Jarkko

Kesä ei voisi tästä enää kuumemmaksi muuttua ja oikeastaan sen tähden oltiin vaimon kanssa saatu ajatus lähteä vaihteeksi Kotkan suuntaan Santalahden leirintäalueelle. Ja, kun koko reissu lähti liikkeelle noiden hienojen ilmojen takia, niin oli selvää, ettei meillä ollut enää mitään mahdollisuutta saada mökkiä, vaan olimme pakanneet mukaan isohkon kupolitelttamme ja kaikkea sellaista hilpettä, jota arvelimme tuolla tarvitsevamme.

Santalahden leirintäalueesta sen verran, että se on paikkana hieno ja telttapaikkojakin riittävästi, josta olimme valinneet aavistuksen sivussa olevan kulmapaikan missä toivon mukaan saisi nukuttua ilman suurempia häiriöitä. Enkä nyt tarkoita, että olisimme olleet epäluuloisia ainakaan sen tähden, että tiesimme lukuisten venäläisten turistien leiriytyvän tuolla, vaan pikemminkin juuri sen takia. Vaimoni mielestä nimittäin minulle teki "virikkeinä" hyvää katsella noita pikkubikineissä sipsuttelevia neitokaisia, niin kävisin sitten illalla teltassa kuumempana.

Ja kyllähän noita tuolla olikin, mutta tiesin myös tasan tarkkaan millaisia miehiä vaimoni piti itse katselemisen arvoisena ja tasa-arvon nimissä ajattelin, että hänellekin teki hyvää saada osansa näistä virikkeistä. Harmikseni suurin osa potentiaalisesti hyvistä uroksista kasvatti lihaksen sijasta vatsaansa ja niinpä olin jo myös itse hieman pettynyt näkemääni, kunnes huomasin vaimoni bonganneen jotain mielenkiintoista.

No nyt alkaisi näyttää jo sellaiselta... - vaimoni aloitti viiden hengen miesporukan ilmestyessä jostain eteemme aivan siihen liki vesirajaa ja pudottaessa simmarien päältä shortsit pois ennen veteen menoa.

No juu... - aloitin arvatessani ketä noista vaimoni tarkoitti ja mittailtuani tämän vahvaa olemusta en voinut olla lisäämättä - ...mut ei käy, liian vahva...ei tuollaista vois päästää sun kimppuun.

Mites niin?

..mun pitää hallita tilanne...liian vahva...ei käy... - vastasin nauraen ja tietoisena, että vaimoni tiesi mitä tarkoitin.

Tuon jälkeen nämä olivat jo menneet jo uimaan ja, kun olimme itse olleet rannalla jo melkoisen tovin, lähdimme takaisin teltoille vaihtamaan vaatteita, josta sen jälkeen respan suuntaan terassille haukkaamaan jotain pientä purtavaa. Mainita ehkä pitää, että toki huomasimme telttamme viereen ilmestyneen pienen festarityyppisen teltan, mutta kun uutta naapuriamme ei näkynyt missään, niin emme siitä sitten paljoa muuta tainneet ajatella kuin, ettei ihan kamalasti siinä sitten nukkumaan menoaikaan metelöisi.

Harmiksemme tuolla terassilla ei ollut tarjolla oikein mitään kunnon ruokaa, joten kahvin ja leivät syötyämme ajattelimme ottaa parit oluet ja siiderit sekä mennä takaisin teltalle ja, josta edelleen grillauskatokselle grillaamaan kylmälaukussa olevia pihvejä ennenkuin kello tulisi 10 illalla eikä niissä saisi enää pitää avotulta.

Ilmeisesti aika terassilla on jotenkin erilaista, kun vaikka emme mielestämme olleet siellä edes pitkään, niin äkkiä kello oli jo yli yhdeksän ja grillikatoksessa sen verran tungosta, että suuntasimme pihveinemme takasin teltallemme ja kaivoin esiin yhden mukaan ottamistamme kertakäyttögrilleistä, jossa tulta saisi ymmärryksemme mukaan polttaa tuon aikarajan jälkeenkin.

***

Terve...saanko grillata tuossa? - kuulimme hieman venäläisellä aksentilla kysyttävän ja, joka sittemmin tarkentui olevan tämä naapuriimme majoittunut uusi tulokas ja samalla juuri se sama mies, jota vaimoni oli rannassa vilkuillut.

