Peter-X

Matkustan työni merkeissä asiakkaiden luona ja tälläkin kertaa olin naispuolisen kollegani, Marin kanssa matkassa. Olemme jo vuosia usein matkustelleet yhdessä ja tuo 38 -vuotias brunette on mieleinen kumppani paitsi ammatillisen osaamisensa, mutta myös tyylikään olemuksensa vuoksi. Tunnemme työn ulkopuolelta toistemme perheet ja silläkin saralla Mari on esimerkillinen nainen. Hän pitää yhdessä menestyvän miehensä kanssa perheen kaksi lasta oikeudenmukaisessa ja määrätietoisessa kurissa ja osallistuu sosiaalisena ihmisenä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

Työpäivä oli alkanut aikaisin aamulla, koska tapaaminen oli kaukana ja tavoitteena oli päästä kotiin normaalin työajan puitteissa. Kokous oli kuitenkin sujunut nopeasti ja pääsimme paluumatkalle puolilta päivin. Reitti oli kummallekin vuosien varrelta tuttu liki 200 km matka ja päivä oli aurinkoisen lämmin kevätpäivä, lämpöä yli 20 astetta. Oli siis ihanteellinen keli ajella ja nauttia kesää kohti kiitävästä keskeisestä Suomesta. Aikamme ajettua Mari ehdotti, että valitsisimme onnistuneen kokouksen ja kauniin päivän kunniaksi vaihtoehtoisen reitin, mikä kulkee pikkutietä maaseudun halki. Matka ei juurikaan muutu, mutta tutut maisemat voisi hetkeksi unohtaa ja nauttia maaseudun rauhasta ja idyllisistä ympäristöstä. Minulle tuo sopi hyvin, koska iltapäivällä en kuitenkaan enää olisi ennättänyt toimistolle ja pieni lisäaika matkustamisessa ei haitannut.

Niinpä käännyin tielle, joka aikanaan on ollut pääreitti, mutta hektisen elämän myötä sen rinnalle on rakennettu autoja viuhuvalla vauhdilla kiidättävä valtaväylä. Heti käännöksen jälkeen mieli muuttui rauhalliseksi ja nopeus laski 60-80 tuntumaan. Mutkaista tietä körötellessä Mari lausahti, että "katson maalaismaisemaa ja ymmärrän, kuinka onnellinen voikaan olla hän, joka täällä vain saa aina asustaa, maalaismaisemaa en saata unohtaa" jne. Keskustelu siirtyikin maaseudun tulevaisuuteen ja siihen miten sen ylläpito voidaan säilyttää. Kumpikin olemme kotoisin maalta, mutta enää ei tulisi ajatukseenkaan muuttaa sinne pysyvästi, vaan nauttia luonnon rauhasta enemmän vapaa-ajalla. Näitä pohtiessa tulimme T-risteykseen, jossa edessä oli maalaistalo ja valkoisiksi maalattuja hevosaitauksia. Hevosia näkyi runsaasti jaoteltuina eri alueisiin ja edessä olevalla kentällä loikki ruskea heppa ja viereisellä kentällä seisoi muutamia ihmisiä. Siellä nuo maalaisisännät saavat nauttia ulkoilmasta, kun me kaupunkilaisvirkamiehet hikoilemme autossa, toimistossa tai kokouksissa. Epäreilua näin kesällä, mutta toisin lienee talvella.

Matka jatkui edelleen, kunnes hetken kuluttua Mari totesi, että nyt hän hokasi, mitä tilalla tehtiin. Siellä oli ilmeisesti menossa tamman astutus, hän ideoi. Mari muisti nuoruuden ratsastusajoiltaan vastaavan tilanteen, mutta ei ollut päässyt sitä seuraamaan. Niinpä ehdotin, että jos kiinnostaa, niin palataan takaisin tarkastamaan tilanne, koska autossa on kääntyvät etupyörät. Muutama kilometri oli ajeltu, joten palatessa tilanne kentällä oli muuttunut siten, että ruskea hevonen oli nyt riimussa yhden miehen talutettavana. Pysäytin auton linja-auton levikkeelle ja päätimme seurata tilanteen kehittymistä.

