Laksmi

Älä koskaan kerro kenellekään: olen ollut naisen kanssa, vaikka se on kulttuurissani äärimmäisen kiellettyä. Näin se tapahtui.

En ollut koskaan kuvitellut voivani tuntea vetoa naista kohtaan, enhän muuten sellaista työtä olisikaan ottanut vastaan. Asuin intialaisessa ashramissa eli henkisessä yhteisössä, sillä vanhempani tahtoivat palvella paikan gurua. He tahtoivat olla mahdollisimman lähellä tätä jumalallisena pitämäänsä miestä ja tehdä gurun hyväksi ashramissa vapaaehtoistyötä. Olin käynyt kouluni ashramissa ja kasvanut hyvin kansainvälisen ilmapiirin keskellä, sillä paikkaan virtasi gurun opetuslapsia kaikkialta maailmasta. Perheeni oli kuitenkin äärihinduistinen ja hyvin vanhoillinen, ja minun oli määrä mennä heti naimisiin, kunhan sopiva kosija löytyisi. Olin hyvin kateellinen kohtaamilleni länsimaalaisille tytöille, joilla näytti olevan kaikki maailman vapaus ja itsenäisyys.

Koska olin juuri lopettanut kouluni ja vanhempani eivät olleet keksineet kenelle minut naittaisivat, minulle oli löydettävä jokin pieni ja kevyt työ ashramissa. Toimettomana ei sopinut olla, mutta toisaalta kunnialliselle naimattomalle tytölle ei sopinut mikä tahansa työ. Koska olin pitkälle opiskellut, minun olisi nöyryyttävää tehdä mitään ruumiillisesti raskasta. Toinen ja vielä tärkeämpi sääntö oli, etten saisi työskennellä lähelläkään miehiä, etteivät kiusaukset iskisi.

Olisivatpa vain tienneet, minkälaisten kiusausten eteen he minut työnsivät, kun isäni löysi minulle sopivaksi katsomansa työn. Tehtäväkseni annettiin istua ashramin portilla ja tutkia sisääntulevat naiset.

Heti ensimmäisenä päivänä vanhempi muori, joka oli tehnyt työtä vuosikausia antoi tiukkoja ohjeita, miten tulisi toimia. Naiset tulisi kutsua yksitellen verhoilla ympäröityyn koppiin ja nopeasti tutkittaisiin, ovatko he piilottaneet rintojensa väliin tai housunlahkeisiin mitään kiellettyä. Guru pelkäsi kuollakseen pommeja ja muuta terrorismia ja siksi hän oli määrännyt turvatarkastukset jokaiselle muurilla ympäröidyn alueen portille.

Aluksi työpäivät kuluivat samankaltaisena katkeamattomana virtana. Ashramiin tulijat olivat pääosin vanhuksia, jotka tulivat vierailemaan temppeliin. Mitään ajattelematta suoritin liukuhihnamaisesti tehtäväni. Liutin käsieni erilaisten vartaloiden läpi tuntematta mitään, ajattelematta muuta kuin seuraavaa teetaukoa. Ihmiset tulivat virtana ja kohtasin heidät vain puolen minuutin ajan, jos sitäkään. "Seuraava, seuraava," totuin huutamaan, kunnes sitten tuli hän.

