Matti E.

Sillä silmällä nyt saunassa mittailin ja katselin herkeämättä Pellonmäen siitintä. Siitinhän se oli, kaikessa komeudessaan, vaikka sillä monta muutakin nimeä oli. Sillä oli siitetty uhkeasta rouvasta kahdeksan tervettä lasta. Sen Pellonmäki oli heti muuttopäivänämme kertonut ylpeänä, tiesi minun miehenä sitä arvostavan, kunnioittavan. Näin tein. Kunnioitin miestä, mutta hiukan pelonsekaisesti. Oli hänessä sen verran kasakkaa, vahvaa, tummaa verenperintöä idän suunnalta.

Pellonmäki huomasi kiinnostukseni, antoi näkyä, heilahdella. Venytteli ja teki muitakin eleitä, jotka ilmaisivat, että näytillä hän tässä teille on, houkuttimena, pyrkimässä. Pellonmäki pyrki vääjäämättä aviovuoteeseemme, nuoren vaimoni jalkojen väliin, se oli selvä. Meidän oli vain totuttauduttava ajatukseen, rohkaistuttava, otettava hänet vastaan. Nyt alkoi aika olla kypsä. Vaimokin katseli Pellonmäkeä, kypsää, kokenutta, miehistä miestä kiinnostuneesti. Hän ei enää peitellyt sievää pimppiään tai pystyjä rintojaan, antoi miehenkin katsella, nautiskella, virnistellä. Kyllä Pellonmäenkin täytyi huomata, että hänen taikansa olivat tehoamassa.

Kun olin suihkussa, mies kosketti vaimoani, muka vaivihkaa. Luuli, etten minä huomannut, koska pesin tukkaani. Mutta näin silti, valuvasta vedestä huolimatta. Pellonmäen koura kävi vaimoni takamuksella, hieraisi syvältä, varmasti poskien välistä, sieltä. Vaimon säpsähdyskin viestitti sitä. Ja sitten minusta näytti siltä, että Pellonmäellä turposi. Vaikka en ollut huomaavinani. Pölli paksuuntui entisestään, meinasi innostua, ruveta ojentelemaan. Täytyy järjestää juhannukseksi jotain ohjelmaa pihalle, kaikenikäisille, myös nassikoille, mies jutusteli leppoisasti. Rapsutti leukaansa. Yritti laukaista tilanteen, estää jäykistymisensä, harhauttaa. Minullakin oli kalu tavallista turpeampi, isompi. Vaimolla oli varmasti pimpsa kostunut, Pellonmäen sipaisusta viimeistään. Silti yritimme olla sen verran vieraskoreita, ettei paljastettu toiselle liikaa. Ei vielä tässä vaiheessa. Vaikka jokainen sen toisestaan jo huomasi.

Pukuhuoneessa supatin vaimolleni, että nyt se vääjäämättä tapahtuu. Käskin hänen mennä edeltä, tehdä tarpeelliset valmistelut, ottaa kondomit esille laatikosta. Ei Pellonmäki enää peräänny, kyllä se tulee, on jo jahti päällä. Vaimo antoi minulle suukon ja jännittyneen hymyn, livahti sitten punaisessa saunatakissa ovesta pihalle. Samassa Pellonmäki tuli kovalla vauhdilla pukuhuoneeseen, tumma häntä ja pussit ronskisti heiluen, etsi katseellaan vaimoani, näytti hämmentyneeltä. Joko korea rouvasi meni, hän kysyi hiukan pettyneenä, mitä lie ollutkaan mielessään. Jo meni, myönsin. Siitä oli selvästi kasakan perillinen harmistunut.

Mutta Pellonmäellä oli nyt väkevää, sitä lupaamaansa, tervetuloryypyt. Kilistimme, joimme. Mies alkoi saada leikkimieltään takaisin, hymyili ensin arvoituksellisesti, katseli silmät kiiluen. Sitten kysäisi, etkö yhtään pelkää, että yritän juottaa sinut humalaan ja hurmata pikku vaimosi, niin kuin kasakka. Se on minulla verissä, mies tarkensi, iski silmää. Siinä se tuli, sopiva vihje, tilaisuus minulle. Naurahdin, tosin äärimmäisen jännittyneenä. Nyt minulla oli oikea hetki sanoa se. Sitähän minä tässä pelkään, mutta onhan sitä jo odoteltukin, jotenkin tähän tyyliin asiani esitin. Miehen ilme valpastui oitis, kiinnostui, kulmakarvat kohosivat. Syötti oli napattu.

