bi-lutka

Olin palaamassa pyörineni kotiin yökerhosta. Illan tanhujen jälkimainingeissa olin innosta piukeana, vaikka kello läheni neljää. Kaikki näyttäytyi kauniina - varsinkin kukin tahoiltaan palailevat neitoset, jotka vielä uskalsivat yön selkään kesämekoissaan.
Yhden tällaisen daamin ohitettuani äkkäsin tien laidasta, sähkökaapin päältä houkuttelevan, valkean pussukan. Pysäytin pyöräni ja jäin tutkimaan asiaa. Uskomatonta! Sehän sisälsi kokonaisen foliolaatikon kanaa, ja vieläpä täyden dippikastikkeen.
Koppasin aterian pyöränsarveen roikkumaan. Siinä tonkiessani aiempi ihana ilmestys oli ehtinyt samalle tasalle kanssani. Päätin olla uskalias, ja rupesinkin taluttamaan pyörää, huikaten samalla "Saakos teitä saattaa?". Pää kääntyi ja näkyvilleni ilmestyi hiukan tuikea, mutta pääosin hämmästynyt silmäpari. Tätä hämmennystä ei kuitenkaan kauaa kestänyt, kun tyttö jo tajusi, mistä on kyse, ja vastasi iloisen reippaasti "Toki!". Selvisi, että kotimatkamme oli sama, paitsi että hänen asuntonsa olisi tien varrella aikaisemmin.
Rupattelimme niitä näitä. Mukanani oli pitkä kangassukka, ja ihmetykseni suuri, kun heti ensiarvaamalta seuralaiseni äkkäsi sen sisällön aivan oikein: "Onko sulla jotain samuraimiekkoja tuolla?". Juu, pari puumiekkaahan siellä: bambuinen shinai ja kovapuinen bokken. Kaipa neitikin tästä ilahtui - uljas tahi ei, niin ritari on aina ritari.
No kohtalon hetki läheni - siis neidin asunto. Pihamaalle johtavassa tienhaarassa hän tarjosi lämmintä kättä. Kaikeksi onnekseni olin kerrankin valppaana: nostin käden ja kumarruin suutelemaan kämmenselkää. Kun katseemme taas kohtasivat, oli kumpainenkin hetken hiljaa. "Hyvää yötä nyt", tokaisin, jottei hiljaisuus kävisi vaivaavaksi. Tyttö puhkesi hymyyn: "Ei sulle teekupponen maittaisi? Sullahan on vielä matkaa...". Sisimmässäni riemuiten otin kutsun vastaan, ja astelimme pihapolkua talon ovelle, jonka pieleen jätin pyöräni.
Sisälle päästyämme kuoriuduimme päällysvaatteista. Asunto oli aistikkaasti sisustettu: ei turhaa krumeluuria (voisi jopa askeettiseksi kutsua), ja loi vaikutelman, että jokaiseen esineeseen liittyi hykerryttävä pikku tarina.
Laskin ruumiini lepoon sohvalle tytön häärätessä keittiössä pannun parissa. Hänen tultuaan olohuoneen puolelle hän asetti soimaan äänilevyn - ihan sellaisen vanhanaikaisen vinyylikiekon. Sävelmä oli eräs ikivihreä, vuosien takaa kuten soitinkin. Tämän tehtyään hän istuutui myöskin sohvalle, siveellisen välimatkan päähän.
Kommentoin jotenkin soivaa kappaletta, elehtien käsilläni villisti, jotta hivuttautumiseni yhä lähemmäs olisi muka peittynyt. Tyttö ei tuntunut pahastuvan, vaan piti kasvoillaan ilkikurista hymyä ja oli pääosin hiljaa. Lopulta lopetin itsekin vuodatukseni ja jäin tuijottamaan häntä silmiin. Käteni kurottui sohvan selkänojaa pitkin, vaan ei aivan koskenut, kun teepannun pilli soi.
Deittini nousi kuppeja noutamaan. Mennessään hameenhelmansa hipaisi jalkaani. Olin vallan malttamattomissa täpinöissä.
