Hessu

Aika ihmeellistä miten minun ja Sannan suhde on kestänyt ja oikeastaan vain tiivistynyt ja lähentynyt vuosien varrella. Ja ihmeellistä siksi, että Sannan ja Henrin suhde on jatkunut näin pitkään ja se on tärkeä osa elämäämme. Heidän tapaamisensa ovat olleet säännöllisiä jo kauan, keskimäärin ehkä kerran kuukaudessa, joskus useammin. Jos edellisestä tapaamisesta on kulunut pitkään, huomaan sen Sannassa, hän alkaa käydä kireämmäksi. Eikä siihen auta meidän rakastelu, Sanna ei läheskään aina saa orgasmia ja vaikka hän sanoo, ettei se mitään, sellaista sattuu, niin huomaan kyllä hänen pettymyksen. Saan kyllä hänet laukeamaan antamalla hänen aarteelleen suuseksiä, mutta ymmärrän että se on kuitenkin vain oikean rakastelun korvike.
Yksi syy tämän kolmiosuhteen onnistumiseen on Sannan netistä löytämä ystävätär Riitta, joka on antanut hänelle jo vuosia neuvoja miten saisimme suhteestamme enemmän. Riitalla on myös rakastaja, miehensä luvalla, ja hän on kokeneempi näissä asioissa kuin Sanna. Useimmiten he kirjoittelevat netissä, joskus soittavatkin, vaikkapa Sannan ja Henrin tapaamisten jälkeen. Sannan mukaan Riitta on aina kiinnostunut kuulemaan miten oli mennyt.
Jokunen aika sitten Sanna kertoi, että Riitta haluaisi kirjoittaa myös suoraan minun kanssa niin, että saisi omat kommenttini minulta suoraan ja voisi ehkä neuvoa minuakin. No sitten Sanna antoi Riitalle osoitteeni ja sain postia. Alussa Riitta kehui kovasti minua ja kuinka ihanan miehen Sanna oli saanut, ja kehui myös omaa miestään Karia. “Ei kaikki miehet anna vaimolle lupaa ottaa rakastajaa, jos eivät pysty itse vaimoaan tyydyttämään”. Hiukan kipeältä tuntui tuo lukea, noin selkeän kuvanko Sanna oli Riitalle minusta antanut. Se vaivasi ja otin asian Sannan kanssa puheeksi eräänä iltana kun olimme sängyssä.
- Voi kulta pieni, Sanna naurahti ja painautui minua vasten. - Sekö sua vaivaa…. että kerron Riitalle… totuuden.
Se oli siis totuus, olinhan sen tiennyt, tietysti, mutta kuitenkin tuntui vaikealta, että asia oli noin selvä Sannan ystävättärelle.
- Luulin, että ymmärrät… vaikka meillä menee ihan hyvin ja rakastelemme, niin…
- Niin?
- Niin ei se vain riitä,. Henrin kanssa on niin erilaista, saan vaikka kuinka monta kertaa… voi taivas!
Sanna peitti kasvonsa käsillään ja huokaisi. - Se on vain niin ihanaa….
Olimme hiljaa ja yrtin koota ajatuksia ja yritin ymmärtää mitä Sanna ajatteli. Pelko oli kylä lymynnyt jossain alitajunnassa jo pitkään, en vain ollut uskaltanut sitä edes itselleni tunnustaa. Viimein rohkaisin mieleni.
- Sanna… onko niin, tai…
- Mitä kulta? Sanna käännähti minuun päin, kun huomasi, että yritän sanoa jotain.
- Onko niin… onko niin, että sinä et halua enää rakastella kanssani? Että en pysty tyydyttämään sinua?
- Oiih, voi kulta, Sanna huokaisi ja kääntyi taas selälleen ja peitti kasvot käsillään.
Sydän hakkasi ja odotin Sannan vastausta. Itse asiassa odotin, että hän olisi vastannut heti ja sanonut, että mitä ihmettä oikein kuvittelin, että tietenkin hän halusi.
