remmipoju

-Missäs ne nyt on?
Taina istui pöytänsä takana ylpeänä, tuotantopäällikön virastaan tietoisena. Hän oli vaalea, pitkä, kolmekymppinen nainen, hoikka, ei niinkään muodokas, mutta ylpeän itsetietoinen ja kiihoittavan kopea. Taina kohensi silmälasejaan ja uusi kysymyksensä.
-En tiedä, vastasin.
-Ei kai se koko Ruotsin tilaus ole voinut hukkua matkalle. Eihän?
Pieni ilkeä hymy käväisi Tainan suupielessä. Hän naurahti.
-Luuletko että voin laitta kymppitonnin vahingon firman piikkiin? Mitä vittua olet sotkenut? Saatanan molopää!
Se oli suuri raha, todella suuri. En tiennyt missä lasti oli, mihin se oli hukkunut.
-Tota, minä kyll...
-Voi vittu sua. Oikein olisi jos saisit potkut. Saatanan idiootti.
Taina nousi seisomaan. Ruskeiden talvisaappaiden korot kopisivat hänen kävellessään ikkunaan. Kädet laskeutuivat lanteille. Tiukat farkut ja leveä ruskea nahkavyö tyrkyttivät persettä kiimaisesti. Taina sytytti tupakan ja kääntyi. Hän puhalsi savua silmilleni ja tarttui leukaani.
-Anna selitys, ja hyvä.
-Mokasin, ja pahasti.
Se oli totuus, armoton totuus.
-Hyvä että mies pystyy myöntämään virheensä.
Taina karisti savuketta huolellisesti.
-Tiedätkö mitä virheistä seuraa, tiedätkö?
Nielaisin. Mitä Taina nyt pelasi? Tiesikö hän minusta ja seksuaalisuudestani jotakin, ei millään, ei mitenkään...
-Rangaistus.
Taina käveli ovelle, napsautti sen lukkoon ja totesi meidän olevan kahden kesken.
-Niin pitkään kuin haluan.
-Vaatteet pois, kaikki.
Hän sähisi ja sylki sanansa minulle.
-Tottele perkeleen runkkupoju tai saat potkut.
Sanoja vahvisti saappaan läimäys lattiaan. Taina imaisi tupakasta, istahti pöydälle ja levitti jalkojaan.
-Riisu nyt saatanan paviaani, paskaläjä, luuseri, idiootti, sylkykuppi, lattiamatto, voi vittulan väki, mitä kaikkee sä oikein olet...
Minä tottelin. Ja nautin. Kyrpäni seisoi kuin seiväs saadessani vaatteet yltäni. Seisoin nolona ja häpeissäni johtajattaren edessä. Taina tumppasi tupakan ja laskeutui eteeni. Hän tarttui kyrpääni ja runkkaili sitä eestaas. Hän katsoi minua koko ajan alistavasti.
-Saatanan paskakasa. Sä tulet kärsimään... Se on varma.
Kipeä polvenisku löi kipinät silmiin ja tulen kiveksiin. Putosin polvilleni ja pitelin kiveksiäni. Kipu löi rintakehään saakka. Taina nauroi ja sylkäisi minua kasvoille.
-Mitä sä oikein touhuat? Oletko sä runkannut täällä töissä, oletko, vitun vemppaaja?
-Olen.
-Kutsut minua Johtajattareksi! Onko selvä, aasinkulli?
-Selvä, Johtajatar.
Hän käski minut polvilleen ja läiski hetken poskiani. Hän sylki minua, nimitteli minua. Olin paska, runkkari, homo-orja, luuseri, mitättömyys. Hän hieroi saappaansa kärjellä mitätöntä kulliani ja onnettomia pallejani.
-Mitä sä näillä teet?
-Runkkaan ja hinkkaan Johtajatar!
-Kusipää!
Saapasjalka heilahti ja minä pyörin lattialla.
-Päästään asiaan, paska-aivo.
Taina veti leveän vyön housuistaan liioitellun hitaasti. Kohosin polvilleni ja katsoin häntä kivun ja kiihoituksen huumassa. Johtajatar, johtajattareni...
-Kämmenet ja lattiaan ja selkä notkolle!
Tein kuten Johtajar Taina käski. Vyö viuhahti perseelleni ja minä älähdin. Sain potkun kannikkaani ja käskyn olla hiljaa.
-Mä annan sulle syyn huutaa, mutta sä olet saatanan runkkari hiljaa tai pieksän sut kuukauden sairaslomalle. Mitäs selität lääkärille kun on vartalo kirjava ja pallit kyvyttömät. Tai niinhän ne on muutenkin, tommoset saatanan laakerinkuulat. Mitä vittua noille tekee? Turhaa painoa jalkovälissä, ja sitten ollaan niin saatanan miestä...Vittu mä inhoon tollasia paskaluusereita palleineen perkele!
Hän potki minua, potki raa´asti ja julmasti. Jumalatar, anna palaa, rankaise minua, teki mieleni huutaa. Jäin makaamaan lattialle, hän ei enää komentanut vaan löi. Hän löi leveällä vyöllään. Hän löi selkään, hartioihin, perseeseen, jalkoihin, kaikkialle. Välillä Johtajatar Taina potki. Välillä sylki ja kiroili. Olin paska, se minä olin. Elin Johtajattarelle, palvoin häntä, palvoin saappaita, palvoin leveää VYÖtä.
Hän ajoi minut nurkkaan, hakkasi nyrkeillä ja jatkoi remmittämistään.
-Runkkari, paskamuna, matokulli. Tommonen saatanan onneton tiri. Toihan on kun heittäs nakin porttikonkiin jos joku elämäänsä kyllästynyt huora sen sisäänsä suostuis ottamaan.
Vielä muutama potku ja isku vyöstä. Sitten seurasi hiljaisuus. Taina veti vyötä housuihinsa. Hän sylkäisi lattialle ja nuolin sen ilman käskyä.
-Poika oppii tavoille, hän sanoi.-Vaatteet päälle ja töihin. Tai saat vielä kovemman rangaistuksen.