu olla ihan yksin... Tai siis kaksin, ihmettelin.
- Joo, mutta se käsittely, mitä mä haluan sulle antaa, ei tunnu niin mukavalta täällä, kun joutuu koko ajan kuulostelemaan, onko joku herännyt meidän touhuihin. Äsken kuulu jo pari kolahdusta siihen malliin, että kauaa ei mene, ennen kuin joku yllättää. Luota nyt vähän muhun, lupaan, etten ikinä enää pyydä sulta mitään, maanitteli tuo vaikeaselkoinen, mutta ah, niin seksikäs mies. Nopeiden ajatusten (kuten, miten niin ikinä, me ei taatusti nähdä tämän jälkeen enää, ei tuollaiset miehet soita koskaan) risteillessä päänupissani, erehdyin katsomaan vähän liian syvälle tuon himotuksen silmiin ja totesin, että osui ja upposi:
- Okei. Mutta ei sit mitään-, ehdin jo alkaa säätää, kun Henkka painoi sormen huulilleni, suuteli nenänpäätäni ja kuiskasi:
- Hei, Honey: A) vähän hiljempaa ja B) sä suostuit, piste. Ei ehtoja, tuu kohta, ja samassa Henkka hävisi oven taakse.

Hiukan vielä päässäni keinui, kun nousin istumaan, mutta selvisin nopeasti ja menin Henkan perässä pesuhuoneen puolelle. Hän seisoi selkä minuun päin, vaahdottaen shampoota hiuksissaan, kun varoen aiheuttamasta mitään ääntä, kastoin pesusienen vesisaaviin ja hiivin hitaasti hänen lähelleen ja aloin hiljaa sivellä hänen sopivan päivettynyttä, ihanan lihaksikasta selkäänsä, vuoroin pesusienellä, vuoroin paljaalla kädelläni. Levitin saippuavaahtoa hänen hartioilleen, niskaansa, selkäänsä ja pakaroille. Tuo uskomaton ilmestys ei sanonut mitään, ei keskeyttänyt hiustenpesuaan, ei avannut silmiään, ei ylipäätään reagoinut mitenkään, kunnes siirryin sienineni käsittelemään hänen kiinteitä rintalihaksiaan ja siitä sitten kätevästi valutin käsiäni alaspäin ja ”törmäsin” penikseen, joka jökötti aivan ihanasti valmiusasennossa. Levitin vähän saippuaa kangen varteen ja heitin sienen nurkkaan. Aloin hitaasti hyväillä hurmaajani mahtavaa mieskuntoa ja kiveksiä, hellästi, mutta varmoin ottein. Samalla nojasin itseäni hänen selkäänsä vasten nauttien hänen värähtelystään kirjaimellisesti käsissäni. Juuri, kun olin varma, että sain tuon niin huikean miehenpuolen houkuteltua rajan yli, hän otti kiinni ranteistani, irrotti otteeni sukuelimistään, kääntyi minuun päin ja kuiskasi hymy suupielessään silmää iskien:

-Melkein onnistuit, senkin kiero nainen, mutta listalla ei ole nyt tätä.

Olin aivan mykistynyt. Tämä oli ensimmäinen mies, jonka olin ikinä tavannut, joka pisti vastaan handjobille. PISTI VASTAAN, ei siis HALUNNUT käsittelyä. Käsittämätöntä...

Siinä äimistellessäni Henkka huuhteli shampoot tukastaan ja saippuat muualta, nappasi hyllyltä pari pyyhettä, joista toisen heitti minulle ja käski kuivata itseni. Liikkeeni taisivat olla jokseenkin hitaita kelatessani äskeistä tapahtumaa, koskapa hän tuli luokseni pyyhe kiedottuna lantiolleen, otti minun pyyhkeeni ja kuivasi minut nopeasti päästä varpaisiin. Sitten hän kietoi pyyhkeen ympärilleni, kaappasi minut syliinsä, ja niin sitä mentiin. Jonkinlainen refleksinomainen toiminto kehotti minua nappaamaan paitulini naulasta mukaan, kun tuo raavauden ruumiillistuma kantoi minut sen ohi ovesta ulos. Ehdin jo miettiä, kuinka kauas minut raijattaisiin, kun saunaosaston oven ulkopuolella Henkka yllättäen laskikin minut hiljaa kuistille ja sanoi:
- Ehkä on paras avata se kamarin ovi, niin ne ei ihan kuole sinne aamulla... Hän avasi kamarin oven niin hiljaa, kuin kykeni ja laittoi ulomman oven kiinni. Olin juuri saanut pyyhkeeni kaiteelle kuivumaan pujoteltuani ensin sisälle yöpaitaani, kun hän kaappasi minut taas syliinsä.

