Palvelualalla

Edellisestä osasta on jo vuosia, mutta tarina jatkuu siitä, mihin se jäi.

Sami näytti minulle paikkoja mökillä. Kuljin hänen perässään arastellen kesämekossani. Vaikka ympärillä oli enimmäkseen vain tiheää metsää, tuntui naisten vaatteissa ulkona oleminen siltä, kuin olisin tuhansien katseiden alla. Todellisuudessa minua katseli tietysti vain Sami. Rantasaunalle vievällä polulla minun piti kulkea edellä, jotta hän saisi katsella sääriäni ja "tyttöpeppuani". Se tuntui nololta, kaiken sen jälkeenkin mitä olimme jo tehneet yhdessä.

Laiturille menemistä arastelin.
- Näkeekö tänne tuolta rannoilta?
- Näkee tietysti, naurahti Sami. - Joten uidessa sun on hyvä käyttää uimapukua. Joku voi kiikaroida.
- Ei mulla ole, sanoin, enkä tiedä olinko pettynyt vai huojentunut.
- On sulla. Mä järkkäsin.
Lehahdin punaiseksi ja perhosia pyöri vatsassani. Ajattelin itseäni uimassa naisten uimapuvussa, naapurimökkien äijien ehkä katsellessa kiikareilla.

- Mutta, rikkoi Sami hiljaisuuden, - Nyt mä haluan kakkukahvit.
- Olikos meillä kakkua sitten?
- Jos ei ole, niin pikkurouva varmaan leipoo. Sami pani kätensä hartioilleni. "Pikkurouva". Miehuuteni rippeetkin karisivat.
- Keittiöstä löytyy kaikki tarpeellinen, mutta vatut sun täytyy käydä poimimassa. Tuolla ojan reunalla kasvaa.

Mikäpä siinä, ajattelin. Ei kai yhden kakun leipominen sen kummempi juttu ole. Kävin keittiössä toteamassa tilanteen: Sami oli ostanut valmiin täytekakkupohjan, joten homma kävisi helposti. Otin kaapista kipon ja lähdin poimimaan vadelmia.

Juuri kun aloin tuntea oloni levolliseksi ensimmäistä kertaa mökille tulon jälkeen, tapahtui jotain mitä en tosiaan ollut toivonut enkä odottanut. Etäinen jylinä lähestyi hiljakseen, ja aloin vakuuttua jonkun olevan tulossa moottoripyörällä. Päätin vetäytyä mökille, jotta tulija ei ainakaan näkisi minua.

Myöhäistä. Pyörä ajoi pihaan. Mietin tuskissani miksi olin lähtenyt tähän. Kuka tahansa tulija olikin, en tosiaan halunnut tähän yleisöä. Päätin piilotella pusikossa, kunnes motoristi lähtisi.

Istuin kivellä ja kirosin mielessäni. En pääsisi moottoripyöräilijän huomaamatta sen enempää sisälle mökkiin kuin Samin autollekaan, jossa ainoat miesten vaatteeni olivat. Ei auttanut kuin odottaa.

Odottavan aika oli pitkä ja aloin tuskastua olooni. Äkkiä kuulin Samin huutavan minua "tyttönimelläni". -Rosa! Rooosaaa! Tule tänne vai oletko eksynyt?

Kai se tarkoitti, että oli turvallista mennä? Miten niin turvallista? En tiennyt kuka tulija oli ja mitä Samin huutelu todistaisi? Toisaalta en voisi kyykkiä lepikossa koko iltaakaan, joten keräsin rohkeuteni ja astelin pihaan. Olin varmaan naurettava näky kukkamekossani ja mökiltä löytyneissä kirkkaan aniliininpunaisissa naisten kumisaappaissa, kipollinen vadelmia vielä käsissäni.

Motoristi osoittautui naiseksi ja hän esittäytyi Kataksi. Sami selvästi tunsi hänet ennestään. Seisoskeltuani hetken hämilläni näiden kahden seurassa Sami lähetti minut keittiöön kakkua kuorruttamaan, jääden itse Katan kanssa ihastelemaan tämän pyörää. Tunsin pientä helpotusta päästessäni taas hetkeksi omiin oloihini. Ehkä Kata lähtisi saman tien?

Sain kerman vaahdotettua, kun ovi kävi. Tulija ei ollutkaan Sami vaan Kata, joka tuli vaihtamaan ajovarusteensa pois. Hän ei siis lähtisikään heti. Mitähän tästä vielä tulisi?

