Mikko matkaoppaana

Jouluaaton jumalanpalveluksessa tuli kolehdin aika - kaivelin kolikoita takkini taskusta, ja käännyin vastaanottamaan kolehtia edelliseltä riviltä - no silloin tajusin, että senpä minulle ojensi Emmi, joka selvästikin tunnisti minut samalla hetkellä - hän kummasti sai punaa naamalleen ihan sillä sekunnilla. No palveluksen päätyttyä, hiukkasen viivähdin ennen poislähtöä, että pääsin tarkkailemaan tuota Emmiä - no raskaanapa näytti olevan aika lailla viimeisillään - sikäli kuin ihan tarkkaa tilaa pystyy päällysvaatteiden kanssa tulkitsemaan, ja liikkeessä hän oli miehen kanssa, ilmeisimmin aviopuolisonsa. No tästäpä palautui mieleeni tapahtumia viime maalis huhtikuun vaihteelta - epäilykseni heräsi, että niillä tapahtumilla olisi osuutensa tuohon viimeisillään pönöttävään masuun..

Pitkä työrupeaman jälkeen olin lähdössä viikonloppumatkalle Pariisiin, perjantaina olin aamusta piipahtanut työpaikalla, ja sitten hypännyt lentokentälle menevään seutuliikenteen bussiin, nuukana miehenä en nyt taksilla viitsinyt mennä - sillä rahalla jo nauttii useamman Pastiksen perillä. Niin, Pariisiin olin lähdössä, Ranskan maalla kevät on mukavasti edennyt, Helsingin vielä ollessa talven kourissa.

Lentokenttärutiinit sujuivat rentoon malliin, kun ei tarvinnut aamukoneelle ryysiä, vaan vasta puolen päivän aikaan lähtevälle lennolle, ihan Finskin koneella tällä kertaa. Kone oli yllättävän täynnä, kuitenkin niin, että penkkirivilläni oli lisäkseni vain ikkunapaikalla nuori naisihminen, joka räpläsi kännykkäänsä hermostuneesti. No sitten jostain tikusta asiaa vääntämällä, avasin keskustelun tämän nuoren rouvashenkilön kanssa - ja siitäpän sitä juttua oikein ryöpsähti - selvisi että hän oli ollut lähdössä ystävättärensä kanssa matkalle, mutta ystävätär oli peruuttanut lähdön ihan viime metreillä - niin että nyt koneessa istuva hiukka hermostunut rouva oli saanut tiedon peruutuksesta vasta lähtöselvityksensä jälkeen. No, oli kuulemma ajatellut, että lähdettävä on, kun on maksettu, vaikkakaan ei ollut tottunut yksin ulkomailla matkustamaan - ja vielä askarrutti, se ettei ranskan kieli taipunut lainkaan.

No, sitten päästiin ilmaan, ja kännykät taskuun ja hetken päästä lentoemot kärryineen jo kolistelivatkin. Ajattelin kurillani nyt reteesti piffata vierustoverilleni viinin - ja tämäpä tuntui sopivan - ja mukavasti rentouttavan. Lentolipun kuuluvana tarjoiluna sitten kylmä perunasalaatti, ja päälle haalea kahvi. No tähän kahvi kaveriksi naisihminen puolestaan tilasi meille konjakit, ja sen jälkeen jo juttu kulkikin vapautuneesti. Selvisi, että ystävätär oli perunut matkan lapsenvahdiksi lupautuneen sukulaisen sairastuttua, ja että ystävättärellä oli jo kaksi pientä lasta - vaikkakin tämä oli käynyt vihillä vasta matkakumppaniani myöhemmin. Ja sekin selvisi, ettei matkakumppanillani ollut jälkikasvua, vaikka sitä oltiin jo ainakin nelisen vuotta jo odoteltu, viimeisimmän vuoden aikana jo suht tosissaankin yritetty. No, tässä vaiheessa matkakumppani punastui pahan kerran - ja pyyteli anteeksi, mitä hän nyt tällaisia menee selittämään.

No, sitten hetken torkuimme omissa oloissamme - ja kone jo käänsikin laskuun. Tässä vaiheessa tulimme oikein nimeltä toisillemme esittäytyneiksi: minä Mikko, hän Emmi. Tässä vaiheessa sitten Emmi kysyi neuvoa kentältä kaupungille matkaamisessa. Selvisi, että hotellimme olivat noin kilometrin etäisyydellä toisistaan - ja oman matkareittini olin toki ennakolta selvittänyt, pikametrolla ensin Chatel:iin, ja siitä sitten pari pysäkin väliä perinteisellä metrolla. No, lupauduin opastamaan ensikertalaista Pariisin matkaajaa metromatkustamisessa - no pienen hetken kadutti tuo lupaukseni, arvasin että Emmillä oli tietty matkalaukku, jota saisi aikansa odotella - itse kun olin vähäiset matkatavarani lentolaukkuun toki sovittanut.

