Siiseli

Olin vähän ihastunut soitonopettajaani. Olin aloittanut keväällä työväenopistolla pari musiikkikurssia, toisessa sain yksilöopetusta pianossa ja toisessa jammailtiin sekalaisella porukalla ja eri soittimilla. Entuudestaan osasin soittaa rumpuja ja no, kaikkien inhoamaa nokkahuilua. Intohimoni musiikkiin oli voimakas lapsuusvuosien nokkahuilun rääkkäämisestä huolimatta.

Kävelin opistotalon ovesta sisään ja suuntasin pianotunnilleni. Opettajani oli nelikymppinen mies, jolla oli olkapäille asti ulottuva punertava, kiharainen tukka ja harmaat silmät. Hän oli jäntevä, harrasti ilmeisesti juoksua, ja huulillaan oli aina pieni hymynkare. Pidin miehestä heti kun näin hänet, ja kieltämättä tyyppi oli aika kuuma. Kuumuutta taisi lisätä monen vuoden sinkkuputkeni, sillä vaikka olin tarkoituksella keskittynyt opiskelemaan ilman turhia säätöjä, himo oli viime aikoina kolkutellut ovelle.

Koputin oveen.

- Käy sisään, Harri huikkasi ja astuin luokkatilaan odotuksesta väristen. Harri hymyili minulle lämpimästi ja en voinut olla huomaamatta, kuinka hyvältä hän näytti hiukset kiinni. Suomalainen viikinki, ajattelin. Ilman kaljamahaa. - Käydään ensin läpi viime kerran kotiläksyt ja siirrytään sitten sonaattien ihmeelliseen maailmaan.

Jostain syystä parvi perhosia lehahti mahassani lentoon sanan ”kotiläksyt” kohdalla. Pieni, tuhma hymy luikahti suupieleeni kun istuuduin pianon ääreen. Harri veti jakkaran viereeni ja hipaisi kädellään reittäni. Punastuin hieman. En voinut olla miettimättä, oliko hipaisu vahinko vai laskelmoitu teko.

- No niin, otetaan ensin käsittelyyn Auringonkukkia, opettajani sanoi ja selasin kappaleen esiin pyöritellen samalla mielessäni ajatusta siitä, mitkä muut alueet Harri voisi ottaa myös käsittelyynsä. Tunsin jalkovälini kostuvan. Harmittelin jo etukäteen soittotunnin lyhyyttä, sillä Harrin seurassa oli mukavaa, oikein mukavaa. Vedin syvään henkeä ja keskityin soittamaan kappaleen. Olin harjoitellut uutterasti kotona syntikallani, mutta pianon ääni oli paljon kauniimpi. Harri oli aiemmin sanonut, että hän rakasti flyygelin ääntä. Soitin viimeisen soinnun ja annoin musiikin hiipua kuulumattomiin.

- Oikein hyvä, opettajani sanoi tyytyväisenä. Hänen äänensä sointi valui hunajaisena aaltona selkääni pitkin ja pysähtyi lämpimäksi tunteeksi alaselkään. Värisin sisimmässäni. Selasin seuraavaan kappaleeseen. Tunsin Harrin katseen niskassani ja niskakarvani kohahtivat pystyyn suosionosoituksena tuon jumalaisen, seksikkään, kuuman - - -

- Miltä soittaminen on tuntunut, Camilla? Harri keskeytti ajatukseni.

- Oikein hyvältä, sanoin ja sivelin sormenpäilläni viileää koskettimistoa. Harri sai jotenkin minut hyvin ujoksi. - On tosi mukavaa päästä soittamaan yhä haastavampia kappaleita, kuulla sävelten sointi, tuntea se ilo että osaa itse ne tuottaa… Vaikenin nolostuneena, mutta Harri hymyili minulle lämpimästi.

- Kuvailet tuota tunnetta hyvin, mies kehaisi, ja haarovälini kostui lisää. - Olet ilmeisesti hyvin tietoinen tunteistasi ja siitä, mikä sinua miellyttää. Pidän siitä.

- Juu, sanoin suu kuivana ja nielaisin. Minua miellytti ajatus herra soitonopettajan käsistä vartalollani. En ollut varma, flirttailiko Harri vai oliko se vain omaa toivekuvitelmaani. Saattoi olla että olin vain todella puutteessa. Ajatus Harrista painamassa minua pianoa vasten kiihotti minua. Ajatus siitä, kuinka Harri riisuisi minut ja työntäisi minut pianoa päin vaativasti, mutta lempeästi, ja kuinka viileät koskettimet jättäisivät jälkensä alastomaan takapuoleeni.

