Flamboyant

Muutaman vuoden välein se pitää todeta. Fantasian ja toden ero. Olen aina hekumoinut lihavien naisten kuvilla ja metsästänytkin heitä menestyksekkäästi.

Sitten kun sitä onkin siinä sohvalla ison naisen kanssa, kulli tanassa ja nänni suussa. Ei se olekaan mitään. Sänkyyn siirtyminen, samaa huohotusta ja kiimaa. Samaan aikaan nautinnollista ja yhdentekevää. Koko valtava nainen inhottaa. Silti kulli seisoo, silti kourin massiivisia rintoja. Silti haluan tulla ja antaa molemmille orgasmit. Ja nainen on kuin Rubensin taulussa, täydellinen isomahainen fantasioideni kohde.

En tule sisään, vaikka lattialla housuntaskussa on kolme kondomia. Nainen pyytää. Ei huvita. Hetkeä myöhemmin hän laukeaa sormiini. Toisen kerran.

Sitten se on ohi. Taika on ohi. Mitä vittua tämä oli? Kahvit ja ulos syksyisen omakotitaloalueen reunamilla. Ajatus on kirkas, kirkkaampi kuin aikoihin. Tällaista en ainakaan halua. Tämä tunne pitää kirjoittaa ylös. Tämä on järjetöntä, vaikka laukeaminen oli kovin aikoihin. Järjetön orgasmi selkeytti koko elämän hetkeksi. Tiedostan kaiken.

Sormissa on pillunhajua. En pidä siitä. Haju on pistävä. Oli jo sängyssä touhutessa. Kävelen. Tuntuu kuin olisin ainoa työtön tässä maailmassa. Yritän miettiä todellisia ongelmia ja minkälaisessa onnelassa me kaikki lopulta elämme. Miten tuokin ajatus nyt liittyy mihinkään.

Heitän kondomit puistonlaidan roskikseen. Halusin kokea tämän ja lopettaa typerän fantasioinnin. Tiedän, että se tunne palaa. Addiktio, päähänpinttymä, puolipakko. En tiedä sen nimeä. Onneksi se ei minun kohdallani ole alkoholisimi.

Ja kun se tunne palaa, luen tämän tekstin uudelleen.