Ruskea ori siirrettiin viereiseen aitaukseen, jossa oli kaksi miestä ja musta kiiltävä toinen hevonen, jota tammaksi ounastelimme. Ori päästeli kuuluvia hirnahduksia ja rimpuili levottomasti, kun puolestaan musta hevonen seisoi rauhallisesti riimuttajansa rinnalla. Nousimme sopivasti aidan taakse katsomaan, kun toimenpide eteni orin haistellessa tamman takaosaa samalla kun hevosen aisa kasvoi ja roikkui heiluen sen jalkojen välissä. Muutamia kertoja ori hyppäsi tamman selkään ja yritti saada holtittomasi heiluvaa elintään kohti tamman sisintä, siinä kuitenkaan onnistumatta. Välillä orin kuopi kentän kuivaa hiekkaa ja pöly levisi kuin sumu hevosparin ympärille. Tamma seisoi tyynen rauhallisena pää painuksissa aidan reunalle ja ori kuopi, hirnahteli ja hyppeli sen takana. Viimein orin onnistui saada keppinsä tamman sisään ja siitä alkoi rytmikäs tykitys. Orin tekniikkana oli painaa reisilihakset pullistuen voimakkaasti sisään ja sen jälkeen veti rauhallisesti ulos. Toimitus oli perin lyhyt, kunnes orin laskeutui alas ja käveli kentän toiseen reunaan. Tamma puolestaan jatkoi rauhallisena omaa oloaan, pää yhä painuksissa.

Olipa performanssi, jota emme olisi kokeneet ilman reitinvaihtoa. Mari totesi, että kovaa oli meno näin kaupunkilaiselle, vaikka maalta ollaankin. Matka jatkui ja keskustelu pysyi hevosaiheessa. Mari nosti esiin naisellisen näkökulman siitä, mikä on tamman rooli ja kuinka se nautti toimituksesta, vai nauttiko. Naurahtaen hän teki retorisen kysymyksen, että saakohan tamma orgasmia, kuten nainen saa - orin osaltahan orgasmi on ilmeinen, jos sillä tarkoitetaan siemensyöksyä. Vastauksia emme ajatuksiimme saaneet ja johtopäätöksenä oli, että ihmisten keskeinen seksi on enemmän tapakäyttäytymistä kun taas eläinten kohdalla on kyseessä suvun jatkaminen.

Hetken ajoimme täysin puhumattomina, kunnes katsoin vierellä istuvaa rouvaa ja keskeytin hiljaisuuden. Kysyin miltä tuntuu ja onko kaikki ok? Marin vastaus oli moniselitteinen, kun hän ensin totesi siitostouhun yhä pyörivän mielessä. Hänestä se oli vaikuttavaa, eikä tarkoittanut sitä, että olisi eläimiin sekaantuja, vaan kokonaisuutena se oli täynnä kiihkoa ja kiimaa. Siinä yhdistyi uroksen voima ja naaraan nöyryys konkreettisesti nähtävällä tavalla, kun ori halusi ottaa tamman, niin siinä ei kyselty tekeekö mieli, vaan isännän oikeudella ori suoritti tarpeensa. Mari totesi, että orhi astui ja naaras alistui ja kummankin olemuksesta näki tuon roolijaon. Lopuksi rouva totesi, että astutus oli omalla tavallaan kiihottava näytelmä ja lisäsi, että "jos joskus tekee mieli, niin nyt voisi sanoa että tekee".

Totesin olevani normaali heteromies, mutta siitä huolimatta hevosten lemmenleikki sai väristyksiä myös minuun. Tätä sanoessani kurkkasin Maria tarkemmin ja hänen poskensa hehkuivat punaisina ja katse oli naulittuna suoraan tiehen. Kuin salaman iskusta tajusin, että istuimme siinä rinnakkain kumpikin eroottisesti kiihottuneessa tilassa yli sadan kilometrin päässä kotoa. Vasta perillä voisi päästä paineistaan kunhan kumppani tulisi kotiin ja lapset antaisivat siihen tilaisuuden. Mari oli minulle tähän asti ollut puhdas työkaveri ja koskaan aiemmin en ollut koskaan ajatellut seksuaalisessa mielessä, mutta nyt tämä tuli enemmän kuin kirkkaana tajuntaani. Käänsi pääni uudelleen rouvan suuntaan, jolloin hän katsoi syvälle silmiini sanomatta sanaakaan. Tuossa hetkessä tein päätöksen poiketa sopivalle sivutielle ja etsiä rauhallinen paikka, johon pysähtyä.

Niin toimien käännyin kapealle metsätielle eikä viereltäni tullut ainuttakaan kommenttia käännöksestä. Sadan metrin jälkeen sammutin auton ja nousin ulos. Kiersin Marin puolelle, jossa hän seisoi ojennellen selkäänsä kädet ylhäällä. Kiedoin käteni hänen ympärilleen ja hamusin punaiset pehmeät huulet omiani vastaan. Tähän hän vastasi avaamalla suunsa ja pyöräyttämällä kielensä suussani. Puhetta ei tarvittu, kun ohjasin Marin konepellin äärelle ja taivutin vatsalleen sen päälle. Siinä tuo iki-ihana työkaverini seisoi jalat hieman harallaan beigessä jakkupuvussa. Hinasin hameen helman ylös, jolloin paljastui tummat stay-up sukat ja mustat alushousut. Painoin käteni reisien väliin pikkuhousujen päälle ja Marin kertomus siitä, että tekisi mieli, piti paikkansa. Housut olivat litimärät.

