Lady Nickoi

Lady Rosamund katseli vakavana lyijyn harmaita pilviä, jotka roikkuivat raskaina hänen suolinnansa yläpuolella, kohta tulisi sadetta.
Vieraita kävi näillä seuduilla harvoin ja jos he sattuivatkin löytämään tiensä suolinnalle, niin he
olivat tieltään eksyneitä. Viileä tuuli puhalsi pohjoisesta ja lady Rosamund sulki silmänsä ja antoi tuulen puhaltaa avonaisen tornikamarinsa ikkunasta sisään.

Tänään tuuli toi mukanaan erikoisen tuoksun jostain hyvin kaukaa. Rosamund yritti tunnistaa
tuoksun, mutta hänen värisevä sydämensä varoitti häntä toivomasta liikaa.
Tuuli tuoksui mieheltä, nuorelta mieheltä joka oli tulossa hänen luokseen.

Lady Rosamundilla ei ollut velvoitteita, sota oli syönyt hänen miehensä ja kuume oli korjannut heidän ainoan lapsensa sekä puolet linnan asukeista.

Päivät suolinnassa muistuttivat hyvin paljon toisiaan, käytävillä vallitsi kuoleman hiljaisuus
ja pöly tanssi auringossa, jos taivas olisi kerrankin pilvetön. Linna oli täynnä menneisyyden haamuja, mutta ne eivät juuri haitanneet linnan emäntää ja hänen palvelijoitaan.
Samassa ukkonen jyrähti ja lady Rosamund havahtui hereille mietteistään.
Tuulen mukana tullut lupaus katosi yhtä nopeasti, kuin oli tullutkin ja hetken aikaa Rosamund uskoi
kuvitelleensa sen.

Hämärä alkoi jo hiipiä suolinnaa ympäröivälle rämeelle ja myrskyn ensimmäiset sadepisarat alkoivat pommittaa maata. Samaan aikaan metsä läpi kulki muuan ritari. Hän oli matkalla Lontooseen, mutta ilkikurinen paimen oli neuvonut hänet väärälle tielle ja nyt hän oli eksynyt.
Sateen ropistessa hänen niskaansa ritari katseli kuumeisesti ympärilleen, etsien mitä tahansa suojaa.
Hän oli ollut ratsailla koko päivän ja hänen uupuneet jäsenensä huusivat lepoa sekä lämpöä.

Vihaisen salaman valaistessa taivaan ritari näki metsän toisella puolella vilauksen linnan tornista ja hänen sisällään heräsi toivon kipinä. Linnan väki saattaisi olla ystävällistä ja tarjota hänelle suojan myrskyn ajaksi.
Ritari kannusti väsynyttä ratsuaan laukkaan ja päästyään linnan portille hän veti satulalaukustaan esiin oinaan sarvesta tehdyn torven ja puhalsi siihen muutaman kerran.

Hetkeä myöhemmin vallitukselle ilmaantui yksinäinen vartiosotilas ja kysyi huutaen tulijan henkilöllisyyttä.
”Täällä on ritari Yorkista, joka pyytää linnan herraa olemaan niin ystävällinen, että antaa väsyneelle matkalaiselle suojan yöksi”, ritari huusi myrskyn pauhun yli.
Hän ei uskaltanut kertoa nimeään, sillä hän ei voinut olla varma linnan väen suhtautumisesta.

Vartiosotilas katosi muurilta ja ritari oletti hänen menneen kysymään ohjeita isännältään.

Lady Rosamundin katsellessa salin takassa leimuavaa tulta, hän kuuli vartiosotilaan saapuvan luokseen.
”Anteeksi rouva, mutta ulkona on pohjoisesta saapunut ritari, joka pyytää päästä sisälle. Mitä teemme rouva?”
”Päästä hänet sisään Gilbert ja käske tallipoikaa huolehtimaan hänen ratsustaan”, Rosamund vastasi, nousten tuolistaan.

Linnan laskusilta laskeutui raskaasti tömähtäen maahan ja ritari laukkasi linnan pihalle.

Palvelustyttö ohjasi vettä valuvan ritarin salissa odottavan emäntänsä luo ja esitteli hänet.
Ritari oli hieman yllättynyt ettei häntä ohjattukaan ensin linnan isännän puheille, vaan emännän,
joka tutki häntä tarkoin katseellaan.
”Missä on tämän linnan herra, jotta voin ilmaista nöyrimmät kiitokseni hänelle, hänen vieraanvaraisuudestaan”, ritari tiedusteli.
”Tällä linnalla ei ole herraa, hän lähti seuraamaan sodan verisiä teitä, eikä koskaan palannut”, lady Rosamund totesi ilottomasti.
”Otan osaa menetykseenne, arvon rouva.”
Lady Rosamund nyökkäsi ja pyysi sitten vierasta istuutumaan kanssaan pöydän ääreen.
”Teillä on varmasti nälkä sir, saanen tarjota myöhäisen päivällisen”, lady Rosamund virkkoi ja taputti käsiään.