- Soitetaanpa nämä loppuun ja pidetään pieni tauko, Harri sanoi.


Katsoin kun Harri soitti minulle esimerkkisonaatin. Hänen kätensä olivat aistilliset ja ne liikkuivat sulavasti koskettimilla. Miehen ryhti oli esimerkillinen ja katselin kuinka lihakset liikkuivat paidan alla hänen eläytyessään musiikkiin. Harri soitti silmät kiinni ja hänen huulensa raottuivat aavistuksen. Oli melkein kuin hän olisi rakastellut musiikkia. Totesin haluavani tuon miehen kämpilleni. Oli aika tehdä siirto, mutta vasta tunnin lopuksi.


- Minulla olisi kysymys, sanoin hermostuneena kun pakkasin soittovihkoja mahdollisimman hitaasti. Harri katsahti minuun.

- Vain yksikö? hän kysyi samettisella äänellään ja sai vilunväreet juoksemaan selkääni pitkin.

- Joo, vain yksi, hengähdin. Sydän takoi. Nyt tai ei koskaan, Cami! - Haluaisitko tulla viinilasilliselle luokseni tänään?

Harri kallisti veitikkamaisesti päätään ja hymy levisi hänen huulilleen.

- Pyydätkö sinä minua ulos? hän kysyi hymyillen ja minä punastuin.

- Joo, sanoin häkeltyneenä. Ryhdistäydy, nainen, komensin itseäni. Jalkovälini hohkasi kuumuutta ja melkein ihmettelin, ettei Harri kinuskisine äänineen sulanut edessäni.

- Lähden mielelläni, Harri sanoi ja tuhannet perhoset lensivät humaltuneena luokkahuoneeseen.


Kaivoin avaimet taskustani tärisevin sormin. Olimme jutelleet etupäässä musiikista koko bussimatkan ajan ja epäilen olleeni hehkuvan punainen suurimman osan matkasta aivan kuin Harri olisi työstänyt minua nuottiavaimilla ja äänensä sävelillä. Pelkäsin, että saan orgasmin ihan siitä, että opettajani istuu vieressäni ja bussin moottori tärisyttää minua altapäin. Matka oli samalla piinallinen ja nautinnollinen.

Laitoin valon päälle ja kiitin itseäni mielessäni siitä, että olin siivonnut kunnolla viikonloppuna. Sinkkunaisen asunto kun ei ollut ollut kovinkaan siistissä kunnossa, pitsalaatikoita lattialla, samoin likaisia vaatteita. Tosin ehkä Harri olisi ymmärtänyt, olihan se ihan inhimillistä. Oli se silti parempi, että ei tarvinnut turhaan nolostella.

- Käykö valkkari? Kysyin Harrilta ja mies nyökkäsi. Hän silmäili seinilläni olevia tauluja.

- Oletko maalannut nämä itse?

Olin kaataa viiniä pöydälle. Alastomia mies- ja naisvartaloita esittäviä tauluja oli seinälläni useita. Mitäköhän Harri minusta oikein ajatteli?

- E-en, änkytin ja keskityin kovasti jotta saisin viinin laseihin eikä pöydälle. Tehtävä vaikutti yllättävän vaativalta. - Eräs ystäväni on maalannut ne. Pidin hänen tyylistään ja jotenkin olen vuosien mittaan saanut niitä yhä lisää.

Harri nyökkäsi. Tarjosin hänelle viiniä ja istuuduimme juttelemaan pöydän ääreen. Olin äärimmäisen herkistynyt ja huomasin treenaavani lantionpohjalihaksia minkä kerkesin. Kehoni oli selvästi jo hyvin halukas aloittamaan ilonpidon.

- Mikä sai sinut kiinnostumaan tällaisesta vähän vanhemmasta soitonopettajasta? Harri kysyi leikkisä sävy äänessään. Punastuin.

- Koko paketti oli miellyttävä, sanoin ja lisäsin sitten: -Ja ehkä hyvä rytmitaju viehätti erityisesti.

Harri iski silmää.

- Ilman rytmiä ei ole musiikkia, hän sanoi. - Ja oikeastaan mikä tahansa missä on rytmi, on musiikkia. Hän naurahti punastumiselleni. Jalkovälini sykki.

- Onko sinulla… musiikillisia fantasioita? uskalsin kysyä.

- On minulla, hän sanoi pehmeästi ja katseli minua kiinteästi. - Onko sinulla?