Vaimo meni odottamaan, valmistautumaan, olemme sopineet, sopersin. Äskeinen varmuuteni tuntui karisevan. Mies kuunteli tarkkaavaisena, istui siinä vieressä paljaana, kaikessa karvapeitteessään, jalat rehellisesti levällään. Saunapuhtaana, leveitä korvuksiaan myöten. Nyt se oli sanottu ja minua kauhistutti. Vilkaisin miehen elintä, siellä vaani peto, oikea konkelo. Kun Pellonmäki ojensi vielä kätensä, puristi lujasti, en enää voinut peruakaan. Se oli miesten välinen sopimus, lupa Pellonmäelle käydä vieraisilla. Sain jotenkin takin ylleni, alushousuja en. Kankein jaloin, sumein ajatuksin lähdin hänen kanssaan kohti kotimme ovea. Pellonmäki vilkaisi oman asuntonsa suuntaan. Rouvaa ei häivähtänyt ikkunoissa. Ei huomannut miehensä luvattomia retkiä, taikka luvallisia. Mistä sen tiesi.

Pellonmäki katseli uteliaana nuorta kotiamme, kun tulimme sisään. Vaimoa ei näkynyt, makuuhuoneessa paloi lamppu, yöpöydän valaisin. Me tulimme nyt, huikkasin ääni sortuen, puistatti, hiotti. Pellonmäki huomasi sen ja kosketti kuumalla kädellään olkapäätäni, esitti toveria. Vaikka mielessä sillä täytyi pyöriä vain vaimoni ja se, mitä tämän jalkovälistä löytyi. Olin tuonut kasakan kotiini, omasta tahdostani, vaimoni luvalla. Ja miehellä oli sakeat ajatukset, veri kohisi. Vaimo mutisi myöntävästi makuuhuoneesta.

Heitimme Pellonmäen kanssa saunatakit yltämme, olimme kumpikin alasti, aataminpuvussa. Kumpikin tiesi, mitä tästä seuraisi, korvissa humisi. Mutta siinä missä minä olin hermostunut ja jännittynyt, oli Pellonmäki varma ja avoimen utelias. Enää emme voineet pitää hevosiamme aisoissa, veri alkoi juosta, pumppautua hurjaa vauhtia sukuelimiin. Pellonmäen hurja kyrväs virui pituutta kovaa vauhtia, paksuni, pullistui, alkoi nousta pystyyn, kaarelle. Minulla nousi asentoon kuin nuoli, poikamaisesti. Pellonmäki vilkaisi avoimesti elintäni, naurahti matalasti, nyökkäsi. Tuntui hurjalta nähdä toisen erektio, ja olla itsekin jäykkänä kiimasta. Ja makuuhuoneessa odotti vaimo vako märkänä.

Astuimme makuuhuoneeseen, Pellonmäki ensin vieraanamme, minä perässä. Vaimo loikoi sängyllä, tuijotti suurin silmin, kiharaiset hiukset olkapäille kammattuina. Nyt ei ollut kyse enää leikistä, kikulien esittelystä. Nyt oltiin tosissaan. Kummallakin meistä seisoi kulli sotaisasti, taisteluasennossa, kilpaillen toistaan vastaan. Vaikka lopputulos oli jo selvä, koonkin puolesta. Pellonmäki oli voittaja, minä selätetty, vielä poika hänen rinnallaan. Äijä oli vahva, roteva, rinnus ja vatsa komeasti karvassa, mustanaan, kuin metsänpedolla. Leveissä harteissa, selässä ja takapuolessakin karvaa kasvoi, levinneenä. Minä seisoin vieressä hintelänä, poikamaisena, puolta nuorempana. Kyllä sellainen loi kovia paineita.