Aika kului, Sanna ei saanut sanottua mitään ja pelkoni vain paheni.
Viimein Sanna kääntyi kyljelleen minua vasten ja pyysi minutkin samalla lailla niin, että olimme ihan kasvot vastakkain ja katsoimme toisiamme silmiin. Hän siveli sormellaan poskeani ja oli miettivän näköinen.
- Tiedän, mitä haluaisit kuulla, hän aloitti. - Tiedän, että haluat… sanoisin että olipa tyhmä kysymys, että tietenkin haluan jatkaa rakasteluamme.
Sanna oli hermostunut ja välillä hänen katseensa harhautui muualle ja hän siveli kädellään rintaani. Sitten hän nosti katseensa taas silmiini.
- Olemme puhuneet tästä Riitan kanssa paljon ja hän on puhunut paljon minulle heidän omasta tilanteestaan. Siitä, että he eivät ole enää vuosiin rakastelleet Karin kanssa. Ja siitä, että naisen täytyy olla rehellinen itselleen eikä saa tehdä mitään vain toisen miellyttämisen halusta.
Aloin ymmärtää mitä Sanna ajoi takaa. Pelkoni vain syveni, olin tukahtua. En pystynyt sanomaan mitään, katseeni harhaili Sannan rinnoilla, lantiossa, pehmeissä alastomissa reisissä, joiden välissä olin saanut nautintoni niin monta kertaa.
- Riitta on sanonut, että rehellisyys on tärkeintä parisuhteessa. Ja kulta pieni.…. minä olen nyt rehellinen…
Sanna nieleskeli, hän ei pystynyt puhumaan, hänen katseensa harhaili taas, mutta kohdistui taas silmiini. Nyt päättäväisenä.
- Oli ihanaa kun otit asian itse puheeksi, minun on pitänyt puhua siitä jo pitkään, mutta en ole rohjennut.…ei ole aina helppoa olla rehellinen itselleen. Mutta totuus on, että en saa tyydytystä rakastelusta sinun kanssasi. En sellaista, jota haluan ja jota saan Henrin kanssa. Henri tyydyttää minut täydellisesti, saan vakka kuinka monta orgasmia peräkkäin, en tiedä mistä se johtuu, mutta niin se vain on. Tai tietenkin...Henrillä on niin... on niin paljon isompi, ihana...
Siinä se oli. Totuus. Totuus, jota olin pelännyt ja odottanut sydän pamppailen. Sanna seurasi miten reagoin.
- Mutta kulta, sinä teet sen hyvin suullasi, kielellä, sitä haluan edelleen. Ja kaikkein parasta se on silloin, kun tulen kotiin.… Henrin luota ja teet sen ihanan hellästi.
Kokosin ajatukseni ja puin ne sanoiksi.
- Siis.… minä saan edelleen nuolla sinun kalleintasi, mutta.… en saa tulla sisään.
Sanna nielaisi, hän tajusi että elimme yhtä parisuhteemme ratkaisevinta hetkeä. Hän pysyi lujana.
- Olen nyt rehellinen itselleni. Niin... se on parasta. Se ei tyydytä meitä molempia. Vain sinua.
Tuosta alkoi uusi vaihe elämässämme. En rakastellut enää Sannaa, mutta annoin hänelle suuseksiä useinkin. Minut hän tyydytti joskus kädellään, mutta ei antanut minun edelleenkään tyydyttää itseäni. Siitä hän oli tarkka. Sanna kävi edelleen Henrin luona rakastelemassa ja sai sieltä haluamansa tyydytyksen. Hänen pyynnöstään järjestimme matkoja Helsinkiin niin että he saivat tavata entistä useammin. Kuljeskelin siellä kaupungilla sillä aikaa kun Henri tuli Sannan luo hotellihuoneeseen. Kun sain Sannalta viestin, palasin hotelliin ja löysin vaimoni alastomana ja raukeana sängystä. Asetuin hänen reisiensä väliin ja tunnustelin kielelläni varovasti hänen liukasta aarrettaan. Ja nuolin sen puhtaaksi.