Saunan oven kohdalta kuistin reunassa oli rappuset, joita pitkin Henkka laskeutui maahan. Hän käveli edelleen minua kantaen ensin kymmenisen metriä suoraan kohti järveä, mikä saikin minut kuiskaamaan hänen kuuloelimeensä:
- ET KAI sä oo mua järveen viemässä, ethän...
- En tietenkään, hassu nainen. Mutta kato, kun kävelee vähän kauempana tosta möksästä, niin sisällä olijat ei kuule niin herkästi, kun ei tärähtele maa, tuo huolehtivainen hurmuri selitti insinöörin logiikkaa.

Ja kas, matka jatkuikin mökin nurkan taakse. Ja kohti autoja, joiden luokse saavuttuamme voimakas ritarini laski minut hellävaraisesti jaloilleni maahan.
- Sorry, beibe, ei vanha jaksa enää, mä huilaan vähän aikaa, niin jatketaan sit, hän huokaisi.
- Siis MIHIN me ollaan menossa, mä luulin, että autoon, kikatin jo melkein hysteerisenä; tilanne oli niin kertakaikkisen käsittämätön, että jos joku olisi sen minulle ennustanut viikkoa aikaisemmin, olisin nauranut korkealta ja kovaa moisille jutuille. Että mua todella roudasi lähes tuntematon (MUTTA niiiiiiiiiin haluttava ja taitava) kundi keskellä metsää kera yöpaidan ties minne... Selvin päin olisi voinut alkaa vilkas mielikuvitukseni pelottaa, mutta onneksi oma sisäinen pikku känniääliöni oli sen verran valloillaan, ettei moinen käynyt edes mielessä.
- Ei tokikaan, prinsessani, en kai mä sua rahvaanomaisesti autossa halua ottaa, vastasi kuljettajani iskien silmää. - Vaan romanttisesti metsässä, karheeta kuusen kylkeä vasten!

Hetken jo ajattelin, että johan putosi, tyyppi on hullu kuin pullosta tullut, vielä pääsisi karkuun, mutta sitten näin pilkkeen ihanan komistukseni silmäkulmassa ja hän repesi nauruun samalla hetkellä kuin minä.
- Olisit nähnyt ilmeesi, hän hekotteli. En mä mikään kiduttaja sentään ole, hän ryhdistäytyi. Varsinkaan noin kauniille naiselle, kuin sinä, hän kruunasi kaneettinsa suudelmalla otsalleni.

Melkein jo aloin vaatia tiliä mökin lattian tapahtumista, mikä sitten tarkkaan ottaen OLI raja kidutuksen ja hauskanpidon välillä tälle kummalliselle tapaukselle, mutta onneksi tajusin olla haastamatta riitaa tai ainakin mielenkiintoista keskustelua, sillä taluttajani ehdotti matkan jatkamista. Naisellinen epävarmuus iski ja aloin tingata:
- Eikun ihan oikeesti, mihin sä mua viet, eihän mulla oo vaatteita, eikä mitään, hyvähän sun on, kun jätkänä voit kulkea pelkässä pyyhkeessä vaikka keskellä päivää, eikä kukaan epäile, jos sanot käyneesi uimassa...
- No, matka ei oo pitkä, mutta voi olla, että menee sen verran aikaa ennen takaisin tulemista, että voithan sä jotain napata mukaan, jos haluut, ehdotti ritarillisesti isäntäni. Mietin kuumeisesti ja keksinkin, että jostakin syystä jätin varaverkkarit saapuessamme Tuomon autoon. Kunhan nyt auton ovet olisivat vielä auki, niin ei tarvitsisi könytä takaisin sisälle mökkiin... Ja olivathan ne! Nappasin housut ja takin ja pujotin ne yöpaitani päälle, sillä niin kesäyö kuin olikin, oli sen verran viileää, että ainaisena vilukissana hiukan palelin. Läimäisin auton oven reippaasti kiinni, juuri kun Henkka aukaisi suunsa ja sanoi:
- Ethän sit vaan pamauta--, LÄISKIS!! ...Sitä ovea kiinni, hän jatkoi hiljaa hymyillen. NYT nainen juostiin, hän huikkasi tarraten käteeni kiinni ja veti minutkin vauhtiin.

