Janina

”Ei fantasioita pidäkään lähteä toteuttamaan, ne menevät pilalle. Fantasiat on pidettävä fantasioina.” Useammankin kerran olen saanut kuulla tuon kommentin, kun keskusteluissa on edetty siihen vaiheeseen, että aletaan puhua seksifantasioista. Itse olen pitänyt turpani kiinni, vaikka ajatuksissani olen ollut toista mieltä.

Tämän tarinan juuret juontavat kauas esipuberteettiin, aikaan jolloin ei oltu enää lapsia, mutta ei vielä aikuisiakaan.
”Sinä kesänä maalla meillä oli tavallista hurjemmat sadepäivän leikit. Pieni joukko tyttöjä ja poikia kokoontui piharakennuksen tyhjään huoneeseen viettämään aikaa pimeässä. Ikkuna oli peitetty viltillä ja valot sammutettu. Pimeässä saattoi uskaltaa jotain sellaista, mitä päivänvalossa ei – jopa kosketella vastakkaista sukupuolta intiimeiltä alueilta. Eräänä päivänä kävikin yllättäen niin, että jouduin huoneeseen yksin kolmen tytön kanssa. He olivat selvästi suunnitelleet koko jutun, vaikka en sitä silloin ymmärtänyt. Yhtäkkiä he kävivät pimeässä kimppuuni ja kaatoivat selälleen sängylle. Enhän minä toki hirveästi vastustellut, enemmän olin kai yllättynyt. Yksi istui päälleni ja toinen alkoi repiä housuja jalastani. Päällä istuva tunnusteli toimenpiteen edistymistä, ja kun ”kikkeli” oli saatu esiin, hän antoi merkin ja kolmas tyttö sytyttikin valot, mikä oli ”säännöissä” ehdottomasti kielletty.”

Olen monesti näinä vuosikymmeninä miettinyt, miten tuo syvälle mieleen painunut tositapaus on vaikuttanut seksuaalisuuteeni. Mutta yhtäkaikki, fantasioita se ainakin on tuottanut. Eri tavoin olen mielikuvituksessani ollut vähintään kahden, monesti useamman naisen rajussakin kohtelussa. Elävässä elämässä olen toteuttanut BDSM:a niin orjana kuin masterinakin, ja nauttinut suunnattomasti. Silti fantasiani useamman naisen käsittelystä ovat jääneet fantasioiksi.
Nyt huomaan kyyhöttäväni nelinkontin kahden naisen välissä Villin Kartanon eteisen lattialla yläruumis paljaana, vain shortsit jalassa. Molemmat naiset ovat pukeutuneet pikkumustaan ja korkokenkiin. He näyttävät upeilta.

- Et sinä meille mitään mahda, julistaa Ira kuin varmistaakseen että olen ymmärtänyt valta-asetelmat oikein.
Naiset kiertävät ympärilläni ja latelevat ehtojaan. Aikovat kuulemma runkata minua housut jalassa ja kysyvät kummassa lahkeessa kyrpäni on. Vastauksen saatuaan Tuulia varmistaa vielä kopeloimalla asian. Nainen on selvästi tyytyväinen tulokseen ja kertoo kullin olevan sekä kovana että märkänä. Kosteuden voi kuulemma tuntea jopa housujen läpi.

Mieleeni tulee taas muisto nuoruudesta. Kuinka onnistuin livahtamaan elokuvateatteriin, lapsilta kiellettyyn pehmopornoleffaan, enkä ulos tullessani meinannut kehdata kulkea kadulla, kun vaaleissa kesähousuissa oli etupuolella märkä läikkä.

Ira tuntuu lukevan ajatukseni.
- Eihän sulla tietenkään ole varahousuja mukana, mutta ei se mitään. Kyllä kesä kuivaa sen minkä sperma kastelee.

Sitten hän tunkeutuu syvemmälle pääni sisään.
- Me runkataankin sua kilpaa, minä vasempaan ja Tuulia oikeaan lahkeeseen. Katotaan kumpaan tulee!, hän ehdottaa.

