nuorimieshenkilö

*Prr prr*

Huomaan, että ajatukseni alkavat tehdä paluuta unten universumista.

*Prr prr*

Ynähdän, venytän kehoni niin pitkäksi, kuin suinkin mahdollista.

*Prr prr*

Havahdun puhelimen tärinään, nostan raskaat silmätluomet ja vieno hymy leviää kasvoilleni huomatessani pehmeän, syksyisen auringon valon kajastavan verhojen välistä huoneeni seinille.

Nappaan puhelimen käteeni viereiseltä tyynyltä, kukakohan tänään piti huolta, että herään?

Puhelimen näppäinlukko vaatii kaksi yritystä kankeilta aamusormiltani, viesti aukeaa ja hämmentäväksi yllätyksekseni viesti on sinulta.

Ennen kuin ehdin lukea sanaakaan viestin sisällöstä, miljoona ajatusta valtaavat pääni.

En ole kuullut sinusta sitten ammattikoulun, niinä aikoina vietimme paljon aikaa yhdessä, vaikka ajankulua en seurassasi koskaan huomannutkaan.

Huumorintajusi, huomaavaisuutesi, ulkonäkösi.

Koskaan välillämme ei tapahtunut mitään kummallista, silti olin varmasti kylän ylpein neiti, kun sain olla seurassasi kahviloissa ja elokuvateattareissa, messuilla ja festareilla, missä ikinä!

Pudotan katseeni puhelimen näytölle;

"Moi! Aattelin kysäistä, josko asuisit vielä vanhoilla nurkilla... Tulin isäukolleni viikonlopuksi ja haluaisin nähdä sinuakin pitkästä aikaa. Tänään 18.60, tuttu vakiopaikka?"

Tiedän, että en ole suunnitellut illaksi mitään, joten en jättäisi tätä tilaisuutta väliin.

"No moikka! Sinustakin kuulee... Olis illalla yhdet synttärit, mutta voin tulla ennen niitä!"

En malta ryömiä pois lämpöisen peiton alta vastaustasi odottaessa, lasken puhelimen tyynylle ja tiedostamattani yritän hyräillä aamukäheällä kurkulla.

Pyöriessäni peiton alla näen vain mielikuvia sinusta, kaikki viimeisten teinivuosien ajatukset palaavat kristallinkirkkaina mieleeni, tuhmimmista salaisuuksista omituisimpiin fantasioihin.
Käteni siirtyvät peiton alle silittelemään pehmeää, lämmintä ihoani, tekemään lähes rutiininomaista tarkistusta ympäri kehon.

Puolituntia on kulunu viestistäni, ainakin salaperäisyytesi olet säilyttänyt, ei vastausta.

Tunnen punan poskillani noustessani istumaan sängyn reunalle, jalat suoraan tossuihin ja kylpytakki niskaan ikkunan viereisestä naulasta.

Hymyssä suin, otan suunnan ulos saunarakennukselle, joka on keskellä pihaa. Saunan piippu antaa lupaavia merkkejä, joku taloyhtiöstä on myös ollut aamupesun tarpeessa.

Onnekseni saunalla ei ole muita, ihailevia katseita on niissä tiloissa otettu vastaan useamman kerran.

Huolehdittuani itseni siistiksi, palaan huoneistooni tutkimaan vaatekaappia ja meikkilaukkua päättääkseni, miltä haluan tänäiltana näyttää seurassasi.

Olen saanut itseni laitettua, muistanut syödä, sekä kerinnyt odottaakin jo tovin.
Aika vain matelee, tämä päivä on ollut piinallisempi, kuin jokavuotinen joulunodotus.

Tiedän, että sovimme tapaavamme seitsemältä, mutta en malta odottaa kotona, vaan hyppään pyörän satulaan ja pian tunnen raikkaan syysilman kasvoillani.

