Neitixxxl

Kirjoitan tämän nyt sinulle vaikka et olekaan tätä ansainnut. Tiedän vain kuinka utelias olet ja annan sinulle nyt vähän jonkinlaista vihjettä ajatusmaailmastani, kenties esimakua, kenties vain kiusaa mielikuvituksellesi. Omakin mielikuvituksesi on vilkas kyllä, mutta sinä tahdot tietää mitä juuri Minä ajattelen. Ja joudut korvaamaan tämän, tiedät sen.
Muille lukijoille kerrottakoon että olemme salapari. Minä päälle kolmenkymmenen, tuo toinen minua seitsemän vuotta nuorempi. Poika hän melkein vielä oli kun tapasimme. Salaista seksiä milloin missäkin ja nyt vasta ajan myötä olemme päättäneet kokeilla että hän alistuu. Sitä hän on kai aina toivonut, halunnut tuntea ja kai jollain tasolla tuntenutkin minun kanssani ollessani kuitenkin kokeneempi nainen ja rohkeampi kuin hän. Olemme nyt päässeet tapaamaan säälittävän harvoin mutta siihen on tulossa muutos. Eikö niin pikkuinen? Sinä maksat hotellin silloin kun minä haluan sinut nähdä.

Nyt kuitenkin kirjoitan kun olen luonasi..
Saavun ovelle jossa olet jo minua vastassa. ”Saat nopeat ohjeet ensialkuun ja katsotaan siitä kuinka homma etenee. Onko tämä selvää?” Vastaat myöntyvästi ja olet tulossa halaamaan minua, siitä on kauan kun olemme tavanneet. Näytät kuitenkin epäröivältä nyt kun asema on hieman uusi ja nyökkään sinulle hymyillen rohkaisevasti. ”Ihan oikein. Nyt et pääse halailemaan. Mene polvillesi. Se on asento jossa olet tästälähin minun lähelläni jollen toisin ohjeista.” Nyökkäät ja tottelet. Sytytän tupakan ja puhun ohjeita sinulle samalla: ”Saat koskea jalkoihini ja kokeilla sieltä polvillasi saatko muuallekin koskea samalla jos tahdot. Ja ne ohjeet..”

Olet niin saamarin suloinen kun näen kuinka kiimassa olet ja kätesi suorastaan tärisee kun tuot ne pohkeilleni alkaen silittää niitä varoen kuin voisit satuttaa minua vaikka tiedän että haluaisit vain riisua minut heti ja naida kuin eläin, mutta kiltisti sinä odotat niin kuin pitää. ”Katso minua kun puhun sinulle.” Kiskaisen päätäsi hiuksista taaksepäin nähdäkseni silmäsi.

”Haluan että osoitat ymmärtäneesi nämä. Sinulla on käytössäsi numeroasteikko yhdestä viiteen. Kun kysyn asteikosta sinä vastaat. Vitonen tarkoittaa että nautit suunnattomasti ja haluat lisää. Nelonen kertoo että pidät tilanteesta tai siitä mitä jompikumpi tekee. Kolmonen on että tapahtuva menettelee kunhan minä Valtiattarenasi nautin. Kolmosessa on kyllä paradoksi sillä sinähän nautit aina kun minä nautin eikö niin?” Nyökkäät vastaukseksi ja hymyilet hymylleni. ”Kakkonen, se numero, on jo jotain mistä et oikeastaan pidä laisinkaan mutta teet sen tai tyydyt siihen miellyttääksesi minua. Ykkönen viestii siitä että haluat lopettaa.” Nyökkäät ymmärtäneenä sanani ja vaikken ole sinua kieltänyt vielä oikeastaan mistään olet arka kuin pikkupoika. Katsot ujona silmiini välillä katse harhaillen, peläten että joku naapurustossasi voisi nähdä kaiken, mutten anna sen häiritä itseäni lainkaan. Kätesi liukuu haparoiden reisilläni ja pohkeillani, olet siirtynyt hieman lähemmäs minua.

”Numeroarvot on siksi että minä opin tuntemaan mitä sinun päässäsi liikkuu ja sinulla on toki vielä turvasanasi joka on kun lausut kokonaan oman nimesi. Silloin lopetan kaiken välittömästi. Avaan mahdolliset siteet tai päästän sinut irti jos olet kiinni jossain, lelut poistuu, kaikki normalisoituu mitä ikinäkään on silloin. Minä jään aloilleni ja toivon että jäät vierelleni niin että selvitämme asian sanoin tai vaikka vain halauksella, mutta silloin olen jälleen se minä jonka olet oppinut tuntemaan. Turvasana on äärimmäinen ja ehdoton konsti, ymmärrätkö sen?” Nuo ohjeet on tärkeimmät ja sinä tunnut ymmärtävän ne.
Kun saan tupakkani poltettua heitän sen maahan ja kävelen jo sisälle avoimesta kotisi ovesta. ”Tumppaa se jos tahdot.” Tiedän että haluat. Emme voi jättää todistusaineistoa muille.