Kuinka monessa fantasiassani naiset ovatkaan kilpailleet milloin mistäkin. Urheilumiehenä minua kai kiihottaa sekin, että olen kilpailuareena tai urheiluväline. Runkkauskilpailu on kai se kaikkein tavallisin unelma. Jokaisella naisella on arvotussa järjestyksessä sama aika yrittää ja se joka saa spermani lentämään, on voittaja.
Näillä naisilla on kuitenkin jo muuta mielessä. Tuulia on sitonut kaulaani pannan ja kytkee siihen ketjun. Minut komennetaan ylös ja lähdetään hihnasta kiskoen kuljettamaan alas portaita. Ira tehostaa menoa läimäyttämällä minua pari kertaa pakaroille.

Huone on valaistu punertavilla lampuilla. Ne antavat juuri sopivasti valoa ja luovat lähes uhkaavan tunnelman. Minut istutetaan rautatuoliin ja kahlitaan tiukasti kiinni, jalat haralleen. Ketjuja kulkee ainakin olkavarsissa, ranteissa, reisissä ja nilkoissa. Lopuksi kaulapantani sidotaan kiinni tuolin selkämykseen, niin että katseeni suuntautuu yläviistoon.

- Näetkö Tuulian pillun? kysyy Ira, vaikka tietää hyvin, etten pysty liikuttamaan päätäni alaspäin.
Tuulia seisoo aivan edessäni, mutta näen vain hänen kasvonsa, enkä niitäkään kokonaan.

- Katso nyt Tuulian pillua, yllyttää Ira.

Yritän katsoa, mutta lopputulos on sama kuin aikaisemminkin.

- Eikö ole sääli, kun ei näe, vaikka olisi pillu esillä ihan lähietäisyydellä, kiusaa Ira.
- Kaksi pillua, lipsahtaa minulta kuin vahingossa.

Naiset naurahtavat, mutta vakavoituvat sitten. Toteavat minun menneen liian pitkälle vitsailussani ja aikovansa antaa minulle opetuksen. En edes ehdi ajatella, mikä se voisi olla, kun ensimmäinen potku osuu auki olevaan haaroväliini. Ähkäisen tuskasta, mutta se on vasta alkua. Potkuja satelee suoraan arimpaan paikkaani. Aluksi vuorotellen, mutta sitten toinen ei maltakaan lopettaa, vaan tarjoilee useamman peräkkäin. Ja toinen pyytää jo innoissaan päästä jatkamaan. Nämä naiset taitavat todella tykätä tästä. Välillä sievä korkokenkä osuu maaliinsa niin napakasti, että vartaloni nytkähtää ja minulta pääsee voihkaisu. Sekä potkaisijaa että vuoroaan odottavaa naurattaa - ja se tuntuu innostavan heitä vain lisää. Päättelevät, että voivat potkia kunnolla, kun ”sillä on housut jalassa”.

Munille potkiminen on kai naisen mieheen kohdistamasta väkivallasta klassisin. Ehkä juuri siksi siinä on jotain erityisen kiihottavaa. En kiistä, etteivätkö fantasioitteni naiset olisi koskaan potkineet sukuelimiäni, jopa ihan tällaisissakin tilanteissa. Tavallisimmin sitä ovat kuitenkin tehneet naissotilaat, joiden vangiksi olen joutunut. Potkimisen uhriksi joutuminen on fantasiaa tyypillisimmillään, sillä potkujahan ei fantasiassa voi tuntea, eikä niitä ei voi itse aikaansaada. Nöyryyttävän ilmapiirin sen sijaan voi aistia sitäkin paremmin.