Vinosti hymyillen hän astui eteeni ja verho hänen takanaan heilahti kiinni. Tunnelma oli jotenkin sähköistynyt, vaikka en sitä heti huomannut. Rutiininomaisesti laskin käteni hänen hartioilleen ja kevyesti juuri ja juuri koskien ylitin hänen rintansa, hipaisin pakaroita ja laskeuduin kyykkyyn. Jättäen jalat käsieni väliin, kävin läpi lahkeet. Noustessani ylös, hän katsoi minuun jotenkin kiinteästi. "Pidätkö työstäsi," hän kysyi. "Meneehän tämä," vastasin vältellen. Kun ulkomaalaisen kanssa puhuu tämänkin verran, tuntuu velvollisuudelta kysäistä heidän maastaan. Tyttö vastasi uteluuni kertoen olevansa Venäjältä. Äkkiseltään hän tarttui käteeni ja veti sen rinnalleen. Olin äimistynyt. Samalla tunsin kummaa levottomuutta mahanpohjassani. "Tunnetko, minulla on tällaiset metalliset kaarituet rintaliiveissä? Piippaakohan tuo portin metallinpaljastaja näistä," tyttö kysyi viattomasti. Kysymys oli täysin asiallinen, mutta tyttö hymyili ihmeen salaperäisesti, kuin tuntemattomaan leikkiin kutsuen. Ja hän piti kättäni rinnallaan vähän turhan kauan, tai olisinhan sen itsekin voinut irti repäistä, en vain hämmennyksissäni osannut. "Mikä siellä kestää, onko ongelmia", huusi työparini verhon takaa.

"Mene jo," suhahdin venäläiselle tytölle ja hieman töykeästi tuuppasin häntä eteenpäin. Aukaisin verhon ja lausahdin iloisesti työparilleni "Ei tässä mitään, juutuimme vain rupattelemaan, hän halusi kysyä gurusta. Suuri opettajamme on aina turvallinen puheenaihe, joten viittasin häneen, kun en hätäpäissäni muutakaan keksinyt. "Olen muuten Jelena, oli hauska tutustua," tyttö huikkasi vielä kiireisesti, vaikka oli jo ohjannut hänet kohti metallinpaljastusporttia. Gurumme vainoharhaisuudesta turvallisuuden suhteen kertoi, kuinka hän halusi kaksinkertaisen turvatarkastuksen, sekä käsin tutkimisen että metallinpaljastusportit.

Muutamaan päivään en nähnyt Jelenaa. Ehdin jo pelätä ja toivoa hänen jatkaneet matkaansa. Monet länsimaalaiset viipyivät vain muutaman päivän. Ashrami, joka minulle oli koti, oli heille vain erikoinen nähtävyys ja paikka, jossa syödä ja yöpyä edullisesti.

Mutta hän tuli jälleen. Kevyin ja itsevarmoin askelin hän leijui portista eteeni. Jelena sukelsi verhojen raosta sulavasti kuin lepakot illalla puiden oksien välistä. "Tee tällä kertaa oikein huolellinen tarkastus. Luulen että saatoin unohtaa keittiöveitsen rintojeni väliin", hän pilaili. En osannut kuin huokaista, mutta aloittaessani ammattimaisen ja niin nopean tarkistuksen kuin suinkin pystyin, Jelena tarttui lempeästi leuastani, nosti sitä ylöspäin ja pakotti katsomaan itseään. "Minkälaista sinun elämäsi oikeasti on, pikkuinen?" Silloin melkein murruin. Olin viime päivinä ajatellut kauhulla tulevaa avioliittoani. Vuoden päästä samaan aikaan olisin jo varmasti naimisissa, ehkä odottaisin lastakin. Millainen koti minulla olisi? Olisiko meillä tarpeeksi ruokaa ja sähköä, löisikö mies minua pienimmästäkin syystä? "Haluaisin tutustua sinuun. Olen utelias teidän intialaisten naisten suhteen, sillä olette niin etäisiä ja hillittyjä. Teihin ei saa mitään yhteyttä. Täällä matkustaessani miehet kyllä tulevat juttelemaan, mutta totta puhuakseni olen aina ollut enemmän kiinnostunut naisista." Näytin varmasti häkeltyneeltä, sillä Jelena naurahti: "Älä pelästy, haluan vain ystävyyttäsi, ellet itse tahdo enemmän. Tiedät kai mistä puhun. Ymmärrän kyllä, että nämä asiat ovat kulttuurissasi tabuja, mutta et voi olla täysin tietämätön, onhan teillä Intiassa jopa kolmas sukupuoli."