Katan mentyä takaisin ulos Sami poikkesi sisälle. Hän tuntui olevan hyvillään tapahtumien käänteestä ja käski minua kattamaan kahvit terassille. Tein työtä käskettyä. Tunsin itseni tosi noloksi ja kömpelöksi asetellessani astiota pöytään, jonka ääressä Sami ja Kata istuivat. Katalla oli nyt farkut, t-paita ja tennarit. Ei yhtään lisännyt itsevarmuuttani huomata olevansa tässä seuraassa hempeän naisellisesti pukeutunut. Olin vielä pannut jalkaani kiilakorkosandaalit, jotka tuntuivat kopisevan terassin laudoilla vaikka kuinka yritin kävellä varovasti. Vielä nolommalta tuntui kaataa heille kahvia. Tunsin itseni sisäköksi.

Kun kaikki oli pöydässä ja kahvi kaadettu, istuin rohkeasti kolmanneksi. Puhe kääntyi heti minuun ja asuuni.
- Miksi sulla on mekko? Kata kysyi vaativaan sävyyn minua tuijottaen.
- No siis... en mä... tää on niinku Samin idea, änkytin vastaukseksi.
- Äläs nyt, Sami naurahti. - Kai sä muistat, mitä sulla oli päälläsi kun ekan kerran nähtiin?
Lehahdin punaiseksi muistellessani itseäni kaupassa hame päällä.
- No ne siellä kaupassa pakotti mut...
- Et sä näyttänyt kovin pakotetulta. Tosi söpöltä ja ihan siltä kuin olisit aina töissä hame päällä, keskeytti Sami.
- Niin mutta... yritin vielä väliin, mutta Kata keskeytti minut alkuunsa:
- Hame ei ole naisen asu. Hameen käyttäminen ei ole sukupuolikysymys vaan asennekysymys. Hame on alistujan asu. Sukupuolesta riippumatta. Hame on seksistinen. Sen tarkoitus on näyttää että tässä olen, tarjolla, nosta helmaa ja käytä hyväksesi. Mulle hame on alistumisen merkki.
Kata katsoi minua vaativasti, mutta onneksi Sami asettui vähän kuin tuekseni:
- Minihame ehkä joo, mutta väitätkö sä että joku Englannin kuningatar pitkässä leningissään on jotenkin tarjolla?
- No se on toinen ääripää, puetaan sellanen maataviistävä helma ja korsetit ja korkokengät että hyvä kun pystyy kävelemään. Musta sekin on alistamista.
Kata jatkoi vahvojen mielipiteidensä jakelua. Hän kääntyi taas minuun päin:
- Eiks susta tunnu että sä olet objekti?
- Vähän... ehkä.. mutta ei se haittaa.
- Sä tykkäät siitä?
- Niin kai
- Olet sä alistuva?
En osannut sanoa enää mitään. Nyökkäsin vain kuin huomaamatta.
- Tarjoilepas meille lisää kahvia, Sami keskeytti hiljaisuuden. Nousin ja kiersin kaatamaan kahvia Katalle ja Samille.
- Hyvin sulta tarjoilijattaren hommat sujuu, ihan oikeaoppisesti. Olet varmaan harjoitellut? kysyi Kata.
- Eenn..
- Se on sulla luonteessa.
- Voi olla...
- Sä olet vähän ujo?
- No hei, mekko päällä tässä tarjoilemassa...
- Vähän lisää itsevarmuutta niin susta tulee hyvä sisäkkö. Voitaisiin treenata.
- ?
Sami puuttui taas keskusteluumme:
- Kata on hyvä kouluttaja. On muuten intin käynyt nainen. Reservin upseeri.
- Aha... ynähdin hölmistyneenä.
Kataa hymyilytti. - No, jos haluat oppia esiintymään kunnolla naisena, niin mä voisin auttaa. Ihan tosi. Sulla on kyllä välillä ihan luontevaakin olemista, mutta välillä puskee aina joku miesmäinen ele pintaan. Voitais harjoitella. Siis en tarkoita mitään simputusta, vaan ihan kivoissa merkeissä ja leikkimielellä. Saisit lisää itsevarmuutta ja tuntisit olosi paljon luontevammaksi. Ei sitten hävettäis niin, jos joku näkee sut leningissä. Aattele, oikea nainen opettamassa. Mä voisin opettaa sut meikkamaankin.

Perhoset lentelivät vatsassani.