Jäät ulos hetkeksi ja minä menen kengät jalassa keittiöön. Joudut siivoamaan varmaankin koko asunnon meidän jälkeemme. Olet suorastaan ylitarkka jälkien suhteen, mutta se ei ole minun ongelmani. Oikeastaan se vain viehättää minua. Kuulen oven sulkeutuvan ja katson kohti keittiön ovea. Tulet perässäni kun nyt näet missä olen ja kiltisti hieman liioitellen käskyäni konttaat nöyränä. En voi olla hymyilemättä. ”Jos tuo on se tapa jolla haluat liikkua niin ole hyvä. Ohjeeni oli kyllä vain että olet polvillasi aina kun olet lähelläni. En halua missään tilanteessa joutua katsomaan sinua korkeudellani, vertaisenani. Kuitenkin eri huoneessa tai jos sinun pitää nopeasti jotain hakea tai tehdä, voit nousta ylös.” Huvittavaa kuinka oletat minun haluavan jotain jo vaikken ole niin sanonut, en vieläkään ole kieltänyt sinua puhumasta tai ole käskenyt sinun katsella avuttomana lattiaa niinkuin nyt teet. Minun ujo poikani.

Uskaltaudut jälleen nostaa kämmenesi jaloilleni. Katselen sinua kuinka avuton olet kun et tiedä mitä sinun pitäisi tehdä. ”Haluatko riisua kenkäni?” Kysyn hellästi ja lempeästi vaikka tiedän sinun toivovan komennusta. Sinä kuitenkin kai jo tiedät ettei se ole minun tapani. Sinä nyökkäät. ”Puhu ääneen kyllä sinä osaat. En ole kieltänyt sinua puhumasta. Sama koskee numeroita. Jos en kysy sinulta ja haluat sanoa jonkin numeroista jos tilanne yhtäkkisesti muuttuu tai jokin on erityisen mieleen tai päinvastoin niin saat sanoa mielipiteesi numeroin.”
”Okei.. no .. riisunko mä sun kengät?” -on vastauksesi ja minä turhaudun naurahtaen. Tönäisen sinua kauemmas ja vastaan ”Keitä mulle kahvia.”

Jotkut jotka ovat tänne asti jaksaneet lukea ehkä ymmärtävät tuon turhautumiseni, sinusta en ole varma. Selittäminen on tylsää mutta tämän kappaleen voi jättää lukematta jos se ei kiinnosta. Annoin sinulle luvan puhua, kyllä. Kysyin jo aiemmin haluatko riisua kenkäni. Selkeään kysymykseen selkeitä vastauksia. Joko kyllä tai ei. Ja aina parempi vastaus olisi kertoa vastauksen perään selitys: Kyllä, haluaisin kovasti riisua kenkäsi. Sitä voi jatkaa vielä: ..jotta voisin hieroa jalkapohjiasi. Tai: Valtiatar en haluaisi riisua kenkiäsi koska ne on niin kauniit. (sinulla ei kenkäfetissiä tosin ole joten tuo lienee turha kommentointi, mutta se nyt on esimerkki.) Voit toki olla vastaamatta myös ja kysyä itse paremmin: Saisinko riisua kenkäsi kun ne jättää jälkiä ja minun on ne sitten siivottava myöhemmin...pelkään että jäämme kiinni. -Pikkuinen sinä tiedät että rakastan kun anelet.

Minulla ei nyt ole mahdollisuutta kirjoittaa pidemmälle, mutta nuo ohjeet pitää tästälähin paikkansa kun näissä merkeissä tapaamme. Tiedän että olisit halunnut minun kirjoittavan kuinka käytän sinua, ruoskin, nussin, työllistän, rääkkään, härnään ja kiusaan, ja muutkin pikku perverssit lukijat te ette nyt saanut mitään runkkaamismateriaalia tästä tekstistä. Jätän sinut kahvinkeittoon ja jatkan mahdollisesti tätä joskus. Haluan vain että ymmärrät hieman mistä tässä minulla on kyse: Ei kaikesta siitä mihin olet kanssani suostuvainen, mitä kaikkea sallit minun sinulle tehdä ja kuinka ns. julma ja härski saisin olla vaan siitä että nautin asemastani kanssasi. Kyllä ne kaikki kokeilut, rohkeutesi, mielesi ja fyysisyyden rajat, tulee vielä joskus, mutta ole maltillinen.


Palautetta saa antaa.