En uskaltanut pidätellä Jelenaa kauemmin, sillä muuten olisi tullut sanomista työni hitaudesta. Hätäisesti Jelena löi kouraani lapun ja poistui. Vilkaisin lappua ja siinä oli ilmeisesti hänen hotellinsa osoite. Miten hän kuvitteli minun pääsevän luokseen?
Illalla minun piti laittaa ruokaa ja huolehtia veljistäni ja poistumiseni kyllä pantaisiin merkille välittömästi. Ainoat pätevät syyt iltamenoihin olivat gurun seremonioihin osallistuminen tai uskonnollisen elokuvien katselu, ja kumpaankaan en voinut valehdella meneväni jäämättä myöhemmin kiinni. Kaikki tunsivat toisensa ja joku varmasti tulisi maininneeksi ohimennen vanhemmilleni, etten ollut siellä missä sanoin olleeni. Tietenkin työssäni oli ruokatauko. Mielessäni hahmottui tahtomattani suunnitelma. Mutta voisinko?

Jelena näytti kävelevän useita kertoja päivässä ashramiin sisään ja ulos. Usein näin hänen poistuvan minun kulmani ulostuloportista, mutta hän oli mennyt sisään muualta. Ehkä hän nautti myös muiden käsien kosketuksesta. Ehkä hän oli löytänyt uuden suosikin, kun en ollut saapunut hänen luokseen. Olin kyllä halunnut, mutta sopivaa tilaisuutta ei ollut tullut. Työparini oli kutsunut minut päivittäin syömään kanssaan ja en ollut osannut kieltäytyä. Sitä paitsi näin olin saanut miettimisaikaa Jelenan suhteen. Mitä hän oikein minusta halusi? Tahtoiko hän vain hetken leikkiä kanssani ja sitten hylätä, ja millaista tuo leikki olisi? Mitä naiset oikein tekivät keskenään? En tiennyt edes, kuinka miehen kanssa ollaan. Totta kai tiesin teoriassa, mitä tuleviin aviollisiin velvollisuuksiini kuului, olihan nykyään jumalille kiitos olemassa internet. Mutta käsitykseni olivat hyvin hatarat, enkä ollut koskaan miettinyt, kuinka kyse voisi olla velvollisuuksien sijaan myös jostain muusta.

Moneen päivään en ollut nähnyt tuota omalaatuisen kaunista ulkomaalaista, mutta siinä hän taas oli edessäni. "Sinä et tullut", hän kysyi ihmetellen, mutta ei vähääkään loukkaantuneesti. Hänen äänensävynsä viesti kuin hän olisi tarjonnut minulle kuuta taivaalta ja en olisi sitä ymmärtänyt vastaanottaa. Sisuunnuin, vuosia minuun kertynyt katkeruus purkautui. "Mitä ymmärrätte te länsimaalaiset vapaat naiset meidän intialaisten tyttöjen elämästä? Te, jotka voitte kuljeskella maailmalla, lähteä ja tulla kun haluttaa, tarttua pienempiinkin päähänpistoihinne kysymättä keneltäkään lupaa. Onko sinun koskaan tarvinnut asettaa perhettäsi tai uskontoasi itsesi etusijalle? Oletko koskaan uhrautunut minkään puolesta?

"Enpä taida olla", Jelena virkkoi maltillisesti. "Tämä erilaisuutemmehan minua juuri kiehtoo, saa tuntemaan sinuun niin henkistä kuin fyysistä vetoa. Sanopa sinä puolestasi oletko koskaan tehnyt mitään täysin spontaanisti? Minusta sinun pitäisi edes kerran elämässäsi antaa itsellesi jotain. Haluaisin antaa sinulle muiston lahjan, jonka voisit säilyttää vain itselläsi, jakamatta sitä kenenkään kanssa, kuten varmasti olet aina joutunut kaiken jakamaan. Onko sinulla koskaan ollut salaisuutta? Mielestäni jokaisella ihmisellä pitäisi olla elämänsä aikana edes yksi salaisuus.

