Meppi

Helteisen mökissä nukutun yön jälkeen päätän virkistää itseäni aamuisella uintihetkellä. Kapeaa saunapolkua pitkin pääsen koivujen katveessa olevalle saunalle. Rannassa riisun vähät vaatteeni pukuhuoneen viileässä suojassa, ihan värähdän aamuista viileyttä. Nopeasti pujahdan laiturilta veteen, täällä ei uimapukuja tarvita. Lämmin, pehmeä järvivesi hivelee vartaloani liukuessani pitkin järven pintaa. Linnut kiitävät ilmassa keräten aamupalaa poikasilleen, telkkäperhekin on uinut keskelle järveä aamuauringosta nauttimaan.

Aikani uituani käännän suunnan takaisin, hitain vedoin. Aurinko alkaa paistaa vastaan häikäisten, enkä näe kunnolla, mutta tiedän uivani oikeaan suuntaan. Ollessani jo melko lähellä rantaa, jää aurinko puitten taa ja näen taas kunnolla. Samassa havaitsen laiturilla hahmon, miehen. Naapurin "poika" on tullut takaisin. Hymy nousee huulilleni eilisen illan muiston myötä. Kuitenkin samalla tunnen nolostuvani sitä tosiasiaa, että olen vedessä alasti ja mies on minun ja pyyhkeeni välissä.

Uin kuitenkin rantaan niin, että jalkani ulottuvat pohjaan. Seison siinä hetken, tuijotamme toisiamme, hän samalla veden läpi heijastelevaa vartaloani. "Vesi on aika lämmintä, tarkenee uida ilman saunaakin", totean rikkoakseni hiljaisuuden. Mies havahtuu, ehkä hänenkin ajatukset olivat vielä eilisessä kohtaamisessamme. "Niin taitaa olla, helle on tehnyt tehtävänsä". Juuri kun mietin, pitäisikö vain yksinkertaisesti nousta ylös ja kietoa pyyhe suojakseni mies nousee, riisuu paitansa ja housunsa laiturille ja sukeltaa veteen. Hetken kuluttua pää nousee pintaan muutaman metrin päässä minusta. Mies ui kohti ja pysähtyy aivan eteeni. Vesipisarat valuvat hänen hiuksistaan ja kasvoistaan enkä voi kuin lamaantuneena katsoa. Viileästä vedestä huolimatta tunnen kuumotusta ja värähdän. Mies siirtää kädellään poskeeni liimautuneen hiussuortuvan, käsi siirtyy siitä alemmas ja kohtaa rintani, joiden nännit viileä vesi on jo valmiiksi kovettanut. Toinenkin käsi siirtyy vyötärölleni eivätkä minunkaan käteni pysty olemaan erossa tuosta ihanasta olennosta edessäni. Miten tällä miehellä onkin minuun tällainen vaikutus. Huulemme kohtaavat, vaativina, nyt jo toisensa tuntevina.

Mies kuljettaa minut laiturin viereen ja nostaa sille istumaan. Hänen huulensa painuvat rinnoilleni, viipyvät niillä hetken siirtyen sitten yhä alemmas, kunnes kohtaavat määränpäänsä. Tunnen kuinka kiihkoni kasvaa, painaudun taaksepäin käsieni varaan ja antaudun haluni vietäväksi. Ohi lentävien pääskysten huudot peittyvät hetkeksi huminaan korvissani.

Hetken odotettuaan mies nousee itsekin laiturille ja painaa minut alleen. Hän on omasta himostaan sokeana, uhkea elin löytää kuitenkin tiensä perille. Vartalomme sulautuvat yhteen ja auringon ensimmäisten säteiden yltäessä meihin puiden takaa takerrumme toisiimme yhteisen huipun saavutettuamme.