Lady Nickoi

Harold katseli kuinka hänen autonsa ajovalot lakaisivat mustaa maantietä, sadepisaroiden pudotessa taivaalta kuin miljoonat neulat.
Elokuvailta netissä tavatun naisen kanssa oli mennyt täysin poskelleen ja harmi poltti hänen mieltään. Kuva jonka nainen oli postittanut itsestään treffisivulle oli ollut yhtä kaukana totuudesta kuin itä lännestä ja uhkean kaunottaren sijaan Harold oli tavannut vaatteistaan ylitse pursuavan harvahampaisen mursun, jolla oli paha tapa syljeskellä kommentoidessaan elokuvaa.

Elokuvasta nauttimisen sijaan Harold oli miettinyt kuumeisesti miten selittää naiselle mahdollisimman kohteliaasti ettei häntä kiinnostanut, sillä hän pelkäsi naisen aloittavan kohtauksen elokuvan loputtua.

Ongelma oli kuitenkin ratkennut melkein itsestään, kun nainen oli huomauttanut hieman purevaan tyyliin Haroldin hiljaisuudesta, kun hän oli ajanut naisen asuntonsa ovelle. Harold oli tuntenut suurta helpotusta, kun hän aisti että hän ei ollutkaan naisen makuun ja hän oli kiittänyt tätä seurasta ja ajanut tiehensä, taakseen katsomatta.

Ajaessaan kotiinsa pimenevässä illassa Harold yritti muistella mistä elokuva oli tarkalleen ottane kertonut, mutta hänen aistinsa terävöityivät äkkiä äärimmilleen ja hän teki äkkijarrutuksen.
Pimeässä tienmutkassa kyhjötti yksinäinen nainen, johon Harold oli ollut vähällä törmätä. Naisen hieman pelästyneet kasvot loistivat kalpeina ajovalojen loisteessa ja hän yritti hakea lämpöä sateen kastelemasta mustasta trenssistä.

Harold ryntäsi ulos autostaan ja kysyi huolestuneena ettei naiseen vain ollut sattunut.
”Ei hätää”, nainen vastasi ääni väristen, hän oli mitä luultavammin itkenyt.
Naisen silmiä koristanut tumma meikki oli valunut suttuisiksi noroiksi hänen poskilleen ja hänen tumma tukkansa kehysti elottomana hänen kasvojaan.

Sateen tekemästä kastelusta huolimatta nainen oli säilyttänyt kauneutensa ja hänen surullisessa olemuksessaan oli jotain hyvin hellyttävää. Hän oli mitä ilmeisimmin joutunut huonoon seuraan, joka oli sittemmin hylännyt hänet tienposkeen keskelle ei mitään.

”Minne olet menossa, voisinko tarjota kyydin”, Harold kysyi.
Hänen kysymyksensä sai hennon hymyn nousemaan tumman neidon kasvoille ja hän katsoi ystävällisesti Haroldia.
”Jos siitä ei ole sinulle vaivaa, niin voisitko heittää minut kaupungin torille, jatkan siitä sitten itse.”
Harold kiiruhti avaamaan pelkääjän puolen oven ja kehotti naista hyppäämään kyytiin.

Nainen nousi autoon ja jännityksestä kihisten Harold istuutui ohjauspyörän taakse.
Hän halusi päästä jututtamaan kaunista neitoa ja toivoi että hänen ystävällinen eleensä saisi naisen ehkä tykästymään itseensä.
”Saanko kysyä mitä teit ulkona tähän aikaan illasta, vaikkei se minulle kuulukaan”, hän aloitti varovasti vilkaisten syrjäsilmällä vieressään istuvaa naista.
”Poikaystäväni oli huonolla tuulella ja meidän piti mennä yhteen konserttiin, hän sitten päättikin mennä sinne yksin ja käski minun kävellä kotiin”, nainen tunnusti apeana.
”Ikävä kuulla”, Harold totesi ja vilkaisi uudelleen matkakumppaniaan.

Nainen oli uskomattoman kaunis kasvoiltaan, eikä Harold voinut ymmärtää, miten joku saattoikin jättää sellaisen kaunottaren sateeseen. Naisen tielle jättänyt heittiö ei selvästikään tiennyt millaisen jalokiven tämä oli hyljännyt.

He ajoivat hetken aikaa hiljaisuudessa, kunnes heidän eteensä ilmestyi tyhjillään oleva levähdyspaikka.
”Voisitko pysäyttää tuonne”, nainen kysyi ja osoitti laihalla sormellaan tyhjää parkkipaikkaa.
Harold totteli ja kaarsi pysäkille.