Täytyy tunnustaa, että tämä kokemus on minulle ensimmäinen ja todella hämmentävä. Tiedän, että on miehiä, jotka eivät kestäisi tätä yhtä potkua pitemmälle. Tuska, joka tuntuu varsinkin potkun osuessa kiveksiin, on aivan erilaista kuin mikään muu. Se ei ole kipua sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan pakottavaa tuskaa, joka jatkuu vielä varsinaisen osuman jälkeenkin. Onneksi kaikki potkut eivät osu suoraan palleihin.

- Jotkut miehet sanovat näkevänsä tähtiä, kun niiden palleja potkitaan, valistaa Ira.

Epäilemättä, osuva kuvaus sekin.

- Näetkö sä tähtiä? tivaa Ira ja antaa sievillä jaloillaan kunnon tällin.
- Ääh, näen, kaksi tähteä ympärilläni!

Naiset purskahtavat nauruun. Sanovat olevansa tyytyväisiä, mutta haluavansa tarjota lisää tähtisadetta. Ja niin jalkoväliini osuu kokonainen potkusarja.
Voiko tämä todella olla kiihottavaa ja jos niin miksi? Lisääkö kivun tuntemus nöyryytyksen aikaansaamaa kiihkoa vai päinvastoin. Naisten aitoa ilakointia ei ainakaan voi vähätellä. Olen todella leikkikalun asemassa. Ja ensimmäiseen kysymykseen on helppo vastata, jos vain uskaltaa olla itselleen rehellinen. Seisokkini housujen sisällä ei juurikaan laske!

Kuin testatakseen teoriaa housujen vaikutuksesta, naiset alkavat yhteisvoimin riisua niitä. Toinen avaa vyötä, kun toinen jo samalla vetäisee vetoketjun alas. Ihan täydessä juhlakunnossa en ole, mutta ei sitä kutistuneeksikaan voi sanoa. Naiset yrittävät potkaista paljaita elimiäni, mutta housut ovat edelleen tiellä. Tuulia ehdottaa pyykkipoikia avuksi. Ne asetetaan kummallekin puolelle, suoraan kiinni kiveksiin, estämään niiden valumista housujen sisään. Kipu muuttaa muotoaan, nipistäväksi, terävämmäksi. Ja taas seuraa pari potkuyritystä.

Lopulta päädytään siihen, että housut on parasta riisua kokonaan pois. Saan samalla hetken rauhoittua, kun naiset hääräilevät ketjujen ja alushousujeni kimpussa. Jos sitä nyt pyykkipojat kiveksissä rauhoittumaan pystyy.

Seisokkinikin alkaa laskea ja naiset huomaavat sen.
- Se vaatii näköjään lisää huomiota, arvioi Ira, ja Tuulia kuulostaa olevan samaa mieltä.

Pyykkipoikia ilmestyy lisää ja molemmat alkavat kiinnittää niitä kiveksiini. Yritän laskea, montako niitä on, mutta sekoan laskuissa, kun välillä niitä ripustetaan kaksikin yhtä aikaa ja pallejani nipistelee ja polttelee jo joka puolelta. Kaiken kukkuraksi silmäni peitetään hupulla, niin että enää en näe edes kiusaajieni kasvoja.
Sitten se alkaa uudestaan – potkiminen. Tällä kerralla potkuja vaimentavat pyykkipojat, mutta en pysty sanomaan, vähentääkö se kivun tunnetta. Ainakin sen luonne muuttuu. Nipistimet heilahtavat joka potkun voimasta ja venyttävät pallieni arkaa nahkaa. Tuskan joukkoon sekoittuu jonkinlaista häpeän tunnettakin, sillä kaluni tuntuu taas heräävän.

- No niin, oikeassa oltiin. Huomiota se vaan kaipasi!