Samassa saliin ilmestyi se sama palvelustyttö, joka oli johdattanut ritarin emäntänsä luo.
”Mary, tuo vieraallemme syötävää ja nopeasti.”
Tyttö niiasi ja katosi jälleen salin sivuoven takana olevaan käytävään.
Sitten Rosamund kääntyi katsomaan vierastaan tarkemmin.
Mies oli nuori vuosiltaan, mutta hän ei ollut enää mikään poika, vaikka hänen kasvoissaan oli vielä jotain viatonta.
”Saanen tiedustella nimeänne sir ritari”, lady Rosamund aloitti.

Ritari mietti salamannopeasti mitä vastaisi.
Nainen vaikutti vaarattomalta ja hänen äänensä oli uneliaan pehmeä, kuin kermaa juoneella kissalla.
”Nimeni on sir Richard”, ritari vastasi.
Salissa oli hieman hämärää ja Rosamund siirsi pöydällä olevan kynttilän lähemmäksi vierasta, jotta
näkisi tämän piirteet paremmin.

Hän oli kauniskasvoinen nuorukainen, jonka vaaleita kasvoja kehysti melkein korpin mustat hiukset. Hänen silmänsä olivat myös erittäin vaaleat hänen muuten tummaan olemukseensa nähden, mikä teki hänestä mielenkiintoisen katsella.
”Ja millähän asialla olette liikkeellä maillani, sir Richard?”
”Olen kuninkaan asialla, matkalla Lontooseen.”
”Ymmärrän hyvin miksi hänen armonsa kuningas on valinnut teidät asiansa hoitajaksi.”
”Niinkö?”
”Olette varmasti osoittanut hänen armolleen suurta kyvykkyyttä ja mielen urheutta.”
”Hänen armonsa sanoisi varmasti että enemmänkin typeryyttä, mikäli näkisi minut nyt”, Richard totesi synkästi ja katsoi häpeissään lattialautoihin.
”Älkää olko ankara itsellenne sir, suunnasta erehtyminen ei ole merkki typeryydestä.”
”Ette tunne kuningasta samoin kuin minä.”
”Olette oikeassa sir, en tunnekaan. Te olette ilmeisesti erittäin läheinen hänen kanssaan?”
”Niin voisi sanoa.”

Seuraavaksi sivuovi aukeni ja palvelustyttö Mary kiiruhti tuomaan Richardille syötävää.
Matka oli ollut pitkä ja saadessaan lämpimän ruuan eteensä sir Richard siunasi sen kiireesti ja alkoi syödä.
Nuorukaisen syödessä Rosamund mietti kuinka korkealla hänen vieraansa mahtoi olla kuninkaan hovissa? Hän saattoi hyvinkin olla tänään kuninkaan suosikki, mutta kuninkaan suosion kohteet vaihtuivat tiheään. Yhtenä päivänä ritarin päälle satoi kultaa ja kunniaa, mutta seuraavana päivänä hän saattaisi löytää itsensä hirsipuusta.
Sitten Rosamund mietti miten saisi vieteltyä ritarinsa jäämään luokseen ikuiseksi rakastajakseen?
Hän oli niin nuori ja niin viaton juuri miehuutensa kesään puhjennut ja varmasti monien nuorten neitojen haave.
”Odottaako teitä joku muukin Lontoossa, kuninkaan lisäksi sir?”



Richard oli hetken vaiti ennen kuin vastasi. Tämä häntä vastapäätä istuva nainen ei ollut Anne, jota hän kaipasi, mutta hänessä oli silti jotain mikä vetosi häneen.
Naisen viljan vaaleat hiukset ja lempeä katse kertoivat hänelle, että hän olisi turvassa tämän luona, eikä hänen tarvitsisi pelätä.
”Ei”, Richard viimein vastasi ja joi kulauksen viiniä.

Hienoinen toivo heräsi Rosamundin sydämessä ja hänen kasvoilleen ilmestyi vieno hymy.
”Olette varmasi hyvin väsynyt matkastanne sir, sallinette minun ohjata teidät lepäämään.”
Rosamund nousi paikaltaan ja lähti johdattamaan Richardia yläkerran kamariinsa.