...Saat...saat toki... - sain sanottua nieleskeltyäni suuni ensin tyhjäksi pihvistä ja toinnuttuani samalla tästä ilmeisestä yllätyksestä.

...tietenkin...voit toki... - kuulin vaimoni yhtyvän sanoihini ja liikahtavan samalla hitusen hermostuneesti.

Luki tuolla, ettei saa enää grillata...jos nämä voisin tuossa nopeasti iltapalaksi grillata? - jatkoi myöhemmin Vital:ksi esittäytynyt venäläinen. Tai oikeastaan tämä oli näitä inkerinsuomalaisia, jotka eivät tainneet itsekään tietää olivatko suomalaisia vai venäläisiä.

Ei mikään kiire, ihan kiva saada juttuseuraa... - vakuuttelin vaimoni myötäillessä edelleen sanojani ja, josta juttu siirtyi nopeasti tähän kivaan leirintäalueeseen, säähän ja hieman takaperoisesti meidän kunkin esittelyyn.

...ja siksi sä puhut niin hyvää suomea... - vastasin Vitalin kerrottua taustastaan, asumisestaan Suomessa ja jatkaessa sitten kertomalla vuosi sitten Venäjällä liikenneonnettomuudessa kuolleesta suomalaisesta puolisostaan.

...voi kamala... - kuulin vaimoni surkuttelevan hiljaa, kun Vitali jatkoi kertomalla lisää sellaisia asioita tuosta tapauksesta, jota hän tuskin olisi kertonut aivan täysin selvänä. Kaikesta päätellen Vitalin vaimo oli ollut yhtä nätti kuin vaimoni, ja mikäli en ollut väärin
kuullut, niin myös vaaleatukkainen ja kotoisin jostain päin Suomea.

...Otan osaa... - sain sanottua ja mitä olin huomaavinani vaimoni eleistä, niin tuskin tällä oli kovinkaan kaukana ajatus halata Vitalia lohdutukseksi. Toki olimme kaikki hieman humalassa, mutta sillä tavalla ihmisiin yleensä helpommin tutustuu eikä tämä kerta tehnyt juuri poikkeusta.

...Ootteks muuten huomanneet, et noi itikat syö meidät pian elävältä? - sanoin ja yrittäen samalla vaihtaa puheenaihetta johonkin piristävämpään.

...mitä, jos mennään jatkamaan turinointia tuonne meidän telttaan..siellä on hyvin tilaa... - sanoin jalkaani raapien ja osoittaen tuota muistaakseni kuuden ihmisen vetoista telttaamme, johon olin jollain aiemmalla reissullamme hommanut hyvän led-valaistuksen, joka mahdollisti vaikkapa lukemisen, kortinpeluun tai mitä sitten pimeällä halusikin tehdä.

...Ei täs kyl oikein vielä väsytä... - Vitali sanoi ja, vaikka huomasin vaimoni hieman säpsähtävän, niin tämäkin oli selvästi halukas jatkamaan tätä jutustelua eikä se sillä hetkellä edes kuulostanut "miltään sellaiselta".

Laitetaans vähän valoja tuosta päälle... - sanoin muiden pujahtaessa perässäni nopeasti sisälle ja varoen päästämästä hyttysiä perässään riesaksemme.

...onpas kivan tuntuinen pieni maja... - Vitali sanoi vilkaistuaan pientä 20 senttiä korkeaa pöytää ja muita laadukkaita leiritarvikkeitamme, kuten pehmeitä patjoja, jotka tekivät mm nukkumisen niin mukavaksi kuin noissa olosuhteissa ylipäätään oli mahdollista.

Mitäs, pelataanko vaikka korttia? - kysyin hetken hiljaisuuden jälkeen, kun tilanne olikin yhtäkkiä jotenkin erilainen kuin mitä ulkona tämän idean keksiessä oli sekunnin ajan tuntunut.

...ei oikein tiedä...miten vaan... - Vitali mutisi ja näytti vaimoni ohella siltä, ettei tuo ajatus saanut aitoa kannatusta.