Vaimo katseli posket punaisina miehen hurjana sojottavaa sukuelintä, kasakan perua. Sen alla mies roikotteli suuria, tummia munaksiaan. Varsinaiset siemenriihet, nehän ne olivat. Munalla oli tehty monta lasta, työnnetty sisään naisen tavaraan, survottu, nuijittu, heitetty lastit, ja lopputulos oli aina taattu. Sellainen hirvittää. Pellonmäen rouva oli jo ikänsä puolesta turvassa miehensä siemeniltä, kahdeksan lasta miehelleen jalkovälistä synnytettyään. Mutta vaimoni ei ollut. Tällainen karmea ajatus kävi mielessäni, kun Pellonmäki lähti karhumaisesti, siitin ojossa, lähestymään vuodetta ja vaimoani. Vaimo oli muistanut ottaa kondomit esille laatikosta, onneksi. Niihin oli turvattava.

Pellonmäki istuutui sängynreunalle kulli pystyssä, täydessä kiimassa. Kiinteästi, kuin hypnotisoiden, vaimoani silmiin tuijottaen mies vei kätensä hitaasti tämän hävylle. Vaimo hengitti kiivaasti, vaaleat rinnat kohoilivat, nännit olivat taas kiihottuneet. Pellonmäki alkoi rohkeasti sormeilla viirua vaimon häpykarvojen alla. Vaimo ja Pellonmäki tuijottivat toisiaan niin keskittyneesti, silmät avoinna, että tunsin itseni sillä hetkellä aivan ulkopuoliseksi. Pellonmäen sormet työntyilivät yhä ronskimmin vaimoni jalkoväliin, saivat sen kosteudessaan litisemään, maiskuttelemaan. Vaimo alkoi haukkoa henkeään, voihki vaimeasti. Lopulta hän huokaisi oikein syvään ja lysähti selälleen tyynyihin.

Pellonmäki veti sormensa pois vaimoni pillusta, vei ne nenänsä alle, haisteli, sitten nuolaisi. Hänen kasvoilleen levisi jälleen ilkikurinen, leveä hymy. Kaunis vaimosi on ihan märkä paikastaan, mies sanoi matalasti minulle, kehuna. En pystynyt vastaamaan, mutta viittasin katseellani ja lopulta kädelläni pöydällä odottaviin kondomeihin. Pellonmäki ymmärsi, mitä tarkoitin ja vilkaisi myös suojakumeja. Seurasin heppi tutisten, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Mies ottaisi kumin, suojaisi, yhtyisi.

Mutta se ei mennyt niin. Pellonmäki ei tehnyt elettäkään ottaakseen kondomia. Sen sijaan hän nousi sängylle, tummanahkainen kulli kovassa tanassa. Pyrki naiseni päälle, varoi tallaamasta alleen, tekemästä kipeää. Vaimoni myötäili miehen liikkeitä ja vilkaisi hämillään minua, ei uskaltanut itse sanoa mitään, oli kiihdyksissä. Kondomit ovat valmiina, ota siitä, käytä, minä sopertelin, haparoin sanoja. Pellonmäki oli kontillaan vaimoni päällä, leveä selkä köyryssä. Hän käänsi verkkaisesti katseena minuun, silmissä pilkahteli. Eläissäni en kumia ole käyttänyt, enkä käytä nytkään, mies sanoi paksulla äänellä.

Se oli shokki. Minä katselin hätääntyneenä vaimoa, hän minua. Mies rupesi hamuamaan suullaan vaimoni nännejä, imeskeli, ei välittänyt meidän hädästämme. Näillä on hyvä imettää nassikoita, mies kehaisi väliin, jatkoi taas hamuamista. Vaimo haukkoi henkeään, kiihottui lisää. Vaimolla ei ole muuta ehkäisyä, häneen ei saa laskea, selitin kauhuissani. Ja kun on tautejakin, jatkoin hätääntyneenä. Pellonmäki päästi tissin suustaan ja naurahti, että tauteja hänessä ei ole, ei ole koskaan ollut. Sota-aikaankin, nuorena solttuna, hän nai aina paljaalla, vaikka kupalla peloteltiin. Rouva Pellonmäki oli silloin jo hänen morsiamensa, mies selitti leikkisästi. Vaikka olihan niitä muitakin, hän lisäsi hyväntuulisena. Samassa hän nosti lantiotaan ylemmäs, aikoi työntyä sisään vaimooni. Paljas kyrpä seisoi pelottavan kovana, uhkaavana. Nahka oli komean korvusmoltin takana, ollut koko ajan. Pellonmäki ohjasi kullinsa vaimon häpyhuulille, tökki vuotavalla terskansilmällä suoraan kosteuteen.