Olet ainoa, kuka on koskaan pölläyttänyt perhoset liikkeelle vatsassani, niin teit tänäänkin. Polkiessani rauhallisesti, mietin mitä haluan sanoa sinulle, mistä tulemme puhumaan, mitä sinulle kuuluu, minua jännittää, kunpa et huomaisi.

Astelen sisään kahvilaan ja kävelen tiskille tilatakseni lasillisen jäävettä, saan lasin käteeni ja käännyn etsiäkseni mukavaa istumapaikaa meille.

Jähmetyn, olen sanaton, en olettanut sinun saapuvan etuajassa, kuinka komea oletkaan.

Nouset, riisut hattusi heittäen sen pöydälle, kävelet viereeni tiskille ja tilaat meille kahvit, kahvit pikkusormen levyisellä maitovaralla.

"Kiva kun sinäkin saavuit hyvissä ajoin, tästä ravintolasta meinasi luettava loppua kesken!"

Naurahdan ja vihjaan, kuinka pitkäksi aika voi käydä odottaessa.

Myyjätär ojentaa kahviasetit ja otat molemmat huolehdittaviksesi, kehottaessasi meitä siirtymään nurkkapöytään.

"Saat tämän, jota läikytin vähemmän, aina pitäisi ottaa kahvi ilman maitovaraa, kun puolet on kumminkin lattialla"

Pystyn jo nyt olemaan rennompi, saat minut hymyilemään.

Vaihdamme kuulumisia, hyviä ja huonoja. Juttu luistaa, kuin usean vuoden taukoa ei olisi ollutkaan.

Teit sen tänäänkin, veit ajantajuni ja yllätät kysymällä synttäreistä, jotka mainitsin tekstiviestissä.
Se oli vain pieni valkoinen valhe, en halunnut sinun tietävän, että makaan lauantai-illan kotona.

Sinulle kerron niiden peruuntuneen, tänään minulla ei ole kiire minnekään.

"Pitäisikö käydä kävelyllä puistossa? Tuntuu, että paikat alkaa puutua tän sohvaurakan takia"

Ideasi on mieleeni, itsekin haluaisin jo pois kylän ylihuolehtivien tätien silmien alta.

Lähestyessämme puiston ytimessä sijaitsevaa lampea.
Siirrän puheenaiheen tulevaisuuteen, perhesuunnitelmiin ja toiveammattiin.

"Tuntuisi, että nyt on nuoruuden hulluimmat sekoilut sekoiltu ja silmät ovat auenneet, nyt haluaisin vain löytää sen oikean. On tullut tehtyä paljon typeriä asioita, nyt haluaisin jonkun, joka tulee jakamaan tulevaisuuden typerät asiat kanssani."

Katseeni on naulittuna lammessa uiskenteleviin sorsiin, ajatukseni pyörivät ajoissa jolloin toivoin, että olisit minun, minun aarteeni.

"Ei kai ole kylmä? Voin lainata kaulahuivia, ettei tarvi palella, tykkäisin olla vielä hetken ulkosalla."

Esitän, että en ole kylmissäni, mutta antaudun ja annan sinun kietoa huivisi kaulalleni. Olet niin lähellä, hajuvetesi tuoksu saa minut lämpiämään sisältä. Olet kuitenkin niin kaukana, haluaisin vain antaa huulillemme mahdollisuuden.

"Anteeksi."

Kiedot kätesi ympärilleni, rutistat minua. En muista, koska kukaan olisi halannut minua noin aidosti.
Tunnen kuinka käännät pääsi surusävyiseen kuiskaukseen;

"Minun on muutettava, minun on muutettava pois Suomesta, Ruotsiin töiden perässä, ei olisi mielenkiintoa, mutta firma painostaa, ja palkkaakin tulisi..."

Säikähdän ajatusta ja rutistan sinut itseäni vasten, en tiedä mitä sanoa.
Huokaiset ja huomaan värisevän sävyn äänessäsi:

"Olen varmaan rakastanut sinua aina, olet ollut mielessäni enemmän kuin mikään muu maailmassa viimeisimpinä kuukausina, rakastan sinua"

Kääntäessäni kasvoni katsoakseni sinuun, en enää ole kehoni ohjaksissa, tunteet hoitavat liikkeeni tästä eteenpäin.