Sanat "yksi salaisuus" jäi kaikumaan mieleeni Jelenan poistuttua. Onneksi työparini osasi huonosti englantia ja olimme puhuneet matalin äänensävyin. Yhtäkkiä huomasin minulla jo olevan salaisuuden, mikä sai minut hymyilemään. Vaikka mitään enempää ei koskaan tapahtuisikaan Jelenan kanssa, pelkästään nämä keskustelut olivat olleet tietynlainen kielletty hedelmä. Mitä sanoisivatkaan vanhempani jos tietäisivät minun edes harkitsevan seksiä naisen kanssa? Toisaalta, he eivät olleet koskaan asiasta varoitelleet, toisin kuin miessuhtaista. Homous oli jälleen kielletty maassamme, vaikka se jo muutama vuosi sitten laillistettiin. Mutta kaikki tarkoittivat homoudella vain miesrakkautta, naisten välisistä suhteista ei puhuttu koskaan. Miehethän ne tässä maassa kaiken päättivät, joten ehkä he eivät osanneet kuvitellakaan jonkun naisen tahtovan olla naisen kanssa, eivät ainakaan puhtoisen intialaisen naisen, vain lännessä naiset olivat niin kieroutuneita. Oliko Jelenassa jotain luonnotonta? Hänellä oli kyllä naiseksi vähän liian lyhyet hiukset, vain vaivoin olkapäille ulottuvat. Mutta muuten hän oli jopa korostuneen naisellinen näyttävine korvakoruineen ja kukkaistuoksuineen. Jotain poikamaista oli ainoastaan hänen ryhdikkyydessään ja korostuneen itsevarmoissa eleissään.

Itse olin mielestäni hyvin tavanomaisen näköinen. Mustat hiukseni olivat tiukasti taakse vedetyllä letillä, kuten nuorelle naiselle sopi. Ihoni oli intialaisen maitoteen chain värinen eli ei ollenkaan paha, mutta olisi se voinut olla vaaleampikin. Olin hoikka, mutta siinä nyt ei ollut mitään omalaatuista, sillä vaikka ylipainoisten määrä maassamme kasvoi hurjaa vauhtia, useimmat olivat nuorina siroja. Vasta kotiäiteinä he lihoivat, koska rouskuttelivat pitkästyneisyyttään makeita leivonnaisia.

Tapasin Jelenan yllättäen kadulla ashramin ulkopuolella. Olin lähtenyt ostamaan vihanneksia ja olin juuri palaamassa kultaiseen häkkiini, ashramiin, jonka puutarhat loistivat kauneuttaan, mutta olin siellä jatkuvan valvonnan alainen. Jos perheeni ei komentanut minua ja sitonut sopivuussäännöin, sen tekivät muut gurun seuraajat, jotka olivat jatkuvasti huolissaan nuorten naisten moraalista. En tiedä mikä rohkeuden puuska minuun meni, sillä tervehdin Jelenaa, joka ei olisi ilman huudahdustani minua ehkä nähnytkään.

"Siinähän sinä olet pikkuinen", Jelena naurahti. Olisin halunnut koskettaa häntä, mutta eihän siihen ollut mitään sopivaa syytä. Toivoin hänen tulevan jälleen turvatarkastuskoppiini, että saisin kunniallisella syyllä hivellä tuota kaunista vartaloa. Kuin arvaten ajatukseni ja aistien ilmassa välillämme väreilevän mangetismin, Jelena veti minut kädestä sivukujalle. Mutta se oli turha yritys etsiä yksityisyyttä. Kaupungeissamme ei juuri ole hiljaisia katuja tai porttikongeja, joihin kukaan ei näe. Kaikki kadut ovat yhtä katkeamatonta vilinää ilman pakopaikkaa. Olin joskus lukenut, kuinka rakkaus keksii keinot ja nyt vasta ymmärsin lauseen tarkoituksen. "Ystäväni haluaisi sovittaa tätä mekkoa," Jelena huikkasi eräälle kauppiaalle ja tempaisi henkarista summanmutikassa vaatekappaleen. "Olisiko teillä mitään paikkaa, jossa sovittaa tätä?" "No, ei varsinaisesti, mutta kai te voitte sovittaa takahuoneen vessassa, mutta älkää sotkeko mekkoa. Vessa ei ole kovin puhdas."