Yritin yhä soperrella, että älä työnnä paljasta munaa sinne, siinä on suuret riskit, peruuttamattomat. Aika tuntui pysähtyneen, sydämeni hakkasi lujasti, kauhistutti. Mies leikitteli, kuin kissa hiirellä, nautti tilanteesta. En minä laske sisälle, pidän varani, mies lupasi sopuisana. Samassa hän painoi lantiotaan, työnsi tuntuvasti. Suuri korvuskyrpä painui vaimoni häpyhuulten välistä sisälle. Todistin esitystä kauhuissani, hikeä noruen, voimattomana. Oma heppi äärillään pystyssä. Itse en vielä koskaan ollut kokenut naisen paljasta pillua, vaikka olin naimisissa. Olimme olleet hyvin tarkkoja ehkäisystä, käyttäneet aina kondomia. Nyt Pellonmäki teki ehkäisystä leikkiä, pelasi peliä mielensä mukaan, työnsi paljasta lihaa paljaaseen.

Tiukkaa teki, mies sorvasi, sovitti hitaasti, tuijotti vaimoa, hänen ilmeitään, reaktioitaan. Vaimo uikutti, vinkui, puuskutti, oli jännittynyt, pinkeä. Pellonmäen elin oli raaka, jyhkeä, vaimo avattava kunnolla. Sen mies sanoi ääneenkin: Ääh-häh, miten nuorikkosi on tiukka tavarastaan, ei meinaa mahtuakaan, mutta mahdutellaan, mahdutellaan, ei tämä ensimmäinen tätä lajia ole. Varmasti ja maltillisesti Pellonmäki painoi siittimensä vaimoni häpyyn, sen minkä ylsi, työnsi tiukimpiin sopukoihin saakka. Antoi korvuksen hieroa, huudatti nuorikkoani. En tiedä, mitä se oli. Kuulosti kuin vaimoni olisi lauennut alkuunsa, toisti holtitonta ääntä, vaikersi, kiersi kätensä sonnin leveään selkään.

Vaimo oli miehen alla, mies mahdikkaana päällä, vantterana, rotevana, kyrpä syvällä vitussa. Pellonmäki oli yhtynyt kauniiseen, nuoreen vaimooni suojaamatta, paljaalla korvuskullillaan. Sitä toistelin kauhuissani pääni sisällä. Hän vei minulta sen etuoikeuden, toimi omavaltaisesti. Vieras kasakka. Sitä se oli, synkkää perua jostain pimeästä menneisyydestä. Mies odotteli, piti syvällä, antoi naiseni aikansa volista, vikistä, tottua. Pellonmäki tiesi, ettei nyt sopinut liikkua. Pillu nuoli miehen elintä, joka puolelta. Se oli vaarallista, äärimmäisen riskialtista, vastuutonta. Pellonmäen varmuudesta huolimatta. Pienikin herpaantuminen, yksikin nykäisy moltin leuan alta, ja mies syöksisi siemenlastinsa. Tunnelma oli sankka, herkkä, räjähdysaltis.

Mies pysyi kauan paikoillaan, vitun pohjassa. Suuret mulkkukivet roikkuivat nahkapussissaan vaimoni pyllyn päällä. Niissä piili suuri vaara, vinhasti ympäriinsä vipeltäviä siittiöitä, Pellonmäen sukusiemeniä. Uskalsin tuskin hengittää, etten vain pilaisi tilannetta. Vanha tarina puski mieleeni järkytyksen keskellä yhtenään. Kasakka oli tullut taloon, juottanut isännän humalaan, astunut tämän kauniin, nuoren vaimon, lähtenyt tiehensä, mutta jättänyt pysyvän muiston, oman itävän siemenensä. Tämä Pellonmäki oli samaa verta, Venäjänmaan kasakan pojanpoika, karhumainen peto, karvojaan myöten. Sama pidättelemätön vietti kuin isänisällään.