...mitäs sitten?... - aloitin jatkaakseni, mutta koska muiden leiriläisten takia meidän piti lähinnä kuiskia, niin aloin vaivaantua myös itse ja vaikka miten yritin ajatella ettemme olleet pahoilla teillä, niin jokin tuossa tilanteessa sai veren virtaamaan kulliini.

...tuota...tuota.... - yritin vielä harkita mitä ajattelin seuraavaksi sanoa, mutta ilmeisesti alkoholi oli tehnyt tehtävänsä ja se mitä normaalisti en möläytettäisi ääneen, niin tajusin jatkavani - ...Vaimo...siis Jaana...katseli sua jo tuolla rannalla...

...niin?... - Vitali sanoi ja näytti hetken aikaa sulattelevan kuulemaansa.

...älä nyt...hyvänen aika... - vaimoni koetti hillitä puhuen osin Vitalin päälle ja näytti kaiken levottoman liikehtimisen keskellä todella vaivautuneelta.

...niin...no...ajattelin, vaan kertoa, et oot sellainen, josta se fanta...siis...pitää... - jatkoin yrittäen samalla lieventää sitä mitä olin ensin ajatellut sanoa ja vaihtaa puheenaiheen takaisin turvallisemmille vesille.

***

No...mitäs sitten?... - Vitali kysyi katkaisten hiljaisuuden ja arvoituaan tilannetta aikansa. Eikä tuo ollut millään lailla tungettelevaa, ennemminkin tänä yritti aidosti päästä selville tilanteesta ja vilkaisi vaimoani useita kertoja saaden tämän entistäkin vaivaantuneemmaksi.


...en tiedä...Jaana sano jotain?...

...öitä... - kuulin vaimoni ähkäisevän painuessaan nopeasti vatsalleen makuulle ja niin, että oli osin selkä meidän suuntaamme.

...tuota...ehkä mekin sit käydään nukkumaan... - sanoin pettynyttä näytellen ja näyttäen Vitalille samalla merkin, että painuisi itsekin maaten.

***

...aioks nukkua shortsit jalassa... - kuiskasin hetken kuluttua vaimoni korvaan ja kuin olisimme olleet kahden.

...otetaan nää pois... - jatkoin annettuani vaimolleni riittävästi aikaa miettiä ja varautua tulevaan. Eikä tämä sitä sitten sen kummemmin vastustellut ja nosteli lantiotaan sopivasti irti patjoista, jotta sain nyhdettyä ne pois.

Valkoisten housujen takia vaimollani oli ollut jalassaan niinikään valkoiset pitsillä reunustetut pikkuhousut, jotka erottuivat edelleen sopivasti, vaikka olinkin sammuttanut led-valaistuksen jo aiemmin.

...Onks sulla kortsuja...tai jotain... - kysyin Vitalilta, kun tiesin jo, ettei vaimoni tuosta enää mihinkään karkaisi ja näytti vain odottavan hiirenhiljaa tulevaa.

...ei ole...vaimon kanssa ei tarvinut... - Vitali vastasi hiljaa ja käsittämättä selvästi kaikkia syitä.

...Jaanalla ei ole ...ehkäisyä... - jatkoin vaimoni puolesta, joka jo lähes vapisi eikä vastustellut sitäkään, kun hivelin takaapäin pikkuhousujen läpi hänen selvästi turvonnutta häpykumpuaan.

...onks sulla Jaana millaiset päivät?... - kuiskasin vaimoni korvaan niin, ettei kukaan teltan ulkopuolinen sitä ainakaan kuulisi.

...ei ihan...vielä...kohdillaan... - vaimoni voihkaisi hädintuskin niin, että siitä sai ylipäätään selvää.

...sulla on pillu ihan litimärkä... - sanoin niin, että vaimoni tiesi Vitalin kuulevan.

...otetaan sulta nää pikkarit pois... - jatkoin ja siirryin samalla niin, että Vitali saattoi nähdä vaimoni pepun ja intoutuessa vähentämään omaa vaatetustaan.

...ihan litsläts....katso nyt Vitali... - jatkoin aiempaa sekaisempana omastakin kiihkosta ja ojensin käteni Vitalin suuntaan, jotta tämä saattoi haistaa itse pillun kiimaisen tuoksun. Eikä vaimonikaan kyennyt enää vastustamaan vaistojaan, vaan teki kaikkensa, jotta saatoin kopeloida häntä entistäkin estottomammin Vitalin siirtyessä minusta katsottuna samaan paikkaan vaimoni toiselle puolelle.