Henkeä pidättäen tuon huuleni huulillesi, hyvästi ympäröivä maailma.

Kylmät väreet valtaavat kaiken minussa, kaiken varpaista hiusten latvoihin, en tunne kylmää enää ollenkaan. Sinun lämpösi on kaikki mitä tiedän, kaikki mitä tunnen.

Olemme ennenkin viattomasti pussailleet, mutta tämä on jotain erilaista, jotain mikä herkistää, mutta saa minut kumminkin niin onnelliseksi.

Lasken pääni nojaamaan hartiaasi, näykkään sänkistä kaulaasi ja kuiskaan korvaasi;

"Haluan sinua..."

Törmäilemme puihin syleillessämme toisiamme, työnnät minut puuta vasten ja suutelet kaulaani, näykit korvanlehteäni, teet minut hulluksi.
Sormesi hapuilevat paidan reunaani. Ei täällä, tämän pitää olla täydellistä, onneksi asun lähellä.

En malta irrottautua katsekontaktistamme hapuillessani lukkoa, ovi aukeaa ja päällimmäiset vaatteet lennähtävät lattialle.

Olemme kiinni toisissamme, suutelemme intohimoisesti, eikä pienet törmäilyt huonekaluihin pysäytä meitä peruuttaessasi kohti makuuhuonettani.

Olen molemmin käsin kiinni vyössäsi, kun polvitaipeesi osuvat sängynreunaan. Kellahdat selällesi punaisten petivaatteitteni joukkoon.
Vyö napsahtaa auki ja lasken farkkusi, vain boxerisi yrittävät peittää, sitä mistä olen uneksinut niin kauan.

Nostan katseeni ja virnistän sinulle vinkeästi, annat katseellassi ymmärtää, että olen vapaa jatkamaan.
Lasken käteni rinnallesi ja hellästi silittäen laskeudun kylkiesi kautta tuon mahtavan pullotuksen luo.
Annan oikean käteni tunnustella sinua boxereiden läpi, tunnen kuinka värähdät. Vasen käteni liukuu reitesi sisäpintaa pitkin ylös, rauhallisesti, mutta päättäväisesti.

Ummistat silmäsi ja puret huuliasi, kun lopulta sormenpääni saavuttavat sinut. Silitän ja tunnustelen sinua, kuinka suuri oletkaan.

Haluan nähdä, haluan maistaa, haluan saada, haluan... haluan...

Vedän alushoususi nilkkoihin ja repäisen housusi kokonaan pois, ennen kuin annan itselleni luvan katsoa sinua.

Käteni liukuvat nopeasti reisiäsi pitkin ylös, nostan katseeni ja nojaan eteenpäin.

Olet kädessäni, kuumana ja ylväänä, olet hellässä, mutta tukevassa otteessa. Mahdatko mahtua pieneen suuhuni?

Varovasti tiukennan otettani ympärilläsi ja ihailen, kuinka huokaiset liikuttaessani kättäni alaspäin, paljastaessani kokonaan kiiltävän, ihanan pulleaksi paisuneen kärkesi.

Hengitykseni tihenee ja vaistomaiseasti minäkin puren huultani katsellessani sinua. Haluaisin vain painaa kieleni sinua vasten, haluan kiusata ja näyttää sinulle nautinnon.

Jokainen liikkeeni saa sinut värähtämään, tiedän sinun odottavan, tiedän että sinäkin haluat.

Vihdoin heilautan hiukseni sivulle ja siirrän kasvoni lähellesi, raotan huuliani ja toivon, että tunnet lämpöisen hengitykseni itseäsi vasten.

Lasken huuleni ympärillesi varovasti, ja viedessäni vasemman käteni vatsallesi, pyöräytän kieltäni ja saan sinut voihkaisemaan ääneen.