Lopulta mies liikahti, veti taaksepäin. Sitten taas työnsi, alkoi nussia. Vaimoni näytti tarrautuvan kaikin voimin astujaansa, karhumaiseen mieheen. Haarat olivat levällään miehen kupeilla, häpy auki yhtymiseen, huulet tiukkana. Mies oli keskittynyt, ei puhunut, tuijotti vaimoani, imi sitten kaulaan jälkiä. Vielä se tuonkin osaa, ikämies, ajattelin kiihottuneena. Minä olin aina varonut jättämästä jälkiä. Mutta Pellonmäki ei välittänyt, hän oli nyt miestä vaimoni kanssa, päässyt jalkoväliin, ottanut vallat. Kiihdytti vain tahtia, jotta sänky natisi. Liikuin levottomana vuoteen ympäri, oma kalu raudankovana. Pellonmäki ei nyt välittänyt katsoa minuun, antoi näytöksen, nai vaimoani. Nuorikkoni voihki, valitti, kiljahteli, oli alla ja antoi miehelle, takertui tähän, kun muutakaan ei voinut.

Ähkyen mies kysyi äkkiä suoraan, miltä näyttää, kun hässin vaimoasi, oikein pienen hävyn täydeltä. Minua kauhistutti, vavisutti, pelotti. Silti vastasin, että tulen hulluksi kiihkosta, nautin. Pellonmäki ei leppynyt, hurjistui vain. Hän näytti lisää, siirsi vaimoni jalat olkapäilleen ja polki sitten entistä julmemmin. Ponnisteli koko vahvalla ruhollaan, otti kunnon kyydit. Pysyin tuskin tajuissani, olin kuin mieletön, tuijotin ahnaasti. Miehen nahkapussi kiristyi kasaan, tummentui entisestään. Munakset olivat kohonneet, painautuneet yhteen, valmistautuneet iskuun, syöksytykseen. Minä omistan nyt vaimoasi, vitusta, uskotko, Pellonmäki mylvi uhmalla. Hän osasi vetää oikeista naruista, sai koko alapääni nykimään kiimasta. Uskon, sopersin.

Ah-haah, herkistää, ai kun herkistääkin, Pellonmäki ölisi, jatkoi vain hurjaa naimista, tyydytti kaiken patoutuneen kypsän miehen himonsa minun vaimooni. Kyrvän täytyi syytää limojaan pitkin vaimoni pillunseiniä, sotkea naisen aineet samaan kuohaan. Sitä sotkua pursui ulos vaimoni pinkeästä reiästä, jota Pellonmäki nussi häikäilemättä, innostui liikaa, ylitti vierasvaran huumassaan. Nyt jos tästä heittäisin siemenet sisään, mitäs sanoisit, äijä karjahteli, piinasi minua viimeisen jälkeen. Älä tee sitä, anelin kauhuissani. Olin miehen armoilla, ja hän tiesi sen. Vaimo ulisi kaksinkerroin Pellonmäen alla, antoi sonnin painaa, ei yrittänytkään vierittää tätä pois päältään, sai jälleen orgasmia. Vaikka vaara yltyi kaiken aikaa. Mieli tekisi laskea, ai perkeles, äh, mies riehui, jytki rajusti siemenriihet kireällä. Heitänkö sisään, vaimosi saisi nassikan minulle, sinun laskuusi, Pellonmäki ähisi, uhosi, pelotteli. Älä, älä, se olisi liikaa, minä huusin.

Yhdennellätoista hetkellä mies tempautui irti vaimostani, veti jäykän, klähmäisen korvuskyrpänsä ulos pillusta. Ja laukesi saman tien. Tummanpuhuva kulli syöksi, roiski paksua siemennestettä lakanoille, aivan estoitta, rajusti. Pellonmäki ehti painaa kouransa vaimoni levinneen pillun suojaksi, muuten sekin olisi saanut osansa. Mies ärjyi ja ähki, siementeli sinne tänne. Kasakan siitin heitti monta sakeaa spermarantua, sotki paikat. Sitten Pellonmäki lysähti sängylle, vaimoni viereen. Rintakarvat pörhöllään, kainalot väkevää hikeä valuen, lopen uupuneena, rauenneena. Vaimo huohotti yhtä hikisenä vieressä, silmät selällään, hässittynä.

