Miska

”Sinulle on kasvanut rinnat” totesi vaimoni kerran vuosia sitten saunassa. En ollut kiinnittänyt niihin mitään huomiota, ennen kuin hänen sanontansa jälkeen. Nyt vasta katsoessani peilistä näin niiden pullistuneen jonkin verran ja nännien venyneen. No. mitäpä siitä, antaa kasvaa.

Meni pari vuotta. Rinnat pullistuivat sillä aikaa jonkin verran. Kerran sitten talvella olin koiraa ulkoiluttamassa ja oli kova viima. Palatessani tunsin rintaa palelevan ja kokeillessani niitä, ne olivat jääkylmät. Kun seuraavan kerran menin samalle asialle, pyysin vaimoltani hänen rintaliivit rintaani suojaamaan. Ne auttoivat, sillä rintani oli melkoisen lämmin. Antaessa rintaliivejä takaisin totesin vaimolleni ostavani omat rintaliivit. ”Et Sinä kehtaa mennä ostamaan” oli hänen kommenttinsa. Kehtasin, sillä kun olin kaupungilla liikkeellä, näin erään naisten alusvaateliikkeen mainostavan alennusmyyntiä. Menin sisään, ja siellä oli vain yksi asiakas ja keski-ikäinen myyjä. Kun hän vapautui aikaisemmasta asiakkaasta hän tuli minun luokseni ja kysyi miten voi palvella. Kun sanoi tarvitsevani rintaliivejä, niin hän ei ilmeelläkään osoittanut ihmetystään. Kysyi toivomuksiani ja kun sanoin tarvitsevani rintojen lämpimänä pitäessäni, hän näytti joitakin malleja. Valitsin sitten edestä kiinnitettävät palleatuetut rintaliivit. Koska oli alennusmyynti, hinnaksi tuli kymmenen silloista markkaa.

Kun tulin kotiin ja sovittelin olkaimia, vaimoni ihastui kuullessaan hinnasta, että hän menee huomenna myös etsimään sieltä rintaliivejä. Ei kuitenkaan löytänyt sopivia. Minulla oli B-kuppi hivenen liian suuri, mutta myöhemmin huomasin, että malli vaikuttaa paljon siihen kupin sopivuuteen. Myöhemmin tuli sitten hankituksi niitä rintaliivejä suoraan kaupasta ja postimyynnistä.

Olin jo aikaisemmin hankkinut kipeää selkää tukemaan vyötärökorsetteja. Pitkä rintaliivi ja vyötärökorsetti olivat sopiva yhdistelmä, sillä ne molemmat lämmittivät selkää, joskus jopa liiaksi. Lämpimämpiä ilmoja varten hankin pieniä takaa kiinnittäviä rintaliivejä. Kerran sitten tilasin korseletin, koska siinä oli yhdistetty rintaliivit ja vyötärökorsetti. Sen kanssa olikin sitten tukeva olo. Vyötärökorsetteja ja rintaliivejä aloinkin pitämään sitten jo päivittäin. Olo ilman niitä tuntui jo oudolta.

Kului joku vuosi. Rintani pullistuivat aina vähän kerrallaan. Viimein piti jo alkaa harkitsemaan kuppikoon kasvattamista tai leikkausta. Leikkaus ei kuitenkaan oikein miellyttänyt, sillä olin tottunut niihin rintoihini, enkä kärsinyt niistä yhtään. Vaikka ne näkyivätkin selvästi vaatteiden läpi, niin lähipiiri oli tottunut niihin, ja muista ei ollut väliä. Oikeasti päinvastoin, olin ylpeä niistä, sillä eihän kaikilla naisillakaan ollut yhtä komeita tisuja. Rintani olivat melko kiinteät, eikä niissä tuntunut rasvaa olevan juuri lainkaan. Nännitkin olivat kasvaneet sentin mittaisiksi, eivätkä muuttuneet lämpötilan mukaan.

Kerran tulivat rintani kipeiksi. Kun menin terveyskeskukseen, niin lääkäri epäili niissä olevan jonkun tulehduksen ja määräsi antibioteekkikuurin. Se ei kuitenkaan auttanut, jolloin hän antoi lähetteen mammografiaan. Siellä rinnat ensin litistettiin röntgenkoneessa ylhäältä päin sekä sivuilta ja sen jälkeen oli vielä ultraäänitutkimus. Vikaa ei löytynyt vaan kuvassa näkyi vain lapsen nyrkin kokoinen tummempi kohta. Lääkäri oli sitä mieltä, että ne ovat vain rintarauhasen kasvukipuja. Tunnustellessani rintojani tunsin selvästi molemmissa olevan tennispallon kokoisen muhkuran.

Saimme sitten perheenlisäystä. Kun vaimoni imetti vauvaamme, niin sitä katsellessani tunsin minäkin rintojani pakottavan ja rintaliiveihin tuntui tulevan kosteutta. Kun puristin rintaa, tihkui sieltä selvää maitoa. Kerran eräänä aamuna ja minun ollessa vielä yöpukeissa lapsemme ollessa minun sylissä imetystä odottamassa, niin hetken mielijohteesta annoin hänelle oman rintani imettäväksi. Koska nännit olit riittävän pitkät, vauva sai heti hyvin niistä kiinni ja alkoi imeä halukkaasti. Tunne oli mahtava. Voisi verrata siihen kun menetin poikuuteni. Vauva imi molemmista rinnoista ja kun vaimoni saatuaan aamutoimensa tehtyä alkoi imettää, niin hän ihmetteli, kun vauvalle ei rinta kelvannutkaan. Kun sanoin imettäneeni vauvan, niin hän ei uskonut minun pystyvän imettämään.

Vaimollani oli niin voimakas maidon eritys, että hän pumppusi sitä ja lähetti maidon läheisen keskussairaalan lastenosastolle. Koska halusimme tietää, että toimivatko rintarauhaseni ja kuinka hyvin, niin illalla pumppusimme ne tyhjäksi. Maitoa tuli melkein kaksi desilitraa. Vaimoni oli sitä mieltä, että isyysloman aikana minä saan hoitaa vauvan imetyksen ja hän lähettää maitoa vastaavasti enemmän myyntiin. Että jotain hyötyäkin niistä rinnoistani olisi. Imetin vauvaamme pari kuukautta jo mutta jo parin viikon kuluttua maidon tulo alkoi pikku hiljalleen ehtyä. Viimeisinä viikkoina hoidin vain huvitutin virkaa. Me kolme pidimme siitä. Vaimoni sai rauhassa syventyä askareisiinsa, vauva oli rauhallinen ja minä henkistä ja fyysistä tyydytystä. Odotan uteliaana mahdollisesti toista vauvaa.