Joka kerta Pariisin kentällä tekee vaikutuksen rynnäkkökiväärein varustautuneet sotilaat, vaiko poliisejako he ovat. Kentän miestenhuoneen eteisessä pelasin 2 euron kolikon Durex-automaattiin - jos tässä nyt naisseuraa heti on jo menomatkalla löytynyt, niin pitäähän sitä varustautua - 2 v-välinettä tuolla yhdellä kolikolla sai. No laukku löytyi tällä kertaa nopeasti - Metroon päästiin, ja täyttä oli. Siinä Emmi jo vähän puolittain vahingossa, vaiko ehkä muita väistelläkseen minuun kiinni painautui - ja sain tuntea tuo nuoren naisen pakaroiden kimmoisuuden, ja häntä välillä tarttua lantiosta ettei vain kaatumaan pääsisi metrojunan heiluessa. No lopulta istumapaikatkin saatiin, jolloin Emmi totesi, ettei olisi omin nokkinensa ennen iltaa terminaalista toisen kautta metroasemalle löytänyt. Tässä vaiheessa lupasin Emmin saattaa hotellilleen saakka, ainaskin jo yhden lasillisen hotellin baarissa tarjoaisi - tämmöiseen sopimukseen sitten päädyttiin. No hotelli löytyi, ja lasilliset juotiin. Siinä vaiheessa totesin, että nythän minä jään sitten seuraavan kierroksen maksajaksi - ehdotin, että voisimme mennä iltasella syömään erääseen tunnelmalliseksi todettuun paikkaan lähistöllä - sovimme että poikkeaisin seitsemän aikaan hakemaan Emmin tämän hotellilta.

Kun muutaman tunnin päästä palasin Emmin hotellille, vasta kunnolla tuo naista jäin tiiraamaan jo hotellin baariin tullessa, ennen kuin olin Emmille paljastunut. Hän oli laittautunut illaksi oikein nätiksi, lyhyt hame, hiukset oikein laitettuna, hoikka varsi, tisut mukavan napakasti esillä. Oioi - voisikohan lykästää - kävi mielessäni. No sitten iloiset heit heitettiin, ja saman tien hotellilta lähdettiin - se baarihan oli jo nähty. Olin varannut pöydän tutusta ravintolasta rue Saint Dennis:n sivukujalta. No matkalla poikkesimme sille velkaa jäämälleni aperitiiville. Siinä baarissa oli hiukka korkeat baarijakkarat, ja Emmillä havaitsin hiukka vaikeuksia lyhyen hameensa kanssa - se tuntui nousevan sen verta mukavan korkealle, että ainakin afrikkalaistaustaisten nuorten miesten huomio asiaan kiinnittyi. No sitten jatkoimme ravintolaan kulman taakse. Madame ja Monsieur olivat tervetulleita; ruoka oli hyvää, totuttuun tapaan, eipä siitä sen enempää. Laskun tullessa - tuli tietty maksun aika, puoliksi tuo oli tarkoitus maksaa - no ehdotin, että jos maksan kortilla, ja rouva sitten pulittaa oman osuutensa minulle käteisenä - no Emmipä oli jättänyt käteiset huoneensa turvalokeroon. No, esitin sitten joskos tehdään toisin päin - siihen Emmi totesi, että eihän voi melkein 100 eur ravintolalaskua maksaa, johan hänen tilintarkastajana toimiva miehensä tiliotteita läpikäydessään ihmettelisi. No päädyttiin ratkaisuun, jossa visani vingahti, ja sitten saisin Emmin turvalokerosta hänen osuutensa seteleistään - minä siis herrasmiehenä saattaisin daamini hotellilleen - no mielelläänhän tuon teen.

Päivällisen aikana oli yö laskeutunut Pariisin kaduille, ja katukuva oli aika lailla muuttunut. Kaupat sulkeutuneet, ja kaduilla vaelteli ihmisiä baariin ja baarista; sekä kauppaa yrittivät käydä naiset, sitä vanhinta ammattia harjoittaa. Sitä tuolla Saint Dennis:n kadulla pohjoispäässä on aika runsaasti. On sairaanhoitajaksi pukeutunutta, koulutytön pukuun sonnustautunutta, jopa nunnan kaapuun kääriytynyttä, mustaa, valkoista, siltä väliltä, aasialaista, transua - kaiken kaikkiaan mahtava tarjonta varmastikin kaikenlaisia palveluksia. Ja vastaavasti se potentiaalinen asiakaskunta sitten siinä valintaa tekemässä - miestä joka lähtöön. Tämä muuttunut tilanne selvästikin tuli Emmille yllätyksenä - olihan siinä illansuussa ollut joku naikkonen kadun kulmassa päivystämässä, mutta kovin diskreetisti. No Emmi nyt painautui kylkeeni kiinni, pyysi laittamaan käteni lantiolleen hartialleen merkiksi siitä, että hän on nyt kyllä varattu, tai ei ainakaan ole ostettavissa. No kävelimme matkan hotellille, varmaan parisen kilometriä. Taksia ei oikein kannattanut ottaa - tuo katukin oli yksisuuntainen juuri väärään suuntaan - ja autot sillä seisoivat - osa asiakaskunnasta kun oli tietty tullut autoillaan paikalle.