Nyt oli minun hetkeni. Jos vielä sen verran kestäisin, ajattelin sameasti. Kiiruhdin ottamaan kondomin, sain sen vaivoin kaluni päälle, syöksy meinasi tulla jo. Työnnyin äkkiä vaimoni haaroihin, levitin ne auki. Pellonmäki avusti, piteli oikeaa jalkaa levällään, hymyili. Työnsin sisään avattuun pilluun, miehen huhmaroimaan. Hyvin tunsin Pellonmäen jäljet, siittimen suuren koon: pimppi oli levitetty kunnolla auki suurella kullilla, survottu julmasti. Aloin lykkiä rajusti. Pellonmäen suihkimat siemennökset sotkeutuivat allamme pitkin sänkyä, liimautuivat meihin. Vaimo tarttui minuun, voihki, valitti, tuijotti silmiini. Saman tien minulta tuli. En mahtanut mitään. Heppini sylki kiivaasti siemennestettä kumiin, vaimon pimppa sykki ja puristeli kaluni kosketusaraksi. Niin että valitin ääneen.

–

Päätös syntyi parin päivän aikana. Ehdotin vaimolleni, että tehdään lapsi. Hän ehtisi kyllä saada gradunsa ennen sitä valmiiksi, hyvässä lykyssä työpaikankin. Minulla oli virka, olimme naimisissa, perusasiat kunnossa. Vaimoni katsoi minua, suuteli, silmät sädehtivät. Tehdään, hän sanoi iloisesti. Se oli yhteinen päätöksemme.

Ensi kerran elämässäni sain tuntea hävyn paljaana. En ollut elänyt kuin Pellonmäki, joka ei omien sanojensa mukaan koskaan ollut kumia käyttänyt. Minä en olisi uskaltanut, vastuuntuntoni oli liian suuri sellaiseen. Mutta nyt, Pellonmäen esimerkistä hurjistuneena, halusin sen kokea, heittää kondomit syrjään. Maanantaina, heti töistä tultuani kävin vaimoni kimppuun. Asettelin jäykän kalun pimppiviivalle ja painoin sisään. Oli se jo jokseenkin palautunut. Vaimo ulahti, oli sittenkin edelleen sisältään herkkänä Pellonmäen jäljiltä. Mies oli nuijinut niin rajusti, unohtanut kokonsa. Ilmankos Pellonmäen rouvakin valitti. Vaimokin oli ensin joutunut kävelemään jalat ristissä, vaikertaen. Mutta en osannut olla hellä, niin hurjana olin. Painoin menemään, tikkasin takapuolellani taas kuin kaniini. Vaimo huusi suoraa huutoa, vittu imi ihanasti, oli liukas ja tuntuva, himokas. Silloin herkisti liiaksi, laukesin, päästelin ääniä, suihkutin vapaasti sisään, onnellisena.

Lauantaina olin itsevarma ja ylpeä. Sen, mitä nyt Pellonmäen seurassa pystyin. Olin varma, että olin tehnyt vaimoni raskaaksi. Olimmehan naineet joka päivä. Joka kerta olin ruiskuttanut siemennesteeni hänen sisäänsä. Pellonmäelle sanoin, että me yritämme lasta. Mies kiinnostui oitis asiasta, kyseli, hiukan tunkeillen. Eikä minun lopulta auttanut muu kuin kutsua hänet toistamiseen kylään. Pellonmäki mairitteli, että tottahan hänkin nyt saa olla loppuun asti korean rouvani kanssa, kun tämä on jo tehty tiineeksi. Se olisi hänelle kunnia, hän halusi päästä laskemaan omista palleistaan siemenet samaan loveen kanssani. Vähän kuin kummisetä. Ulosveto kesken rajuimman herkistämisen pilaa naimisen, Pellonmäki vakuutti. Hän halusi loppuun asti. Siihen me ihmeeksemme suostuimme.

Pellonmäki ei säästellyt missään. Karmea, paljas korvuskulli ojossa hän yhtyi jälleen siekailematta nuoreen vaimooni. Asetti tämän tammaksi eteensä ja astui takaapäin kuin ori. Jytisti niin, että munakset keikkuivat edestakaisin, osuivat vaimoon, läiskivät tahtia. Tällä tavalla hän tykkää aina nussia naapurin rouvaakin, Miettisen vaimoa, mies ölisi kiimassaan. Olin kauhuissani: mitä. Vaimo tuskin tajusi, mitä äijä sanoi, huusi vain, ulisi tämän nussittavana kimeästi. Pellonmäki huomasi kauhuni, mutta nauroi matalasti asialle, paineli samalla rajusti. Tahti kiihtyi, siemenkivet kohosivat ja hetki lähestyi. Silloin käänsi Pellonmäki vaimoni selälleen. Kävi päälle, survoi syvälle kasakan sukunuijalla, aikoi antaa kovan lihansa sulaa vaimoni pimpun supistuksiin.