Naisia naurattaa, välillä sekin, kun potku menee vähän sivuun, osuu kulliin ja antaa sille kunnon vauhdit.
Pyykkipojat tai jotkin muut nipistimet kiveksissä on minulle opittu fantasia. Kun ensimmäistä kertaa koin sen, en ensin edes tajunnut, mitä tapahtui. Kiihotus oli niin valtava, että tuntui kuin voisin räjähtää siihen paikkaan. Siitä lähtien on dominafantasioissa nipistelty kiveksiä, jätetty sidottuna odottamaan tai pakotettu kävelemään pyykkipojat palleissa ja runkattu kullia niin, että nipistimet vain tanssahtelevat tahdissa. Mutta tällaista urheilulajia en olisi kuuna päivänä osannut keksiä.

En ole varma, mutta luulen, että se on Ira, joka keksiin yhtäkkiä uuden kisan. Aletaan potkia pyykkipoikia irti kiveksistä. Kumpi saa enemmän irtoamaan? Jos sinulta on joskus irrotettu pyykkipoika ihosta muuten kuin äärimmäistä varovaisuutta noudattaen, tiedät, että olet tuntenut kipua. Mutta kun niitä potkitaan kilpaa irti kiveksistäni, en enää itsekään tiedä, miksi sitä kutsuisi.

Tilanteen ollessa 2-2, sääntöjä helpotetaan siten, että käsiäkin saa käyttää, mutta vain läpsimiseen. Pyykkipoikiin ei saa tarttua. Tämän kaiken voin päätellä vain tuntemuksista ja puheista. Naamarin takaa en näe mitään. Ymmärrän senkin, että Tuulia käyttää pari kertaa kiellettyä tekniikkaa tai ainakin liikkuu harmaalla alueella, mutta ei saa tässä leikkimielisessä kisassa varoitusta. Leikkimielisessä tosiaankin, sillä kilpailijattarilla tuntuu olevan vilpittömän hauskaa heidän kannustaessaan toisiaan ja laskiessaan pisteitä. Ja onnistuneet suoritukset saavat aikaan riemun purkauksia, kuin urheilussa ikään.
Kivekseni ovat jo aivan tulessa, mutta jokainen irrotus repii lisää tuskaa ja jokaisen jälkeen toivon, että se olisi ollut viimeinen. Pisteiden laskeminenkin unohtuu, kun nipistimet tuntuvat olevan niin tiukassa.

- Taidettiin laittaa ne aika tiukalle, epäilee Tuulia.
- Niin kai. Nuo kaksi viimeistä ei kyllä lähde. Mutta annetaan niiden jäädä sinne roikkumaan. Saavatpahan pallitkin huomiota, päättää Ira.

Äänistä päätellen Ira alkaa valmistella välineitä seuraavaan toimenpiteeseen, mutta Tuulia ryhtyy sivelemään kiveksiäni ja puhelee niille hellästi. Hän silittää myös kulliani, joka vaikuttaa ”väsyneeltä”, kuten ilmaus kuuluu.

Kauaa en kuitenkaan ehdi hyväilyistä nauttia, kun Ira on jo taas kalleuksieni kimpussa. Hän sitoo niistä tiukan paketin ja kyrpäni alkaa taas osoittaa virkoamisen merkkejä. Pelkän tuntoaistin perusteella en pysty päättelemään, mitä välineitä hän käyttää, mutta sen tiedän, että mukana on paksua, painavaa rautaketjua, jonka hän jättää roikkumaan paketista alaspäin. Se on todella raskas ja venyttää vehkeitäni kivuliaasti kohti lattiaa. Kaluni on kuitenkin eri mieltä. Se kovettuu jälleen ja alkaa pistää hanttiin.

- Kato, kuinka se tykkää, huomaa Tuulia.
- Annetaan sille vähän lisää vauhtia, innostuu Ira ja pistää raskaan ketjun heilumaan.

Paketin keinunta on kaikesta päätellen hauskan näköistä, sillä molemmat naiset purskahtavat nauruun, ja antavat vuoron perään ketjulle kyytiä. He eivät kuitenkaan ole ainoita, jotka nauttivat liikkeestä. Kivusta ja venytyksestä huolimatta kaluni kovettuu entisestään. Ja jollei ketju painaisi sitä alaspäin, se sojottaisi varmaan yläviistoon. Kun itse en pysty sitä näkemään, en tiedä, voiko sitä kutsua seisokiksi. Tuntoaistini kuitenkin kertoo, että tätä jäykemmäksi sitä ei saa.