Ei ollut vaikea nähdä, että Vitalin housuissa pullotti armoton seisokki ja tällä oli selvästi suunnattomia vaikeuksia hillitä itseään, kun jatkoin takaapäin vaimoni kopelointia ja odotin kunnes hän asettuisi malttamattomana parempaan asentoon nelinkontin peppu
kunnolla koholla.

...saat Jaana vierasta... - jatkoin vaimoni härnäämistä, joka taisi tosin vaikuttaa eniten minuun, kun en enää hillinyt itseäni sitäkään vertaa, vaan käännyin aivan vaimoni viereen ja asetin käteni niin, että sain levitettyä käsilläni vaimoni pakaroita erilleen sekä
paljastaen samalla hänen litimärän pillunsa Vitalille.

...anna mennä Vitali...nussi Jaanaa... - sain hädintuskin sanottua, kun Vitali siirtyi kiireenvilkaa vaimoni taakse ja alkoi asetella hurjannäköisesti heiluvaa kulliaan kohdilleen. Ja, jos sanon, ettei isolla vahvalla miehellä voi olla kovin epäsuhtainen elin, niin Vitalin kohdalla tämä piti myös paikkaansa. Hänen kullinsa oli nimittäin sellainen litteän mallinen paksu parru, joka pituutensakin puolesta vei voiton omasta 20-senttisestäni.

...nussikaa...kunnolla...mutta olkaa hiljempaa... - yritin vielä hillitä kumpaakin, kun Vitali upottautui hitaasti vaimooni ja näytti nauttivan osoittamastamme vieraanvaraisuudesta täysin rinnoin.

...Jaana...Jaana... - Vitali yritti omalta osaltaan hillitä vaimoani, joka alkoi ynistä yhä kuuluvammin ja puski peppuaan niin vaateliaasti Vitalia vasten, että myös Vitalilla alkoi olla suunnattomia vaikeuksia kestää tälläistä käsittelyä.

...anna Vitali mennä....saat nussia uudelleenkin...nussi sille pillu täyteen spermaa... - kannustin sivummalta hiljaa ja tietoisena, että vaimoni kuuli kaiken ja tiesi minun katselevan herkeämättä, kun hän saisi pian orgasmin vieraan miehen kanssa.

...kyl..lä...annan...sille...siementä... - Vitali mutisi tyytyväisenä kuulemaansa ja taisi innostua itsekin tästä siitossonnin roolistaan.

...ruis..kuta mua...aaa....ruiskuta mua... - kuulin vaimoni hiljaa anelevan ja kourivan samalla peitoa henkensä hädässä.

...Jaana.....Jaana...nyt... Jaana...nyt....alkaa....tul...la....aaa...aaa - alkoi Vitali vuorostaan äännellä ja puski kaluaan vaimooni kuin höyryjuna, jonka painekatila on räjähtämässä millä hetkellä hyvänsä.

...aah....tulee...siementä... tulee....tulee..aah...tulee - Vitali ynisi kuin henkensä hädässä ja, jos joku oli ihan lähietäisyydellä hereillä, niin ei millään voinut olla kuulematta. Tai siltä se ainakin sillä hetkellä kuulosti ja vaimoni yritys tukahduttaa oma nyyhkytys, oli yhdessä jotain sellaista, joka kuulosti niin kiimaiselta, että olin saada orkun jo siitä.

...ruis..kuta mua...aaa...aaa..aa. - vaimoni jatkoi aneluaan ja puski peppuaan niin tiukasti Vitalia vasten, että sperman täytyi lentää suoraan syvälle hänen kohtuunsa. Ja, jos osasin yhtään arvioida Vitalin nautinnollisista ilmeistä, niin tuota vaaleaa kiisseliä täytyi tulla paljon Vitalin nytkähdellessä kuin horkassa ja vaimoni vaikeroidessa oman orgasminsa keskellä.

***

...ei...aah...mikä orgasmi... - Vitali huokaisi vetäistyään veltostuvan kalunsa vaimostani ja kellahdettuaan sitten pitkin pituuttaan raukeana sinne viereen. Tavallaan se kuulosti kiitokselta, tai kaikkensa antaneen suoritukselta, johon yhdistyi kunnolla saaneen miehen tyytyväinen murahtelu onnistuneen parittelun jälkeen.