Kirmasimme hihittäen parkkipaikan ohi noin kymmenen metrin matkan tielle ja jatkoimme ehkä toiset kymmenen metriä tietä pitkin kääntyen tien vastakkaiselle puolelle menevälle pikkutielle. Kun metsikkö suojasi näköyhteydeltä parkkipaikalle, Henkka hidasti vauhtimme kävelyksi ja kiersi käsivartensa ympärilleni. Edelleen teinimeininkimme hekotutti.
- Heräsköhän kukaan, ei toivottavasti, hän mietti ääneen. Tässä nimittäin pari kesää sitten yhtenä juhannuksena kävi pikkukillit naarmuttelemassa autoja, kun me ei huomattu. Tosin me saatiin ne sitten kiinni, kun oltiin seuraava yö kytiksessä oikein sissimeiningillä. Kyllä ne säikähtikin oikein tosissaan, kun me huudettiin sen ison kiven takaa, että TÄÄLLÄ POLIISI; SEIS JA KÄDET YLÖS. Putos kivet käsistä ja meni naamat valkoisiksi, öinen kumppanini kiherteli muistoissaan.
- No, saitteko mitään korvauksia, ihmettelin.
- Joo, itkua ne väänsi, kun joutuivat nimensä ja mökkinsä kertomaan, me tiputeltiin ne yksitellen omille mökeilleen, niitä kai neljä oli jotain 13-vuotiaita, ja keskusteltiin vanhempien kanssa. Kyllä ne kävi aamulla kattomassa, muttei ne kiistääkään voineet, kun itse teosta saatiin kiinni. Kiltisti maksoivat kakaroittensa kolttoset, kertoi tuo metsäsissi kävellessämme pikkutietä aina vain eteenpäin.

- Hei, täähän menee jonkun mökille, ei me tänne voida mennä, havahduin takaisin ympäröivään maailmaan.
- Ei, kun just tänne me VOIDAAN mennä, Henkka otti kädestäni tiukemman otteen. Katos kun mä satun tietämään, ettei täällä ole ketään eikä tuukaan vähään aikaan, tää suorastaan huutaa käyttöä, tää paikka, selvitti oppaani, käveli suoraan kieltämättä autiolta näyttävän mökin kuistin viereen, laittoi kätensä rappusten alle ja veti esiin avaimen. Mietin moisen selvänäköisyyden taitamista ajatellen samalla ääneen:
- Sä oot selvästi käynyt täällä ennenkin...
- Nappiin, meni, honey, hymyili Henkka noustessaan rappuja kuistille ja avatessaan oven omistajan elkein. Hetkinen, omistajan...
- Tää on SUN mökki, keksin riemastuneena. Nousin kuistille ja ehkä hiukan harhaillut katseeni tavoitti mökin taakse pysäköidyn auton; muistin, että Henkka oli tullut meitä myöhemmin, mutta en ollut havainnut autojen enää lisääntyneen.
- Näin on. Perintönä tullut, kun mutsi ja faija peri tilan, joka pantiin välittömästi myyntiin, jonka mummu aavisti jo eläessään, että tulee käymään, niin se halus jättää mulle mökin, että pysyy edes jotain tuleville sukupolville. Porukat käy täällä joskus, mutta ei ne oo varsinaisesti mitään maalla eläjiä, enemmän mä käyn täällä itsekseni, kun on toi Juhankin möksä tossa vieressä. Tosin se on sen porukoiden, että oikeastaan enimmän aikaa me ollaan jätkien kanssa yleensä täällä, tuo yllätyksellinen uros kertoili sytyttäessään pienen öljylyhdyn sohvan viereen. Se valaisi juuri sen verran, että tajusin tuoneeni valtavan määrän roskaa jalkapohjissani, onneksi en ollut vielä tohtinut astua sisälle asti.
- Peremmälle vaan, pyysi isäntäni, mä laitan pari klapia tonne pesään, niin ei oo niin kylmä.
- Ei olis harjaa tai jotain, kysyin.
- Mä kuule harjaan sut kohta päästä varpaisiin, niin, että pyydät vielä armoa, Henkka sanoi hymy äänessään, tuli luokseni ja suuteli. - Tossa oven pielessä on, saat leikkiä sillä ensin, hän antoi harjan käteeni ja lakaisin hiekat ja havunneulaset ensin irti jaloistani ja sitten kuistin lautojen välistä maahan. Laitoin oven kiinni ja vajosin sohvan nurkkaan istumaan ja katselemaan ympärilleni. Tämä mökki oli paljon hämärämpi kuin edellinen, jota hiukan ihmettelin, kunnes tajusin, että ensinnäkin mökkiä kiertävä kuisti oli katettu koko pituudeltaan ja sen kattoa olivat reunustaneet suhteellisen matalalle ulottuneet reunalaudat, jotka estivät valon kulkua tehokkaasti. Toiseksi, tällä tontilla oli ihan mökin vieressäkin kuusia ja mäntyjä, jotka varjostivat, kun edellinen mökki oli sijainnut eteläisellä rinnetontilla vain muutaman koivun ympäröimänä. Lisäksi ryöstäjäni oli puuhaillessaan vetänyt verhot kiinni, joten aamuyön tunnelma oli lintujen ulkosalta kuuluvaa laulua lukuunottamatta lähes täydellinen. Hän oli saanut takan roihuamaan jo komeasti ja istahti lattialle eteeni ja kurottautui sammuttamaan öljylampun:
- Ei viitti käryttää tota, puut tuoksuu paremmalle, hän mutisi suudellen minua nilkkaan. Sitten hän veti verkkarin lahjetta ylöspäin ahnaiden huuliensa tieltä kylväen suudelmia koko matkan.

