Tasu

Olin tehnyt jotain tuhmaa. Jotain, josta nämä naiset olivat melkoisen vihaisia. Mutta millaiset naiset! Heitä oli kymmenen, iältään kolme-nelikymppisiä, komeavartaloisia, eivät mitään tomaatintukikeppejä, pukeutuneina sihteerimäisesti univormua muistuttavaan jakkupukuun. Olin huoneessa, jossa seinien vieressä oli tuoleja, mutta ovi oli lukittu.

Naiset päättivät rangaista minua. Olin hyvin häpeissäni teostani. Kuuntelin heidän ääntään. Kuinka käskeviä he olivatkaan. Tunsin olevani täysin heidän määräysvallassaan ja tunsin, että minun on pakko noudattaa heidän käskyjään.

"Riisuudu, heti", he käskivät. Häpeää tuntien aloin vähennellä vaatteitani, Jatkoin, kunnes olin täysin alastomana. Hävetti. Mutta en voinut olla tottelematta. Yksi naisista tuli ja taivutti käteni selkäni taakse ja sitoi käteni ranteista yhteen köydenpätkällä. Sitten jouduin seisomaan naisjoukon edessä ja kuuntelemaan heidän arvostelujaan ja rankaisuajatuksiaan. Olisin halunnut vajota maan alle häpeästä. Eikä oloani huojentanut ollenkaan penikseni, joka huojui puolikovana. Mustaa häpeää, alistuneisuutta.

Sitten tuo samainen nainen haki jotain ja tunnistin sen leikkuulaudaksi, jossa oli kädensija. "Jos tämän päällä voi leikata leipää, niin kyllä tällä voi leikata myös uppiniskaisuutta", hän sanoi matalalla äänellä. Hän lespasi hieman, mutta se teki hänen sanoistaan vain julmemman tuntuisia. Hän kysyi minulta, mitenkäs noita munia mitataankaan ja katsoi jalkojeni väliin. Olin häpeästä punaisena, mutta vastasin, että kappaleittain. "Ja mikähän on tuo munista käytetty kappalemitta", hän jatkoi. Ei, tästä leikistä en pitänyt alkuunkaan, sillä vastatessani, että tiu, hän jatkoi, että montakos kappaletta se tiu onkaan. Sain vastatuksi sen olevan kaksikymmentä, jolloin hänen kasvonsa hymyilivät todella pirullisen näköisinä, kun hän totesi, että tuollaiselle törkimykselle tiu jokaiselta on aivan oikein. Nyt häpeä oli muuttunut peloksi, peloksi oman takamukseni puolesta.

Jouduin polvistumaan ensimmäisen naisen jalkoihin ja asettautumaan mahalleni hänen polviensa päälle. Hän otti toisella kädellään kiinni yhteensidotuista käsistäni ja nosti käsiäni kohti niskaani ja painoi niitä selkääni vasten. Sitten leikkuulauta läiskähteli paljailla pakaroillani. Tiesin ja tunsin, kuinka ne muuttuivat punaisiksi, kirveleviksi. Kahdenkymmenen iskun jälkeen jouduin nousemaan ja kävelemään huoneen ympäri ja seuraavan naisen tykö ja tuo sama toistui. Etenin polvilta polville ja mitä lähemmäs naisjoukon loppupäätä etenin, sitä ankarammin pakaroitani poltti ja kirveli. Kävely tuotti jo hieman hankaluuksia, sillä peppuni oli hyvin aran tuntuinen. Mutta jokaisen rankaisijan jälkeen minun oli käveltävä huoneen ympäri ja kuunneltava heidän arvostelujaan pakaroitteni punasta ja kävelytyylistäni.

Viimein rangaistus oli kärsitty ja jouduin seisomaan keskellä huonetta selkäni naisiin. He arvioivat pakaroideni punoitusta ja keskustelivat, oliko tuo rangaistus ollut sopiva vai pitäisikö tehdä jotain muutakin. Kuuntelin hyvin häpeissäni heidän keskusteluaan ja rukoilin hiljaa mielessäni, että tämä olisi ollut heille kylliksi ja että saisin ja voisin hieroa kirveleviä pakaroitani.

Sitten heräsin. Voi että oli ollut melkoinen uni. Ja niin todellisen tuntuinen.

---

Kuten unet yleensäkin, oli tämänkin unen pohjalla paljon erillisiä tapauksia. Tuo huone ja naiset olivat kuten kohdassa "Naisten alistettavana" parissa kuvassa. Läimyri eli leikkuulauta oli juuri sellainen kuin olin ostanut kaupasta ja nimenomaan läimyriksi. Muu tapahtuma olikin osia useasta eri fantasiasta.