Naiset ilahtuvat ja kehuvat kilvan kovuuttani, toinen kyrpäni ja toinen kullini. Molemmat ovat sen kimpussa, antavat painoille lisää vauhtia ja tunnustelevat jämäkkyyttä.

- Puristapa tästä, niin huomaat kuinka kivikova se on!
- Se on täältä päästäkin ihan kova!
- Tämmöinen pitää kyrvän ollakin!

En tiedä sattuuko minuun enää ollenkaan. Todennäköisesti kyllä, mutta kiihottumiseni on niin huipussaan, että voisin laueta tähän kaikista kivuista huolimatta.
Kullin ja pallien sitominen on aina tuntunut minusta äärimmäisen kiihottavalta. Useamman naisen fantasioissani ne sidotaankin lähes joka kerta, ainakin joksikin aikaa. Niitä voidaan sitoa eri välineillä, naruin, köysin, ketjuin, kahlein. Se voi tapahtua monin tavoin, munat ja kulli erikseen tai kaikki yhteen, yksinkertaisella sidoksella tai moneen kertaan pyörittämällä. Narun tai ketjun toinen pää saattaa olla vapaana tai kiinni jossain, ulkona vaikka puun rungossa, se voidaan vetää jalkojeni välistä taaksepäin ja sitten johonkin, joskus jopa omaan kaulapantaan. Yleensä olen sidottuna paikallani, mutta minua voidaan myös kuljettaa paikasta toiseen sidotuista vehkeistä vetämällä.

Naiset tuntuvat jälleen lukevan ajatukseni. Minut irrotetaan lopultakin tuolista ja lähdetään siirtämään toiseen paikkaan. Toinen kiskoo kaulapantaan kiinnitetystä taluttimesta, toinen puolestaan siitä raskaasta kahleketjusta, joka yhä koristaa seisovaa kyrpääni. Ne pari pyykkipoikaakin taitaa vielä kulkea mukana kiveksissä.

Painojen lisääminen pallien nipistimiin tai jollakin tavalla sidottuihin sukuelimiin on ollut fantasioissani mukana jossain määrin pitkään, mutta viime aikoina niiden merkitys on korostunut. Nyt ne ovat mukana lähes aina, niiden massa on lisääntynyt ja niiden heiluttelu tuntuu kiihottavan sekä ajatuksena että tuntemuksena. Tämän kokemuksen jälkeen tiedän, että yksi asia saa aikaan aivan ylimääräisen lisäkiihokkeen. Se, että naiset ilakoivat nähdessään heilahtelun ja sen aiheuttaman reaktion.

Vaikka siirtyminen toiseen paikkaan tapahtui juuri niin upeasti kuin olin hurjimmissa fantasioissani kuvitellut, kaulapannasta ja munista talutettuna, mielessäni käväisi muutaman sekunnin ajan aivan uusi ajatus. Kun tiesin että kalustani roikkuu jotain painavaa, ehdin jo ajatella, ettei minua talutetakaan siitä, vaan annetaan sen keinahdella vapaasti kävelyni tahdissa. Ja sitten jo suorastaan pelästyin, kun Ira tuolista ylös noustessani sanoi: ”Pane jalat yhteen!”. Sekavissa aivoissani välähti kuvitelma, jossa jalkani sidottaisiin yhteen ja sitten minut pakotettaisiin kävelemään vaivalloisesti tai jopa hypähtelemään, painojen tanssittaessa kivuliaasti kulliani.

Silmiäni peittää edelleen huppu, enkä näe mihin ollaan menossa. Minun on vain heittäydyttävä naisten armoille ja annettava heidän johdattaa itseni jälleen kohti uusia kokemuksia.