Mies1972

Saate: seuraava tarina on muutaman vuoden takaa, tuoreeltaan kirjoitettu, pöytälaatikkoon jäänyt. Sen jälkeen olemme käyneet vaimon kanssa samalla paikalla kerran, ja nyt on jälleen uusi matka suunnitteilla. Kerron niistä sitten aikanaan.

Tämä on kuvaus saksalaisesta nakurannasta joen varrella.

Kaupungin keskustasta sinne pääsee näppärästi metrolla, josta jäädään pois asemalla nimeltä Thalkirchen (Tierpark). Matka on kuusi kilometriä, joten paikalliset asukkaat pyrähtävät rannalleen reippaasti polkupyörillään. Uimarantoja avautuu jokea ylittävän kävelysillan molemmin puolin, ja hetken näkymiä tarkasteltuamme käännyimme vasemmalle.

Metsän läpi vie kävelytie, jonka jälkeen joen ylittää viistosti muutaman sadan metrin mittainen puinen kapea silta. Siltä erotti jo vasemmalla, joen partaalla muutamia alastomia ihmisiä ja ihmisryhmiä. Jatkoimme kuitenkin vielä eteenpäin, kunnes tulimme parin joen keskellä olevan pitkulaisen saaren kohdalle.

Ne tuntuivat oikeilta paikoilta, ja sitä ne olivat. Oli tavallinen arkipäivä, lämpötila lähenteli kolmeakymmentä astetta, ja joen kahtaalle jakavalla saarella lojui pyyhkeillään, käveli ja joessa ui kymmeniä ihmisiä. Osalla oli uimapuku, mutta suurin osa näytti oleilevan rannalla ilman rihman kiertämää.

Laskeuduimme vaimon kanssa raput alas ja aloimme etsiä sopivaa paikkaa. Ohitimme muutaman alastoman miehen, jonkun yksittäisen naisen ja pariskunnan, joita ei oikein kehdannut katsoa, kunnes läheltä saaren kärkeä löysimme auringonottoomme sopivan vapaan tilan.

Levitimme maahan sanomalehden ja sen päälle pyyhkeen. Saari koostuu pienistä vaaleista kivistä ja karkeasta sorasta. Siellä täällä maasta puskee vihreitä pensaita. Pari kolme puuta kasvaa varjoa antamassa, muuten paikka on karun askeettinen.

Paita pois, housut samoin ja kengät. Nyt se on minun kohdallani tapahtunut, julkinen riisuutuminen rannalla, ja vedän henkeä. Tiedän, että meitä vastatulleita vaivihkaa tarkkaillaan, lähimmät auringonpalvojat ovat viiden, kuuden metrin päässä, ja tunnen kuinka vatsanpohjaa kutittaa.

Vaimo istahtaa pyyhkeelle ja vaihtaa ylleen uimapuvun. Se päällä hän tulee kanssani uimaan, itse olen siis alasti, ja tuntuu kieltämättä rohkealta astella nakupellenä rannan ihmisten ohi jokeen.

Vesi on raikkaan virkistävää, ja virtaus yllättävän kova. Uiminen ei tule kysymykseen, ainoastaan veteen kyyristyminen ja käsien, jalkojen tukeminen pohjaan virran voimaa vastaan. Vesi tulee ylempää Baijerin alpeilta, siksi se on kesälläkin kylmää.

Ihanaa, vaimo sanoo ja vilkuilee ympärilleen. Rannalla kohdallamme makaa mies selällään, jalat levällään, hänestä vasemmalle kaksi noin kolmikymppistä upeavartaloista naista. Lesbopari, ajattelen, ja huomaan, että naisista vaaleammalla on häpykarvat ajeltu kiitoradaksi. Vaimokin on huomannut, sanoo sen minulle ääneen, että useimmilla rannalla olijoilla häpykarvat on näköjään ajeltu, naisilla usein kokonaan, miehiltä ainakin kalun varresta ja kiveksistä.

Miehiä näkyy olevan rannalla eniten, vaimo panee merkille. Mutta myös yksittäisiä naisia on siellä täällä, samoin tuttavallisen hilpeitä ryhmiä, joilla tuntuu olevan hauskaa.

Seisomme joessa, vettä polveen asti, ja puhumme suomea normaalilla äänellä, jonka lähimmät varmasti kuulevat. On tavallaan psyykkinen turvallisuustekijä, että meidät tunnistetaan ulkomaalaisiksi.