Mieleeni tuli ajatus rakastelusta pianoa vasten, mutta se oli ollut vain hetkellinen ajatus, ei suoranainen fantasia… Eivätkä koskettimet takapuolta vasten varmaankaan tuntuisi hyvältä, tosin mistä sitä tietää ellei kokeile? Voihan hetken palo paisua niin suureksi roihuksi, ettei sellaisia pieniä yksityiskohtia huomaa.

- No, mietin tunnilla, että pano pianoa vasten voisi olla aika kiva, myönsin.

- Klassista rakastelua, Harri totesi ja siemaisi viiniä. - Itse pidän vähän erilaisemmasta musiikillisesta lähestymistavasta.

Pyysin häntä kertomaan lisää.

- No, otetaan esimerkiksi tuo nokkahuilu tuolla hyllylläsi. Minua kiihottaisi se, että toinen yrittää soittaa sillä sävelmää samalla kun häntä rakastellaan. Kuvittele huilun sävelmä, joka kirskahtaa tai katkeaa jokaisella työnnöllä…

Harrin silmät käväisivät vartalollani ja huomasin olevani äärimmäisen kiihottunut.

- Tai huuliharppu, mies jatkoi. Hän siveli huomaamattaan huuliaan. Erittäin hyvä merkki, ajattelin. - Huuliharppua soittava voi sisäänhengitykselläkin soittaa ihan hyvin. Ei ihme, että kukaan ei Muumilaaksossa pystynyt arvaamaan mitä teltalla tapahtui kun soitto ei koskaan kuulostanut katkeavan.

Kikatin. Harri virnuili myös.

- En voi enää ajatella Nuuskamuikkusen ja Muumin suhdetta normaalisti, kiitos sinun! kikatin.

- Olen kovin pahoillani siitä, Harri sanoi myötätuntoisesti, silmät välkkyen. - Ehkä voisin saada anteeksi jollain tavalla traumatisoimisesi?

Viini oli tehnyt minut rohkeammaksi ja suoremmaksi.

- Ehkä rytmillinen herra pianonsoitonopettaja voisi olla myös rytmillinen panosoitonopettaja? kysyin ja katsoin häntä suoraan silmiin. Harrin hymy leveni.
- Opettajasi taisi juuri kiihottua, mies kehräsi. - Opettajasi pitäisi kovasti siitä, että yrität soittaa nokkahuiluasi samalla kun hän työntyy sinuun ja vähän opettaa.

- Oppilaasti haluaisi kernaasti oppia tällaisia asioita, kehräsin takaisin ja nousin ylös. Harrikin nousi ja alkoi riisua minua. Nännini olivat kivikovat himosta ja kylmiä väreitä aaltoili ihollani. Harrin kuuma hengitys löyhähti paljaita rintojani vasten, ja jos mahdollista, nännini pingottuivat vielä enemmän.

- Taitaa oppilaalla olla suurikin tarve oppia? Harri kysyi ja veti oman paitansa pois. Minä riisuin pikkuhousuni ja autoin miehen housuja auki. Melkein revin hänen bokserinsa pois. Soitonopettajani kalu oli jo kovassa nousussa.

- Olen aina halukas… oppimaan, huohotin kun nappasin nokkahuiluni hyllystä ja revin sen pois kotelostaan. Harri hieroi itseään minua katsellen kun puhalsin muutaman kerran huiluuni. Hyvin se soi, vaikka huuleni vapisivat ja hermostuksen ja innostuneisuuden sekainen värinä kulki kehossani.

- Soitto kulkee esteettä, se on hyvä, Harri sanoi. - Katsotaan, kulkeeko jokin muukin esteettä.

Siirryin sängylle ja opettajani siirtyi viereeni. Harri suuteli minua ensin varovasti, mutta painautui pian voimakkaammin minua vasten kun huomasi miten innokkaasti vastasin suudelmaan. Harri maistui valkoviiniltä ja himolta. Miehen kädet hyväilivät selkääni ja valuivat sieltä takapuolelleni. Hän läpsäytti kokeeksi ja sihahdin mielihyvästä. Jälleen kädet jatkoivat vaeltamistaan ja siirtyivät reisilleni, joiden ihoon sisäinen kaipuuni oli jo kosteutensa jättänyt. Kuumat sormet piirtelivät sisäreisilleni ympyröitä, jotka saivat sähköiskun lailla niskakarvani pystyyn. Avasin jalkojani ja Harri kiepsahti päälleni. Hän suuteli samalla kun alkoi hyväillä minua sormillaan. Huohotin himosta. Jonkun muun kuin itseni sormet tuntuivat uskomattoman hyvältä. Ne tuntuivat hyvältä, mutta kaipasin jotain paksumpaa ja kuumempaa.