Päätin toimia kuten tilalla olimme nähneet eli isännän oikeudella, kyselemättä mitään. Painoin ensin Marin pään vasten konepeltiä siten, että hän sai kunnon tuen ylävartalolleen. Vedin alushousut alas ja polvistuin tutkimaan pyöreää takapuolta ja ihailemaan reisien välistä näkyvää maisemaa. Taaksepäin avautui lohenpunaisten häpyhuulien välissä kiiltelevä vako, jota en malttanut olla lipaisematta kielelläni. Nyt ei kuitenkaan ollut tarkoitus alkaa rakastelemaan, vaan päämääränä oli puhdas astutus, joten laskin housuni ja vapautin jäykän elimeni keväiseen luontoon. Esileikit oli leikitty, joten saatoin suoraan painaa kaluni rouvan limaiselle aukolle. Kahden käden liikkeellä avasin väylän ja painuin hitaasti aina niin syvälle kuin kykenin. Tilanne oli perin kiihottava ja minun piti pitkä aika olla pohjassa Marin sisällä pelkästään nauttien pehmeän lihan puristuksesta. Emätin sykki kevyesti, jonka kykenin kalullani aistimaan. Ilman taukoa olisin ruiskinut siemenet välittömästi, mutta tuo hetki antoi minulle lisää peliaikaa. Pahimman laukeamisen tunteen kaikottua vedin kullini lähes kokonaan ulos ja painoin uudelleen voimakkaasti sisään. Ennätin tehdä toiston vain kaksi tai kolme kertaa, kun Mari ulvahti ja hänen polvensa notkahtivat pehmeiksi. Sain vyötäröstä kiinni, jotta hän ei olisi liukunut alas konepelliltä ja lopetin hetkeksi liikkeeni. Kun Marin jalat varasivat uudelleen, niin jatkoin tuota alkamaani 'rauhallisesti ulos - voimallisemmin sisään' -liikesarjaa. Ennätin pumpata ehkä parikymmentä kertaa, kunnes aivoissani sumeni ja ohimon verisuonet jytkyivät räjähdysmäisen orgasmin mukana. Koskaan en ole sperman määrää mitannut, mutta tuolla kertaa olin erittäin runsas, kuten Mari myöhemmin totesi.

Lyhyt, mutta kiihkeä hetki oli takana ja istuimme tovin metsätien varrella itsekin yllättyneinä, mitä välillämme oli tapahtunut. Tästä matka jatkui tuntemuksia analysoiden aina kotikaupungin reunamille. Siellä Mari pyysi kaartamaan Citymarketille, jossa kävimme WC:ssä siistiytymässä. Samalla Mari hankki kuivat alushousut ja jätti entiset roskikseen. Näin toimien kumpikin palasi tahoilleen oman kumppanin luo.

Tapahtuman jälkeen työskentelymme jatkui entiseen tapaa, kumpikin arvostaa toistaan sekä ihmisenä että kollegana. Siitä ei myöskään syntynyt uutta parisuhdetta, mutta pieni vipinä seksin suhteen tosin alkoi. Meillä on Marin kanssa tapana kysyä toisiltamme: "haluaisitko kuulla hevosmiesten uutistoimiston juttuja?". Tämän jälkeen siirrymme jomman kumman työhuoneeseen, jossa tilanne toistuu kuten metsätiellä, sillä erotuksella, että yhdymme toimistopöytää vasten. Mari kumartuu pöydän ylle nostaen hameensa vyötärölle. Tehtäväkseni jää pikkuhousujen laskeminen ja jolloin rouva on poikkeuksetta märkä ja valmis ottamaan kaluni sisäänsä. Yhdyntä on poikkeuksetta raju astuminen takaapäin.

Näitä hevosmiesten juttuja olemme tähän mennessä harrastaneet parikymmentä kertaa ja aina saman kaavan mukaan. Joka kerta tuo ihana rouva on myös saanut voimakkaan orgasmin, kuten itsekin. Kyseessä ei siis ole rakkaussuhde, vaan puhdas rakastelusuhde. Mari on asian kuvannut siten, että on ihmisiä joita rakastetaan ja ihmisiä, joita rakastellaan. Eräänä yksityiskohtana mainittakoon, etten toistaiseksi ole nähnyt esimerkiksi Marin rintoja laisinkaan.

Tällainen oli yksi elämäni miellyttävimmistä työmatkoista - tähän asti.

Erityisesti naisilta toivoisin näkökulmaa kertomukseeni ja siihen, miksi tuo hevosten välinen temmellys vaikutti niin voimakkaasti meihin, tavallisiin heteroihmisiin.

Uusia työmatkoja suunnitellen,
Peter