Palaamme pyyhkeelle, ja vaimo rohkaistuu ottamaan pois uimapuvun. Hän istuu siveästi jalat yhdessä, minä seison hänen vierellään. Teen sen siksikin, että voin siitä tarkkailla ympäristöä. Molemmilla puolillamme on nuori mies, joista toisella on tomeran näköinen paljas terska. Samanlainen on myös minulla, ja vaimo kysyy jossain vaiheessa, miksi se on minulla niin. Sanon, että se vain on, luonnostaan. Yritin jossain vaiheessa päivää saada esinahan pysymään edessä, peittona, mutta minulla se luisuu saman tien itsestään taakse. En siis voi asialle mitään.

Tämä on vaimolle kumma kyllä uutta tietoa.

Vaimokin on rentoutunut, ja menemme kohta uudelleen uimaan, varmaan senkin vuoksi, että olemme nyt aito alaston naturistipariskunta. Ainakin minä haluan näyttää sen ja olla ylpeä vaimosta, meistä molemmista. Ei tämä niin outoa olekaan, pikemminkin kotoista, ”gemütlich”, saksalainen sanoisi, mieltä ilahduttavaa ja energisoivaa. Tunnen kävellessä, kuinka sukuelin keinahtelee rentona ja raskaana, kivekset hankaavat herkkinä reisiin.

Teen kävelyretken saaren poikki vaimon ottaessa aurinkoa vatsallaan. Saahan täällä kävellä, katsella maisemia, kunhan ei tuijottele. Siistiä ja roskatonta on, hyvä järjestys muutenkin, vaikka aivan suurkaupungin kupeessa ollaan. Alastomuuskulttuurilla on täällä vuosikymmeniset perinteet, ja erikoista, tyypillistä on sekin, että Englischer Gartenissa, aivan kaupunkikeskustan kupeessa otetaan aurinkoa alasti.

Panen merkille muutaman muodokkaasti lihaisan, karvoistaan trimmatun pillun. Minähän olen aikuinen, naimisissa oleva mies, ja tiedän, mikä aarre naisen reisien välissä piilee. Niitä on näytillä, mutta vielä enemmän miesten kaluja ja kiveksiä, joita löytyy moneen lähtöön. Meistä kivenheiton päässä leireilee ilmeisesti homoyhteisö, joukko keski-ikäisiä ruskettuneita miehiä. He heittäytyvät välillä virran vietäväksi, rantautuvat saaren päässä ja palaavat takaisin pyyhkeilleen tavara heiluen. Parilla viisikymppisellä, pavunruskealla uroksella on oikea hevosenkulli. Sen he näyttävät tietävän itsekin.

Palaan pyyhkeelle, voitelen vaimon selän, pakarat ja jalat. Vaimo puuskahtaa, että on tämä aivan uskomatonta. Miehiä munasillaan joka puolella.

Sanotaan, että naturismi tarkoittaa mielihyväpainotteista paluuta luontoon. Se on varmaan totta, kunhan ymmärrämme luonnon tässä myös ihmisen omana sisäisenä luontona, emme ainoastaan valona ja lämpönä. Aurinko joka tapauksessa on liiankin kuuma, vaikka vesi välillä oloa viilentää. Kivet hehkuvat, lähes polttavat jalkojen alla ja alaston yhteisöllisyys stimuloi. Panen merkille, että seisokki ei missään vaiheessa uhkaa, vaikka tilanne muuten onkin läpeensä eroottinen, jos sen vain sellaiseksi mielessään päästää. Naiset epäilemättä nauttivat vartalonsa näyttämisestä, miehet eläimellisen paljaista sukukaluistaan.

Häpeää ei täällä tunneta. Sukupuolisuus on läsnä, mutta uinuvana, aivan kuin suomalaisessa sekasaunassa. Suomessa alastomuus leviää kesäisin mökeille, saariin, veneisiin ja muihin yksityisiin piiloihin. Saksassa sen paikkana on julkisuus, uimarannat ja täällä jopa kaupungin puisto. Vaikka eivät kaikki siitä pidä, minulle on kerrottu.

Vein taas vaimon uimaan ja näytille. Täällä ollaan nähtävillä, nähdään muita. Se on täällä tyylikästä, hienostunutta, kypsää. Paikalla olijoista suurin osa on keski-iässä. Sillan luona oleilee muutamia teini-ikäisiä tyttöjä, mutta visusti bikinit päällä. Sen ikäisiä poikia en näe yhtään. Nuorimmat miehet ovat puolivälissä kolmeakymmentä, hoikkia ja hyvävartaloisia, täytyy myöntää. Minä olen päästänyt keskivartaloni pyöristymään, ikävä huomata.