- Sori, nainen, mutta nyt lähtee nää ylimääräiset häiriötekijät, hän mutisi polvelleni, kohottautui hiukan ja tarttui housujeni vyötäröön ja alkoi vetää niitä pois. Tunsin tuon komean kiihotuksen kuuman hengityksen häpyhuulillani kohottaessani hiukan lantiotani, jotta hän saisi riistettyä housuni ja hän suikkasi pienen suukon klitalleni. Henkka veti verkkarini pois ja kylvi taas koko matkan suudelmia paljastuvalle iholleni. Aavistin jo mitä, oli tulossa ja mehuni herahti pelkästä ajatuksestakin.

Henkka pujotti kätensä jalkojeni välistä pakaroideni alle ja välillä nuoli hitaasti pitkiä lipaisuja, kutitteli kielenkärjellä ja välillä puhalteli kihelmöivälle aarteelleni kiduttavan ihania henkäyksiä. Haroin sormillani laiskasti hänen hiuksiaan nauttien käsittelijäni taidoista täysillä. Pikkuhiljaa hän ujutti kätensä pois takapuoleni alta, nosti toisen polveni olkapäälleen pitäen kiinni siitä kädellään ja alkoi toisella kädellä sormeilla jo hyvin herkkää klitoristani käyden pyörimässä vaginani suulla kuitenkaan työntämättä sormea sisääni. Tunsin orgasmin lähenevän ja kiimaani vain lisäsi kun erehdyin katsahtamaan mieheni touhuja. Nopeat suukot, joita työstäjäni taitavasti syötti vaihtelevin väliajoin käsittelynsä tueksi, eivät myöskään tuntuneet mitenkään epämiellyttäviltä...

Maailmani kontrolloija vilkaisi kasvoihini, hymyili ja suuteli klitoristani vielä kerran, nousi sitten polviensa varaan, liu´utti kätensä lantioltani rinnoilleni, hieroi hellästi niitä ja veti sitten molemmat paitani kerralla pääni yli ja laski mytyn lattialle. Istuin tummalla nahkasohvalla hieman huohottaen, alasti tuon ihanan miehen edessä, odottaen seuraavaa siirtoa, eikä minua edes häirinnyt epätasa-arvo, Henkalla kun oli vielä pyyhe kiedottuna lanteilleen. Tosin, se ei peittänyt sitä seikkaa, että joku muukin oli innoissaan, kuin minä... Tuo elämäni mies kiihotti minua pelkästään jo katseellaan tsekittäessään minut päästä varpaisiin kaikessa rauhassa, nojautui sitten eteenpäin, suuteli minua ja sanoi:
- Sä oot ihana, kun sua saa katsoa, musta naisen vartalo on kaunis, kun se on rento.
- En mä kyllä yleensä tällaista ”näytöstä” anna kenellekään, en oo itse asiassa ikinä antanu, mutisin vetäessäni tuon kiinteän ja lämpimän lihaskimpun itseeni kiinni. - Vaikka se tietty kliseeltä kuulostaakin, muistin lisätä, vaikka väkisinkin hymyilytti. - En mä yleensä tällasta... tosiaan, tuo mies kaivoi minusta jonkin sortin lapsen esiin väkisinkin. Ohhoh...