En onneksi suoranaisesti tuntenut kyseistä kauppiasta. Mikä onni, ettei Jelena vienyt minua toiseen putiikkiin, jota piti äitini siskon mies. Siitä vasta olisikin tullut kyselemistä. Kyseinen kauppias oli pohjoisesta, jonne hän pakeni aina kuumimmaksi ajaksi, joten oikeastaan kukaan ei tuntenut häntä kovin läheisesti. Silti se ei estänyt miestä kysymästä holhoavasti: "mistä tunnet tuon länsimaalaisen?" Ehdin vain mutista olleeni hänen kanssaan samassa gurun laulupiirissä, kun Jelena oli jo vetänyt minut mukaansa betoniseen ja hämärään vessakoppiin.

"No niin kerrankin meillä on aikaa puhua, tai tehdä muutakin jos vain haluat. Täällä olemme hetken kuin suojasatamassa. Olemme irrallaan sekä sinun että minun maailmastani, joten kaikki on sallittua. Kukaan ei näe, kerrankaan kukaan ei näe. Etkö koskaan kyllästy siihen, ettet voi tehdä mitään vain itseksesi? Tässä maassa on niin paljon ihmisiä, että aina jostain päin uteliaat silmät tuijottavat."

Jelena oli niin ihanan villin näköinen kiihdyksissään ja hiuksen kuumuuden vuoksi kihartuneina, että olisin yhtäkkiä halunnut suudella häntä. Minun täytyi keskittää kaikki tahdonvoimani, että pystyin keskittymään hänen kysymykseensä. "Me totumme jo pienestä pitäen siihen, että ihmisiä on paljon kaikkialla. Ei minua vieraat silmäparit ahdista, mutta perheeni kyllä. En ymmärrä, miksi en saa opiskella pitempään vaan minun on mentävä naimisiin." "Ei tuhlata koko aikaa puhumiseen", Jelena lausahti pehmeästi ja silitti poskeani antaen kätensä kulkea niskan kautta hiuksiini, jolloin jähmetyin oudon tunteen vallassa. "Vielä minä sinut sulatan, jääkuningattareni", Jelena kuiskasi ja veti minut kiinni itseensä. "Ajattele tämän olevan kuin kosto vanhemmillesi, jotka haluavat alistaa tahtosi. Mieti, miten he järkyttyisivät jos tietäisivät ja silti heidän ei tarvitse koskaan tietää. Salattu kosto vain sinua itseäsi varten, piilotettuna sydämeesi." Jelena puhui minut niin pökerryksiin - tai ehkä sen teki hänen kehonsa läheisyys - etten osannut enää vastustella hänen suudellessaan minua pehmeän kokeilevasti.

"Haluaisin antaa sinulle vielä enemmän. Haluaisin näyttää sinulle tien, jonka olen itse löytänyt; naiseuden ilman miehistä vastapainoa. Emme välttämättä tarvitse miehiä mihinkään. Ei heissä mitään vikaa ole, ei ainakaan kaikissa, mutta olen varmasti parempi rakastaja kuin useimmat heistä." Olin ymmälläni Jelenan puheista ja käytöksestä. Tämä kaikki oli niin vastoin sitä mitä minulle oli lapsesta saakka opetettu. Homoseksuaalisuutta minulta ei oltu osattu kieltää, mutta minut oli kasvatettu kaiken miehisen kunnioitukseen ja siihen, ettei nainen koskaan voinut olla kuin mies. Ei nainen voi kutsua minua noin suoraan ja häpeilemättä lemmenleikkeihin, ja silti Jelena teki niin. Hän ravisteli minun koko siihenastista maailmankuvaani, ja minun ei olisi muuta tehnyt mieli kuin huutaa: "Kyllä, suostun kaikkeen, vie vain minut pois täältä, tästä vankila kaupungista, edes hetkeksi pois."