...Jaanakin tuntui saavan aika hyvän orkun, vai?... - kysyin ilkikurisesti nauraen ja kumartuen vaimoni pääpuolen suuntaan, jotta kuulisin mitä tämä mahdollisesti vastaisi. Ja samalla taputin tätä vielä kevyesti pepulle sekä kehuin hänen olleen kyllin vieraanvarainen uudelle ystävällemme.

...Voiskohan Vitali vierailla teltassamme koko viikon?... - jatkoin vaimoni härnäämistä ja osoittaen samalla, etten ollut ollenkaan pahoillani tapahtuneesta.



...ei...sit...mä voin tulla jo...raskaaksi... - vaimoni henkäisi miltei pelästyneenä ja kuvitellen, että olin ollut sen suhteen aivan tosissani.

...niin...voit jo...nytkin.. - jatkoin taputellen vaimoni peppua uudelleen ja kysyin sitten halusiko hän Vitalin jäävän telttaamme nukkumaan aamupanoa varten.



...saa...siis...jäädä... - vaimoni tyytyi vastaamaan hetken hiljaisuuden jälkeen ja oli sitten kuin olisi aikonut käydä nukkumaan.

***

...et kait sä aio nukkua...tuolleen... Vitalin spermat sisälläs? - kysyin minuutin - kahden kuluttua hiljaa kuiskaten, kun Vitali näytti jo nukahtaneen ja vaimokin alkoi osoittaa vastaavia merkkejä.

...en jaksa lähteä enää pesulle...mennään...sen aamupanon jälkeen... - vaimoni ehdotti unisella äänellä ja ohjasi käteni jalkoväliinsä, jotta tuntisin miten Vitalin spermat olivat jo alkaneet valua ulos hänen vaginastaan.

...ja itehän sä tätä halusit... - vaimoni jatkoi eikä näyttänyt katuvan ollenkaan tapahtunutta, vaan äänessä oli nyt jopa hieman vahingoniloa. Ja samassa tämä yritti vielä työntää toisen käden sormiaan suuhuni, jotka kaikesta päätellen olivat vain hetkeä aiemmin olleet hänen eritteitä valuvassa jalkovälissään.

...älä...ei... - yritin sanoa samalla, kun vaimo painautui tiiviimmin kiinni minuun ja alkoi suudella ujuttaen sitkeästi aina välillä pillussaan kastamia sormiaan suuhuni. Kiiman maku oli käsinkosketeltava ja kullini tykytti vaimoni osoittaessa jälleen innostumisen merkkejä.

...laitetaan sun siittiöt sinne kilpailemaan... - vaimoni huohotti ja tarttui toisella kädellä kulliini niin, että tajusin hänen haluavan minun tunkevan sen hänen jalkoväliinsä.

...sä ihan valut...sitä... - sanoin asetuttuani ensin saksiasentoon ja kullini upotessa vaivata limaisen turpeaksi nussittuun vaginaan.

...ruiskuta sinne joukkoon... - vaimoni kuiski käheällä äänellä ja hyvinkin tietoisena siitä, etten kestäisi enää kauan näin kiimaista ja tuhmaa leikkiä.

...Jaana...Jaana...nyt...tulee...lisää...spermaa... - ynähdin kullini alkaessa sylkeä lastia pillun perukoille ja toivoen ylettyväni spermoineni Vitalin spermoja syvemmälle.

***

...uuh...hyvä..poika...sinne meni... - vaimoni sanoi silittäessään samalla päätäni, kun olin vielä hieman sekaisin ja odotin vain viimeisten pisaroiden purkautumista terskan kärjestä.

...nukutaan näin... - vaimoni sanoi, kun en hetkeen jaksanut edes liikahtaa ja uni alkoi tulla väkisinkin raukean olon päätteeksi.

...sä oot ihan spermassa... - sanoin enempi todeten, kun veltostuneen kullini ohesta alkoi vuotaa jotain alas lakanoille.

...aamulla sit lisää...teiltä molemmilta... - vaimoni kuiskasi vielä ennenkuin nukahdimme muutaman tunnin ansaittuun uneen.

The End

-Jarkko-