- No, mitä sä sitten yleensä annat, kysyi kurillaan tuo täysikasvuinen kakara samalla suukotellen ja imaisten toista nänniäni. Otin häntä hellästi kiinni takapuolesta ja ajattelin riistää hänen pyyhkeensä pois ja vastasin:
- No, ei yleensä tartte paljon antaa, suurimmalla osalla miehistä tuntuu olevan aika nopeeta tuo toimintaaaaaaaah, henkäisin, kun tuo piinaamisen mestari livautti yhtäkkiä sormen sisääni. Käteni puristuivat edelleen pyyhkeen piilottamien pakaroiden ympärille.

Voi taivas, se on löytänyt jonkin käsikirjan naisen anatomiasta, muistan ajatelleeni, kun pieni aalto pyyhkäisi ylitseni. Sormi sisälläni Henkka nousi lattialta, istui viereeni sivuttain sohvalle ja laittoi vapaan kätensä hartioideni ympäri. Nostin jalkani koukkuun sohvalle ja käännyin katsomaan nautinnon antajaani yrittäen ottaa häntä kaulasta kiinni, kun hän hymyili, suuteli minua nenänpäähän ja veti päänsä käsivarteni alitse pois otteestani. Hän veti sormen pois vaginastani ja työnsi minua reidestäni vetäen samalla toisella kädellään minua olkapäästä ja pyöräytti minut selkä itseensä päin. Hän painoi kevyesti mutta varmasti niskastani taivuttaen minut eteensä sikiöasentoon. Pitäen kiinni niskastani hän sadatteli suukkoja pitkin selkääni hivellen samalla hellästi sormillaan minua joka puolelta. Yritin hapuilla selkäni takaa hänestä jotain otetta, mutten saanut kuin hipaistua silloin tällöin minne sattui.

Hellyyden ruumiillistuma tuli kokonaan päälleni, suuteli minua niskaan ja kuiskasi korvaani:
- Odota siinä hetki, ja nousi pois sohvalta. Kierähdin kyljelleni ja katselin, kun hän kohensi ensin tulta, kiersi sitten takan taakse syvennykseen, jota en sohvalta nähnyt, mutta jonka arvelin olevan keittiön, availi ilmeisesti laatikoita ja kaiveli hetken ja tuli sitten takaisin pitäen käsiään selkänsä takana.

- Hei, honey, arvaa mitä... Sää oot jo ollut niin ihana, että on multa tosi törkeetä pyytää enää mitään, mutta silti ajattelin, että ehkä sä et pahastuis, jos mä kysyn...
-No, mitä, ihmettelin nousten istumaan jalkojeni päälle.
-Sano vaan ei, jos siltä tuntuu, mutta mä haluaisin ihan hirveästi laittaa noi sun kädet kiinni, ihan vähäksi aikaa vaan, että saan hellitellä sua. Olisko paha, Henkka maanitteli räpsytellen pitkiä ripsiään epävarman hymynpoikasen karehtiessa suupielessä.
-No, tota, sain sanottua. Kuinkahan pitkälle sitä pitäisi uskaltautua kokeilun nimessä. Olin aina kyllä kokenut ajatuksen kiinnisitomisesta kiihottavana, mutta koska edellinen pitkäaikainen poikaystäväni ei ollut pitänyt ajatuksesta, en ollut koskaan päässyt kokeilemaan asiaa. Nyt kun tuli eteen tosipaikka, minua alkoi arveluttaa, varsinkaan, kun en tuntenut viekoittelijaani ennestään. Pieniä kiusaamispiirteitä oli jo ilmennyt, mutta mitäs sitten, kun olisin sidottu ja avuton? Katoaisiko tähän asti hallussa ollut raja täysin?