Hotellin öinen ovi-kaima, vai miten häntä nyt pitää kutsua, toivotti rouvan ja herran toivotulleiksi, ja hyviä unia päälle. Niin, Emmillähän oli kahden hengen huone, johon nousimme kapeita ja jyrkkiä portaita - Emmi edellä, ja minä perässä perää ihaillen - ja melkein salaa hameen alle vilkuillen. No, kun huoneeseen päästiin, niin halailuun ja suuteluun jotenkin suorin päin sorruttiin - ilmeisesti tämän nuoren naisen jännitys jotenkin purkautui, hän pääsi tuolta pelottavasta illasta huoneensa turvaan. Puristin pyllyä, tutkin tissit, ja yritin paitapuseroa auki napittaa - jolloin Emmi totesi, että kyllä hänenkin tekisi hirveästi mieli, mutta hänellä ei ole mitään ehkäisyä, ja kondomejakaan ei tullut matkalleen varanneeksi. Eihän niille pitäisi mitään käyttökään olla. Eli hänpä kaivoi huoneensa kassakaapista minulle osuutensa ravintolalaskusta, 45 eur. No samaan aikana minäpä kaivoin povitaskustani sen kentältä ostamani Durex -paketin (hankintahinta 2 eur). Ja totesin, että tässäpä olisi näitä kortonkeja nyt kaksin kappalein.

Sitten sitten kouriminen, puolin ja toisin lähti uudestaan käyntiin, vaatteen toistemme päältä riivittiin. Huoneeseen tuli kadulta käsin jonkin verran valoa, siinä hiukka hämärässä nautiskelin tuon nuoren naisen ihon sileydestä ja pehmeydestä, ja uskomattomasta kosteuden tunteesta, siis ihan sormituntumalta. Kun vapauduin kalsareistani, ja kullini nytkähti vapauteen, kävi Emmi siihen heti kiinni, ja huolella "asensi" kortsun paikoilleen, ja komensi minut istumaan huoneen ainoalle tuolille. Hän kipusi satulaan ratsastamaan - sauvani upposi sulavasti tuon naisen kosteaan rakoon. Heti muutaman laukan, vai mitä hyppyjä nyt olikaan, jälkeen Emmi nousi hetkeksi seisomaan, tarkisti että kortsu oli ehjänä ja paikoillaan - no olihan se. Sitten ratsastus jatkui. Hetken päästä esitin toiveeni päästä päällepäin - itse asiassa ajattelin, että nyt on asentoa vaihdettava, että tulee niin sanotusti muuta ajateltavaa - säiliöissäni oli kuitenkin useamman viikon siemensatsi odottamassa ulospääsyä. Kellistin Emmin selälleen tuolle parivuoteelle - joka oli kyllä tavallista kapeampi , no kyllä se nussimiseen kelpasi. Kun kiipesin pukille, Emmi taas tarkisti kortsun, ehjänä ja paikoillaan oli. Siinä sitten lähetyssaarnaajassa hetken puskin, mukavaa oli niinkin. Sitten tuntui taas siltä, että kohta kuti lähtee. No nousin ylös, ja esitin kainon toiveen, tai oliko melkein käskyn muodossa, että takaapäin pliis. Emmi kävi vuoteen reunalle pylly pystyyn, ja kun oli ohjaamassa kulliani pesälle, niin jälleen kerran Emmi tarkisti kortsun - ehjänä ja paikoillaan oli. No minä olisin ranskalaisiin kortsuihin suhtautunut vähän luottavaisemmin. No sitten meni jo aika moiseksi paukuttamiseksi, pylly oli mitä kiihottavin, ja pillu kyllä niin märkä että kortsun kanssa jo turhankin liukas - no siitä huolimatta taaskin meinasi jo uhkaavasti lähteä lasti liikkeelle. No ajattelin jatkaa asentokavalkadia, ja totesin, että jos palataan siihen mistä liikkeelle lähdettiin. Istahdin sille ainoalle tuolille, ja Emmi kävi taas ratsaille ensin tietty tarkistettuaan kortsun, vagina tuossa vaiheessa jo ihan valuvana. Sitten ajattelin, vähän tuosta kortsun tarkistelusta kyllästyneenä, että voisi ne siemenet vaikka rouvan terhakoille tisuille heittää - turha sitä on kortonkia sisäpuolelta liata - ihan kohta kyllä on tulossa. Eli pysäytin Emmin laukan repäisin kortsun pois, meinasin tarjota vehjettäni suuhun, tai olisi varmaan yhdellä käsivedollakin lentänyt laaki - mutta sanoinkin: "nyt tahdon tuntea kosteutesi paljaaltaan - nousetko satulaan" . Emmi pysähtyi kolmeksi sekunniksi - ei hän voi paljaaltaan ei missään tapauksessa. Mutta sitten samassapa ohjasi kyrpäni tuon vuolaana valuvaan värkkiinsä, ja vannotti minua olemaan laskematta sisälle. Ja samalla alkoi entistä kiihkeämmän ratsastuksen, tähän väliin yritin sanoa, että nyt tulee - ehkä sanoin ehkä en - samassa kyllä tunsin Emmin tulevan, puristi reisiä, pillu oikein lypsi kaikki siemenet.

jatkuu...