- Esteettömyys on hyvä, Harri kuiskasi ja hänen äänensä värähti. Harrin katse oli kuin syvää samettia ja se kääri minut kuumaan odotukseen. - Ota huilu ja mene nojatuoliin polvillesi niin olet hyvä oppilas.

Hän nousi ylös päältäni ja jäi odottamaan. Kömmin ylös sydän ja jalkoväli tykyttäen. Nappasin nokkahuilun käteeni ja asetuin nojatuoliini juuri niin kuin Harri oli minua neuvonut. Työnsin takapuoltani vielä vähän taakse kun nojauduin kyynärpäilläni selkänojan laitaan ja asetin huilun huulilleni. Tunsin kuinka Harri tuli taakseni ja asetti vuorostaan peniksensä häpyhuulilleni. Hän ei kuitenkaan työntynyt vielä sisään.

- Kai osaat soittaa muunkin kuin Satu meni saunaan? Harri kysyi epäilevänä.

- Ei hätää, osaan Ukko Nooankin, kihersin hänelle. - Ja pidempiä sävelmiä jopa.

- No hyvä sentään. Soita niitä pidempiä säveliä, niin saat myös pidempään, soitonopettajani kuiskasi.

Aloin soittaa erästä ponnekasta melodiaa. Olin vähällä keskeyttää soittoni kun Harri työntyi sisään. Hänen erektionsa tuntui hyvältä ja huomasin kaivanneeni seksiä jo pidemmän aikaa. En ollut kovinkaan innostunut kännipanoista, joten opiskeluaikani oli mennyt ihan vain opiskellessa. Harri tarttui kiinni lantiostani ja alkoi liikkua. Hänen jokainen työntönsä teki tehtävänsä ja jätti melodiaan pieniä painaumia. Mitä syvemmälle ja napakammin hän työntyi, sen kovempaa huilukin vingahti. Oli yllättävän kiihottavaa olla samalla sidottuna huiluun että itse seksiin, ja vain huilun melodiset vavahtelut kertoivat nautinnostani. En voinut voihkia omalla suullani, mutta huilu tulkkasi puolestani.

Seuraavaksi siirryin hitaampaan, alakuloiseen kappaleeseen. Harri hidasti myös tahtia, olihan hänellä rytmi veressä. Kun musiikinopettajani huomasi säännönmukaisuuden melodiassa, hän työntyi minuun tehokkaammin huippukohdissa. Se oli todella kiihottavaa. En ollut koskaan ajatellut, että nokkahuilu voisi olla mitenkään seksikäs soitin, mutta nyt se todella oli. Jatkoin kolmanteen kappaleeseen, jota saatoin ajoittain soittaa yhdellä kädellä ja opastin häntä viemään toisen kätensä rinnalleni. Hänen kuuma kätensä puristui rintani ympärille omistavasti.

Rakastelimme vielä muutaman kappaleen. Olin jo todella hengästynyt itse soittamisesta sekä kiihkosta ja tuntui että olin lähellä saamista. Huilusta kuului yksittäisiä vihellyksiä, enkä saanut melodiaa pysymään aloillaan. Harri neuvoi minua puhaltamaan loppuun asti, sillä hän ehdottomasti halusi kuulla orgasmini soivan. Hän nopeutti tahtia ja mukailin häntä niin hyvin kuin taisin, huilun viheltäessä kuin vanhanaikainen vesipannu. Pianonopettajani työntyi minuun yhä uudelleen ja uudelleen, ja tunsin kuuman sumun nousevan alavatsastani. Keskityin kaikin voimin pitämään huilun äänessä, ja kun selkäni kouristui orgasmin voimasta, huilustani purkautui väräjävä, kimeä valitus. Tunsin kuinka Harrikin sai.

Haukoin henkeäni ja annoin huilun kalahtaa lattiaan jälkikouristeluissa. Harri piti minusta tiukasti kiinni eikä vetäytynyt pois. Se oli ollut mahtava orgasmi, en ollut koskaan saanut yhtä upeaa. Käännyin ympäri ja suutelin soitonopettajaani.

- Piditkö tunnista, Camilla? Harri kysyi raukeasti.

- Se oli mahtavaa, huokaisin nautinnollisesti. - Kiitos kun opastit minut rytmin tälle puolen.

- Ilo oli kokonaan minun puolellani, opettajani hymähti. - Sinulla on myös rytmi veressä ja oikein hyvä rytmi onkin. Ensi kerralla voisimme kokeilla rytmitajusi avartumista pianon ääressä. Miltäs kuulostaa?

- Pia… panon soittaminen kuulostaa oikein hyvältä, sanoin ja hihitin sydämeni kyllyydestä.