Äh-hääh, nyt siemennän vaimosi vitun täyteen, Pellonmäki karjaisi uhmakkaasti. Tahti sekosi, korvuskulli herkistyi, lasti lähti. Ja mies totisesti siemensi, mylvi, antoi syöksyjen tulla vapaasti kyrvästään. Siemenriihet olivat sitä luokkaa, että tämmiä tuli runsaasti. Niin kuin Pellonmäki itse asian ilmaisi. Uuvuksiin nussitun vaimoni tavara olisi ollut ikuistamisen arvoinen. Harmi, ettei silloin ollut digikameroita, eikä tapana kuvailla seksikuvia, ainakaan meillä.

Auki levinneiden häpyhuulien välistä valui laiskasti sitkeää, valkoisenharmaata siemennestettä, Pellonmäen sakeaa kylvöstä, niitä kasakan peruja. Mies huohotti rajusti, paineli oudosti rintaansa. Taisi ottaa sydämestä, niin raju oli akti, laukeaminen kiihkeä. En kuitenkaan kysellyt hänen vointiaan, sillä minulla oli kiire äijän liukkaille. Sulloin oman munani vaimon kauttaaltaan liukkaaseen, limaiseen vittuun. Lotistin, pumppasin, sotkin paikat entisestään. Jytyytin hetken, nain kaluni herkäksi, kunnes heitin omat lastini Pellonmäen paksujen siemennösten sekaan. Sen jälkeen iski katumus ja häpeä. Ei sille mitään mahtanut.

–

Vaimo oli seitsemännellä kuulla raskaana, kun muutimme omaan asuntoon. Hän oli saanut gradunsa ajoissa valmiiksi, työpaikkakin oli löytynyt. Se oli vielä sitä parempaa aikaa. Pellonmäen perhe jäi taakse. Mies vieraili luonamme vielä joitakin kertoja vaimon raskauden varmistuttua. Mutta sitten muutti taloon uusi pariskunta. Arvatenkin uusi valloitus kiehtoi kasakan pojanpoikaa. Pellonmäki jaksoi kyllä osoittaa huomiotaan vaimollenikin, silitti pyöristyvää mahaa, kehui, oli kohtelias, huomaavainen. Mutta kun tuli tilaisuus muuttaa pois, jättää Pellonmäen kuuden asunnon puutalo taakse, teimme sen.

Siihen aikaan ei vielä ollut yleistä, että isä olisi ollut mukana synnytyksessä. Olin työmatkalla toisella paikkakunnalla, kun vaimoni aika tuli täyteen. Anoppi ja appi olivat sitä varten meillä päivystämässä, auttamassa. He kiidättivät vaimoni synnyttämään sairaalaan. Puhelimitse sain tiedon, että meille oli syntynyt terve kolmikiloinen pojanköllikkä. Ei sitä onnen ja riemun määrää voi kuvailla, minkä koin. Jostain syystä minulle tuli suunnaton halu tiedottaa asiasta ensimmäisten joukossa Pellonmäelle. Olihan hän omien sanojensa mukaan kummisetä, tavallaan. Hain luettelosta Pellonmäkien puhelinnumeron ja soitin.

Vastaus oli karu, järkytti syvästi. Rouva Pellonmäki vastasi, kertoi miehensä kuolleen kolme viikkoa sitten. Sydänkohtaus oli äkillinen, raju, mitään ei mahtanut. Siihen mies oli kuollut, työnsä ääreen, pihamaalle. Hänet oli jo haudattukin. Esitin järkyttyneenä surunvalitteluni, jätin ilouutiseni kertomatta. Lähdin sekavin miettein ajamaan kohti kotikaupunkia, vaimoni ja poikani luokse.

Siellä sain syliini potran pojannassikan, jolla oli sysimusta tukka.