Kukaan ei koskaan ollut nähnyt minua alasti, paitsi tietenkin perheeni ollessani aivan pieni. Itse asiassa en ollut edes itse katsellut alastonta vartaloani, sillä suihkussakin kävin alushameessa. Nyt Jelena rullasi mekkoni helmaa ylöspäin ja sujautti kätensä sen alle. Hitaasti ja kiusoitellen hän hyväili paljastuneita rintojani. En osannut kuin seisoa tikkusuorassa, vaikka koko kehoni huusi hyppäämään leikkiin mukaan. Jokin kuitenkin esti. "Emme voi mennä täällä kovin pitkälle, sinun täytyy tulla luokseni hotelliin", Jelena kuiskaili näykkiessään kevyesti kaulaani ja upottaessaan nenänsä hiuksiini. "Tuoksut aivan kookosöljyltä, sinulla on upean kiiltävät hiukset", hän huokaili avattuaan palmikkoni.

Äkkiä työnsin Jelenaa kauemmaksi itsestäni ja hän näytti loukkaantuneen kysyvältä. "Luulen kyllä, että haluaisin, mutta ei se ole niin helppoa. En minä tiedä, mitä odotat minulta, miten pitäisi toimia. Olen vain kerran suudellut miestä, tai oikeammin hän anasti suudelman minulta. Siinä on kaikki kokemukseni. Kuinka sitä paitsi pääsisin hotellille," puhuin hengästyneesti. "Voi sinua pieni, ei sinun tarvitse mitään osata, sen kuin vain heittäydyt, annat aistiesi viedä."

"Minusta on kitketty kaikenmoinen kyky heittäytyä, minut on kasvatettu hillitsemään tunteeni, nöyrtymään, " selitin. "No, jos sitä haluat, nimittäin nöyrtyä ja alistua, sekin onnistuu, pidän dominoinnista. Jos tulet, sinun ei tarvitse itse tehdä mitään, tottelet vain käskyjäni, siihenhän sinut on opetettu, eikö?" Viimeisen lauseen hän sanoi ilkikurisesti ja olisin voinut pahastua ellei sanoissa olisi ollut latautuneena uskomatonta kiihkoa. Kauppias keskeytti sanailumme takoen ovea: "Ette kai tärvele mekkoa. Otatteko te sen vai ette?" "Hetki vain", Jelena huikkasi.

Lupasin yrittää päästä hänen luokseen seuraavan päivän ruokatauolla. Jelenan mukaan hotellin ovivahti kävi vähän väliä ostamassa chaita läheisestä kioskista, joten voisin vain odottaa kunnes hän poistuisi ja livahtaa sitten Jelenan huoneeseen, jonka numeron hän kirjoitti nopeasti käteeni. Sieppasimme mekon mukaan, ja ennen poistumista vessasta hän suuteli minua vielä kerran yhtä aikaa pehmeästi ja vaativasti. Kauppias näytti myrtyneeltä, kun emme ostaneetkaan mekkoa, jota olimme niin kauan ja antaumuksella sovittaneet.

Kirjoitin tämän tarinan sinulle rakas päiväkirja. Kenellekään muulle en pysty kertomaan, mitä Jelenan kanssa tapahtui ja minulla on pakottava tarve kertoa. Huomenna alkavat hääjärjestelyni ja pian elämäni on ohi, mutta onhan minulla aina muistot, joissa elää. Jos osaat pitää salaisuuteni, kerron vielä lisää lyhyistä onnen hetkistä elämässäni, kun kerrankin elin oikeasti. Osaatko?