”Voisitteko lähettää jonkun palvelijoistanne auttamaan minua haarniskani kanssa”, Richard pyysi, kun Rosamund oli ohjannut hänet huoneeseensa.
”Minä autan teitä sir”, Rosamund lupautui ja hivuttautui Richardin taakse avaamaan haarniskan solkia.

Naisen kosketus oli hyvin hento ja metallinen kuori tuntui putoavan kuin itsestään Richardin yltä.
Riisuessaan vierastaan Rosamund sattui vilkaisemaan hänen varusteitaan tarkemmin.
Hänen viittansa oli kiinnitetty yhdellä isolla soljella, jossa komeili valkoinen villikarju.
Merkki oli hänestä tutun näköinen ja sitten hän tajusi kuka hänen vieraansa oli.
Sir Richard ei ollut sen vähäisempi kuin hänen armonsa kuninkaan nuorempi veli Gloucesterin herttua.
Hänen toiveensa saada tämä nuori mies rakastajakseen särkyivät ja Rosamund puri pettyneenä huultaan. Richard oli liian ylhäinen hänelle.

Kaikesta huolimatta Rosamund jatkoi vieraansa riisumista, sillä hän oli päättänyt saada pitää tämän edes tämän yhden yön ajan.
Richard astui ulos metallisesta vankilastaan ja käveli kamarin ikkunaan.
Myrsky raivosi edelleen ulkona ja salamat loivat hetkellistä kirkkautta muuten synkkään maailmaan.

Sitten hän kuuli kankaiden kahisevan takanaan, nainen riisuutui myös.
Richard kääntyi ympäri ja katsoi emäntäänsä, joka paljasti hänelle maidon valkoisen ihonsa.
Hän nielaisi hermostuneesti ja katseli edessään olevaa alastonta naista.
Hänen rintansa olivat täyteläiset ja niiden nännit punoittivat kuin nupullaan olevat ruusut.
Naisen vartalo oli kaunis katsella, hänen vatsansa oli mukavan pyöreä, mutta ei lihava.
Hänen reitensä olivat hoikat ja jalkansa sirot.

Rosamund astui lähemmäksi Richardia, joka tuijotti häntä pelon ja uteliaisuuden sekaisin tuntein.
Nainen astui aivan hänen eteensä ja kietoi käsivartensa hänen kaulalleen.
Richard veti terävästi henkeä ja kuuma aalto humahti hänen lävitseen naisen ihon koskettaessa häntä.
”Oletko koskaan suudellut naista”, Rosamund kysyi hiljaa.
Richard pudisti päätään.
Rosamund raotti huuliaan, jotka olivat kuin ruusun lehdet ja lähestyi vierastaan.

Heidän huulensa kohtasivat ja salamoiden sähköinen lataus kulki heidän lävitseen.
Tämä oli hänen ensisuudelmansa.
Hermostuneisuus hellitti otteensa Richardista ja sen tilalle vaihtui uteliaisuus, joka hamusi lisää.
Hän sulki silmänsä ja antautui naisen suudelman vietäväksi.



Suudelmien voima valui alas pitkin hänen vartaloaan, herättäen jotain uutta ja ihmeellistä.
Hän tunsi miehuutensa heräävän tämän naisen kosketuksesta ja se tuntui hänestä hieman kiusalliselta.
Richard pelkäsi että Rosamund alkaisi pilkata häntä tai sysäisi hänet luotaan, mutta niin ei käynyt.
Nainen tiukensi otettaan hänestä ja alkoi avata hänen aluspaitansa nyörejä.
Richard tunsi sydämensä takovan rinnassaan kiihkeämmin ja hän pelkäsi sen pian hyppäävän ulos rinnastaan.

Pian hänen pellavapaitansa lojui lattialla muiden vaatekappaleiden joukossa.
Seuraavaksi Rosamund astui puoli askelta taaksepäin ja pyysi Richardia koskettamaan itseään.
Kädet hieman täristen hän kosketti naisen rintoja.
Niistä säteilevä lämpö ja sormissa tuntuva pehmeys sai Richardin huokaamaan hiljaa.
Rosamund hymyili lempeästi hänen epävarmuudelleen, hänen neitsyt ritarinsa.

Sitten nainen käänsi hänelle selkänsä ja käveli huoneen perällä olevalle vuoteelle, vetäen päällimmäisen peitteen pois.
Richardia hieman ujostutti luopua housuistaan, sillä nehän peittivät hänen häpeänsä ja nyt hänellä olisi vielä tilaisuus paeta jos tahtoisi.
Naisen katsellessa häntä odottava ilme kasvoillaan Richard päätti riisua housunsa ja näyttää kiihottuneisuutensa hänelle.