Taaksemme pensaiden viereen asettuu nelikymppinen pariskunta. Rouvalla on soma keltainen kesämekko, jonka alta hän riisuu ensiksi valkoiset pikkuhousut. Sitten lähtevät muut vaatteet, kuten mieheltäänkin, ja panen merkille, että molemmat ovat tyystin posliineja. Mies on tasaisen ruskettunut, hänen elimensä vielä tummemman ruskea, nainen vaalea, vaaleatukkainen. He käyvät uimassa, syövät eväitään, vilkaisevat välillä meihin, mutta eivät tervehdi.

Itse asiassa täällä ollaan samaan tapaan kuin suomalaisilla uimarannoilla, kukin omissa oloissaan. Vain se on erona, että täällä ollaan alasti, ja ainakin minä koen, että se pikemminkin lähentää meitä ventovieraitakin toisiimme.

Otetaan nyt vaikka tämä pariskunta neljän, viiden metrin päässä meistä. He ovat käyneet makuualustalleen, ottavat vierekkäin aurinkoa, nauttivat lämmöstä välillä vatsallaan, välillä selällään, pyyhe pään suojana, silmät kiinni. Jokeen sukeltelevat kullikkaat alfaurokset kävelevät heidän ohitseen takaisin omille alustoilleen ja vilkaisevat. Minä lähimain tuijotan, ja totta kai salaa.

Kirkkaassa auringonvalossa näen miehen jokaisen sinisen suonen kalun varressa, terskan muodon ja koon. Hän näkee puolestaan minun paljaat munani. Yhtä julkeasti voin tutkia hänen vaimonsa pillua. Nainen on selällään, pyyhe silmillä, jalat levitettyinä, ja silmäni viivähtää hänen viattoman vaaleanpunaisessa viivassaan, josta sisemmät poimukkaat huulet pistävät esiin kuin kukan nuppu.

Minun vaimollani on perisaksalaisen luonnollinen ”Bärli” eli tuheikko. Vain yhdellä nuorella naisella näin koko päivänä samanlaisen. Hän käväisi uimassa poikaystävänsä kanssa.

Ajelluin pimpein täällä esiintyvät myös viisi-, kuusikymppiset naiset, joista eräs on paikan ruskein. Palvaaminen on varmaan aloitettu heti keväästä Englischer Gartenissa. Nainen on osa pikku ryhmää, joka viihtyy hyvin keskenään, tuntee toisensa, neljä, viisi naista. Iltapäivällä joukkoon liittyy viisikymppinen mies, joka tuo mukanaan naisille jaettavaksi pahvilaatikollisen jäätelöpuikkoja. Voi sitä kaakatusta ja höyhenten pörhistelyä.

Kysyn vaimolta, mitä tuollainen karvojen ajelu naisilla merkitsee. Vaimo ei osaa vastata, joten minä yritän. Voisiko se tarkoittaa, että ”tämä on minun. Minä teen sen kanssa mitä haluan. Ja minä haluan. Nyt haluan näyttää sen lihaisan, hekumallisen, paljaan vaon. Näytän sen kaikille, niin miehille kuin muille naisille. Minua nimittäin nussitaan, nussitaan paljon, tähän nimenomaiseen vakoon, lujasti, ja minä nautin siitä. Iloitsen miehistä ja siitä mitä he minulle tekevät, nuo intohimoiset, riemukkaat, tuhmat miehet.”

Täällä jaetaan ja vaihdetaan. Jaetaan yhteinen alastomuus, vaihdetaan ohimennen katseita. Kysyn vaimolta, voisiko takanamme aurinkoa ottava pariskunta olla swingereitä, harrastaa avointa suhdetta. Vaimo ei osaa sanoa.

Muuten vaimo on ihastunut, viihtyy, toteaa yhä uudelleen, että voiko tämä olla tottakaan. Hän tarkoittaa omaa uskallustaan, iloa siitä, että olemme täällä nimenomaan turvallisesti pariskuntana, että ympärillä on tämä miehinen runsaus.

Virittää se tunnelmaan minuakin, tuo toisten miesten niin kuin naistenkin alastomuus, ja tiedän mitä illalla tapahtuu, kun palaamme hotellille. Nain pois vaimon mielestä nämä meitä ympäröivien urosten kikulit ja kivekset.

Mutta ahnehdimme liikaa. Poltin auringossa ihoni, ja vaimokin melkein omansa, aurinkoöljystään huolimatta. Niinpä arvailun varaan jäi, olisimmeko uskaltautuneet vielä sellaiselle klubille, jonne naiset ja pariskunnat pääsevät ilmaiseksi, mutta vapaat herrat joutuvat pulittamaan kukkaroaan kirpaisevan pääsymaksun. Olisin halunnut panettaa vaimoani saksalaisella miehellä.