Hänen sammutettuaan auton moottorin, nainen kääntyi hänen puoleensa ja asetti kätensä Haroldin polvelle.
”Kiitos, kun otit minut kyytiin”, hän kiitti kermaisella äänellä.
”Ei tuo mitään”, Harold vastasi ja kuuma aalto humahti hänen lävitseen naisen kosketuksen voimasta.
Tämä odottamaton käänne sai hänen sydämensä hakkaamaan hullun lailla ja veri kohisi hänen korvissaan.
”Olet todella ystävällinen”, nainen kehräsi kuin kissa ja samassa heidän huulensa kohtasivat.

Naisen punaiseksi maalattujen huulien kosketus sai Haroldin värähtämään intohimosta ja hän tunsi himon virtaavan elimeensä.
Nainen halusi selvästi lämmitellä hänen sylissään, eikä Harold halunnut tuottaa hänelle pettymystä.

Nainen kapusi hänen syliinsä ahtaassa autossa, suudellen häntä kiihkeästi.
Harold päästi itsensä vapaaksi istuinvyöstään ja kahmaisi naisen syleilyynsä molemmin käsin.
Kuuma kiihko lämmitti heitä molempia sateisessa yössä ja Harold tunsi suurta tarvetta yhdistyä sylissään olevaan naiseen.

Suutelun lomasta nainen tuntui arvaavan hänen ajatuksensa ja pitkillä kynsillään hän tarrasi Haroldin vyöhön ja se aukeni kilahtaen.
Himon rummuttaessa Haroldin kupeilla hän tarttui naisen kiinteisiin pakaroihin ja nosti tämän nahkaisen minihameen helman, päästääkseen paremmin käsiksi hänen alushousuihinsa.

Samassa kuljettajan penkin selkänoja laskeutui makuuasentoon ja nainen kumartui ahnaasti suudellen Haroldin ylle.

Naisen taidokkaat kädet vapauttivat Haroldin himosta tempoilevan peniksen housujen ahtaasta vankilasta ja pian hän tunsi noiden tulisten huulien imevän miehuuttaan.

Nautinnosta kertova huokaisu pääsi Haroldin huulilta ja hän antoi naisen imeä itseään. Nainen kiihotti häntä kovalla otteella, armoa tuntematta ja hetkeä myöhemmin Harold ohjasi hänen huulensa takaisin omilleen, ettei tulisi liian nopeasti.

Tulisen suudelman jatkuessa Harold repi naisen pitsiset alushousut pois ja kosketti sormillaan hänen kosteita poimujaan.
Nainen parahti nautinnosta ja ohjasi halusta punoittavan peniksen sisäänsä.
Naisen kostea vako oli tiukka ja Haroldin oli vaikeata vastustaa lähellä olevaa purkausta.

Nainen alkoi rytmikkäästi ratsastaa hänen päällään kuiskaillen käheästi kiihottavia rivouksia hämärään.
Harold piti hänestä lujasti kiinni, kuin hänen elämänsä olisi riippunut siitä ja hän hikoili kuin kuumeen kourissa.
Hän halusi ja jumaloi tätä mystistä kaunotarta, joka oli suostunut olemaan vain hänen omansa tämän ohitse kiitävän hetken ajan.

Laukeamisen pakottava tarve sykki Haroldin sydämen tahdissa ja häntä syleilevä kuumuus houkutteli häntä armottomasti tulemaan.

Lopulta hän ei enää kestänyt vaan laukesi, kovasti huokaisten.
Lämmin sperma syöksyi ulos hänen peniksestään, voimakkaina sykäyksinä, upoten naisen syvyyksiin.

Harold sulki silmänsä nautinnosta ja odotti naisen laskeutuvan ylleen, mutta mitään ei tapahtunut.
”Suutele minua vielä”, hän pyysi naista, mutta vain hiljaisuus vastasi hänelle.
Hän tavoitteli käsillään naisen rintoja, mutta täyteläisen poven sijaan hänen kätensä tapasi laihan rintakehän, joka oli pelkkää luuta ja nahkaa.

Samassa rekka ajoi parkkipaikan ohitse ja sen tuomien ajolyhtyjen valossa Harold pystyi näkemään päällään istuvan naisen tarkemmin.

Kaunis nainen oli poissa ja rekan valot paljastivat ruman etäisesti naista muistuttavan akan siluetin.
Akka tapitti häntä punaisina hehkuvilla silmillään mustien sulkien versoessa joka puolelle hänen laihaa vartaloaan.

Harold huusi kauhuissaan ja hänen päällään istuva akka päästi nokkamaisesta kidastaan korvia repivän parkaisun. Sitten tuo linnun ja vanhan naisen sekasikiö iski kuhmuraisella nyrkillään kuljettajan puoleisen ikkunan säpäleiksi ja katosi sitten pimeyteen.