Rosamund katseli häntä haluten ja kutsui häntä sitten liittymään seuraansa vuoteeseen.
Richard epäröi jokaisella askeleella, mutta kuin ihmeen kautta hänen onnistui pääsemään vuoteelle, joka oli näyttänyt olevan hirveän kaukana.
Tämä nainen ei ollut Anne, takoi hänen mielessään, mutta hän oli halukas tarjoamaan vieraalleen rakkautta. Tämä ei ollut sitä rakkautta, jota hän kaipasi, mutta se oli silti ystävällistä ja anteliasta.

Richard kävi makuulle naisen viereen, haistaen lakanoiden päällä levänneiden yrttien hienoisen tuoksun.
Rosamund kurottui hänen ylleen, suudellen häntä taas.
Naisen viljavien hiusten valahtaessa Richardin päälle, ne sulkivat hänet hellään hämärään, jossa mikään vaara ei häntä uhannut.
Rosamundin huulet hellivät Yorkin huoneen poikaa, kiihottaen hänen kehoaan yhdyntään.
Hän tunsi naisen käden vaeltavan alemmas hänen paljaalla varrellaan, kunnes se pysähtyi hänen nivusilleen.

Miten hyvältä naisen kosketus tuntuikaan, Richard ajatteli, huokaistessaan hiljaa.
”Pidätkö tästä”, Rosamund kuiskasi.
Richard nyökkäsi vaitonaisena ja hänen hermostuneisuutensa antoi hieman periksi.
Nainen liikutti kättään taidokkaasti hänen elimellään, sysien häntä kohti sitä tyydytyksen huippua, jonka hän oli kokenut tähän mennessä, vain salaa ja yksinään.
Hän halusi jo tulla, mutta samassa nainen lopettikin äkisti, hän ei halunnut tämän loppuvan aivan vielä.

Rosamund nousi pois hänen yltään, siirtäen samalla pitkät hiuksensa pois rintojensa päältä.
Sitten hän konttasi Richardin päälle ja ohjasi hänen tykyttävän elimensä kosteaan lämpöönsä.
Tältä se siis tuntui, hän ajatteli, tuntiessaan naisen puristuksen.
Richardin silmien takana vilahtelivat hajanaiset muistot niistä hetkistä, kun hän oli nähnyt Warwickin jaarlin suosikki oriin astuvan erään toisen aatelisen tamman, puhumattakaan kylien ja kaupunkien kaduilla touhuavaista koirista.
Ihminen ei loppujen lopuksi eronnut paljoakaan eläimestä, sanoivat piispat siihen mitä hyvänsä.

Richard havahtui hereille mietteistään ja katseli yläpuolellaan keinuvaa Rosamundia.
Naisen täyteläiset rinnat keinuivat hänen kanssaan samaan tahtiin houkuttelevasti Richardin yläpuolella.
Naisen silmät olivat kiinni ja hän nautti täysin siemauksin nuoren miehen voimasta sisällään.
Hän tuntui ihanalta siinä maatessaan, hänen lemmen vuoteessaan, joka oli todistanut monia
yksinäisiä öitä.
Rosamund tunsi huippunsa lähestyvän ja antautui sen vietäväksi.
Richard haukkoi henkeään tuntiessaan saman ja häneen iski salamannopeasti hirveä epävarmuus.
Mitä nyt tapahtuisi, häntä lähestyvä tunne oli autuaan ihana, mutta kuolisiko hän?
Sadat ajatukset risteilivät hänen mielessään, yhtenä kirkuvana sekamelskana, kunnes laukeaminen otti hänet, kuin varkain.

Kaikki hänen ajatuksensa muuttuivat tuhkaksi räjähtävän mielihyvän tieltä, joka täytti hänen mielensä vain yhdellä ajatuksella: ”Haluan tulla.”
Rosamund hohotti raskaasti ja antautui myös orgasmille, yllyttäen hänen allaan olevaa miestä antamaan hänelle siemenensä.
Sitten hän tunsi kuinka laukeamisesta kertovan huudahduksen vanavedessä hänen naiseutensa syvyyteen tulvahti miehen lämmin siemen.

Rosamund lyyhistyi Richardin päälle, pitäen hänen vielä sykkivän elimensä sisällään.
Hän katseli raukeana posket punoittaen, miten nuorukainen nautti siitä, miten hänen naiseutensa imi hänen miehuuttaan.
”Kiitos”, Rosamund kuiskasi ja pyyhkäisi Richardin tumman hiussuortuvan tämän korvan taakse.
Sitten he erkanivat toisistaan ja Rosamund sulki ritarinsa syleilyynsä.