"Mango-passion vai Tropical Exotic?", kysyi heleä ääni kyökistä. "Tropical Exotic", tokaisin takaisin. "Mitähän lie hedelmää onkaan", jäi pieni ääni miettimään mielessäni. Kupit kuitenkin tulivat pusseineen, kuumina höyryten.
Hörpimme lämmikettä kitusiimme, tyhjänpäiväisiä puhellen. Kyllä kaksi desilitraa voi tuntua pitkältä! Vihdoin huomasin tilaisuuteni tulleen, kun tytsy nojasi laskemaan juoma-astiaansa viereiselle pöydälle. Huiskaisin oman kuppini samaiselle pöydälle ja iskin kiinni; laskin käteni hänen poskelleen, nostin hellävaroen leukaa ja kurotin suutelemaan. Olinpa sentään osannut lukea ennusmerkkejä oikein - en saanutkaan läpsyä avokämmenellä enkä kuumaa juomaa naamalleni, vaan oikein intohimoisen vastineen. Liikuin kiinni häneen, livautin hieman kieltä mukaan ja vein kuin varkain toisen käteni hänen vartalolleen, aloittaen kyljestä mutta liikkuen jo pikapikaa rinnalle. Se oli pikkuruinen, mutta kankaankin läpi tuntui terhakka nänni. Vedin nenän kautta syvään henkeä näykkiessäni hänen korvalehteään. Hänen tukkansa tuoksui ihanalta - varmasti jotain marja-hedelmä-höystettyä hoitoainetta.
Kopeloin hänen rintakehää, vatsaa, selkää ja niskaa, huulieni samalla hyväillen kaulaansa, ja tietysti aika ajoin palaten suudelmaan. Hän tuntui olevan yhtä innokas kuin minäkin, sillä eipä aikaakaan, kun käsi jo kulki vyölleni. Silloin avasin kesämekon napituksen. Hän nousi seisomaan, ja käärmeen lailla kiemurteli ulos hamosestaan. Itse avitin tällä välin prosessia riisumalla kummatkin housuni. T-paitakin lensi siinä samalla nurkkaan.
Ilahduin, ettei hänellä ollut rintaliivejä. Siispä edessäni keikisteli pelkkiin pikkuhousuihin sonnustautunut, hieman yli olkapäämittaisilla, korpinmustilla hiuksilla varustettu vihersilmäinen kaunokainen. Ja se hymy! Hän keinui hetken biisin tahtiin, ja laskeutui sitten sulavasti polvilleen jalkojeni juureen. Koin itseni kuin vanhan ajan sulttaaniksi nojatessani rennosti taaksepäin, antaessani pään vajota selkänojan pehmusteisiin ja tyrkätessäni lantioni istuimen reunalle. Suljin silmäni, kun neitonen tarttui valtikkaani juuresta, ja johdatti sen suunsa eteen. Kieli pitkällä hän lipaisi purppuranpunaista jalokiveä, ja vei sitten varresta huuliensa väliin noin puolet. Alipaine toi posket kosketuksiin sauvani kanssa, kun illan palvelijattareni aloitti edestakaisen liikkeen. Nautin täysin siemauksin, välillä urahdellen. Työnsin silloin tällöin lantiollani hieman vastaan, mutta pääosin annoin hänen määrätä vauhdin.
Hiljalleen hänen kätensä siirtyi nyrkkiotteesta peukalon ja etusormen muodostaman rinkulan pitelyksi, ja upposin yhä syvemmälle - kurkkuun asti. Täysin kakomatta (ja muutenkin hiljaa) tyttö jatkoi taidokasta työskentelyään. Lopulta kädet lepäsivät reisilläni, ja pitkät liikkeet veivät pohjaan asti. Jos hän olisi puraissut, ei jäljelle olisi jäänyt sentinkään pätkää.