Annan sinun nauttia hellästä imusta, hieron kuolasta liukasta varttasi ja hitaasti otan sinut syvemmälle.

Asetat kätesi poskelleni ja varovasti työnnät minua pois.
Sanomatta sanaakaan, nostat minut ylös ja pyöräytät minut selälleni.
Reipäset nopeasti farkkuni pois ja hymyilet salaperäisesti katsellessasi minua.

En ole koskaan ollut näin hekumoissani, näin kiimaisena.
En odottanut sinulta vastapalvelusta, silti tunnen kuinka hivutat pienen kankaankappaleen häpykummultani sivuun. Haluan tuntea sormesi sisälläni, mutta kiusoittelet hyväilemällä hellästi, liian hellästi.

Levität jalkani ja vihdoin kostea kielenkärkesi saa minut sekaisin.
En voi saada sinusta tarpeekseni, kuinka taitavasti kielelläsi huomioitkaan kaiken minussa. En halua tämän loppuvan koskaan.

"Ei pelkoa, että lopetin vielä..."
Vinkkaat silmää ja käännät minut vatsalleni.

Tartut kiinni pakaroihini,tunnen kuinka kyykistyt ja painat kasvosi minua vasten takaa. Puren tyynyä ja yritän tukahduttaa voihkaisuni lakanoihin.
Kielesi tuntuu niin hyvältä, hyvänolon tunne valtaa kehoni ja alan väristä.

Värähtelen, huohotan. Minun on pakko kääntyä, että saan sinut lopettamaan. Haluan sinut sisääni. Sanattomasti tartun sinuun ja vedän sinua itseäni kohti. Nojaat käsivarsiisi ja suutelet minua samalla kun hitaasti painaudut minuun.

Pidätän hengitystä kun painut syvälle, kunnes lantiosi on kiinni minussa.
Olet liikkumatta, katsot syvälle silmiini ja hymyilet.

Molemmat tiedämme, että näin olisi pitänyt käydä jo vuosia sitten.

Suutelet minua jälleen ja samalla alat vetäytyä piinaavan hitaasti.

Jatkat hitaasti kiihtyvää rytmiä, johon sängyn jalat pian yhtyvät narinallaan.

Vetäydyt lähes kokonaan ulos, työnnyt voimakkaasti sisään.
Juuri kun ajattelen, etten kestä käsittelyssäsi kauaa, nostat minut syliisi ja käännät minut päällesi. Tartut kiinni topistani, paljastaen rintaliivini, jotka nopeasti avaat ja pudotat lattialle.

Hyväilet rintojani ja saat mansikanpunaiset nännini pian entistäkin kovemmiksi.
Nojaan eteenpäin, jotta saat antaa niille kaiken haluamasi huomion.
Kiihotun yhä enemmän, kun sinä nautit minusta noin.

Laitan käteni rinnallesi ja alan keinuttaa peppuani, tiedän, että minä haluan saada sinut tulemaan.

Tartut pakaroistani ja mukailet liikehdintääni, kunnes huomaan hengityksesi kiihtyvän.

Nousen ja alan imeä sinua, imen sinua kunnes tunnen kuinka alat sykkiä.
Muistan sinun joskus kertoneen, kuinka sinua kiihottaa ajatus naisesta, joka hoitaa välillä suullaankin loppuun.

Sykit suussani, tunnen kuinka alat sylkeä. Yritän pitää huulet tiukasti ympärilläsi, kunnes jokainen pisara on minun. Kiitokseksi suukotan kärkeäsi ja käperryn viereesi.



Aamulla herään ja huomaan, että olet lähtenyt. Löydän keittiöstä lapun jonka jätit:

"Kiitos kahviseurasta, kävin hakemassa pyöräsi kahvilalta.
PS. Erityistapauksessa, voin vielä jättää työpaikan ottamatta.

-Onko jo aika?"