Ohjailin imutusta takaraivosta painellen, mutta tällä kertaa oli niin taidokas tekijä, että se oli enemmän muodon vuoksi. Kun sitten tunsin kriittisen pisteeni lähestyvän, ohjasin tyttösen pystyyn ja kaadoin saman tien sohvalle, lanne käsinojan päällä. Tähän sohvan päädyn eteen sitten vuorostani polvistuin, levittämään samettista esirippua jonka takana ne kaikista pyhimmät näytelmät näyteltiin. Ilokseni huomasin daamin olevan litimärkänä, joten kielityöskentelyni oli enemmän kiusoittelun vuoksi kuin valmistelevana esileikkinä. Ja toden totta - hän hyrräsi ja kiehnäsi, voihkien sitä suloisinta musiikkia, jota maa päällään kantaa. Olin tästä kovin ilahtunut, sillä aiemmasta hiljaisuudesta olin jo saanut päähäni pelon, että kyseessä olisi hiljaista sorttia edustava yksilö.
Lopulta tuli hetki ja leikin loppu. Nousin ylös ja asetuin hänen ahnaalle sisäänkäynnilleen. Hän levitti jalkojaan, kietoi ne ympärilleni ja kiskoi jo kärkkäänä minua lanteilta lähemmä. Ohjasin miehuuteni esiripun ohi lemmenonkaloon, joka sanoinkuvaamattomalla lämmönvärinällään ja ympäröivien muskelien puristuksella palautti minut lähes välittömästi tuohon laukeamista lupailevaan tilaan. Annoin varteni painua tasaisella nopeudella pohjaan asti, jäin niille sijoilleni ja räpläsin peukullani klitorista. Tunnustelin hänen luolansa supistelua miekkani ympärillä, ja aloin hiljalleen vetäytyä ulos hänestä. Huulet lähes jo koskettivat toisiaan suuaukon sulkeutuessa jäljessäni - mutta sitten vaihdoin suunnan taas sisäänpäin. Muutaman tällaisen pitkän vedon vedettyäni aloin kiivaamman rynkytyksen. Nipistelin kynsineni hänen nännejään, välillä selkä kaarella kumarassa puraisten. Otin olkapäistä tukea survoutuessani yhä uudestaan tuohon lemmenkirnuun. Tyttö piehtaroi allani, ja olin kerrankin tyytyväinen itseeni, sen verran selkeät olivat nautinnon merkit.
Säkkini kohosivat ja siittimeni alkoi varoitella tulevasta pamauksesta. Vaikutuin, sillä tyttökin tämän tunsi kehossaan, sillä sanoi ensimmäiset selväkieliset ääänteensä sitten lemmenleikkimme alun: "Tuu mun suuhun". Olin kovaa vauhtia rakastumassa.
Ajan tullen poistuin hänestä, ja siinä samassa oli hän jälleen lattialla polvillaan, suu auki ja kieli kuin peninkulman juosseella koiralla. Minun ei tarvinnut koskettaakaan siitintäni, kun se jo ampui lukemattomia lapsosenalkuja hänen kitaansa. Vein kärkeni hänen suuhunsa, ja huulensa sulkeutuivat ympäröimään sen. Loput elämännesteeni menivät näin tarkkaan talteen, ja hänen kielensä pyöri vinhasti terskani ympärillä. Heitin pääni jälleen takakenoon ja silmäni kiinni. Näin tähtiä. Tyttöseni jatkoi urakkaansa vielä pitkälle pidempään kuin olisi ollut tarvis - ja se tuntui taivaalliselta. Jälleen hän otti koko pituuteni syvälle kurkkuunsa, jälleen hän lipoi ja huulillaan kiusasi valtikkani kärjen koristetta.
Hän nousi, pieni tippa leuallaan. Pyyhkäisin sen hymyillen sormellani ja syötin hänelle. Hän hyväksyi varauksetta, otti sitten päästäni kiinni molemmin käsin ja veti minut kuumaan, suolaiseen suudelmaan.
Jäin yöksi ja söimme löytökanat. Tämän kauniimpaa alkua en olisi voinut kuvitellakaan.